Suomen taloudellinen tilanne on huolestuttava.
Eduskunta käsittelee BUDJETTIA
SDP ohjeistaa edustajia spinnaamaan:
- yhdenvertaisuus
- rasismi
- henkinen ilmapiiri
Implisiittinen myöntö, että talouteen heillä ei ole mitään järkevää sanottavaa.
Uskooko joku SDP:n olevan huolissaan pumppuhinnoista?
Jokainen voi käydä tarkistamassa heidän olemassaolevat vaihtoehtobudjetit tältä kaudelta. Niissä esitetään paitsi polttoaineveronalennuksien perumista mutta myös jakeluvelvoitteen korottamista aiemmalle uralle.
Onko yksikään toimittaja/mediatalo edes kysynyt, että seisooko demarit edelleen esitystensä takana?
Suomalaisista vähemmistö?
Espoon kaupungin oman ennusteen mukaan vieraskieliset muodostavat enemmistön Espoon työikäisestä väestöstä vuonna 2053
Haluavatko kantasuomalaiset jäädä vähemmistöksi omassa kaupungissaan?
Tämän toki arvasin jo aiemmin, mutta nyt se on mustaa valkoisella demarien vääriin käsiin joutuneessa paperissa:
He aloittavat puhumisen ja hyökkäämisen rasismista, kun ovat heikoilla oman asiansa kanssa, kun eivät halua puhua omasta vaihtoehdostaan tai ylipäätänsä, kun huomio pitää saada pois jostakin heille epäedullisesta.
Rasismista puhuminen on siis demareille ennen kaikkea poliittinen metodi.
Miettikää nyt, miten säälittävä ja lapsellinen puolue meillä haluaa hallituksen johtoon. Sdp:llä ei ole mitään vastauksia talouden tai maahanmuuton ongelmiin, joten puolue kirjallisesti ohjeistaa kansanedustajiaan aloittamaan puheen rasismista aina, kun eteen tulee vaikea aihe.
Demarit tietävät itsekin, että heidän opeillaan talous ei käänny, vaan edessä on katastrofi. He eivät siitä välitä, sillä demareiden politiikan _todellinen_ päämäärä on etujen kahminen itselle verovaroista.
Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä luomaan itse mitään. Siksi he imevät rahaa muilta veroina kuin iilimadot, ja yhteisten asioiden hoidon sijasta käyttävät nämä varat kohteisiin, joihin he onnistuvat rakentamaan itseään hyödyttäviä hillotolppia.
https://t.co/SBDHxjKZua
EU-maista alkaa nousta yhä enemmän vastarintaa Ursula von der Leyenin täysin käsistä riistäytynyttä komissiota vastaan. Edelleenkin ihmettelen minkä takia tämän annettiin jatkaa. Ensimmäiset viisi vuotta olivat katastrofaalisia täysin todellisuudesta irtaantuneen regulaatiovyöryn takia.
Tämä tsunamin toinen aalto uhkaa lopettaa EU:sta keskeiset sananvapauteen liittyvät perusteet ja tuo muutenkin kiihtyvään tahtiin lähinnä haitallista sääntelyä estämään eurooppalaisten toimeliaisuutta.
https://t.co/wZxPscpkQP
I have explained this on countless previous occasions but let me do so again: Islam views the world through a dual prism: 1) dar al-Islam (the house of Islam); 2) dal al-harb (the house of war). Any country that is under Islamic control is part of the former. Any country that is not yet under Islamic control is part of the latter. A country that was once ruled by Islam and then is no longer ruled by it MUST be reconquered by Islam (canonically speaking). This is why you hear Muslims saying that Al-Andalus must be reconquered. This is why Israel is such an existential affront to Islam. These are foundational canonical tenets of Islam. The entire world must belong to Islam according to its teachings, hence it is a profoundly expansionist and supremacist ideology. It is also true that millions of Muslims may not actively engage in implementing those canonical doctrines. Hence, Islam is deeply incongruent with Western values AND many Muslims are perfectly lovely and peaceful. Both of those statements are true.
Muutama perustotuus joka kannattaa ymmärtää taloudesta:
Ihmistyön verotus tekee ihmistyöstä kalliimpaa ja motivoi vähentämään sitä.
Kulutuksen verotus vähentää kuluttamista ja sitä myöten hidastaa rahan kiertoa taloudessa.
Autoilun verotus nostaa ihmisten, tavaroiden ja palvelujen kuljetuksen hintaa, mikä hidastaa taloutta ja kiihdyttää syrjäseutujen alamäkeä.
Yritysten verotus vähentää yritysten halua pitää pääkonttori Suomessa, ja sitä myöten vähentää kotimaista omistajuutta ja pääomien kertymistä maahan -> tytäryhtiötalous.
Pääomien verotus hidastaa pääomien kertymistä suomalaisille, mikä vähentää paikallisten ihmisten kykyä perustaa yrityksiä, ja lisää riippuvuutta ulkomaisesta pääomasta -> tytäryhtiötalous.
Talouden kantokykyyn nähden liian suuri julkinen sektori johtaa talouden aneemisuuteen ja kiihtyvään velkakierteeseen.
Julkisen sektorin kiihtyvä velkaantuminen johtaa siihen, että lopulta kaikki verorahat menevät korkojen maksuun ja sen jälkeen meillä on korkeat verot ilman niitä vastaan saatavia palveluja.
Suomen ainoa keino päästä pois nykyisestä velkakierteestä on tehdä kaksi asiaa samaan aikaan:
1. Kiihdyttää talouden kasvua tekemällä suomalaisesta yrittäjyydestä, työllistämisestä ja kasvusta kannattavaa. Kaikki verojen lisäys täällä pienentää yksityisen sektorin tilaa kasvaa ja kehittyä.
2. Pienentää julkista sektoria nopeassa tahdissa kokoon, jossa talous on taas tasapainossa ja velkataakka ei kasva. Tässä riittää jo kustannusten jäädyttäminen pidemmäksi aikaa nykytasoon.
Jos nämä tapahtuvat yhtä aikaa, meidän on mahdollista kasvaa ulos ongelmistamme.
Meille ei riitä se, että vain toinen näistä toteutuu. Molempien pitää toteutua yhtä aikaa.
Alla kuva, joka kuvaa vauhtia millä pääsemme tasapainoon talouden kanssa, jos jäädytämme julkiset menot nykytasolle (€161.3 miljardia) ja samalla talous kasvaa 3% vuodessa.
Grokin varovaisen arvion mukaan suomalaiset ovat nyt tähän mennessä makselleet noin 5 miljardia euroa jakeluvelvoitteen takia kohonneita polttoainekuluja.
Kaikki tämä raha on kaadettu suoraan kankkulan kaivoon ja on ollut poissa suomalaisten käytettävissä olevista varoista, hyötyjinä on ollut lähinnä vihreä biopolttoaineteollisuus.
5 miljardia on aika iso summa, joka oltaisiin varmasti voitu laittaa johonkin hyödylliseenkin. Eikä tässä arviossa ole edes mukana kumulatiivisia kustannuksia. Kauhistuttaa edes miettiä, paljonko ne ovat olleet.
Jos siis etsitään niitä näkymättömiä jarruja, niin tässäpä jälleen yksi sellainen - viherhulluuden aiheuttama aikapommi, joka tulee pelkästään leviämään yhä pahemmin ja pahemmin suomalaisten kasvoille.
Kun myötätunto irtoaa järjestä
Empatia on yksi ihmislajin ainutlaatuisimmista hyveistä. Ilman kykyä tunnistaa toisen kärsimys ei synny sopimuksia, luottamusta eikä sivistynyttä yhteiselämää. Siksi sen arvostelu tuntuu monesta pyhäinhäväistykseltä. Juuri siksi empatia onkin niin vaarallinen ase silloin, kun se karkaa käsistä. Evoluutiopsykologi Gad Saad on nimennyt ilmiön, jossa myötätunto ei enää palvele yhteisön elinkelpoisuutta vaan kääntyy sitä vastaan: suicidal empathy, itsetuhoinen empatia. Se ei ole empatian vastakohta. Se on empatiaa, joka on irrotettu mittakaavasta, vastavuoroisuudesta ja pitkän aikavälin seurauksista.
Länsimaisen oikeusvaltion puolustajan lähtökohta on tässä yksinkertainen. Vapaa yhteiskunta ei ole itsestäänselvyys, vaan historiallinen ihme: yksilön oikeudet, ansioajattelu, sopimusten pitäminen, naisen ja miehen yhdenvertaisuus lain edessä, sananvapaus ja omaisuudensuoja. Näitä ei ylläpidetä pelkällä hyvällä tahdolla. Niitä ylläpidetään instituutioilla, rajoilla ja kulttuurisella jatkuvuudella. Empatia, joka kieltäytyy näkemästä tätä, ei ole jalompaa sivistystä. Se on avoimen yhteiskunnan itsemurha.
Tämä empatian vääristymä on juuri se psykologinen maaperä, johon rinnakkaisyhteiskunnat ja poliittinen islam juurtuvat. Kun länsimainen päätöksentekijä solmii hiljaisia sopimuksia ja rajoittaa sananvapautta välttääkseen "loukkaamasta" vaativaa vähemmistöä, kyse ei ole vain pelkuruudesta. Kyse on kaapatusta moraalijärjestelmästä.
Loiset mielessä, väärä kohde sydämessä
Saadin ajattelussa on kaksi kerrosta, jotka selittävät toisiaan. Ensin tulevat idea pathogens, ajatusloiset: kulttuurirelativismi, usko ihmiseen tyhjänä tauluna, uhriuden palvonta ja totuuden alistaminen oikeille tunteille. Ne syntyvät tyypillisesti yliopistomaailmassa ja leviävät sieltä mediaan, hallintoon ja kulttuurieliittiin. Relativismi opettaa, ettei meillä ole oikeutta arvioida toisen kulttuurin tapoja. Uhrikultti opettaa, että heikomman osapuolen kertomus on aina tosi, yksinomaan valta-asetelman vuoksi. Postmoderni kieli opettaa, että objektiivinen totuus on pelkkää sortavaa vallankäyttöä.
Kun kognitiivinen järjestelmä on näin vallattu, tunnejärjestelmä seuraa perässä. Empatia ei katoa, se vain ampuu väärään kohteeseen. Sama ihminen, joka on äärimmäisen herkkä kaukaisen vieraan kärsimykselle, saattaa suhtautua täysin kylmästi oman kaupunginosansa vanhukseen, veronmaksajaan tai tyttöön, jonka turvallisuus heikkenee, kun julkista tilaa ei enää suostuta valvomaan. Saadin pointti ei ole, että empatia itsessään olisi paha asia. Psykopaatilta se puuttuu. Ongelma on hyperaktivoitunut, viholliselle tarjottu myötätunto: tekijän ymmärtäminen uhrin kustannuksella, vieraan edun asettaminen oman yhteisön edelle ja symbolisen hyvyyden valitseminen konkreettisen vahingon kustannuksella.
Tässä piilee sivistyneistön ja poliittisen päätöksentekijän erityinen haavoittuvuus. Korkea koulutus, vauraus ja status mahdollistavat sen, mitä on kutsuttu luksususkomuksiksi (luxury beliefs): uskomuksiksi, joiden tuottamat kustannukset lankeavat muiden maksettaviksi. Sivistynyt porvarillisuus ihailee omaa inhimillisyyttään. Se lukee oikeat kirjat, äänestää oikein ja paheksuu kovaa kielenkäyttöä. Se voi tehdä näin, koska sen omat lapset eivät yleensä istu siinä oppivelvollisuuskoulun S2-luokassa, jossa yhteinen kieli on kadonnut ja kunniaväkivallan normit astuneet tilalle. Se voi vaatia rajatonta avoimuutta, koska sen oma elämä on edelleen turvallisesti suljettu.
Tämä ei ole salaliitto. Kyseessä on statuspeli yhdistettynä syyllisyyteen. Lännen menestys aletaan kokea syntinä, ei arvokkaana perintönä, jota on velvollisuus suojella. Kun hyvyyden mittariksi tulee se, kuinka ehdottomasti kieltäydyt puolustamasta omia arvojasi, vihamielisen ideologian - kuten poliittisen islamin - on helppo astua sisään. Se käyttää isännän empatiaa tämän omana hirttoköytenä.
Hyve ilman rajaa lakkaa olemasta hyve
Toimiva oikeusvaltio ei tarkoita rajatonta avoimuutta. Se on yksilön vapautta yhteisten sääntöjen alla. John Stuart Millin vahinkoperiaate ei tarkoita, ettei yhteisö saisi puolustaa itseään. Se tarkoittaa, että valtiolla ei ole oikeutta holhota aikuista hänen omassa elämässään, kunhan hän ei vahingoita toista. Mutta kun vahingon tuottaminen määritellään uudelleen pelkäksi "loukkaantumiseksi", ja oikeus loukkaantua varataan moraalisen uhrihierarkian huipulle, vapaa yhteiskunta kääntyy itseään vastaan.
Itsetuhoinen empatia näkyy politiikassa toistuvana kaavana, aivan kuten Turun ja Vantaan tapaukset ovat osoittaneet. Kun poliitikko lukee uskonnollista tekstiä ääneen ja arvioi sitä perustuslain valossa, hänen oma viiteryhmänsä rankaisee häntä. Miksi? Koska totuuden puhuminen koetaan "vastuuttomaksi", jos se häiritsee vähemmistön tunteita. Sananvapautta rajoitetaan, jottei kukaan tuntisi oloaan ulossuljetuksi - ja samalla suljetaan ulos ne, jotka yrittävät kuvata todellisuutta ja puolustaa lakia.
Pragmaattinen vastaväite ei kehota julmuuteen, vaan kysymään: mitä tapahtuu seuraavaksi? Empatia, joka ei kanna vastuuta pitkän aikavälin seurauksista, on pelkkää estetiikkaa. Se tuottaa päättäjälle hyvän ja suvaitsevaisen mielen nyt, mutta lasku lankeaa myöhemmin yhteiskunnan heikoimmille: naisille lähiöissä, veronmaksajille joiden palvelut rapautuvat, ja niille maahanmuuttajille, jotka pakenivat tänne juuri sitä sortavaa järjestelmää, jota itsetuhoinen empatia nyt kieltäytyy vastustamasta.
Suomi on tässä suhteessa erityisen hauras. Hyvinvointivaltio ei ole universaali, ehtymätön automaatti. Se nojaa historiallisesti poikkeukselliseen luottamukseen, yhteiseen kieleen ja oletukseen siitä, että säännöt koskevat poikkeuksetta kaikkia. Kun nämä oletukset murenevat, jäljelle ei jää enemmän inhimillisyyttä. Jäljelle jää kalliimpi, epäluuloisempi ja autoritaarisempi järjestelmä - juuri se, mitä jokaisen vapauden puolustajan pitäisi eniten pelätä.
Sivistys ilman itsesäilytystä on koriste
Sivistys on Suomessa ollut pitkään ylpeydenaihe, eikä syyttä. Siihen kuuluvat lukutaito, yliopistot, konsensus ja kansallinen projekti köyhyydestä vaurauteen. Mutta sivistys, joka kieltäytyy tekemästä eroa totuuden ja valheen, sopeutujan ja sopeutumattoman tai uhrin ja todellisen hyväksikäyttäjän välillä, ei ole enää todellista sivistystä (Bildung). Se on pelkkä etiketti. Se on pelkkää kykyä lausua oikeat, hyväksytyt lauseet hienoissa salongeissa ja valiokunnissa.
Saadin käyttämä vertaus hermostoon iskevistä loisista on tarkoituksella karkea: tietyt loiset saavat isäntänsä hyppäämään veteen hukuttautumaan, koska loinen itse lisääntyy vedessä. Ajatus ei ole, että ihmiset olisivat hyönteisiä. Ajatus on, että tunnejärjestelmä voidaan kaapata ideologialla niin, että yksilö ja kokonainen yhteiskuntaluokka toimivat omia pitkän aikavälin etujaan vastaan - ja kokevat sen kaiken lisäksi moraaliseksi ylemmyydeksi.
Kun hyvyys mitataan sillä, kuinka vähän asetat asioille ehtoja, instituutioiden puolustaminen näyttää barbaarisuudelta. Silloin raja, karkotus, rangaistus ja vaatimus "näin meillä eletään" -asenteesta tuntuvat rumilta asioilta. Rumalta näyttää tällöin myös sivilisaatio, joka kieltäytyy kuolemasta kohteliaasti.
Vapauden ja järjestyksen puolustaminen ei kaipaa tässä veristä nationalismia eikä kollektiivisen syyllisyyden asettamista. Se kaipaa aikuisuutta. Yksilö on vastuussa teoistaan. Valtio on ensisijaisesti vastuussa omien kansalaistensa turvallisuudesta ja perustuslaillisen järjestyksen säilymisestä. Maahanmuutto voi olla rikkaus, jos se on valikoivaa, vastavuoroista ja sidottu sääntöihin. Se on taakka, jos se tuo mukanaan rinnakkaisyhteiskuntia, joiden arvot kieltävät juuri ne vapaudet, jotka sivistysvaltio pitää pyhinä.
Tässä piilee myös aito empaattinen argumentti, jota itsetuhoinen empatia ei kestä. Todellinen myötätunto naista, homoa, toisinajattelijaa ja uskonnotonta kohtaan tarkoittaa, ettei maahan tuoda eikä normalisoida sellaisia järjestelmiä, joissa nämä ihmisryhmät ovat vapaata riistaa. Todellinen myötätunto pakolaista kohtaan tarkoittaa avun viemistä lähelle kriisialueita ja turvapaikan varaamista niille, jotka eivät todella voi palata - ei signaalipolitiikkaa, joka houkuttelee nuoria miehiä vaeltamaan halki mantereiden ja jättää naiset ja lapset leireihin.
Inokulaatio
Saadin resepti on maltillinen, vaikka hänen retoriikkansa on terävää. Älä sammuta järkeä. Älä anna tunteen ylittää näyttöä. Kysy aina, mitä päätöksestä seuraa viiden ja kahdenkymmenen vuoden päästä, ei vain sitä, miltä se näyttää twiitissä. Puhu totuus ääneen, vaikka valtuustosalissa tulisi hiljaista.
Länsimaisen oikeusvaltion puolustajalle tämä on kotiinpaluu, ei kääntymys. Vapaus edellyttää järjestystä. Järjestys edellyttää yhteisiä standardeja. Yhteiset standardit edellyttävät kykyä sanoa ei: ei sille, joka halveksii isäntämaan lakeja; ei oppijärjestelmälle, joka kieltää vapaan arvostelun; ja ei myötätunnolle, joka rakastaa vierasta enemmän kuin omaa lastaan. Empatia säilyy. Sitä vain ei enää käytetä sivilisaation irtisanomissopimuksena.
Länsi ei kuole siihen, että se olisi liian julma. Se kuolee siihen, että sen koulutetuin kerros oppii häpeämään omaa kykyään erottaa ystävä vihollisesta, vieras vieraasta ja hyve sen irvikuvasta. Sivistys, joka ei puolusta itseään, ei ole enää sivistystä. Se on vain kaunis tapa hävitä.
Miksi Suomi ei tuota samanlaisia tilastoja maahanmuuttajaryhmistä kuin Tanska?
Tästä näkee yhdellä silmäyksellä, mistä maista tulevat maahanmuuttajat ovat keskimäärin taloudellisesti hyödyksi ja mistä tulijat rasite.
Eniten seksuaalirikoksia tekevät saavat myös eniten sosiaalitukia.
Kirjaimellisesti siis otamme velkaa, jotta voimme maksaa sellaisten maahantulijoiden elämistä, jotka syyllistyvät suomalaistaustaisia moninkertaisesti todennäköisemmin seksuaalirikoksiin.
- Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevat, johon myös Somalia kuuluu, syyllistyvät noin 5x todennäköisemmin seksuaalirikoksiin kuin suomalaistaustaiset. Noin puolet somaliaa äidinkielenä puhuvista saa perustoimeentulotukea.
- Länsi-Aasiasta tulevat, johon kuuluu mm. Irak ja Syyria (joissa puhutaan mm. arabiaa ja kurdia), syyllistyvät yli 7x todennäköisemmin seksuaalirikoksiin kuin suomalaistaustaiset. Arabiaa puhuvista noin puolet ja kurdia puhuvista noin kolmannes saa perustoimeentulotukea.
Suomessa on koko Euroopan kylmin ilmasto, pisimmät etäisyydet ja korkeimmat verot.
Silti suomalaiset ottavat lainaa rahoittaakseen kreikkalaisille energiaremontit, italialaisille vapautuksen ajoneuvoverosta ja espanjalaisille lyhennetyn työviikon.
❤️ EU
MTV Seitsemän uutiset: "Fingrid arvioi Suomen tarvitsevan 1000 MW säästä riippumatonta säätövoimaa. Ja tarve kasvaa."
Mielenkiintoista, Inkoosta purettiin 2017 juurikin 1000 MW säästä riippumatonta säätövoimaa.
Ja nyt ollaan purkamassa Porin hiilivoimalaa...
#huoltovarmuus
Autoilun verotus on Suomessa niin korkeaa, että missään Euroopan maassa tulotasosta riippumatta ei ole niin suurta osaa väestöstä jolla ei ole varaa autoon. Samalla etäisyydet Suomessa ovat huomattavasti muita maita pidempiä. Autoilun verotuksen kiristäminen on iso isku taloudelle.
TERRIFYING: In most European capital cities, at least 30% of schoolchildren are now Muslim.
The numbers are really astonishing.
Brussels’s schools are now 52% Muslim. Amsterdam 43%. Vienna 41%. London 37%. Stockholm 35%.
Europe’s identity and future are imploding.
Sitting down?
1970 - USA
White Population: 88%
Immigrant Households on Welfare: 6%
2020 - USA
White Population: 62%
Immigrant Households on Welfare: 59%
Today - USA
White Population: 56%
Immigrant Households on Welfare: 61%
But don’t complain about it because that’s racist.
Fun Fact:
There are precisely ZERO Western countries that imported hordes of 3rd world migrants and became better and safer as a result.
Feel free to fact check this.
European style democracy was designed for homogenous, high trust societies.
It was never designed for ghettos of third world foreigners with third world agendas exploiting birthrates and open borders to vote out the natives.
Call me a pessimist, but I believe democracy as usual will be entirely lost soon and weaponised by a foreigner class.
It's still reversible, but not for much longer.