@AULaw24@EthanLevins2 Russia slowly draining eu from all resources. Same time immigrants there doing their part. Unbelievable that no one sees what Russia is doing to eu with this slow war
Hei @ORostila , @MartinPaasi ja @TereSammallahti
Migri pyytää minulta 4 800 € + alv siitä, että saisin nähtäväkseni Nasima Razmyarin Viittakivi Oy:n vastaanottokeskussopimusten taustat.
120 € tunti, ja lisäksi väittävät ettei asiakirjoja ehkä edes löydy, vaikka tiedonhallintalaki velvoittaa ne rekisteriin.
Ihanan kallista❤️
Käytännössä viranomainen siis hinnoittelee julkisten varojen valvonnan jopa kaltaiseni erityiskansalaisen ulottumattomiin.
Mutta!
Teillä on PL 47 § 3 mom. nojalla kansanedustajan tiedonsaantioikeus, jota ei voi torpata laskulla. Kyse on miljoonien eurojen julkisista sopimuksista, joissa hallitusjäsenenä istui samanaikaisesti istunut kansanedustaja.
Voitteko pyytää Migristä Viittakivi Oy:n sopimukset, maksuerittelyn ja valvontaraportit? Lähetän mielellään tarkemmat yksityiskohdat.
Tämä voisi olla käyttistä myös tulevia eduskuntavaaleja ajatellen🤷♂️
The truth is that there are VASTLY more hate crimes, especially aggravated rape and murder, per person by Blacks against Whites than the other way around.
The is not remotely debatable, as the numbers are so extremely lopsided!
Henry Nowakin kuolema on kuva siitä, mitä tapahtuu, kun yhteiskunta alkaa pelätä väärältä näyttämistä enemmän kuin viattoman nuoren ihmisen menettämistä.
Kuvittele, että olet kahdeksantoista. Nuoruutesi on tuskin alkanut. Edessä olisi kaikki: opinnot, ystävät, ensimmäiset rakkaudet ja pettymykset, aikuisuuden haparoivat ensiaskeleet.
Sitten sinua puukotetaan.
Ei vertauskuvallisesti. Ei poliittisesti. Oikeasti. Terä uppoaa kehoosi. Kipu räjähtää läpi. Veri alkaa virrata, hengitys käy raskaaksi ja paniikki ottaa vallan.
Sitten poliisi saapuu.
Ja hetken, yhden ainoan hetken, tunnet helpotusta. Apu tuli. Joku näkee minut. Joku kuulee minut. Joku pelastaa minut.
Mutta apu ei tullutkaan.
Sinua ei kohdellakaan uhrina. Sinusta tehdään epäilty. Haavoittunut, kuoleva kehosi käännetään maahan, ja kalmankalpaisiin ranteisiisi napsahtavat käsiraudat. Yrität sanoa, että sinua on puukotettu. Yrität uudelleen. Ja uudelleen.
Ja mitä sinulle vastataan?
"En usko, kamu.”
Sitten äänesi ei enää kanna, sillä elämä valuu sinusta ulos samaa tahtia kuin sanat. Viimeisenä kuulit oikeutesi ennenkuin vasta-alkanut nuoruutesi loppuu ennen kuin se ehti alkaakaan.
”En usko, kamu.” Tuo lause pitäisi kaivertaa Britannian työväenpuolueen ja koko eurooppalaisen vasemmistolaisuuden omaantuntoon, jos sellaista enää on.
Henry Nowak ei kuollut pelkkiin puukoniskuihin. Hän kuoli myös järjestelmän kylmyyteen: siihen hetkeen, jossa poliisin ensimmäinen vaisto ei ollut auttaa verta vuotavaa nuorta miestä vaan uskoa tarinaa, jossa uhri oli ehditty maalata rasistiksi.
Oikeus ei onneksi uskonut. Vickrum Digwa tuomittiin Henry Nowakin murhasta elinkautiseen vankeuteen, vähintään 21 vuodeksi. Mutta poliisi uskoi Digwan rasismiväitteitä silloin, kun uskomisella vielä oli merkitystä. Juuri siinä hetkessä, kun Henry tarvitsi apua eikä epäilyä.
Tässä on koko sairauden ydin.
Kun viranomaiselle opetetaan, että ihonväri, identiteetti ja poliittinen pelko painavat enemmän kuin se, mitä silmien edessä tapahtuu, lopputulos voi olla juuri tämä: nuori mies makaa kadulla käsiraudoissa, ja hänen viimeisiin hetkiinsä kuuluu se, ettei häntä uskota. Ettei häntä auteta.
Henry sanoi, että häntä on puukotettu. Hän sanoi, ettei saa henkeä. Poliisin bodycam-kuvat ovat nostaneet raivon juuri siksi, että ihmiset näkivät omin silmin, kuinka kuolevaa nuorta miestä ei autettu eikä edes kohdeltu uhrina. Poliisin toimintaa tutkitaan nyt, ja Hampshire Police on pyytänyt anteeksi.
Mutta se on liian myöhäistä. Anteeksipyyntö ei herätä Henryä.
Se ei palauta vanhemmille poikaa, sisaruksille veljeä, ystäville kaveria. Ei tulevaisuudelle nuorta miestä, joka ei ehtinyt elää edes aikuisuuttaan.
Ja nyt Britannian valtaa pitävä työväenpuolue tekee sen, minkä se parhaiten osaa: puhuu yhteisön yhtenäisyydestä, jännitteiden hillitsemisestä, väärän tiedon torjunnasta. Sanat voivat olla sinänsä oikeita. Mutta ne muuttuvat irvokkaiksi, kun niitä käytetään savuverhona sen kysymyksen edessä, johon kansa vaatii vastausta:
Miksi kuolevaa uhria ei uskottu? Miksi hyökkääjän tarina kelpasi nopeammin kuin kadulla verta vuotava ihminen? Miksi länteen on rakennettu ilmapiiri, jossa tavallinen nuori mies muuttuu epäillyksi sekunneissa, kun joku vain lausuu oikean taikasanan: rasismi?
Erilaiset vasemmistolaiset poliittiset voimat ympäri Euroopan ovat vuosikausia ajaneet ajattelua, jossa tavallinen isänmaallinen kansalainen on ongelma, raja on epäilyttävä käsite, kansallinen yhtenäisyys vaarallinen ajatus ja monikulttuurisuus dogmi, jota ei saa arvostella edes silloin, kun sen seuraukset vuotavat kadulle verisinä.
Samaan aikaan ihmisille selitetään, että heidän huolensa ovat äärioikeistoa, vihapuhetta, rasismia ja pahuutta.
Se on moraalinen taikatemppu, jolla epäonnistunut eliitti suojelee itseään.
Ensin he ajavat politiikkaa, joka murentaa yhteiskunnan turvallisuuden ja sitä kautta kansalaisten luottamuksen.
Sitten he kutsuvat kansaa rasisteiksi, kun kansa näkee seuraukset ja vaatii muutoksia.
1/2