Sinimustien puheenjohtaja. AKS:n valajäsen numero 1. Kiuruveden kappalainen. IKL:n kansanedustaja. Vapaussoturi. Heimosoturi. Talvisodan sankari. (1899–1940)
Yksitoista vuotta on kulunut tänä päivänä siitä, kun Karjalaiseen Osakuntaan kokoontui kolme miestä. He olivat palanneet taisteluista Karjalan lumisissa metsissä, nähneet heimokansamme nousun ja lyhyen vapaudenunelman murtuvan ryssien konekivääritulessa.
Kansanvalta – sellaisena kuin se on meillä esiintynyt – suorastaan pelkää, että massasta nousee esille joku yksilö, joka on voimakkaampi persoonallisuus kuin muut. Sen vuoksi tämä ns. kansanvalta panee voimansa liikkeelle painaakseen tuollaiset yksilöt näkymättömiin.
Tämä kansallinen vapausliike tahtoo vapauttaa Suomen kansan vieraasta rodusta, vieraasta kulttuurista, puolueista, puoluejohtajista ja poliittisista "Streber"-tyypeistä. Se tahtoo vapauttaa suomalaisen työväestön marxilaisuudesta, marxilaisherrojen orjuudesta.
On ihmetelty, minkä vuoksi nuorisoa liittyy niin suuressa määrin IKL:n tunnusten ympärille. Se johtuu siitä, että tällä kansallisella herätysliikkeellä on tarjottavana sellaisia ihanteita nuorisolle, joita ilman nuoriso nääntyy.
Suomi ei olisi pystynyt ratkaisevalla hetkellä riuhtaisemaan itseänsä idän jättiläisestä erilleen, ellei nuoriso vastoin varovaisten ja viisasten neuvoa olisi politikoinut ja lähettänyt Saksaan parhaita miehiään kotimaan vapautta valmistamaan.
Jo monta vuotta luulin suomalaisen kansallistunnon niin turtuneeksi ruotsalaistemme jokapäiväisen väheksynnän johdosta, ettei se enää reagoi, tapahtuipa siltä taholta minkälaisia loukkauksia tahansa.
Meitä, jotka johdamme tätä nuorisoa, on syytetty siitä, että me sallimme tällaista kiihoitusta nuorison keskuudessa. – Me emme sitä ainoastaan salli, me harjoitamme sitä systemaattisesti, jotta tämä kansa lopultakin heräisi.
Suomen kansa ei ole herännyt tahtomaan sitä, mikä on sen oikeus: vapaata, Suomeen liitettyä Karjalaa! Ja Karjalan asia on hukassa, ellei tätä herätystä saada aikaan.
Mielestäni ei voida hallitusta syyttää, sillä itse kukin kansa saa sellaisen hallituksen kuin se ansaitsee. Syy on etsittävä siitä, että kansamme mielialassa ei ilmennyt riittävää tukea aktiivisemmalle toiminnalle.
Miksi valui veri hukkaan? Venäjä oli silloin hajoamistilassa. Ei olisi tarvittu suuria lisävoimia, jotta Suomen raja olisi siirtynyt sinne, missä sen pitäisi olla, Syvärille.
Soturiveljeys kestää halki elämän! Se kestää meidän kesken, jotka yhdessä saimme kokea voitonhurman ja tappion tuottaman masennuksen, mutta palasimme vielä takaisin tekemään rauhan työtä. Ja se kestää vielä niidenkin kanssa, jotka siirtyivät joukostamme näkymättömien armeijaan.
Nuoruudenusko on voimallinen ja voi siirtää vuoria. Nuoruuden tulevaisuudenusko on valoisa, ja se tajuaa kansansa etsikkoaikoina intuitiivisesti sen, mitä on tehtävä, silloinkin kun ns. realipoliitikkojen laskelmat puhuvat toista kuin nuoruus.