Elämänkerta (sic) on tänään saatavilla äänikirjana kaikista äänikirjapalveluista – ja siis minä itse luen sen. Kirjakirjana se löytyy kaupoista sekä e-kirjana.
Mutta nyt haluan puhua paljon tärkeämmästä asiasta kuin kirjasta.
Suomi tarvitsee äkkiä valvotut huumeidenkäyttöhuoneet, humaanimpaa päihdepolitiikkaa, sen että käytöstä ei rangaista ja että huumeongelmaan puututaan ajoissa. Tai tarkemmin sanottuna: mielenterveysongelmiin. Suurella osalla ihmisistä, joita näet pyörimässä Piritorilla, on joku hoitamaton mielenterveysongelma, usein kaksisuuntainen mielialahäiriö – kuten minullakin – tai joku neuroepätyypillisyys, kuten ADHD.
Niille kokoomuslaisille, jotka vielä jaksavat lukea: tähän puuttuminen säästää meiltä merkittävästi rahaa.
Espanja ja Hollanti ovat tunnettuja huumemaita, joihin huumeet virtaavat ympäri maailmaa, ja joihin lennetään ympäri Eurooppaa juhlimaan ja vetämään huumeita. Mutta tiedättekö mitä? Niissä kuolee vähemmän ihmisiä huumeisiin kuin Suomessa per capita. Esimerkkejä: Espanja, Hollanti, Tanska, Saksa, Ranska, Portugali, Luxemburg ja Belgia. Mikä näitä maita yhdistää? Se, että niissä on käytössä valvotut huumeidenkäyttöhuoneet.
Käyttöhuoneet eivät ratkaise koko ongelmaa. Eivät todellakaan. Mutta ne ovat tärkeä alku. Oleellista on, että yhteiskunta saa paremman otteen näistä ihmisistä – tai siis meistä ihmisistä. Ei nimittäin ole olemassa ryhmiä ”nämä” ja ”me”. Kirjassa kerron myös omasta päihdeongelmastani ja siitä, kuinka pääsin eroon huumeista. Minulla oli ystäviä ja tukiverkot kunnossa, ja se auttoi valtavasti. Mekanismit aivoissa ovat samat kaikilla, ero on vain yhteiskuntaluokassa. Sama pätee kadulla peukkujaan käyttävään ihmiseen ja viininharrastajaan, joka viininharrastelee lopulta salaa vähän liikaa.
Monia tämä ahistaa. Siksi, että
alkoholinkäyttäjät eivät siedä ajatusta, että viina ei ole kummempi kuin laiton päihde, sillä se poistaa heidän mielestään halveksittavan ryhmän: “narkkarit”.
Kirjassa kerron tiestäni kuiville, enkä muuten hauku yhtään ketään – paitsi itseäni. Miksi? Koska ei ole haukuttavaa. Olen ollut ihanien ihmisten ympäröimä.
Kiitos, että luit tänne saakka. 🙏🏻
Elämäni parhaat ruokakokemukset top-5:
5) 1980-luvun huoltoasemien elmukelmuun pakattu yhdistetty juusto-, paistettu kananmuna-, suolakurkku- ja meetvurstisämpylä
4) Jääkaapin edessä seisaaltaan klo 3:00 syödyt kylmät nakit
3) Mikä tahansa Alepan paistopisteestä löytyvä voitaikinapiirakka tai -pasteija
2) Vegaaninen Michelin-ravintola Nix New Yorkissa
1) Varhaisen sunnuntaiaamun aamiainen Helsingin metrossa. Ei pöytävarausta.
Onneksi olkoon!
Teitä on noin 30 000 joka viikko. Suomen nostatus -podcast tulee aina tiistai-iltaisin suorana lähetyksenä meitsin terassilta Helsingin ytimestä.
Ohjelmaa voi kuunnella ja katsoa ilmaiseksi tästä linkistä 👇
https://t.co/UWXUekyNoH
Hankalimmat asiat vasemmistolle käsitellä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana:
1) Sosialismi ei toiminutkaan
2) Venäjä olikin paska
3) Valavuori maksoikin velkansa
Uuden podin linkit alla 👇
Kiitos upea kesä 2026. Ja kiitos maailman paras kaupunki Helsinki. Stadi on Suomen suosituin lomakohde, suositumpi kuin koko Lappi. Stadin kesä menee niin, että kesä-heinäkuun kaupungin valtaavat maalaiset. Vaimot taluttavat vastahakoisia miehiä Dressmanniin, kun on sovittu, että Helsingin-reissulla ostetaan se hautajais-, hääjuhla-, ristiäis-, työhaastattelu-, pikkujoulu- ja kesäjuhlapuku. All in one. Suomalaisen miehen puku on tehokas: yksi puku, kolme tilaisuutta ja seitsemäntoista vuotta käyttöikää.
Ja sitten Espresso Houseen. Maalaiset pelkäävät kahviloita, joissa on pöytiintarjoilu. Olen monasti nähnyt heidän menevän jonottamaan tiskille ja kun tarjoilija on tullut sanomaan, että ”meillä on pöytiintarjoilu”, lantavarpaat ovat luikkineet pakoon. Veikkaan, että suurin on pelko korkeista hinnoista, ja yleinen kauhu siitä, ettei osata olla niin fiinisti.
Elokuussa tulevat sitten ulkomaalaiset. Aiemmin eniten oli saksalaisia, nykyään amerikkalaisia, mikä on hyvä juttu. Ehkä ne sitten tulevat puolustamaan meitä kolmannessa maailmansodassa. Paljon on myös kiinalaisia ja espanjalaisia. Olen tänä kesänä ollut tekemisissä sekä ranskalaisten että saksalaisten kanssa. Ne erottaa siitä, että ranskalaisen mielestä on hämmentävää, jos suomalainen ei puhu ranskaa. Saksalaisen mielestä taas on hämmentävää, jos suomalainen puhuu saksaa. Suomalaista taas hämmentää, jos ylipäätään joutuu puhumaan kenenkään kanssa.
Minua taas hämmentää se, miten tyylikkäitä helsinkiläiset nykyään ovat. Naiset ovat itsestäänselvästi tyylikkäitä, mutta nykyään myös miehet. Toisin kuin Tukholmassa, tyylit eivät ole yhdestä katalogista, vaan persoonallisia ja niissä on just sopiva junttitwist: sekoitus Milanoa ja Tamperetta. L’eleganza non passa mai di moda.
Aloin tänään valmistautua talveen siivoamalla vaatekaappia.
Olen asunut Helsingissä yli 29 vuotta, ja kertaakaan en ole täällä pukenut ylleni pitkiä kalsareita. Oulussakin tosi tosi harvoin, mutta ne kalsarit ovat siellä.
Löysin kaapista kolmet (!) mamikset. En tiedä, onko ne jättänyt sinne äiti vai joku homorakastajistani.
Uusi Suomen nostatus -podcast on ulkona. Voit kuunnella ja katsoa sen ilmaiseksi. Linkit löytyvät alta 👇
Mukana myös huippusuosittu @ottojuote
Tämä päivä on harvinaisen yhdentekevä ihmiskunnalle, mutta iso päivä minulle. Tänään on 30-vuotistaiteilijajuhlapäiväni. 1. syyskuuta 1996 kävelin sisään Oulun Yleisradion toimitaloon työharjoitteluun, josta minut rekryttiin Oulu-radioon töihin. Siihen aikaan Yleisradiolla oli vielä rahaa kuin roskaa, joten tällainen luonne- ja puhevikainen 18-vuotias (!) keskinkertaisuus otettiin töihin ilman kokemusta. Toinen tutkintalinja on, että minut sekoitettiin johonkin toiseen. Joka tapauksessa kaikki ammatilliset edistymiseni ovat tapahtuneet nousukaudella
En ollut kauhean lahjakas, mutta käsittämättömän innokas. Halusin radioon töihin, maksoi mitä maksoi. Olisin tehnyt töitä vaikka ilmaiseksi kopiokoneen käyttäjänä, jos vain olisin saanut olla radiossa
Ja sainhan minä. Olen saanut tehdä unelma-ammattiani sen eri muodoissa. On ylipäätään, miten hyvissä olosuhteissa olen saanut elää: minulla on ollut ihania töitä, ihana perhe ja ihania ystäviä ja myös ihana tyttis. Vuonna 2001 sain palautteen tv-ohjelmasta, jossa sanottiin, että käytän liikaa ihana-sanaa ja se kuulostaa homolta. Se taisi olla viimeinen kerta, kun minua kiinnosti se, mitä joku minusta ajattelee
Tosi iso osa somekontsasta kostuu tätä nykyä siitä, että ihmiset kertovat kuinka joku palautteenantaja ei tykännyt somettajasta. Olen päättänyt lopettaa tällaisen likettämisen, sillä ihmisen ei pidä ohjautua ulkoapäin. Ei hyvässä eikä pahassa. Tavoitteena ei saisi olla myöskään se, että random Esko Meri-Rastilasta tykkäisi sinusta
Silloin oman elämänsä kaukosäätimen ojentaa itsensä ulkopuolelle. Ja et sinäkään pidä kaikista, miksi kaikkien tulisi pitää sinusta. Minä jätin sen pohtimisen taakseni 2001 ja se on elämäni parhaita päätöksiä.
Miten vietän merkkipäivää? Tänä iltana klo 17.30 haastattelen Juhani Koivumäkeä taustalla olevassa Oodissa. Sinne ovat kaikki tervetulleita ilmaiseksi.
Juhani vietti pitkän ajan kolmen eri uskonnon luostareissa ympäri maailmaa ja kirjoitti siitä kirjan. Minä olen viettänyt pitkän ajan Yleisradion toimituksissa, joten meillä on molemmilla jonkinlainen suhde suljettuihin lahkoihin.
Tänään 1.9. klo 17:30, Oodi!
@JariParantainen Mäkin luulin olevani kuin sinä, eli se loogikko, joka aina sai kritiikkiä siitä, että ehdotin ratkaisua.
Nykyinen naisystäväni on insinööri, joka ehdottaa aina ongelmaan ratkaisua niin, että mulle tulee joskus fiilis, että saisinko vaan hetken surkutella itseäni. 😀