Annamiina Jauhiainen

[Klaus @klaus_koo]

Sivilisaatio voidaan tuhota ilman sotaa opettamalla kansa häpeämään kaikkea sitä, mikä teki siitä menestyvän ja vapaan. Riittää, että usko yhteiskunnan perustana oleviin arvoihin, hyveisiin ja historiaan murennetaan. Sen jälkeen tarvitsee vain odottaa, että järjestelmä purkaa itse itsensä.

- Puolalainen nobelisti Czesław Miłosz kuvasi teoksessaan The Captive Mind, miten totalitarismi otti valta-aseman Itä-Euroopassa: tavalliset ihmiset tunsivat sisimmässään jotakin olevan pielessä, mutta he eivät osanneet puolustaa sanallisesti vapautta, omistusoikeutta ja totuutta. Heiltä puuttuivat argumentit, joten he vaikenivat ja mukautuivat.

- Jos sukupolvi ei ymmärrä vapautensa historiallista hintaa, se alkaa helposti pitää vapautta itsekkyytenä, rajoja turhina ja perinteitä pelkkänä sortona. Tällöin yhteiskunta purkaa oman perustansa vapaaehtoisesti.

Osaatko sinä (tai lapsesi) selittää, miksi oma sivilisaatiosi ja arvojärjestelmäsi ansaitsevat säilyä? Jos vastaus on ei, vaara sen menettämiselle kasvaa ilman minkäänlaista verenvuodatusta.

[Klaus @klaus_koo]

Miksi emme ota kansallisesti huomioon merkittävää inhimillistä kärsimystä, jonka maahan tulleet rikolliset aiheuttavat? Miksi puhumme vain rahasta? Eikö rahan pitäisi olla yhdentekevää, jos toisessa vaakakupissa on vaikkapa raiskattu lapsi?

[Havukka-aho @Havukkanaho]

Ranska palaa, Ruotsissa on vasta paljastunut vaalivilppejä, uutisissa taas lapsi raiskattu taksissa.
A-studiossa muistutetaan äärioikeiston uhasta, nyt tulevien vaalien yhteydessä.
Mikä meitä vaivaa?

[Klaus @klaus_koo]

Moi @grok!

Tehdään esimerkinomainen ketju siitä, kuinka kaikki poliittiset päätökset palaavat aina lopulta kulttuuriin ja ihmiskuvaan. Sinun tehtäväsi on aina vastata minulle kysymyksiin, jossa haluan tietää, miksi Suomessa toimisimme juuri sillä tavalla.

Lähdetään liikkeelle väitteestä: Kaikki haitallinen (taloudellisesti ja inhimillisesti) maahanmuutto on pysäytettävä. Miksi?

[Riikka Purra @ir_rkp]

Minä en käsitä vähääkään, en pikkiriikkisenkään, että suomalainen yhteiskunta - sen instituutiot, politiikka, yritykset - millään tavalla haluaa juhlistaa tai hyväksyttää islamin naista alistavia ja erottavia elementtejä osaksi itseään.

Suomessa on sukupuolten tasa-arvo. Suomessa naiset eivät piilota itseään miesten tai klaanien tai uskonkappaleiden tahtoessa.

[Klaus @klaus_koo]

Ostamme seksuaalirikollisuutta ulkomailta.

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Kun myötätunto irtoaa järjestä

Empatia on yksi ihmislajin ainutlaatuisimmista hyveistä. Ilman kykyä tunnistaa toisen kärsimys ei synny sopimuksia, luottamusta eikä sivistynyttä yhteiselämää. Siksi sen arvostelu tuntuu monesta pyhäinhäväistykseltä. Juuri siksi empatia onkin niin vaarallinen ase silloin, kun se karkaa käsistä. Evoluutiopsykologi Gad Saad on nimennyt ilmiön, jossa myötätunto ei enää palvele yhteisön elinkelpoisuutta vaan kääntyy sitä vastaan: suicidal empathy, itsetuhoinen empatia. Se ei ole empatian vastakohta. Se on empatiaa, joka on irrotettu mittakaavasta, vastavuoroisuudesta ja pitkän aikavälin seurauksista.

Länsimaisen oikeusvaltion puolustajan lähtökohta on tässä yksinkertainen. Vapaa yhteiskunta ei ole itsestäänselvyys, vaan historiallinen ihme: yksilön oikeudet, ansioajattelu, sopimusten pitäminen, naisen ja miehen yhdenvertaisuus lain edessä, sananvapaus ja omaisuudensuoja. Näitä ei ylläpidetä pelkällä hyvällä tahdolla. Niitä ylläpidetään instituutioilla, rajoilla ja kulttuurisella jatkuvuudella. Empatia, joka kieltäytyy näkemästä tätä, ei ole jalompaa sivistystä. Se on avoimen yhteiskunnan itsemurha.

Tämä empatian vääristymä on juuri se psykologinen maaperä, johon rinnakkaisyhteiskunnat ja poliittinen islam juurtuvat. Kun länsimainen päätöksentekijä solmii hiljaisia sopimuksia ja rajoittaa sananvapautta välttääkseen "loukkaamasta" vaativaa vähemmistöä, kyse ei ole vain pelkuruudesta. Kyse on kaapatusta moraalijärjestelmästä.

Loiset mielessä, väärä kohde sydämessä

Saadin ajattelussa on kaksi kerrosta, jotka selittävät toisiaan. Ensin tulevat idea pathogens, ajatusloiset: kulttuurirelativismi, usko ihmiseen tyhjänä tauluna, uhriuden palvonta ja totuuden alistaminen oikeille tunteille. Ne syntyvät tyypillisesti yliopistomaailmassa ja leviävät sieltä mediaan, hallintoon ja kulttuurieliittiin. Relativismi opettaa, ettei meillä ole oikeutta arvioida toisen kulttuurin tapoja. Uhrikultti opettaa, että heikomman osapuolen kertomus on aina tosi, yksinomaan valta-asetelman vuoksi. Postmoderni kieli opettaa, että objektiivinen totuus on pelkkää sortavaa vallankäyttöä.

Kun kognitiivinen järjestelmä on näin vallattu, tunnejärjestelmä seuraa perässä. Empatia ei katoa, se vain ampuu väärään kohteeseen. Sama ihminen, joka on äärimmäisen herkkä kaukaisen vieraan kärsimykselle, saattaa suhtautua täysin kylmästi oman kaupunginosansa vanhukseen, veronmaksajaan tai tyttöön, jonka turvallisuus heikkenee, kun julkista tilaa ei enää suostuta valvomaan. Saadin pointti ei ole, että empatia itsessään olisi paha asia. Psykopaatilta se puuttuu. Ongelma on hyperaktivoitunut, viholliselle tarjottu myötätunto: tekijän ymmärtäminen uhrin kustannuksella, vieraan edun asettaminen oman yhteisön edelle ja symbolisen hyvyyden valitseminen konkreettisen vahingon kustannuksella.

Tässä piilee sivistyneistön ja poliittisen päätöksentekijän erityinen haavoittuvuus. Korkea koulutus, vauraus ja status mahdollistavat sen, mitä on kutsuttu luksususkomuksiksi (luxury beliefs): uskomuksiksi, joiden tuottamat kustannukset lankeavat muiden maksettaviksi. Sivistynyt porvarillisuus ihailee omaa inhimillisyyttään. Se lukee oikeat kirjat, äänestää oikein ja paheksuu kovaa kielenkäyttöä. Se voi tehdä näin, koska sen omat lapset eivät yleensä istu siinä oppivelvollisuuskoulun S2-luokassa, jossa yhteinen kieli on kadonnut ja kunniaväkivallan normit astuneet tilalle. Se voi vaatia rajatonta avoimuutta, koska sen oma elämä on edelleen turvallisesti suljettu.

Tämä ei ole salaliitto. Kyseessä on statuspeli yhdistettynä syyllisyyteen. Lännen menestys aletaan kokea syntinä, ei arvokkaana perintönä, jota on velvollisuus suojella. Kun hyvyyden mittariksi tulee se, kuinka ehdottomasti kieltäydyt puolustamasta omia arvojasi, vihamielisen ideologian - kuten poliittisen islamin - on helppo astua sisään. Se käyttää isännän empatiaa tämän omana hirttoköytenä.

Hyve ilman rajaa lakkaa olemasta hyve

Toimiva oikeusvaltio ei tarkoita rajatonta avoimuutta. Se on yksilön vapautta yhteisten sääntöjen alla. John Stuart Millin vahinkoperiaate ei tarkoita, ettei yhteisö saisi puolustaa itseään. Se tarkoittaa, että valtiolla ei ole oikeutta holhota aikuista hänen omassa elämässään, kunhan hän ei vahingoita toista. Mutta kun vahingon tuottaminen määritellään uudelleen pelkäksi "loukkaantumiseksi", ja oikeus loukkaantua varataan moraalisen uhrihierarkian huipulle, vapaa yhteiskunta kääntyy itseään vastaan.

Itsetuhoinen empatia näkyy politiikassa toistuvana kaavana, aivan kuten Turun ja Vantaan tapaukset ovat osoittaneet. Kun poliitikko lukee uskonnollista tekstiä ääneen ja arvioi sitä perustuslain valossa, hänen oma viiteryhmänsä rankaisee häntä. Miksi? Koska totuuden puhuminen koetaan "vastuuttomaksi", jos se häiritsee vähemmistön tunteita. Sananvapautta rajoitetaan, jottei kukaan tuntisi oloaan ulossuljetuksi - ja samalla suljetaan ulos ne, jotka yrittävät kuvata todellisuutta ja puolustaa lakia.

Pragmaattinen vastaväite ei kehota julmuuteen, vaan kysymään: mitä tapahtuu seuraavaksi? Empatia, joka ei kanna vastuuta pitkän aikavälin seurauksista, on pelkkää estetiikkaa. Se tuottaa päättäjälle hyvän ja suvaitsevaisen mielen nyt, mutta lasku lankeaa myöhemmin yhteiskunnan heikoimmille: naisille lähiöissä, veronmaksajille joiden palvelut rapautuvat, ja niille maahanmuuttajille, jotka pakenivat tänne juuri sitä sortavaa järjestelmää, jota itsetuhoinen empatia nyt kieltäytyy vastustamasta.

Suomi on tässä suhteessa erityisen hauras. Hyvinvointivaltio ei ole universaali, ehtymätön automaatti. Se nojaa historiallisesti poikkeukselliseen luottamukseen, yhteiseen kieleen ja oletukseen siitä, että säännöt koskevat poikkeuksetta kaikkia. Kun nämä oletukset murenevat, jäljelle ei jää enemmän inhimillisyyttä. Jäljelle jää kalliimpi, epäluuloisempi ja autoritaarisempi järjestelmä - juuri se, mitä jokaisen vapauden puolustajan pitäisi eniten pelätä.

Sivistys ilman itsesäilytystä on koriste

Sivistys on Suomessa ollut pitkään ylpeydenaihe, eikä syyttä. Siihen kuuluvat lukutaito, yliopistot, konsensus ja kansallinen projekti köyhyydestä vaurauteen. Mutta sivistys, joka kieltäytyy tekemästä eroa totuuden ja valheen, sopeutujan ja sopeutumattoman tai uhrin ja todellisen hyväksikäyttäjän välillä, ei ole enää todellista sivistystä (Bildung). Se on pelkkä etiketti. Se on pelkkää kykyä lausua oikeat, hyväksytyt lauseet hienoissa salongeissa ja valiokunnissa.

Saadin käyttämä vertaus hermostoon iskevistä loisista on tarkoituksella karkea: tietyt loiset saavat isäntänsä hyppäämään veteen hukuttautumaan, koska loinen itse lisääntyy vedessä. Ajatus ei ole, että ihmiset olisivat hyönteisiä. Ajatus on, että tunnejärjestelmä voidaan kaapata ideologialla niin, että yksilö ja kokonainen yhteiskuntaluokka toimivat omia pitkän aikavälin etujaan vastaan - ja kokevat sen kaiken lisäksi moraaliseksi ylemmyydeksi.

Kun hyvyys mitataan sillä, kuinka vähän asetat asioille ehtoja, instituutioiden puolustaminen näyttää barbaarisuudelta. Silloin raja, karkotus, rangaistus ja vaatimus "näin meillä eletään" -asenteesta tuntuvat rumilta asioilta. Rumalta näyttää tällöin myös sivilisaatio, joka kieltäytyy kuolemasta kohteliaasti.

Vapauden ja järjestyksen puolustaminen ei kaipaa tässä veristä nationalismia eikä kollektiivisen syyllisyyden asettamista. Se kaipaa aikuisuutta. Yksilö on vastuussa teoistaan. Valtio on ensisijaisesti vastuussa omien kansalaistensa turvallisuudesta ja perustuslaillisen järjestyksen säilymisestä. Maahanmuutto voi olla rikkaus, jos se on valikoivaa, vastavuoroista ja sidottu sääntöihin. Se on taakka, jos se tuo mukanaan rinnakkaisyhteiskuntia, joiden arvot kieltävät juuri ne vapaudet, jotka sivistysvaltio pitää pyhinä.

Tässä piilee myös aito empaattinen argumentti, jota itsetuhoinen empatia ei kestä. Todellinen myötätunto naista, homoa, toisinajattelijaa ja uskonnotonta kohtaan tarkoittaa, ettei maahan tuoda eikä normalisoida sellaisia järjestelmiä, joissa nämä ihmisryhmät ovat vapaata riistaa. Todellinen myötätunto pakolaista kohtaan tarkoittaa avun viemistä lähelle kriisialueita ja turvapaikan varaamista niille, jotka eivät todella voi palata - ei signaalipolitiikkaa, joka houkuttelee nuoria miehiä vaeltamaan halki mantereiden ja jättää naiset ja lapset leireihin.

Inokulaatio

Saadin resepti on maltillinen, vaikka hänen retoriikkansa on terävää. Älä sammuta järkeä. Älä anna tunteen ylittää näyttöä. Kysy aina, mitä päätöksestä seuraa viiden ja kahdenkymmenen vuoden päästä, ei vain sitä, miltä se näyttää twiitissä. Puhu totuus ääneen, vaikka valtuustosalissa tulisi hiljaista.

Länsimaisen oikeusvaltion puolustajalle tämä on kotiinpaluu, ei kääntymys. Vapaus edellyttää järjestystä. Järjestys edellyttää yhteisiä standardeja. Yhteiset standardit edellyttävät kykyä sanoa ei: ei sille, joka halveksii isäntämaan lakeja; ei oppijärjestelmälle, joka kieltää vapaan arvostelun; ja ei myötätunnolle, joka rakastaa vierasta enemmän kuin omaa lastaan. Empatia säilyy. Sitä vain ei enää käytetä sivilisaation irtisanomissopimuksena.

Länsi ei kuole siihen, että se olisi liian julma. Se kuolee siihen, että sen koulutetuin kerros oppii häpeämään omaa kykyään erottaa ystävä vihollisesta, vieras vieraasta ja hyve sen irvikuvasta. Sivistys, joka ei puolusta itseään, ei ole enää sivistystä. Se on vain kaunis tapa hävitä.

[Julia Hartley-Brewer @JuliaHB1]

Why can't we just go to a concert and enjoy the songs without it being spoiled by ignorant political posturing?

My column about Ed Sheeran and Macklemore for @TheSun ⬇️ https://t.co/lhzvk6daWi

[Emmi Rantanen @rantanen_emmi]

https://t.co/0IqVA70T8j
Tämäpä juuri. Kuinka mihinkään ei ole rahaa, vaikka suomalaiset verotetaan hengiltä.

[Annamiina Jauhiainen @Annamiina]

@JanusHanski Paljon onnea 🥰

[Annamiina Jauhiainen @Annamiina]

@maceochi Voimia sinulle ja äidillesi ❤️

[Annamiina Jauhiainen @Annamiina]

@Kinnunen_Jouko ❤️

[Lucia-pulla @_Lucia_N]

Tiedättehän Solomon Aschin klassisen psykologian viivakokeen (1951)?

Koe osoitti, kuinka voimakkaasti ryhmäpaine saa ihmisen mukautumaan enemmistön mielipiteeseen ja vastaamaan omien aistihavaintojensa vastaisesti.

Vain 25 % ihmisistä piti päänsä ja vastasi helppoihin kysymyksiin omien aistihavaintojensa mukaan oikein, vaikka kaikki ryhmän muut jäsenet, todellisuudessa näyttelijät, vastasivat tahallisesti väärin.

Useimmat koehenkilöt siis mukauttivat vastauksensa ryhmäpaineen alla vastaamaan enemmistön vääriä vastauksia. Miksi? Mekanismeja on pääpiirteissään kaksi:

Normatiivinen konformisuus: Henkilö tiesi ryhmän olevan väärässä, mutta vastasi samalla tavalla välttääkseen erottumista, arvostelua tai nolaamista.

Informatiivinen konformisuus: Henkilö alkoi epäillä omia aistejaan ja uskoi, että ryhmän täytyy tietää jotain, mitä hän itse ei huomannut.

Mutta mikä on tärkeää: yksikin ”liittolainen”, toinen oikein vastaava henkilö palautti koehenkilön luottamuksen omiin aisteihinsa.

—-
Tämä Aschin todeksi näyttämä ja mainiosti havainnollistama ihmisten hyvin inhimillinen taipumus konformismiin näyttäytyy suomalaisessa yhteiskunnassa yhä uudelleen ja uudelleen. Etenkään naiset eivät uskalla olla eri mieltä.

Mistä tämä johtuu?

Evoluutiopsykologian ja -biologian näkökulmasta naisten keskimääräisesti suurempi taipumus konformismiin eli ryhmään mukautumiseen selittyy riskinvälttämisellä sekä tarpeella suojella jälkeläisiä ja säilyttää sosiaalinen suhteisto.

Konformismi on ollut naisille historiallisesti tehokas selviytymisstrategia, jossa ryhmästä erottumisen tai konfliktien sosiaaliset kustannukset ovat olleet huomattavasti hyötyjä suuremmat.

—
Tämä näkyy tänä päivänä mm. siinä, että kun mediaympäristömme on voimakkaan punavihervasemmistolainen ja myös naisistunut, nimenomaan naiset äänestävät vasemmistoa, vihreitä ja demareita eli vasemmistopuolueita. Pohjalla kuultaa pelko hylätyksi tulemisesta: jos (kun) olen heikko ja haavoittuvainen, pitääkö kukaan minusta huolta?

Laitaoikeistopuolueita syytetään usein pelottelusta. Pelotellaan rikollisuuden kasvulla, islamisaatiolla, velkaantumisella ja niin edelleen.

Vähemmälle huomiolle jää, että vasemmistopuolueet ne vasta pelolla operoivatkin: työntekijöiden kaikki oikeudet viedään, köyhät halutaan tappaa nälkään, natsit marssivat 365/24/7 jokaisen ikkunan alla, maahanmuuttajia kiusataan, hyvinvointivaltio romutetaan, demokratia on uhattuna (jos yksikin euro leikataan Kannonkosken nykytanssiteatterilta), ja kuka maksaa eläkkeet ja vaihtaa sun vaipat?!

Koska politiikka on usein tylsää eikä asiatasolla kiinnosta ketään, kasvatetaan kierroksia. Kärjistetään, kohahdutetaan, kiristetään ruuvia, polarisoidaan, syytetään. Pöyristytään, jyrähdetään, huudetaan päälle. Ja etenkin naispoliitikot höystävät joka ikisen ulostulonsa somessa selfiellä tai videolla. Ollaan portaikossa, vessassa, ravintolassa, terassilla, työmatkalla, autossa, rannalla, lenkillä, salilla, kokouksessa. Syödään, hymyillään – etenkin hymyillään – tuijotetaan uhmakkaan päättäväisinä ja välillä itkeä tihrustetaan, sillä saa sääliäänen tai pari, kun se on niin ”aito” ja ”inhimillinen”.

Neuvoni etenkin kaikille kanssasisarille on: luota omiin havaintoihisi, luota omaan järkeesi, käytä logiikkaa, analysoi, päättele, tee johtopäätöksiä. Älä lankea manipulaatioon, pelkopropagandaan tai lähde mukaan konformistiseen vasemmistohysteriaan.

Ja muista tämä, etenkin tämä: empatia ei ole logiikan ja rationaalisuuden vastakohta. Hyvät aikeet eivät riitä, jos ne johtavat katastrofaalisiin lopputuloksiin. Esimerkiksi, sosialismi ei toimi. Se ei yksinkertaisesti toimi.

Kauneimmillaan ihmisen ajattelu ja toiminta on syvästi humaania, inhimillistä ja empaattista, mutta se perustuu logiikkaan, luonnonlakeihin ja todellisuuteen, eikä irtaudu niistä kuvitteellisiin ajatusmaailmoihin.

Siksi oikeisto 💙

[tanhisjussi @tanhisjussi]

Ote poikien päivästä Wikipediasta: Poikien päivän vieton tarkoitus on, että pojillekin annettaisiin onnistumisen kokemuksia ja viesti, että heistäkin välitetään ja heidänkin ongelmiaan kuullaan. Usein pojat ovat pahemmassa syrjäytymisvaarassa ja heidän koulumenestyksensä on heikompaa.

Eilen pääpuheenaihe oli Ukrainan sodan heijaste - drooni. Sodista keskustelu sujuvasti ohittaa ryhmän, joka eniten joutuu vastaamaan valloittajien väkivaltaan hengellään eli pojat ja nuoret miehet, joiden tehtävä on muiden puolustaminen.

Koulu ja koulutus on sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden turvallisuuskysymys, vaikka yhteyttä ei aina nähdä.

Pelkästään poikien syrjäytymisestä, erityisesti koulutuksesa, puhuminen tuottaa nopeasti virtaan kaasuvalotusta, whataboutusmia, toksista womansplainausta aina - joka ikinen kerta.

Poikien koulutuloksista puhuminen syystemaattisena orgaanisaation rakenteellisen ongelmana johtaa lähes poikkeuksetta samaan, poikien syy koska eivät yritä tarpeeksi tai heiltä ei vaadita tarpeeksi. Ja selittävinä asiantuntijoina kovin kovin usein - naisia.

Lukemattoman monta kertaa tukipuheeni kovien käsitöiden palauttamiseksi ja positiivisen kilpailun lisäämiseksi perusopetuksessa poikien oppimis- ja koulumotivaation parantamiseksi tyrmätään perusteella - se ei ole nykyaikaa. Tuntuu vahvasti siltä, että huolipuheen ylimmät asiantuntijatädit, ja kyllä tädit ei niin imartelevasaa sävyssä, TV:n vallattuaan eivät halua luopua juovuttavasta vallastaan joka ei edes perustu mihinkään tilastoon tai tutkimukseen.

Poikien asemasta puhuvia miesopettajia leimataan milloin persuiksi milloin Andew Taten toksisen maskuliinisuuden tai luoja paratkoon Charlie Kirkin ja Jordan Petersonin kaltaisten ”rasistien” kannattajiksi samalla täysin sivuuttaen toksisen femismin pojille aiheuttamat haitat. Aivan kuten tulemme kommenttikentästä vielä näkemään, koska hyvin harva kommentoija oikeasti on pysähtynyt katsomaan edellisten kokonaisia luentoja, vaan ovat oman toksisen kuplansa vankeja.

Pojat(miehet) eivät Länsimaissa ole siirtyneet suurin joukoin poliittisestikaan yhtään mihinkään, vaan tutkimukset osoittavat hyvin selvästi näiden ryhmien pysyneen paikallaan ja muiden liikkuneen. Vastaavia tutkimukia on tehty hyvää toisesta puhumisesta ja niissäkin nähty, että pojat(miehet) puhuvat yleisesti ottaen kaikista positiivisemmin kuin naiset. Ja molemmista ryhmistä löytyviä kusipäitä nyt ei kannata kuunnella laisinkaan.

Edellistä pohtiessa kannattaa ottaa seurantaan ainakin filosofi ja puhuja Peter Boghossian, jotta omaa toksista kuplaa saa edes hiukan laajennettua. Muita suositeltavia ovat Jonathan Haidt, jolle lankeaa suurin ansio mobiililaitteiden haittojen tietoisuuteen nostamisesta, Greg Lukianoff, Omar Wasow, Ayaan Hirsi Ali jne

Yhteistä edellisille on se, että heistä kukaan, toisin kuin kovin moni feministinä itseään pitävä suomalainen poliitikko tai muu vaikuttaja, ei jokaisessa käänteessä pidä (miehiä) poikia kaikkien ongelmien syynä ja syyllistä (miehiä)poikia jatkuvasti, vaan he katsovat asioita neutraalisti, kuunnellen, havainnoiden ja ratkaisuja hakien.

Millekään yhteiskunnalle milloinkaan historiassa ei ole ollut eduksi tuottaa suurta määrää työttömiä tai syrjäytymisen vaarassa olevia poikia ja vielä puhua heidän tai heitä puolustavien miesten ohi ratkaisuja haettaessa.

Ja vielä tähän loppuun. Viime vuonna eli 2025, kun OAJ valtuustossa esittämäni ponsi poikien päivän huomioimisesta oli hyväsytty, saatiin aikaan koulutuspoliittinen blogi, jossa muistutettiin kuinka pojilta pitää vaatia enemmän. Tänä vuonna sitten olikin jo hiljaisempaa. Enää ei vaadittu. Tänä vuonna poikien päivänä oltiin ihan hiljaa ja ohitettiin sekä valtuuston hyväksymä ponsi että pojat. Sentään paistaa aurinko ja AMKn lakot jatkuu.

Jatkan tämän poikien asian tuuleen huutamista poikien syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja oppimisen parantamiseksi myös silloin, kun ei ole poikien päivä

[Lucia-pulla @_Lucia_N]

Venäjän kautta on tuotu ihmisiä Suomeen esimerkiksi Irakista, Syyriasta, Somaliasta ja Jemenistä tarkoituksena horjuttaa Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden vakautta.

Quelle surprise! Minähän sanoin teille.

Ja ketkä äänestivät rajaturvallisuuslakia vastaan?

@Demarit kansanedustajista lakia vastustivat Elisa Gebhard, Timo Harakka, Krista Kiuru, Johan Kvarnström, Matias Mäkynen ja tietysti @NasimaRazmyar.

@vihreat kansanedustajista lakia vastaan äänestivät Alviina Alametsä, Fatim Diarra, Tiina Elo, Bella Forsgren, Pekka Haavisto, Atte Harjanne, Hanna Holopainen, Inka Hopsu, Saara Hyrkkö, Krista Mikkonen, Jenni Pitko, ja Oras Tynkkynen. (Sofia Virta oli poissa.)

@vasemmisto kansanedustajista lakia vastustivat Timo Furuholm, Veronika Honkasalo, Mai Kivelä, Anna Kontula, Minja Koskela, Pia Lohikoski, Laura Meriluoto, Aino-Kaisa Pekonen, Hanna Sarkkinen ja Johannes Yrttiaho. (Jessi Jokelainen oli poissa.)

Myös @sfprkp kansaedustaja Eva Biaudet äänesti lakia vastaan.

Älä sinä äänestä koskaan näitä hyödyllisiä idiootteja.

https://t.co/bSqi8VWKB2

[Keijon Tuumaustunti | Topi Salin @Tuumaustunti]

Monikulttuurisuus on rikkaus, mutta ei siinä mielessä mitä tuolla fraasilla yleensä tarkoitetaan tai millaiseen politiikkaan sillä viitataan.

Juuri kulttuurien moninaisuus tekee maailmasta hienon paikan (pl. sellaiset kulttuurit jotka alistavat esim. toista sukupuolta tai seksuaalivähemmistöjä).

Juuri erilaisten kulttuurien takia matkustaminen eri maailmankolkissa on silmiä avaavaa ja sen avulla oppii arvostamaan oman maansa kulttuurin omalaatuisia, mutta helposti itsestäänselvyyksinä pitämiään piirteitä.

Suomessa näitä erityispiirteitä on esimerkiksi korkea luottamus kanssaihmisiin ja viranomaisiin (niin hyvässä kuin pahassa), rehellisyys ja nöyrä elämänasenne, jossa omasta itsestään ei pidetä liian suurta meteliä.

Toki aika muokkaa ja kehittää kulttuurejakin, mutta yleensä leimalliset ominaispiirteet juurtuvat niin syvälle, että edes merkittävät mullistukset eivät saa niitä katoamaan.

Kulttuureja ylläpitävä voima on kuitenkin aina viime kädessä ihmiset ja jos jonkun kulttuurin edustajien määrä vähenee, luonnollisesti myös tuon kulttuurin merkitys vähenee.

Ja juuri tästä syystä nykyinen monikulttuurisuuspolitiikka, jossa maahan muuttaa massoittain ihmisiä, jotka eivät muuta tänne koska arvostavat Suomen kulttuuria ja haluavat sulautua osaksi sitä tai että haluaisivat omalla työllään rakentaa parempaa tulevaisuutta itselleen ja perheelleen (koska suomalainen järjestelmä ei sitä verotuksensa, suuren työttömyyden, pääomaköyhyyden ja palkkatasonsa takia mahdollista), vaan koska täällä saa valtion tarjoamana täyshoidon ilman minkäänlaista vastuuta, on äärimmäisen tuhoisaa Suomen kulttuurin säilymisen kannalta.

Tämä johtaa väistämättä katkeruuteen kantasuomalaisten keskuudessa, vaikeuttaen entisestään sellaisten ihmisten tänne integroitumista, jotka aidosti tänne haluaisivat kotiutua.

Ja kaiken rehellisyyden nimissä, vastuu ei ole tänne sosiaaliturvan perässä tulevilla, vaan poliitikoilla jotka nykyisen kaltaisen tilanteen ovat aiheuttaneet. On täysin itsestäänselvää, että jokainen täysjärkinen tarttuu edessä oleviin tilaisuuksiin, jolla omaa ja perheensä asemaa pystyy parantamaan.

Jos maahanmuuttajilta ei vaadita kulttuurimme omaksumista tai työntekoa, tänne luonnollisesti tulee ihmisiä jotka eivät halua omaksua kulttuuriamme, eivätkä myöskään halua tehdä töitä.

Tällaiset ihmiset luonnollisesti rappeuttavat suomalaiseen kulttuuriin ominaisesti kuuluvia luottamusta, rehellisyyttä, tasa-arvoa ja kanssaihmisten kunnioitusta - koska vain harvoissa muissa kuin pohjoismaisissa kulttuureissa näillä asioilla on niin suurta painoarvoa.

Tilanne olisi täysin eri jos tänne muuttaisi ihmisiä vain siksi, että täällä on hyvät mahdollisuudet parantaa työtä tekemällä tai yrittämällä omaa ja perheensä asemaa ja/tai arvostaa suomalaista kulttuuria niin paljon, että haluaa tulla itse osaksi sitä.

Nyt tilanne ei todellakaan ole tämä ja en usko että nykyinen politiikka on pitkällä tähtäimellä kenenkään etujen mukainen. Ei edes äänestäjiä saavien vihervasemmistopuolueiden, kotoutumisteollisuuden avulla rikastuvien tai elinkeinoelämän halvan työvoiman kannattajien keskuudessa.

[Annamiina Jauhiainen @Annamiina]

@pk_paukku Lämmin osanottoni 🙏

[Riikka Purra @ir_rkp]

Iran on monelle naiselle viheliäinen paikka. Maan surkeaa tilaa kuvastaa 22-vuotiaan Mahsa Aminin kohtalo. Hän oli tullut maan pääkaupunkiin tapaamaan sukulaisiaan. Hänen huivinsa ei päivystävän moraalipoliisin mielestä ole asianmukainen. Nainen pidätetään ja viedään ”koulutuskeskukseen”. Kolmen päivän päästä nuori elämä on päättynyt.
Kuolema laukaisee massiiviset ”Nainen, Elämä, Vapaus”-protestit, joissa vaaditaan vapautta huivista ja naisille laajempia oikeuksia. Mielenosoitukset yltävät Suomeen asti. Vierailen keskustelemassa mielenosoittajien kanssa.

Afganistan on naiselle vielä viheliäisempi paikka. Taliban-hallinnon lain mukaan mies saa hakata vaimoaan, kunhan ei katko luita tai aiheuta avohaavaa. Kodin ulkopuolella ei saa käydä töissä, kouluun ei pääse. Kotoa ei saa poistua ilman miespuolista saattajaa. Hallinto kodifioi sorron lakeihin ja asetuksiin. Eläinten asema on maassa parempi kuin naisten, sillä niiden pahoinpitelystä saa suuremman tuomion.

Olen nostanut tätä aihepiiriä esille poliittisen urani alusta saakka, sekä ulkomaan että kotimaan kontekstissa. Vastaanotto on ollut usein torjuvaa.

Mielestäni on aito ongelma, jos naisia tapetaan tai orjuutetaan maailmalla muinaisen uskonnon ääritulkintoihin vedoten. Kyseessä on niin ilmiselvä ihmisoikeusongelma, että on vaikeaa kuvitella ilmeisempää.

Minusta on aito ongelma, jos tasa-arvoisessa Suomessamme on yhä laajenevia kulttuurisia tai uskonnollisia tapoja, joihin kuuluu esimerkiksi naisten ja tyttöjen peittämisen vaatimus ja sukupuolielinten silpominen.

Miksi Suomessa on enemmän merkitystä sillä, kuka sanoo kuin sillä, mitä sanotaan?

Kun taannoin nostin aihetta jälleen esille – kertoen, että helsinkiläisissä kouluissa on niqabiin eli täyskaapuun pakotettuja tyttöjä – huomaan hetken päästä olevani se, joka ”tappaa avoimen keskustelun”. Vaikka väitteeni eivät ole ”täysin perättömiä”, ovat ne ”yksipuolisia ja syyllistäviä”. Tyylini sekä vastakkainasettelu on toimittajan mukaan syy siihen, miksei juuri kukaan halua lähteä mukaan keskusteluun. (HS 24.7.25.)

Saman voi luullakseni sanoa suoremminkin: vaikka asia olisi oikein, se muuttuu vääräksi, jos perussuomalainen sanoo sen.

Kysyn silti: Miksi kommenttini eivät olisi yksipuolisia ja syyllistäviä? Totta kai tällaiseen julmuuteen ryhtyviä on syyllistettävä ja kunnolla!

On valitettavaa faktaa, että kuvaamani islamistiset valtiot ja kulttuurit sortavat naisia. Kun kyse on kaukaisista maista, meillä ei kuitenkaan ole paljonkaan valtaa asiaan vaikuttaa.

Mutta kun kyse on Suomesta, meillä on. Naista sortavia tapoja ja kulttuureja ei saa hivuttaa Suomeen eikä niiden ympärillä saa hymistellä. Sellainen ei kuulu Suomeen. Ei kuulu minun mielestäni minnekään muuallekaan, mutta suomalaisena naisena foorumini sanoa se on täällä.

Sano sinäkin. Älä ole hiljaa. Hiljaisuuden hinta lankeaa naisten ja tyttöjen maksettavaksi.

(Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 9.3.)

[Annamiina Jauhiainen @Annamiina]

@inarimetsaa 🙏❤️

[Annamiina Jauhiainen @Annamiina]

@naukuvanaakka ❤️