I had a moment to think about state of Polish CS, but isn't it a state of CS overall?
I went through every role in my gaming career, been leading and been learning.
Did my goods, did my wrongs. Got my lessons.
I lived and breathed CS over 23 years, and it wasn't pretty, but you need to really put your heart out if you want to succeed.
It is a huge topic.. but few examples of what I noticed in this time, and I don't feel like it changed for much better:
a. There is a lack of respect to other players, not only inside the team, but also to the scene overall.
Younger players, or even older ones don't understand what people are doing for them inside the team, whether it is manager, coach or other player.
🔊Don't overthink, try your best to make your team better, respect your peers.
Respect all the help you get, it will make you better.
People bring more than only frags to the table.
b. If one player dislike other he will say bad things about them, and create a 2-3 person union inside the team, maybe create a bad vibe outside.
🔊Some issues are more complicated than what we think, some are very simple.
It's imprtant to have an honest talk in teams, before they implode.
Be direct about the issues, but remember that there are always two sides of the story, talk and resolve.
c. Players think about their statistics over winning a round.
🔊There is no better feeling than winning.
Thinking about statistics will make you a worse player, worse team and worse teammate.
Counter-Strike is a team game, where individuals can shine. Not a game for 5 individuals.
Nowdays we have skill and knowledge
but we lack respect, trust and leadership.
Did you have any of these issues in your teams? 😅
Counter-Strike 2 is near, time to get better. 🍹
KAKSI TAPAA VÄHENTÄÄ RASISMIA SUOMESSA
Miten vähentää rasismia Suomessa? Hallitus on luvannut tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä eduskuntaan syyskuussa. Sitä varten se on pyytänyt yli sataa tahoa tiedonantoa valmistelevan työryhmän kuultavaksi.
Jostain kumman syystä en saanut kutsua, vaikka äitini on Suomessa 45 vuotta asunut mamu, itse olen asunut mamuna viidessä eri maassa, nykyään Yhdysvalloissa, minulta kysytään joka päivä mistä olen kotoisin ja minulla on tohtorintutkinto täysin kehällisestä tutkimusalasta, mutta ajattelin iloksenne vastata silti.
Jotta voisi tietää, miten rasismia voisi vähentää, pitäisi ensiksi tietää paljonko sitä on ja mistä se johtuu.
Rasismia on Suomessa, koska sitä on siellä, missä on ihmisiä. Suomessa on aika vähän ihmisiä, joten ei ihme, että Suomessa on myös aika vähän rasismia. Huomaatteko, että olen opiskellut myös logiikkaa?
Näin ainakin World Happiness Reportin mukaan, joka mittasi maahanmuuttajien tyytyväisyyttä 2005–2017. Maailman tyytyväisimmät maahanmuuttajat löytyvät (check notes) Suomesta. Ei toiseksi tyytyväisimmät. Ei kolmanneksi tyytyväisimmät. Tyytyväisimmät.
Ainakaan Pohjoismaissa (Norja, Ruotsi ja Tanska olivat myös kärkisijoilla) ei siis ole sellaista rasismia, joka tekisi Suomessa asuvista maahanmuuttajista muiden maiden maahanmuuttajia vähemmän onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. He ovat kirjaimellisesti maailman onnellisimmat maahanmuuttajat.
Miksi tämä ilonaihe ei ole juurtunut tietoisuuteemme?
Osasyy lienee ainakin se, että liian monen (yksikin on liikaa) poliitikon, toimittajan ja (pakko osoittaa sormella myös omaa työyhteisöäni) tutkijan uramenestys riippuu siitä, että löydetään ”rasismia”, ”seksismiä”, ”ääriajattelua”, ”transfobiaa” tai edes jotakin ”fobiaa”.
Sellainen media, joka palkkaa missiotoimittajia, on lisääntyvän epäluottamuksensa ansainnut, aivan kuten tiedeyhteisö (tiedekunta, tutkimusryhmä), joka palkkaa aktivistitutkijoita, joilla hämärällä tavalla sekoittuvat työ ja aktivismi keskenään. Kalikka heitetty.
Oli miten oli, Suomessa on rasismia.
Ja rasismi on ilkeää ja idioottimaista.
Se on myös teologian kielellä synti, kuten olemme viime aikoina kuulleet. On vaivaannuttavaa, kun kirkko herättää henkiin muinaisia sanoja vain silloin kun se ei ärsytä ketään, sillä jos jotkin elämänalueet nauttivat kirkon työntekijöiden viestinnässä erityissuojelua synniltä, syö se uskottavuutta koko syntipuheelta. Hyvä sentään, että joihinkin aiheisiin perinteinen kristillinen sanasto vielä kelpaa.
No niin, nyt tiedämme paljonko rasismia on (vähemmän kuin muualla) ja että se pitää ottaa vakavasti. Pienikin sy��päpesäke on sekin syöpää. Se voi myös tuhota koko ruumiin.
Mistä rasismi sitten tulee? Syitä on tietenkin monia. Itse nostan tässä framille nähdäkseni kaksi suurta jollei suurinta syytä ainakin Suomessa. Voitte vapaasti arvostella tai täydentää tätä ajatusketjua.
Ensimmäinen syy, joka synnyttää uutta rasismia, on maahanmuuttajien yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikostilaistoissa. Tarkoitan raiskauksia, jengirikollisuutta, päähänpotkimisvideoita ja sen sellaista. Poliisin tilastot yliedustuksesta ovat kiistattomat niin Suomessa kuin kaikissa muissakin Pohjoismaissa.
Tämä synnyttää kantaväestössä ymmärrettävää katkeruutta. Se voi myös vahvistaa jo olemassaolevaa, nukkuvaa rasismia tai luoda aivan uutta rasismia siellä, missä sitä ei aemmin ollut.
Tämä on aivan inhimillinen seuraus, vaikka ei mikään moraalinen oikeutus. Aivan samoin kävi ruotsalaisten asenteille kännipäissään vaimojaan puukottavia suomalaismaahanmuuttajia kohtaan 1960- ja 1970-luvuilla. Samasta syystä raiskattu nainen saattaa ruveta pelkäämään miehiä ylipäätään – ihonväristä riippumatta. Se on aika luonnollista ja vaatii yli-inhimillisiä erityisponnisteluja, ettei ajatuksissaan ja tunne-elämässään tee sen seurauksena vääriä yleistyksiä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että yksittäisen maahanmuuttajan kokema rasismi on ”hänen oma vikansa”. Ei tietenkään, mikä typerä ja rasistinen ajatus. Se tarkoittaa sitä, että ne maahanmuuttajat, jotka syyllistyvät kamaliin rikoksiin, synnyttävät rasismia oikein tai väärin perustein sinne missä sitä ei ennen ollut. Minusta tämä johtopäätös on fakta, jonka kieltäminen olisi naiivia ja kohtalokasta, vaikka sillä ei saisi klikkauksia tai tutkimusrahoitusta.
Juuri tätä @ArmanAlizad tarkoitti tviitillään: ”Mun äiti koko mun ala-, ylä-asteen ja lukion aina lähtiessäni kouluun halas mua, sit otti korvista kii, tuijotti silmiin ja sanoi ’muista käyttäytyä äläkä häpäise meitä me ollaan vieraita täälä muuten saat korvillesi multa!’ Sit se halas taas ja pussas ja sano ’ihanaa päivää’ ❤️.”
Samoin @KamalJafi : ”Kun tulimme 🇫🇮, niin isäni sanoi heti kättelyssä meille, ettei kukaan meistä saa mollata, valittaa tai olla kiittämätön tätä maata kohtaan, joka auttaa meitä. Vaikkei uusi kieli ja kulttuuri ollut helppoa oppia, niin isäni asenne auttoi ratkaisevasti integroitumisessa. […] Maahanmuuttajalla pitää olla viime kädessä itsellään vastuu sopeutua Suomeen. Meidän pitää uskaltaa velvoittaa.”
Toistan, että jonkin asian luonnollinen selitys ei ole sama kuin sen moraalinen oikeutus. Aivan kuten rikoksiin syyllistyvät maahanmuuttajat eivät ole jotain vastuuttomia reppanoita, jotka kokemansa ”yhteiskunnallisen osattomuuden” vuoksi eivät voi rikoksilleen mitään (miten epäkunnioittava ja paternalistinen ajatus heitä kohtaan!), kantaväestö ei ole täysin syyntakeeton maahanmuuttajien rikoksista seuraavalle sydämensä katkeruudelle. Selitys ei ole oikeutus.
Mutta jatketaan.
Toinen asia, joka tuo Suomeen uutta rasismia, on maahanmuutto itse. Selitän, mitä tarkoitan. Asennemittausten ja viharikostilastojen mukaan maahanmuuttajat ovat kantaväestöä keskimäärin rasistisempia ja seksistisempiä.
Tämä ei nyt ole mikään vallankumouksellinen oivallus, jos miettii, minkälaisista maista Suomeen muutetaan. Esimerkiksi Somaliassa ja Irakissa on hyvin erilainen käsitys tasa-arvosta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki mamut olisivat rasisteja tai seksistejä. Suurin osa ei ole – varsinkaan mutta ei ainoastaan sellaiset, jotka saapuvat maista, joissa on samanlaiset arvot kuin Suomessa. Yksittäinen maahanmuuttaja saattaa jopa olla vähemmän rasistinen kuin keskiverto-suomalainen. Silti, maahanmuuttajat ovat kollektiivisesti keskimäärin rasistisempia kuin suomalaiset.
Tästä väistämättä seuraa, että maahanmuutto lisää rasismia Suomessa ainakin lyhyellä aikavälillä. Jälleen tästäkään syy-seuraus-suhteesta ei minusta pääse yli eikä ympäri. Sen kieltäminen ei palvele kenenkään etua. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Poliisin tilastojen mukaan maahanmuuttajat itse syyllistyvät myös useammin rasistisiin viharikoksiin suhteutuettuna kantaväestöön. Tämä on edellisen tilaston luonnollinen seuraus – ja hieman ällistyttäväkin fakta, koska se ei sovi narratiiviin.
Mitä pitäisi siis tehdä? Tämä oli alkuperäinen kysymykseni. Miten vähentää rasismia Suomessa?
Jokainen meistä voi omalta osaltaan osallistua rasismin vastaisiin talkoisiin eri tavoin. Mutta poliittisilla päättäjillä on suuri vastuu edellisen kahden haasteen ratkaisemisessa. Nähdäkseni tehokkain ja nopein tapa vähentää rasismia Suomessa tai pysäyttää sen mahdollinen kasvu on 1) löytää järeitä keinoja maahanmuuttajien seksuaali- ja väkivaltarikosten vähentämiseksi ja 2) miettiä kriittisesti, mistäpäin maailmaa haluamme vastaanottaa työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa.
Nähdäkseni hallituksen järkevät, humaanit maahanmuuttopoliittiset kiristykset pyrkivät vastaamaan ainakin ensimmäiseen haasteeseen. Osmo Soinivaaralla oli järkeviä ehdotuksia koskien toista, ja muistaakseni myös KD on aiemmin ehdottanut kulttuurisesti viisasta maahanmuuttoa, mutta se torpattiin silloin ”syrjivänä”. Jopa jotkut teologit paheksuivat, ettei sellainen ole tarpeeksi ”radikaalia lähimmäisenrakkautta”.
Narkkarin majoittaminen omaan kotiin on myös radikaalia, mutta se ei jokaiselle perheelle ole järkevää. Ja ei, en juuri ”rinnastanut maahanmuuttajia narkkareihin”.
En ole Kokoomus-fani (pisteet meni mm. koronapassisekoilussa, joka tuhosi pandemian alun upean solidaarisuuden ja käänsi tarpeettomasti suomalaiset toisiaan vastaan) enkä myöskään PS-fani (simplistinen ”Suomi ensin” -asenne on karikatyyri aidosta kristillisestä subsidiariteetti- eli läheisvastuuperiaatteesta), mutta luin hallitusohjelman läpi ja pidin siitä. On heidän vuoronsa kokeilla.
Sanoin alussa, että nostan framille kaksi keskeistä syytä rasismille. Syitä on tietenkin monia muita, ja niihin on omat ratkaisunsa.
Mitä tahansa te siellä hallituksessa teettekin, toivottavasti ette MISSÄÄN NIMESSÄ lähde pohjoisamerikkalaiseen ”antirasismi”-hömppään mukaan. Vastustakaa rasismia kybällä, mutta älkää hyvät ihmiset olko mitään ”antirasisteja”.
Hyvä johdatus kendiläis-diangelolaisen kriittisen rotuteorian ”antirasismin” teoreettisiin ja käytännöllisiin ongelmiin (mm. sen pseudotieteellisyys, rotuessentialismi, kaksoisstandardit, mikroagressiot, valta- ja uhripistehierarkiat) on kielitieteilijä John McWhorterin teos Woke Racism (2021).
Muita fiksuja ”antirasismi”-kriitikoita ovat nuori monilahjakkuus Coleman Hughes (@coldxman), tilastotieteen professori Wilfred Reilly (@wil_da_beast630), taloustieteiljä Thomas Sowell (@thomassowell), legendaarinen ihmisoikeusaktivisti Bob Woodson (@BobWoodson), toimittaja Calvin Robinson (@calvinrobinson), presidenttiehdokas Vivek Ramaswamy (@VivekGRamaswamy), kirjailija-arkkitehti Ike Ijeh (@ikeijeh), lääkäri Joel Brown (@JoelBrownMD), uskontososiologian professori Anthony Bradley (@drantbradley), kirjailija Thomas Chatterton Williams @thomaschattwill) ja tasa-arvoministeri Kemi Badenoch (@KemiBadenoch), muutamia mainitakseni.
Rasisti-wokeille tiedoksi, että heihin voi luottaa, koska kukaan heistä ei ole valkoihoinen.
Vieno pyyntö, että joku toimittaja tai tutkija (ei missiotoimittaja tai aktivistitutkija) popularisoisi tätä keskustelua suomeksi, jotta ette olisi siellä Suomessa aivan laput silmillä.
Olkaa hyvä, tähän päättyy pieni kontribuutioni rasismikeskusteluun, kaksi senttiäni, kuten mamu-äitini sanoisi!
Jään odottelemaan kutsua Itsenäisyyspäivän juhliin. Laktoositon vaihtoehto, kiitos: suomalaisen voi poistaa Suomesta, mutta Suomea ei voi poistaa suomalaisesta.
@actingliketommy@StableRonaldo I don’t claim to be a genius but I’m pretty sure it doesn’t take much artistic creation to be writing names on your nude body for money, correct me if I’m wrong.