Luin, kun @SarasvuoJari ja @MikaelNiku heiluttivat sopuisasti säilää Luken luvuista ja metsien hiilestä. Niku esitti pätevän havainnon, joka saattoi minut pohtimaan vuosisadan ilmiötä, yhteisen ymmärryksen katoamista huomion puutteeseen.
Yhteiskuntia polarisoi eniten keskittymisemme tuhoaminen. Se tapahtuu leikkaamalla kaikki yhteiset tekstit lyhyiksi ja vie mukanaan lukutaidon. Kierteen tärkein ulottuvuus on aika.
Karibialla ammuttiin Hellfire-ohjus veneeseen, koska 280 merkissä ei ehdi perustella, miksi oikeusvaltion periaatteet olisivat ajan oloon kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. Somen videolla on alle 3 sekuntia aikaa ennen kuin käyttäjä painelee ohi.
”Potkut naaman perusteella! Sitä hallitus ajaa!” – 2,8 sekuntia.
”Ei pärstäkertoimella edelleenkään saa ketään irtisanoa, vaikka madalletaankin työntekijän henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta. Nyt muutettavat työsopimuslait eivät salli asiatonta syytä, ja asiallisuutta edellyttävät myös perustuslaki, tasa-arvolaki, yhdenvertaisuuslaki sekä valtiosopimuksista ILOn yleissopimus ja Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja. Kannattaisi lukea hallituksen esitys, jota kommentoi. Väite on siis onneksi naurettava.” – 27 sekuntia.
Luemme yhdessä enää lyhyitä tekstejä, niin lyhyitä, että emme perustele mitään vaan huudamme luoksemme samanmielisiä luottaen siihen, että heitä on eniten.
Tekstin ja videon lyhyys on mielivaltainen teknologinen rajoite. Me kuluttajina ja kansalaisina emme ole koskaan sitä pyytäneet, mutta emme myöskään halua maksaa internetin käytöstämme rahalla. Koska meiltä ei irtoa rahaa suoraan kukkarosta, on kehitetty käyttäjien seurannan ja mainonnan teknologiat. Näiden kokonaisuus monetisoi aikamme ja toimii huomiopohjaisena pörssinä eli rahoitusmekanismina niille paikallisille ohjelmistoille ja tietokoneille, jotka on yhdistetty julkisesti toisiinsa ja joita pidämme internetinä.
Internet tosiaankaan ei ole jossakin pilvessä, vaan koostuu fyysisistä koneista, joissa on virtakytkin ja jotka on liitetty yhdellä johdolla sähköverkkoon ja toisella tietoverkkoon. Alkuaikojen internet saattoi sykkiä harrastajien, tutkijoiden ja muiden nörttien vapaissa koneissa, mutta teollinen nettipalvelu vaatii suurtehosähköä, isoja tasalämpöisiä huoneita ja ojan, johon lasketaan kaapeli kohti internetin runkoverkkoa. Vihamielinen valtio voi ottaa pois sähkön ja huoneet tai katkaista kaapelin, joten sitä ei tietokoneiden omistaja uskalla ärsyttää. Meitä kuluttajia puolestaan tarvitaan antamaan tähän kaikkeen raha, ja meitä ei pahemmin haittaa.
Internetin huomiopörssissä rahoitusta tarvitsevat yhtiöt kilpailevat, kuka on paras pysäyttämään meidät, yleensä näyttämällä jotakin tunteita kuten raivoa herättävää. Päätavoitteena on voida siinä vieressä näyttää jotakin sellaista, mitä emme haluaisi nähdä. Tämä mekanismi on nimeltään display-mainonta ja sen tuote on kuluttajan aika. Mainosten näyttäminen meille vastoin tahtoamme valtavirtaistui kaupallistuvan internetin rahoitusmekanismina ja toimii myös myöhemmin kehittyneiden tilauspohjaisten palveluiden elämänlankana syöttämällä uusia asiakkaita myyntisuppilon alkupäähän ja pitämällä yllä käyttötapaa.
Uutisten otsikot toimivat huomiokoneiston osana. Journalismi saa rahaa ennen kaikkea artikkelin muodossa olevasta sisällöstä. Kun luemme artikkelia, joko lukeminen katkeaa kesken kaiken tilausmaksuporttiin tai sitten meille näytetään tekstin välissä mainosbokseja, useimmiten sekä että. Kaikissa tapauksissa tärkein paikka kuluttaa sisältöä ja tehdä kauppaa on artikkeli, ja artikkeliin eli laskutuksen lähteeksi kuluttaja päätyy otsikon kautta. Käytännössä ainoa tapa avata internetissä uusi sivu, kuten artikkeli, on klikata jollakin toisella sivulla olevaa elementtiä, jonka hyperlinkki kertoo selaimelle, missä tietokoneessa linkattu sivu tai artikkeli on. Journalismin tapauksessa kyseinen ankkurielementti sijaitsee tiedotusvälineen omalla etusivulla tai alustayhtiön ylläpitämällä verkkosivulla eli somefiidissämme ja sisältää tekstin, josta käytämme nimitystä nettiotsikko. Se on lyhyt, koska aikamme on kilpailutettu sen ja mäyräkoiravideoiden kesken.
Maksuttoman ja maksullisen jutun otsikot ovat ulkoisilla alustoillaan vierekkäin, eikä niitä siksi erota juuri mikään. Käyttäjä klikkaa ensin otsikkoa päästäkseen artikkeliin ja vasta sitten mahdollisesti tilausnappia. Tiedotusvälineen ei kannata mainita juttunsa maksullisuutta etukäteen, koska se karkottaa ei-tilaajia kuten karkottaisi luottokortilla toimiva kaupan ulko-ovi. On ollut aikoja, jolloin johto on erehtynyt luulemaan brändiään joksikin Yellowstone Clubiksi, jonka nimi maagisesti myisi pelkällä mielikuvallaan. Vilkaisu PowerBI:hin kuitenkin palauttaa nopeasti ajatukseen, että myynti seuraa käyttötapaa eikä toisinpäin.
Tilauksia voi myydä myös aiemmin kuvatun display-mainonnan mekanismin avulla, eli jonkin toisen verkkosivun ylläpitäjä addiktoi käyttäjänsä tunniksi päivässä ja myy tästä ajasta tiedotusvälineelle huutokaupalla yhden sekunnin, jolloin käyttäjä ei ole vielä pyyhkinyt lemmikkivideon tai Sebastian Tynkkysen naaman ohi ja viereisen mainosbannerin pikseleistä näkyy vähintään 50%. Parhaassa tapauksessa joku kävijä vahingossa koskee banneriin, jolloin hänet heitetään väkisin tiedotusvälineen sivulle. Halvemmalla ja ilman ylimääräistä kuluttajan ketutusta tiedotusväline kuitenkin pääsee, kun käy kauppaa otsikoiden kautta.
Netin tulo ei tyhmentänyt journalisteja mitenkään erityisesti tai toimitukset sen takia päättäneet luopua asiallisuudesta. Journalistinen otsikko ei pääse huomiokisasta eroon sen takia, että huomiokisa on internetin rahoittamisen perusta. Toimitus voi säätää otsikoitaan syvällisiksi eli huomiopörssin kannalta tylsiksi, jolloin brändimielikuva minun silmissäni paranee mutta liikenne vähenee, usein myös tuotto, varsinkin lyhyellä aikavälillä. Journalismi, kuten muu netin sisältö, voi onnistua tasapainoilussa hienosti. Se ei silti voi paeta internetin rakenteellista ominaisuutta: on maksettava tietokoneiden, sähköyhtiön ja kaapeliojan tehneen kaivurikuskin lasku, mikä vaatii, että netin käyttäjä pysähtyy muutamaksi sekunniksi paikkaan, jossa Javascript pystyy ottamaan hänen peukalostaan aikaa. ”Klikkiotsikkotalkoot” ovat konversioparametrien säätämistä fiksuna itseään pitävän kuluttajan kettuilun ja omistajien tuottovaatimuksen välillä.
Käytettävissä myynnin parantamiseksi ovat Mariskoolit ja muut lupaukset tai alennukset, otsikointi sekä uutisentuottokyky. Mariskoolit ovat kalliita ja nykyään vähän määh. Uutiset ovat kalliita ja pilaantuvat varastoituina. Yksi ainoa valtakunnan skuuppi maksaa helposti tuhansia euroja työaikana; päivittäin isoon skuuppiin kykenevän henkilöstön kustannus voi olla yli 30M€ vuodessa. Mediayhtiöiden kustannusrakenteeseen tällainen ei enää uppoa – tai uppoaisi Ylen, mutta se ei tee skuuppeja vaan suosituimpia viihdesisältöjä ja verkkoalustoja. Journalismin myynnin säätökeinoksi jää siten otsikointi. Näkemyksellinen verkko-otsikoija ei ole halpa hänkään mutta on selvästi edullisin vaihtoehto ja voi tuottaa erinomaisen kiinnostavaa otsikointia, joka fiksuna johtaa myös tilausmyyntiin, kunhan muu journalismi on kunnossa.
Vuorokautta ei voi pidentää ja jossakin on se määrä ennen kaikkea lasten pahoinvointia, jolloin ensin laitevalmistajat ja sitten lainsäätäjät alkavat asettaa turvarajoja, kuten Australian alle 16-vuotiaiden somekielto. (Poliittisen paineen uhka on hyvin pieni, minkä aiheuttaa senkin aika. Tarjoan pullakahvin jokaiselle kansanedustajalle, joka kertoo alle lukeneensa tämän lauseen.) Näin ollen kuluttajan huomiosta pitää saada enemmän rahaa panemalla saman ajan sisään useampia laskutettavia viestejä kuluttajalle. Kuluttaja myös itse valitsee jonkin verran, mihin pysähtyy, joten sisältö pitää optimoida erikseen, ja käytännön tapa on lyhentäminen.
Informaation kuluttamisen murrosta voi tarkastella ajan kautta, esimerkiksi katsomalla pätkän vanhaa viihdeohjelmaa. Se on hidas. Olen vainaja ennen kuin Spede palaa rautakaupan tiskin taa. Kokonaisen lehtijutun lukeminen vie aikaa. Punnitun lauseen kirjoittaminen vie aikaa. Kirjan lukeminen vie niin paljon aikaa, että emme enää edes yritä. Tämän voi todeta asuntojen myynti-ilmoitusten kuvista, joissa ei ole vuosiin ollut kirjahyllyjä. Yritys viestii sisäisesti aina vähintään kolmessa kanavassa, koska yhtä viestiä kuten sähköpostia luetaan vain muutaman sekunnin ajan.
Kiehtovasti nouseva indie-media podeineen ja tubeineen ei ole ensijaisesti vaihtoehtoista tai uudenlaista, vaan hidasta. Sen yleisö voi haluta rosoista virallisen näkökulman haastamistakin, mutta ennen kaikkea niitä näkökulmia, joiden esittämisen lauseet ovat liian pitkiä myymään display-mainontaa.
Lyhyen viestin ei ole pakko olla pinnallinen, ja voihan asiaakin editoida nopeaksi ja vetäväksi. Niin voi, mutta miksi kannattaisi? Kun käytössä on vain 15 sekuntia vastaanottajan aikaa, totuutta ei erota valheesta mikään muu kuin kymmenkertainen tuottamisen hinta. Suosio on korkeintaan sama.
Huomiotalous pyöri myös painetun sanan aikakaudella, mutta silloin valuutta eli lukijan aika oli tiukemmin sidottu totuuskantaan. Nykyään on harvinaista jäädä valheesta kiinni, vaikka joku tarkkaavainen lukija huomaisi. Faktantarkastus kun oli tylsän näköinen postaus eikä peukalo yltänyt Lue lisää -napille. Alustat ovat irrottaneet tekstit totuuskannasta, joten painamme tekstejä enemmän.
Kolmessa sekunnissa ei voi esittää mitään uutta. Siksi toistamme vanhoja ajatuksia ja voimme vain taantua. Kun hetken miettii, niin totuuden inflaatio uhkaa henkeä enemmän kuin rahan reaaliarvon lasku.
Lapsuuden ja koko elämän syvimpiä nautintoja on uuden oppiminen. Kun käsityksemme todellisuudesta muuttuu uuden tiedon ansiosta, tunnemme puhdasta iloa ja toiveikkuutta sekä yhteyttä niihin, jotka ovat nousseet samaa polkua, ja koemme halua kutsua muita mukaamme.
Somessa aikamme liikearvo on noin sata euroa vuodessa siitä, että kuuntelemme, kun yksi hullu kysyy – eikä kukaan lue, miten sanonta päättyy.
Yhteiskunnat nosti metsämajoista ja nälkäkuolemista moderniin hyvinvointiin tiedon kertyminen teksteiksi, joiden lukemiseen yhä uudet ihmiset käyttivät yhä enemmän aikaa. Kiistojen hedelmällinen ratkaiseminen vaatii perehtymistä lukemalla. Jos ei pystytä lukemaan, ei kiistoja voida ratkaista lauseiden merkitystä tarkastellen ja vaihtoehdoksi jää päähänlyöntikilpailu.
Mikä yhdistää vaikkapa tämän päivän Kiina-kohua, Kelan puheenjohtajan Vertti Kiukkaan johtajuuskriisiä, VTV-raportin arvostelua, keskustelua ”potkulaista”, jokaista uutista ja keskustelua niin sanottujen kansalaisjärjestöjen saamista valtiontuista sekä rajaturvallisuuslain käsittelyä? Yksikään näistä ei olisi noussut kohuksi, jos poliitikot, toimittajat tai lukijat olisivat lukeneet aanelosen verran tekstiä, joka on koska tahansa jokaisen saatavilla netissä.
Kun lakkaamme lukemasta ja kirjoittamasta, siirrymme vähitellen kohti vahvemman oikeutta. Ensin huutaminen alkaa menettä�� tehoaan, sitten etenemme riidanratkaisussa lihasten käyttämiseen. Atlantin toisella puolella ollaan tällä tiellä pidemmällä ja tapaillaan jo vahvemman oikeutta lihassa ja veressä, ja me seuraamme perässä 280 merkkiä kerrallaan.
Onko syytä optimismiin? Aina on, ja kukin voi itse olla syy. Lukijalle jätän pohdittavaksi, että internet on vielä meidän. Kolmesekuntisen tyhmyyden maailma on kehitetty, ja taitavasti onkin, hyödyttämään muutamaa keskenkasvuista miljardööripoikaa yhteiskuntien silmänräpäys sitten. Se asuu meidän omistamillamme näytöillä ja tarvitsee elääkseen meidän aikaamme.
https://t.co/4oAs7wc6PB
Tujua tavaraa.
Ehkä tässä pääsi käymään niin, että meidän sukupolvemme ahneus, velttoilu ja velaksi eläminen pienensi kohtalokkaasti epäonnisten mahdollisuuksia ja vuoroaan odottavan sukupolven näkymiä, mutta vielä ehtii tehdä parannuksen.
https://t.co/d30xSsQnVz
Olen elänyt harhaluulossa, että elän modernissa nyky-Suomessa. Tämä ei pidä paikkaansa, minä elänkin vuoden 1981 Neuvostoliitossa.
Mitä luotettavuuteen tuli, niin ennen riitti, että töihin tuli selvinpäin ja suhteellisen ajoissa. Herrasmiehen sana oli kullanarvoinen, eikä sitä sanaa syöty kuin jotain -30% berliininmunkkia, joka on muovipussissa hikoillut pomadansa piloille. Epäileville yksilöille saattoi näyttää verottajan verkkosivuilta ilmaiseksi tulostettua verovelkatodistusta ja vakuutusyhtiön antamaa vakuutuskirjaa, josta kävi ilmi vastuu- ja tapaturmavakuutukset. Enää ei moinen onnistu, herrasmiehen kunniasana on tuntematon käsite ja Byroslavian kafkamainen yö on laskeutunut yllemme.
Nykyään pitää olla liittynyt Luotettava Kumppani-palveluun, jonka tarjoa joku Vastuu Group, tuo nimi varmaan lausutaan ”fakjuu grup”. Palvelu ”helpottaa tilaajavastuulain velvoitteiden hoitamista”, elikkä siis näyttää tuon yritykseni verovelkatodistuksen ja sen, että vakuutukset ovat voimassa. Eli aivan pulunnussimishommaa bryssätyylin. Saa sinne lisäksi näkymään, että mikä on yrityksen CO2-strategia ja liki kaikki muut mittaroitavat detaljit, mutta mikä on saavutettava lisäarvo, kun fakta on se, että yritystoiminta tässä tapauksessa on joku läski ajamassa pienellä Kialla korjailemassa ovenkahvoja ja naurattamassa mummoja? Tuntuu eri pöljältä panna samalle viivalle kaikki firmat siitä höntti&ruuvimeisseli aina jonnekin Metso Groupiin. Vaan näinpä on nyt tehty. Ja tämä lysti maksaa jokaiselle liittyneelle firma 300€ vuodessa ilman veroja, oli liikevaihto sitten 20t tai 20milj.
Kun ryhdyin yrittäjäksi 15+ vuotta sitten ajattelin, että tämäpä kätevää. Voin itse määritellä työaikani ja palkkani. Sehän riittää, kun on katto pään päällä, pari lämmintä ateriaa vuorokaudessa ja välillä voi viedä rouvan pizzalle. Vähänpä tiesin, arki on osoittanut, että yrittäjän tehtävä on ensin maksaa konsultille, byrokraatille ja vakuutusyhtiön omistajille uudet mersut, sitten kustannetaan kaikkien niiden elintaso, jotka tahtovat vain harrastaa kivoja juttuja itsensä elättämisen sijaan ja jäljelle jääneet roposet voi sitten maksella palkaksi. Se rahamäärä, mikä yrittäjiltä kupataan vuosittain kaiken muun ohella, on aivan uskomaton. Pienistä puroista, satku sinne, kolmesataa tänne, koostuu äkkiä iso summa. Varsinkin pienyrittäjälle.
AI has been the name of the game lately, and rightly so.
One thing many are not thinking about when it comes to AI on the blockchain is the infrastructure required.
$NAO is building the infrastructure required.
A @nettensor 🧵🧵
🧵Lanka (videokooste) pakkasen kurittamasta Venäjästä.
1/21 Ilmeisesti Venäjällä kaaos alkoi yhden lämpötuotantolaitoksen yllättävästä kaatumisesta. (En pysty vahvistamaan tätä.)
Siitä käynnistyi ketjureaktio ja tässä tulos.
Tuleeko #sellusta sivutuote, jos alkuainehiili lähtee lentoon? ”Lignoden kilohinta vaihtelee 10–150 euron välillä riippuen käyttökohteesta. Sellun vientihinta oli syksyn poikkeuksellisilla huippuhinnoilla noin 0,7 €/kg.” #metsäteollisuus https://t.co/qgA1rV5Gcp
@MattiValkeisaho@yleuutiset@3rdRockFromThe2 Olette lääketieteen lisensiaatti. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin tutkija. Kommentista voisi päätellä jotain aivan muuta. Suosittelen perehtymään aiheeseen.
Hei te (isosti) veroja maksavat, terveyspalveluita käyttävät kansalaiset!
Eikö teitä suututa, että hommat ollaan sotkettu siihen pisteeseen, että: (ketju)
#sairaanhoitaja#hoitoalankriisi
Hype is temporary, education lasts. I guarantee that only people with conviction based on understanding will be able to hold $SAITO long enough to realize its potential. Enter the rabbit hole:
https://t.co/vOHPuzKpnA
https://t.co/hf1whTpiL3
https://t.co/vmG9MsS5y4
- builders weather the storm -
GM, this post aims to be one of the start pts for those who wish to know more about $saito, a project which focus on building, making quality progress n thus bringing true value.
Value Proposition:
(1) high lvl benefits (gamechanging- solve
nämä aluevaalit ovat aivan pelleilyä. kukaan ei tiedä mistä äänestetään, puolet äänestäjistä on koronassa, toinen puoli ei tiedä koko vaaleista. ministerit ja niiden avustajat on ehdolla ja lopulta vain kepulaiset ja muuten vähälahjaiset edes jaksavat äänestämään. hei mikä homma?
Pitäisikö kryptopörssien ja muiden alan toimijoiden touhuja rajoittaa lainsäädännöllä? Asiasta keskustellaan A-studiossa maanantaina 8.11.2021 kello 21.00 TV-yhdessä. Onkohan ketään kartalla olevaa tuolla mukana? Tää juttu oli taas vähän💩haiseva. #BTC🚀 https://t.co/dnATnbAtke
Which chain do you think is underexposed and undervalued, and can we expect new decentralized applications in the coming period?
Think of a Fantom / $FTM - the past weeks
@Filasophical@ShibaInuHodler Out of curiosity, I acquired some ascii hash strings called “Bitcoin, Ethereum & Doge”. That’s it.
As I’ve said before, don’t bet the farm on crypto! True value is building products & providing services to your fellow human beings, not money in any form.