@Jare37157459 Suomessa voidaan katsastuksessa aina kattoo polttiksesta kilometrit, ja saat siitä sitten verolapun kotiin 😄 Niinhän se tulee sosialistisuomessa meneen, että polttiksella maksat kilometriverot sekä polttoaineveroina, mutta myös kilometreinä. Valitettavasti.
Sain taannoin palautetta 23 Minuuttia -podcastin esiintymisestäni. Nepsypiirteeni koettiin vahvuudeksi. Erityisesti mieleen oli jäänyt se, miten kuvailin varsin rehellisesti ensifiilikseni kuntapolitiikasta olevan, että ihmiset lähinnä rakastavat kuunnella salissa omaa ääntään. Siitä tuli mieleen vähän ajatuksia yleisemmin politiikasta.
Se toden totta on niin, että jos kuntapoliitikot käyttäisivät edes puolet tyhjänpäiväisiin jaaritteluihin upottamastaan energiasta johonkin hyödylliseen, olisi ihmiskunta jo kehittänyt sen energian turvin antimateriamoottorin ja valloittanut universumin kaukaisimmatkin kolkat.
Politiikan isoin ongelma on tullut vuosien saatossa minulle varsin selväksi. Systeemin muuttaminen ja suunnan kääntäminen on lähes mahdotonta, koska palkitsemisjärjestelmästä on rakennettu nurinkurinen. Mukana oleminen tarjoaa taloudellista etua ja ”kaikille kaikkea mannaa taivaan täydeltä”-jakoautomaattina toimiminen on aina varmempi keino pysyä etuuksien ehtymättömän runsaudensarven särvinten syrjässä kiinni kuin yhteisen hyvän palveleminen.
Tämä luo kannusteen toimia epämoraalisesti ja nauttia matkoista, kolmannen sektorin hillotolpista ja veronmaksajien selkänahasta notkuviksi katetuista pöydistä. Aluksi toiminta on tarkoituksellista, mutta myöhemmin neurovaste uudelleenohjelmoituu siten, että nämä ihmiset kuvittelevat tosissaan ansainneensa täysin perustelemattomissa olevia etujaan.
Veronmaksajien raha ei enää olekaan veronmaksajien omistamaa, vaan siitä tulee valtion rahaa. Valtion rahaa ei omista enää kukaan, joten sitä voidaan tunkea mitä synkimpiin mörönperseisiin. Isännätön raha palaa tuhlaajainkvisition käsissä niin kuumalla liekillä, että se yksistään riittää sokaisemaan inkvisition seuraajat niin, etteivät he näe, mihin suuntaan heitä johdetaan.
Hyvesignaloinnista on tullut politiikassa niin painava arvoalkuaine, että sen voi löytää jaksollisen järjestelmän oikeasta alakulmasta. Hyvesignalointiprojektit toki imaisevat merkittävän määrän rahaa, mutta samalla alkuaineella käydään kauppaa aivan kaikesta - turvallisuudesta, opetuksesta ja niin edespäin.
Ja edes silloin kun rahat ovat viimein loppu, Euroopan joulutorit on ympäröity betonisilla monikulttuurisuusesteillä ja maksuhenkilöstö koostuu omasta jälkipolvesta, eivät omaa ääntään ja omia etujaan vartioivat poliitikot suostu myöntämään todellisia tarkoitusperiään tai - vielä pahempaa - olleensa väärässä. On helpompi myydä käärmeöljyä kuin todellisia ratkaisuja.
Se vähän turhauttaa.
Valintojen maailma ja vaihtoehtoiskustannukset.
Suomesta pistettiin tänä vuonna kehitysapuun 1064 miljoonaa euroa. Se vastaa noin 125 000 suomalaisen keskimäärin maksamaa vuosittaista tuloveroa.
Mitä muuta sillä olisi saanut?
- Noin 20 000 sairaanhoitajaa palkattua vuodeksi.
- Noin 9000 terveyskeskuslääkäriä palkattua vuodeksi.
- Noin 350 000 peruskoululaisen ruoka-annosta.
- Noin 10 000 kilometriä kunnostettua asvalttia.
- Noin 76 000 lasta kunnalliseen varhaiskasvatukseen vuodeksi.
- Noin 10 000 poliisia vuodeksi.
- Noin 5000 ambulanssia.
… ja niin edespäin. Priorisointi näyttäytyy todella irvokkaalta.
Meille on 17 vuotta jauhettu, että kohta se kasvu alkaa. Ei todellakaan ole alkanut, vaan olemme jatkuvalla velanotolla rakentaneet OECD:n läskeimmän julkisen sektorin. Rahaa on, sanoi vasemmisto. Tähän kuntoon olemme itsemme ajaneet, joten eiköhän olisi aika lopettaa paskapuhe?
Sosiologian professori Jukka Savolaisen näkemys Suomen Akatemiasta:
"Yhteiskuntatieteen konkarina velvollisuuteni on kertoa kansalaisille, että heidän verorahojaan jakavat byrokraatit ja muut ”asiantuntijat” eivät ole tehtäviensä tasalla."
Lähde alla
@kimvaisanen Innolla odotan, että miten pitkäaikaistyöttömät ja pakolaiset ratkaisevat tulevat eläkkeensä, koska minä en niitä halua maksaa. Vapaaehtoisuus sopii varsin huonosti.