Ari-Pekka Kanerva

Osteopaatti, kahden lapsen isä ja aloitteleva junnufudiskoutsi Kirkkonummelta

[Ari-Pekka Kanerva @ApKanerva]

@tkotimaki Mikä tuossa nyt on niin ihmeellistä, kun katsoo Huuhkajien vastustajia?

[Jari Mäkäräinen @j_makr]

Johan tätä Nasiman kaksoiskansalaisuutta käytiin läpi elokuussa, kun asia tuli esille Peltokankaan kirjoituksen myötä.

Hyvä toki, jos Razmyarin kansalaisuus ja mahdolliset epäilyt lojaliteetista nousevat lööppeihin uudestaan.

Siinä samaa mieltä Iltalehden kanssa, että uskomatonta sekoilua SDP:ltä. Ei tällaisen ihmisen pitäisi olla edes puolueen jäsenenä saati kansanedustajana.

Kommentoin silloin:
Mutta on aivan legitiimi poliittinen kanta, että ei halua Afganistanin muslimikansalaista Suomen tasavallan ministeriksi. Vaikka tämä afgaanimuslimi olisikin myös Suomen kansalainen eli siis kaksoiskansalainen.

Ei siitä niin pitkä aika ole kun Suomen ministeriksi ei voinut nimittää kuin syntyperäistä Suomen kansalaista. Siihen lakiin oli varmasti aikanaan painavat syyt, jotka näin kansainvaellusten aikana painavat edelleenkin.

Saatavilla olevien julkisten tietojen mukaan Nasima Razmyar on sekä muslimi että Afganistanin ja Suomen kaksoiskansalainen eikä hän ole syntyperäinen Suomen kansalainen.

Edustaja Razmyar on julkisesti suhtautunut varsin liberaalisti totuuteen Suomeen tulostaan. Hän ei paennut lapsena sotaa Afganistanista, vaan hänen isänsä Mohammed Daud Razmyar perheineen junailtiin hieman epätavallisesti Suomeen Moskovasta vuonna 1992 Neuvostoliiton kaaduttua.

Nasiman isä oli Neuvostoliiton kätyri Afganistanissa, eräänlainen paikallinen quisling. Se, miksi Neuvostoliiton perinyt Venäjä ei ottanut häntä elättääkseen on kummallista mutta vielä kummallisempaa on miksi Suomi suostui siihen.

Nasiman isähän oli varsin korkeassa asemassa kommunistisessa Afganistanissa, jopa puolustuksesta ja turvallisuudesta vastaavana ministerinä, eli varmasti hyvissä väleissä neuvostotiedustelun kanssa.

Myöhemmin hänestä tuli Afganistanin suurlähettiläs Moskovaan. Ja tämä oli se positio, josta he Suomeen tulivat. Ei mitään tekemistä oikeiden pakolaisten kanssa.

Mutta tottakai Nasima Razmyar esiintyy afganistanilaisena, muslimina, pakolaisena ja siis muka alistetun vähemmistön edustajana silloin kun siitä on hänelle hyötyä - esimerkiksi vaalien alla.

Ja kun arvioidaan tällaisen kaksoiskansalaispoliitikon politiikkaa, tulee tämäkin ottaa huomioon. Ja se, miten hän on äänestänyt Suomen Venäjään liittyvissä elintärkeissä turvallisuuspolitiikan kysymyksissä. Mieleen tulee ainakin rajaturvallisuuslaki, jota vastaan hän äänesti. Kanta Ottawan sopimuksesta irtautumiseen kääntyi vasta aivan viime metreillä.

Ministerinä hänellä olisi pääsy moneen salaiseen ja Suomen kannalta kriittiseen tietoon. Siksi on tärkeää pohtia haluammeko oikeasti antaa jonkin toisen maan kansalaisille mahdollisuuden nousta ministerin asemaan Suomessa.

Voimme myös pohtia islamin asemaa. Itse sana islam merkitsee alistumista, käytännössä alistumista allahin tahtoa tulkitsevan pappisvallan alle, siis teokratiaa. Yksikään islamvaltainen maa ei ole demokratia eikä yksikään muslimimaa pidä kiinni kaikkien kansalaistensa ihmisoikeuksista. Erityisesti naisia, lapsia ja vammaisia sorretaan niissä monin eri tavoin.

Onko Razmyar vastannut kysymykseen minkälaista islamia hän kannattaa ja kannattaako hän esimerkiksi islamiin olennaisesti kuuluvaa sharia-lakia.

Toki hän voi olla samalla tavalla kevytmuslimi kuin hän tuntuu olevan shampanjasosialistikin. Taustansa puolesta hän on ollut osa eliittiä aina.

Rasimista puheenollen, ajattelija Seppo Oikkonen on ajatellut siitä hyvin:

”Sellaisessa keskustelussa rasismi löydetään nyt uudelleen. Taantuneessa julistuksessa se nyt näyttelee samaa roolia kuin natsien kielessä näytteli ”juutalainen”. Se on kaiken maagisen alitajuntaisen pahuuden projektio – se on voimaannuttavinta mitä uhriajattelun voimaannuttama viaton narsisti voi pahantekijöiden syyllistämisestä saada. Traagista on, ettei rasismipropaganda koskaan tuota lopullista tyydytystä, vaan kyseessä on jatkuvasti vahvistuva itsetuhon ja tuhoamisen kierre, eräänlainen loputon ratkaisu.”

https://t.co/qUdz4mgqax

[Keijo Kaarisade @keijomedia]

Razmyar on ministeriainesta. Pisa-tulosten pitkäaikainen lasku johtuu nälästä mikä taas on nykyhallituksen syytä.

Ilmainen kouluruoka ja lapsilisät eivät riitä. Tarvitaan 24/7 buffet.

Koska Pisa-tulokset ovat laskeneet hyväosaisillakin, buffetin pitäisi olla auki heillekin 😊

[Jukka Kopra @jukka_kopra]

Pisa-tulokset kertovat meille sen, minkä moni vanhempi ja opettaja on nähnyt jo pitkään: suomalainen peruskoulu ei onnistu perustehtävässään riittävän hyvin.

Koulun tärkein tehtävä on opettaa jokainen lapsi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan niin hyvin, että hän pärjää elämässä ja jatko-opinnoissa.

Yhtään nuorta ei pidä päästää peruskoulusta ilman kunnollisia perustaitoja, armovitosten siivittämänä. Orpon hallitus jättää armovitosille hyvästit. Ei tule ikävä.

Kouluun on vuosien varrella tuotu uusia tavoitteita, menetelmiä, digivälineitä ja hankkeita. Samalla kaikkein olennaisin kysymys on jäänyt liian vähälle huomiolle: oppiiko lapsi oikeasti?

Kokoomuksen mielestä peruskoulussa perusasiat on laitettava kuntoon. Lisää opetusta lukemiseen, kirjoittamiseen ja matematiikkaan. Selkeämpi opetussuunnitelma. Korkeampi vähimmäisosaamisen taso. Laadukkaat oppikirjat. Opettajille työrauha ja auktoriteetti opettaa.

Myös kodeilla on vastuunsa. Koulun tehtävä ei ole kasvattaa lasta. Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi käy koulua, tekee tehtävänsä ja ymmärtää, että oppiminen vaatii myös vaivannäköä ja oppiminen epäonnistumisia. Vaivannäköä ja epäonnistumisia pitää oppia sietämään.

Koulu sivistää. Koti kasvattaa.

Samalla on päivänselvää, ettei lasten heikentyneestä keskittymiskyvystä voida puhua sivuuttamalla sosiaalista mediaa. Tämän päivän lapset ja nuoret on käytännössä altistettu valtavalle ihmiskokeelle.

Heidän huomionsa on totutettu jatkuviin, lähes sarjatulituksella vaihtuviin ärsykkeisiin ja muutaman sekunnin videoihin. Dopamiinipiikkejä toisensa perään. Ei ihme, että keskittymiskyky surkastuu, pitkäjänteisyys näivettyy, liikkuminen vähenee ja uniongelmat kasvavat. Mielenterveysongelmista puhumattakaan.

Siksi tarvitaan iso muutos: Alle 15-vuotiaille tarvitaan toimivat someikärajat. Se on yksinkertaisesti lasten etu.

Peruskoulu ei tarvitse lisää hienoja käsitteitä ja hankkeita. Se tarvitsee selkeän tehtävän.

Opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Varmistaa opettajille ja oppilaille työrauha. Vaatia yrittämään. Auttaa, kun lapsi ei osaa. Antaa edetä, kun hän osaa enemmän.

Pisa-tulosten nousuun ei ole yhtä hopealuotia. Tarvitaan laajasti keinoja. Mutta ilman kunnossa olevaa perustaa mikään muukaan ei kanna.

[Tuukka Kotimäki @tkotimaki]

Mietin, sanoisinko 15 vuoden erityisopettajakokemuksella jotain tämän päivän PISA-tuloksista. Sitten muistin, että minähän sanoin ajatukseni jo tänä keväänä Urheilulehden teemajutussa.

Ovat voimassa sataprosenttisesti tietty myös tänään. #opehommat

[Palm Miro @MiroPalm]

Jälleen ytimekkäät nostot @HenriVanhanen. Tähän kun lisätään nousevat droonisuorituskyvyt, JASSM-ER, GMLRS ER ja Merivoimien uusi PTO sekä Norjan JSM ja tottakai Ruotsin Taurus, niin Pohjoismaiden vaikuttamiskyvyt ovat varsin vakuuttavat. #tulenkäyttö #JointFires

[Miko Bergbom @BergbomMiko]

Gallupeista iloisia ja vähemmän iloisia uutisia.

Hieno uutinen on se, että perussuomalaisten kannatus nousee. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä.

Huono uutinen on se, että huomioiden vihreiden ja vasemmistoliiton kannatuksen kehityksen, on mahdollista, että ensi kaudella rajalakia ei enää saataisi eduskunnasta läpi. Tämä on mahdollinen skenaario, jos vasemmisto onnistuu vaaleissa.

Siitä jokaiselle mietittävää. Tämä kulma ei juuri ole uutisissa ollut. Voipi olla, että sitten ihmetellään, kun osuu tuulettimeen ja vasemmisto pistää täysjarrutuksen päälle ihmisoikeuksien nimissä.

Pelottava skenaario Suomelle ja maamme rajaturvallisuudelle. Iloinen uutinen esimerkiksi Venäjälle, joka haluaa käyttää maamme sinisilmäisyyttä hyväksi, hyödyntämällä ihmisvirtoja painostuspolitiikasaan.

#rajalaki

[Elina Valtonen @elinavaltonen]

Russia is escalating against Ukrainian civilians in a war it cannot win. Meanwhile it’s plotting terrorist attacks on allied territory. We need more air defence for Ukraine and sanctions pressure on Russia. To all Russian people: make this senseless killing come to an end.

[Mika Aaltola @MikaAaltola]

Välttämättömyydellä ei ole moraalia.

Jos itsepuolustus on välttämätöntä, Suomella on vain harvoja taistelussa testattuja keinoja Venäjän ballistisia ohjuksia vastaan.

USA:n Patriot-jonot venyvät vuosiksi.

Daavidin linko. Tilattu, tulossa ja tulikokeensa jo käynyt.

[Vesa Kanniainen @KanniainenVesa]

@veronikahonka @elinavaltonen Piti tarkistaa tieto että päätös Daavidin lingon hankinnasta tehtiin Sanna Marinin hallituksen toimesta ja että vasemmistoliitto osallistui hallitukseen. Tieto osoittautui oikeaksi.

[Otto Meri @OttoMeri]

Sain viestiä helsinkiläisen ala-asteen rehtorilta. Hän halusi kertoa koulujen arjesta. Asioista joista media vaikenee. Tapasimme kasvotusten ja kuuntelin. Rehtori pyysi, että tämän henkilöllisyys pysyisi salassa. Sen lupasin. Hän kuitenkin toivoi, että tämän kertomat asiat tulisivat julkisuuteen. Senkin lupasin.

1. Parrakkaat 2. luokkalaiset

Rehtori kertoi, että koulun 2. luokalle oli nyt syksyllä tullut uusi oppilas. 180 senttinen parrakas miehenalku. Henkilöllisyystodistuksen mukaan poika oli 8 vuotta vanha. Rehtori näki heti, että lapsi on vähintään 15-vuotias, ehkä vanhempikin. Kyse ei ole vain yhdestä tapauksesta vaan laajemmasta ilmiöstä, joka kosketaa erityisesti erään Itä-Afrikan maan ja muutaman Lähi-idän valtion kansalaisia. Ja ongelma muodostuu sitä suuremmaksi, mitä vanhemmaksi lapset kasvavat. Pahimmillaan yläkoululaisten seassa istuu yli 20-vuotiaita "lapsia".

Koulut ovat ilmiön edessä voimattomia. Ei ole ketään viranomaista, kuka voisi ryhtyä selvittämään tilannetta. Ikätestit edellyttävät lapsen vanhempien suostumusta. Rehtorilla olikin konkreettinen ehdotus: jos koulussa herää perusteltu epäily lapsen todellisesta iästä, tulisi tämä voida määrätä tarkempiin ikätutkimuksiin.

Tämä olisi kaikkien edun mukaista.

2. Koston kulttuuri

Rehtori valitteli, kuinka tiettyjen ulkomaalaisten oppilaiden keskuudessa vallitsee koston kulttuuri. Suomalainen tapa sopia ja antaa anteeksi on heille vieras. Tässä ulkomaisessa kulttuurissa vääryys täytyy kostaa. Lapsi kostaa toiselle lapselle. Isoveli toiselle isoveljelle ja perhe toiselle perheelle. Hymyily väärällä hetkellä saattaa myöhemmin johtaa hymyilijän puukottamiseen. Perheen ja suvun kunnia menee kaiken edelle. Jopa suomalaisten lakien.

3. Tulkkauskustannukset

Rehtori valitteli, kuinka koulun budjetista merkittävä osa menee tulkkauskustannuksiin. Jopa vuosia Suomessa asuneet vanhemmat saattavat ilmoittaa tarvitsevansa tulkkia. Pahimmillaan tulkki on tilattu, mutta vanhemmat jättävät tulematta sovittuun palaveriin. Rahaa palaa taivaan tuliin. Tilanne on erityisen ikävä, kun kouluilla on muutenkin tiukat budjetit.

Ratkaisu voisi olla sama kuin Tanskassa: veronmaksajien kustantama tulkkaus loppuu, kun olet asunut kaksi vuotta maassa.

4. Taksimatkat

Suomalaiset lapset liikkuvat yhä vähemmän ja ovat entistä lihavampia. Samaan aikaan yhä suurempi osa oppilaista on oikeutettuja liikkumaan koulun ja kodin välisen matkan taksilla. Taksimatkat muodostavat ison kustannuksen veronmaksajille. Tällä hetkellä taksimatkaan ovat oikeutettuja monet sellaisetkin oppilaat, jotka kykenisivät ongelmitta matkustamaan julkisilla. Mutta kun taksioikeus on kerran myönnetty, sitä on vaikea ottaa pois.

5. S2-oppilaiden liiallinen määrä

Rehtori kertoi, että S2-oppilaiden liiallinen määrä vaikeuttaa opettamista ja heikentää oppimistuloksia. Kun oppilaista puolet tai enemmän puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, eivät he opi ikinä suomea. Samalla myös muissa aineissa oppimistulokset heikkevät. Rehtori totesi, että maltillinen määrä S2-oppilaita mahdollistaa opetuksen asianmukaisen järjestämisen siten, että oppimistulokset eivät heikkene. Nykyisin käytössä olevat jäykät oppilaaksiottoalueet eivät mahdollista S2-oppilaiden tasaisempaa jakamista. Rehtori totesi, että kouluilla tulisi olla laajemmat oikeudet sopia keskenään oppilasmääristä ja etenkin S2-oppilaiden jakautumisesta eri koulujen välillä.

[Jarmo Lindberg @CharlesLindberg]

Puolustusvero? Kansallinen puolustus on yksi valtion perustoiminnoista, joka on erityisen tärkeä nykyisessä haastavassa turvallisuustilanteessa. Ei sitä tule rahoittaa millään erillisverolla - varsinkaan nyt. https://t.co/9avqXPOQsB

[Tulpanvaihtaja @Tattarmossen]

@Valavuori Pohjat veti kyllä Susanna Saapunki, joka äsken kertoi, että ei lähtenyt nyt riskeeraamaan, kun on isompia kisoja tulossa ja, että hän ei tiedä maratonista, eikä Alisa Vainiosta mitään. Toivottavasti me ei makseta ton turistin reissua.

[Tapio Ylipuranen 🇫🇮🇺🇸🇺🇦✝️ @TapioYlipuranen]

B Holmström puhui jo 30 vuotta sitten:

”Suomalaisille tulee olemaan suuri shokki, kun he tajuavat, että valtio ei enää pysty hoivaamaan heitä joka käänteessä”
Ylimitoitetut sosiaalipalvelut nielevät valtion rahoja tällä hetkellä päätähuimaavaa vauhtia. Holmström sanookin, että hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa mentiin Suomessa liian pitkälle. Ajauduttiin elämisautomaatioon.
"Kaikki vain olettivat, että tuutista tulee tavaraa loputtomiin. Lasku lankeaa kuitenkin aina jollekin, mutta Suomessa seisottiin sen näköisenä, että ei se ainakaan minulle kuulu.”
”Ihmiset ovat vaipuneet sellaiseen ihmeelliseen mielentilaan, että heitä hoidetaan ja hoivataan tapahtui mitä tahansa. Kuvitellaan, että valtio on pelastaja, joka ratkaisee minkä tahansa tilanteen. Suomelle tulee olemaan suuri henkinen shokki, kun ihmiset huomaavat ja ymmärtävät, että tällaisen politiikan aika on ohi.”
"Suomalaiset eivät vieläkään tiedä mitä lama todella on.”

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa.

Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät".

Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan.

Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja.

Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta.

Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia.

Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen.

Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla.

Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta.

Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa.

Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin.

Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy

https://t.co/gtHuQ5rIDd

[Riikka Purra @ir_rkp]

Luin uutisia väitöksestä ja kiinnostuin ”yllättävästä havainnosta” jopa niin paljon, että lähdin selailemaan itse väitöskirjaa. En valitettavasti löytänyt mitään perusteluja väitteelle, jolla koko väitöstä markkinoidaan. Tutkielma ei sisällä lainkaan numeerisia laskelmia, ei liittyen eläkkeiden tai muiden etuuksien rahoittamiseen tai valtion tuloihin.

Ajattelussa kuitenkin ei vain väitetä kyettävän ylläpitämään nykyjärjestelmää nollakasvussa, vaan käytännössä peräänkuulutetaan LISÄÄ rahaa hyvinvointiin, ekologiseen kestävyyteen, energiainvestointeihin ja ”hyvään” teollisuuspolitiikkaan.

Miten nykyistä parempi hyvinvointiyhteiskunta ja nämä uudet tarpeet nollakasvussa ja tällä väestöpolitiikalla rahoitetaan - ei tietoa.

Valtio on miinuksella joka vuosi reippaasti toistakymmentä miljardia, velka lähestyy lähivuosina 100 prosenttia/bkt - ei ilmeisesti väliä.

Sikäli kun tällaisille seksikkäille väitöskirjoille halutaan antaa näin suuri populaari medianäkyvyys, eikö joku toimittaja viitsisi edes esittää sen yhden oleellisen kysymyksen: MITEN?

Ja vastauksen pitäisi sitten nähdäkseni käsitellä rahaa eikä systeemiteoriaa tai endogeenisia malleja.

[Joakim Vigelius @joakimvigelius]

Suomi tuottaa 0,1 % globaaleista päästöistä. EU-maat 6 %.

Voisiko joku toimittaja kysyä Razmyarilta, millä realistisilla ja toteuttamiskelpoisilla ilmastotoimilla hän pysäyttäisi ilmastonmuutoksen ja siirtolaisvirrat?

[Otto Meri @OttoMeri]

”Yli puolet suomalaisista uskoo tuloerojen kasvaneen liian suuriksi.”

Näin kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan tänään julkaisema tutkimus.

Todellisuudessa tuloerot eivät ole kasvaneet lainkaan 2000-luvulla. Nykyään on pienemmät tuloerot kuin vuonna 1966.

Suomessa on myös kansainvälisesti verrattuna pienet tuloerot.

Valitettavasti vasemmiston valehtelun takia kansa on saatu uskomaan, että tuloerot on Suomessa ongelma.

Todellisuudessa meidän ongelma on talouskasvun puute, laiskuus ja jatkuvasti laskeva koulutustaso.

Ylikireästä työnteon ja yrittämisen verotuksesta puhumattakaan.

[Joakim Vigelius @joakimvigelius]

SDP:n ja Razmyarin naiivius ovat vaaraksi Suomelle ja koko Euroopalle. Yhteiskuntamme kehitysmaalaistuvat, mikäli rajakontrollin sijaan kippaamme rahamme kehitysmaihin. Selitän luvuin miksi.

Espanjan Ceutaan vyöryi vain vuorokaudessa 60 000 laitonta siirtolaista Afrikasta. Tähän SDP:n toiseksi ylin päättäjä, puolueen 1. vpj Nasima Razmyar totesi, ettei ''kestäväksi ratkaisuksi'' tilanteeseen käy raja-aidat, vaan panostukset mm. kehitysapuun ja ilmastotyöhön.

Samaa ylätasoista lähtöalueiden parantamispuhetta on kuultu iät ja ajat, mutta montako miljardia suomalaisilta verotettua euroa Razmyar satsaisi lisää kehitysapuun? Montako tulijaa jättäisi lisäapumme myötä tulematta?

Tällaista ratkaisuina ehdottavat pohjattomien taskujen sosialistit harvoin puhuvat luvuista, määristä tai konkretiasta. Puhe on ylätasoista ja ympäripyöreää höttöä. Puhutaan siis vaihteeksi luvuista.

Suomi on viimeiset 20 vuotta kipannut keskimäärin tuhat miljoonaa suomalaisilta verotettua euroa kehitysapuna maailmalle. Samana aikana valtionvelkamme on kasvanut alle 60 miljardista jo 200 miljardiin euroon. Kaikki kehitysapu on tehty käytännössä velaksi, ja pelkästään kehitysavusta laskennallisesti kertyneen 20 miljardin vuotuiset korkokulut lähentelevät pian jo puolta miljardia euroa vuodessa.

Laajemmin Suomi yhdessä muiden EU-maiden kanssa ovat maailman suurin kehitysavun tarjoaja. Noin puolet maailman kaikesta kehitysavusta tulee EU:sta. Vuotuinen summa liikkuu jo lähempänä 100 miljardia eurooppalaisilta verotettua euroa. Joka ainoa vuosi.

No, kuinka paljon tulijavirrat kehitysmaista ovat vähentyneet näillä sadoilla ja tuhansilla miljardeilla tarjoamillamme euroilla? Kukaan ei tiedä. Tulokset tulijavirtojen tyrehdyttämisessä ovat täysin spekulatiivisia. Keskitytään siis abstraktin spekuloinnin sijaan reaalimaailman toteumiin.

Aloitetaan turvapaikanhausta. 20 vuotta sitten, vuonna 2006, EU-maat vastaanottivat 200 000 turvapaikkahakemusta, pääosin kehitysmaista. 2000-luvun alkuvuosikymmenenä määrät heittelivät 200 000 ja 400 000 vuotuisen tulijan välillä. 2010-luvulla vuotuiset tulijamäärät olivat nousseet 250 000 ja 1 300 000 tulijan välille. Nyt 2020-luvulla jo 450 000 (koronavuosi) ja 1 100 000 tulijan välille. Trendi turvapaikkahakemusten määrässä on ollut siis kasvava, ei laskeva, kaikesta eurooppalaisesta kehitysavusta huolimatta.

Kaikesta satojen ja tuhansien miljardien kehitysavusta huolimatta kehitysmaista yhä lähdetään Eurooppaa kohti ja kasvavissa määrin. Eikä tulijamäärille näy pidäkkeitä, sillä kehitysmaiden väestönkasvu on räjähdysmäistä niin Lähi-idässä kuin Afrikassakin.

Otetaan esimerkiksi Afganistan, joka oli 2000-luvun suurin kehitysavun kohdemaa ennen Talebanin paluuta valtaan vuonna 2021. Mittavan kehitysavun vuosina 2001-2021 Afganistanin väkiluku kasvoi karkeasti 20 miljoonasta 40 miljoonaan. Siis tuplaantui. Vertaillen EU:hun nykyisten jäsenmaiden väestö kasvoi samana aikana 430 miljoonasta 450 miljoonaan. Pelkästään Afganistanin väestö kasvoi siis yhtä paljon kuin koko EU:n. Kaikesta kehitysavusta huolimatta.

Samana aikana 2001-2021 Irakin väestö kasvoi 25 miljoonasta 42 miljoonaan. Somalian 8 miljoonasta 17 miljoonaan. Jopa tuhoisasta sisällissodasta kärsineestä ja miljoonista maasta paenneista huolimatta Syyrian väestö on kasvanut 17 miljoonasta 21 miljoonaan. Tulijat eivät vastaanottamalla lopu.

Karuin esimerkki on Afrikasta, jonka pohjoisrannikon läpi Eurooppaan nytkin pyritään. Koko Afrikan väestöksi arvioitiin vuonna 2001 karkeasti 850 miljoonaa. Vuonna 2021 väestö oli kasvanut 1 400 miljoonaan. Tänä vuonna lähestymme jo 1 600 miljoonaa.

EU:n väestön kasvaessa hädin tuskin yhdellä miljoonalla vuodessa, kasvaa Afrikan väestö täysin kestämätöntä yli kahden prosentin vuositahtia, yli 30 miljoonalla vuodessa. Yhdessä Suomen nelivuotisessa hallituskaudessa afrikkalaisten määrä kasvaa karkeasti 120 miljoonalla. Nykyennustein 2 000 miljoonan afrikkalaisen rajapyykki rikkoutuu 2030-luvun lopulla ja 3 000 miljoonan 2060-luvulla.

Muistutuksena yksi (1) miljoona vapaasti ja rajoituksetta vaeltelevaa turvapaikanhakijaa riitti saamaan koko Euroopan sekaisin vuonna 2015, ja sen jälkiä korjataan vieläkin.

Ihmisten määrä maailman vähiten vakaissa, vähiten demokraattisissa, vähiten järjestäytyneissä ja vähiten turvallisissa maissa lisääntyy räjähdysmäisesti. Mikään määrä tulijoiden vastaanottamista ei tule riittämään, sillä väestökasvu ylittää monikymmenkertaisesti vastaanottokyvyn – ja ennen kaikkea: eurooppalaisten vastaanottohalun.

On siis vaarallinen harhaluulo, ettei Eurooppa tarvitsisi tällaisten näkymien edessä raja-aitoja. On vaarallinen harhaluulo, että kehitysavun lisääminen olisi ratkaisu kehitysmaiden ongelmiin ja väestöräjähdykseen. Tulijoita rajattomasti vastaanottamalla muutumme nopeammin itse kehitysmaakansoitetuksi kehitysmaa-Euroopaksi kuin mitä saamme ongelmia ratkaistuiksi lähtömaissa – oli ratkaisukeinoina Razmyarin ehdottama kehitysapu, ilmastotoimet tai rauhantyö.

Ne voivat olla lisä, mutta eivät koskaan ensisijainen ja tärkein keino turvata Eurooppaa hallitsemattomalta massasiirtolaisuudelta. Eurooppa tarvitsee rajoja, kontrollia ja laittomasti tänne vyöryvien ihmisten välitöntä palauttamista.

Ne ovat ainoita realistisia ja täysin meidän omissa käsissämme olevia keinoja pysäyttää tulijavyöryt ja yhteiskuntiemme kehitysmaalaistuminen.

[Aki Kangasharju @AkiKangasharju]

Olisi hyvä muistaa että kasvaneen työttömyyden taustalla on merkittävältä osaltaan maahanmuutto. @sirkkanen