Alunperin omalla nimellä, mutta cancelöijien ja tahallaan väärinymmärtäjien takia anonyymina. Kiinnostukset: yrittäjyys, sijoittaminen, vähän politiikka
Twitterin parhautta on huomata eri mieltä olevien pointtien ajatuksen kulku tai täysin eri mieltä olevat onkin jostain asiasta samaa mieltä.
Ärsyttävintä tahalliset väärinymmärrykset joista vielä vedetään älyttömät johtopäätökset ja olkiukot.
#Olkiukko#suomitwitter
Datakeskukset ovat edelleen jättimäinen mahdollisuus Suomelle ottaa tekoälyn tulevaisuus omiin käsiin. Mikään muu ei muuta sähköä arvoksi yhtä tehokkaasti kuin tekoäly, meidän vain pitää varmistaa että se arvo jää tänne.
https://t.co/taUtPKZali
@PiaKauma Ei kannata tähänkään tulleita kommentteja lukea, nimimerkit täällä vaan hutelee! (teko)syitä löytyy varmasti muualta joilla selitellä mistä johtuu.
@liandersson Iso syyllinen tuohon on yle, joka lopetti STT käyttämisen ja rupesi tuottamaan omat uutiset, siitä sitten pikkuhiljaa luisunut tuohon pisteeseen. Ylen budjetti on aivan liian iso suomen media kentälle.
Otetaan esimerkki. Jos startup saa rahoituksen, jonka jälkeen yhtiön arvo on miljoonan. Perustajat omistavat yhtiöstä tämän jälkeen 60%. Heidän omistuksensa laskennallinen arvo on siis 600.000€. Jos perustajia on 2 niin kummankin ”varallisuus” kasvoi 300.000€.
Rahoitusta kerättiin kuitenkin ehkä vain 150.000€, mikä on nyt yrityksen pankkitilillä ja on yrityksen rahaa. Perustajat saavat palkkaa vaikka 3500€/kk brutto ja lisäksi osakassopimus kieltää heitä myymästä omistustaan, eivätkä he edes saisi sitä myytyä, koska yrityksellä ei ole arvoa ilman perustajia.
Jos tällaista hypoteettista varallisuuden kasvua lähdetään verottamaan, niin se käytännössä tarkoittaa, että startupit lähtevät maasta. Rauhoituskierrosta ei vain olisi järkeä järjestää Suomessa. Tällainen olisi vahva viesti, että tunkekaa innovaatiot perseeseenne.
Suomalaisena tätä vertailua on tuskallista katsoa.
Vuonna 2021 sekä Kroatia että Suomi olivat toipumassa pandemiasta. Molemmat tarvitsivat kipeästi talouskasvua, ja molemmilla oli paineita julkisessa taloudessa.
Mutta Kroatia päätti tehdä hyvin erilaisia valintoja kuin me.
Kroatia päätti laskea veroja. Ylin henkilökohtainen tuloveroprosentti laski Zagrebissa paikallisverot mukaan lukien 42,5 prosentista 35,4 prosenttiin. Myös pienyritysten yhteisöverotusta kevennettiin 12%:n tasosta 10%:n. Suurilla yrityksillä vero on 18%.
Suomessa vastaava ylin tuloveroprosentti pysyi käytännössä ennallaan, 51,2 prosentissa. Verotimme työntekoa jo valmiiksi huomattavasti ankarammin ja päätimme jatkaa samalla linjalla.
Nyt viisi vuotta myöhemmin tulokset ovat selviä.
Kroatian talous on ennusteiden mukaan kasvanut reaalisesti 22,8 % vuosina 2021–2026. Suomen talous kasvoi samalla aikavälillä vain 2,9 %.
No mitä tapahtui julkiselle taloudelle tässä ajassa?
Vuonna 2020 Kroatian julkinen velka oli 86,5 % bruttokansantuotteesta. Vuoden 2026 loppuun mennessä velkasuhteen ennustetaan laskeneen 55,9 prosenttiin.
Suomi on mennyt täysin päinvastaiseen suuntaan. Velkasuhteemme nousi 75,3 prosentista tälle vuodelle ennustettuun 91,2 prosenttiin.
Kroatia lähti liikkeelle huomattavasti Suomea velkaisempana. Kuusi vuotta myöhemmin Suomen velkasuhteen ennustetaan olevan yli 35 prosenttiyksikköä korkeampi.
Kroatian kasvu ei toki ole perustunut puhtaasti veronalennuksiin, mutta ne kiihdyttivät sitä isosti. Yrittäminen kannatti paremmin, ja ahkeruus palkittiin.
Kroatia kevensi verotusta, piti tiukkaa talouskuria julkisten kulujen osalta, kasvava talous vähensi velkaantuneisuutta voimakkaasti.
No mitä teimme Suomessa samaan aikaan?
Suomessa otimme kaksin käsin lisää julkista velkaa, emme leikanneet tarpeeksi, pidimme verotuksen korkealla ja yksityisen sektorin kyykyssä.
Ja silti edelleen keskustelemme vuodesta toiseen siitä, mistä voisimme kerätä lisää verotuloja julkisten palveluiden rahoittamiseen.
Missä vaiheessa uskallamme myöntää, ettei kasvamaton talous voi loputtomasti rahoittaa kasvavaa julkista sektoria?