Suomalaisten oppimiseen vaikuttaa vahvasti se, että he eivät saa sitä opetusta, mitä tarvitsisisivat. Monet alisuoriutuvat jatkuvasti, koska luokassa on niin paljon kieliongelmia ja muitakin ongelmia. Kieliongelmat tuovat aivan uuden ulottuvuuden ongelmiin.
Tasa-arvo on sitä, että kaikki saavat kykynsä mukaan, ei sitä, että kaikki oppilaat samaan pussiin oppimaan. Tasoryhmät kaikissa lukuaineissa ja matematiikassa on ainoa ratkaisu. Kaikki oppivat paremmin, kun opetus voidaan kohdistaa oikein. Hienot puheet eivät auta. Ja kauniit sanat kulttuurien sekoittumisesta ja eri tasoisten oppilaiden integraatiosta pois, jotta saadaan lapset oppimaan. Fiksut lapset ymmärtävät kunnioittaa muita.
Tasoluokat on ainoa vaihtoehto tässä vaiheessa enää, kun kouluissa on jo paljon eritasoisia oppilaita. Kukaan ei opi tällä herkellä omien kykyjensä mukaan. Tasa-arvoa on, että jokainen oppilas saa oman tasonsa mukaista opetusta. Tähän on ainoa keino tasoryhmät.
Opettaja ei voi haljeta osiin. Lässytys eriyttämisestä luokan sisällä sekä uudet tuen uudistukset ovat yhtä hienoa sanahelinää. Mikään ei toimi hienoilla termeillä. Menköön opetusministeri koittamaan nykyistä ”tuen uudistusta” ja eriyttämistä luokkaan, jossa neljäsosa tai puolet kielivaikeuksia ja muita eritasoisia ongelmia.
Näitä sanoja pitäisi käyttää täsmällisesti. Muuten niistä tulee leimoja, joilla voidaan vaientaa täysin asiallista keskustelua. Sitä se tuntuu usein olevan.
En näe itse juttua, mutta kiinnostaisi tietää, mitä tässä tarkalleen tarkoitetaan rasismilla ja salaliittoteorialla. Ihmisen omiin kokemuksiin, havaintoihin ja tietoon perustuva eriävä näkemys ei tee väitteestä salaliittoteoriaa. Eikä uskonnon tai ideologian kritisoiminen ole rasismia.
Kannattaisi kuunnella opettajia.
Kun luokassa on 2-10 maahanmuuttajaa pääkaupunkiseudulla ja muualla vähemmän niin suomalaiset eivät myöskään opi, kuten olisi mahdollista koska kaikkien muiden oppimisvaikeuksien rinnalle tulee kielivaikeudet.
Opettaja ei voi venyä kaikkeen. Kukaan ei saa sitä, mitä tarvitsee, koska luokka on niin täynnä eritasoista oppilasta. Hyvät oppilaat joutuvat jatkuvasti alisuoriutumaan. Heidän oppimastaan ei ehditä juurikaan tukea sillä tasolla, kun pitäisi.
Lisäksi S2 oppilaat saavat lähes kaikki tukiresurssit ja niille suomalaisille, jotka olisivat ennen vanhaan saaneet tukea, ei riitä sitä tällä hetkellä. Osaavathan he suomea.
Luokassa on muutama oppilas, jotka osaavat suomea heikosti, ja se vaikeuttaa opetusta huomattavasti. Lisäksi on toki muitakin haasteita, mutta näin suuri eritasoisuus kielitaidossa ja oppimisvalmiuksissa on todellinen ongelma. Myös hyvin pärjäävien suomalaisten oppilaiden pitäisi saada edetä ja haastetta tasolleen – heidän ei pidä joutua alisuoriutumaan siksi, että opettajan aika ja resurssit eivät riitä.
S2-oppilaat tarvitsevat tukea, ja sitä pitää saada. Mutta jos suurin osa tuen resursseista kohdistuu heihin, samalla kun muiden oppilaiden tarvitsema tuki vähenee, kokonaisuus ei enää palvele ketään parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajan pitäisi venyä joka suuntaan, jolloin lopulta kukaan ei saa sitä, mitä tarvitsee, vaan kaikki saavat vähän. Ja silloin myös opetuksen taso väistämättä kärsii.
Itse kannattaisin rehellisesti tasoryhmiä: heikommat ja edistyneemmät omiin ryhmiinsä ainakin osassa opetusta. Heikommille enemmän opettajan tukea ja rauhallisempi eteneminen, vahvemmille enemmän haastetta ja mahdollisuuksia edetä nopeammin.
Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saavat samaa. Tasa-arvoa on se, että jokainen saa sitä, mitä tarvitsee oppiakseen. Ja tällä hetkellä hyvät oppilaat kärsivät tästä eniten.
Ensin halutaan ev. lut. uskonto tunnustuksettomaksi. Se on ihan ok – tunnustuksellisuus ei ole koulun tehtävä nykyään. (Vaikka ihmettelen, miten muut uskonnot saavat opettaa tunnustuksellista uskontoa paitsi ev. lut uskonto. )
Mutta jos sen tilalle tuodaan toinen pakollinen maailmankatsomus tai ideologia, jota oppilaiden pitää omaksua, ollaan jo aivan eri tilanteessa. Uskontoa ei voi poistaa koulusta sen perusteella, että se on uskonto , jos sen tilalle voidaan tuoda uusi maailmankatsomuksellinen ideologia, joka on pakollinen.
Kyllä tässä paljon parannettavaa olisi.
Koulussa pitäisi ennen kaikkea opettaa kouluaineita. Kaikki muu tulee ohessa.
Nykyään opetusaikaa käytetään yhä enemmän kaikenlaisiin yhdenvertaisuus-, tasa-arvo- ja rasismityöpajoihin, ryhmäytystunteihin sekä muihin teemoihin ja päiviin jotka rasittavat opetustyötä ja niiden tuoma hyöty on kyseenalainen. Lasten kanssa koulussa tilanteita tulee luonnostaan vastaan ja niistä voidaan puhua siinä tilanteessa yhdessä. Tähän ei tarvita isoja operaatioita.
Ideologisessa opetuksessa on myös ristiriita: tunnustuksellista uskonnonopetusta ei koulussa hyväksytä, mutta tiettyjä ideologisia näkemyksiä voidaan tuoda opetukseen hyvinkin vahvasti. Jos jokin maailmankatsomus sisältää normatiivisia käsityksiä siitä, miten ihmisen pitäisi ajatella, elää ja nähdä yhteiskunta, pitäisi sen opetuksessa noudattaa vähintään yhtä suurta kriittisyyttä kuin uskonnollisten näkemysten kohdalla.
Valtion ei kuitenkaan tarvitse maksaa kaikkea. Miksi kaikilla pitäisi olla kaikkea? Aina on asioita, joita toisilla on enemmän kuin toisilla. Kyllä itsekin keksisin asioita, joita voisin ottaa, jos ei rahaa tarvitsisi miettiä. Maailma ei yksinkertaisesti toimi niin, että kaikille taataan kaikki, mitä he haluavat.
Samalla periaatteella voisi kysyä, miksi huvijahti olisi vain kaikkein rikkaimpien etuoikeus. Pitäisikö valtion silloin kustantaa huvijahtien huoltoa niille, joilla ei ole niihin varaa? Vai missä menee raja? Tämä oli kärjistetty esimerkki mutta pointti varmaan tuli esille.
Koira tai lemmikki ei ole ihmiselle välttämättömyys. Jos siihen ei ole varaa, sitä ei yksinkertaisesti pidä ottaa. Suomen julkiset varat eivät riitä kaikkeen, joten meidän pitäisi pystyä erottamaan välttämättömät menot haluista ja mukavuuksista.
Jos yhä useampi alkaa ottaa lemmikin sillä oletuksella, että yhteiskunta auttaa myöhemmin sen kustannuksissa, olemme mielestäni täysin väärässä suunnassa.
Kyllä maahanmuuttajat luokassa tietysti vaikuttavat siihen, etteivät myöskään suomalaiset saa niin hyvää opetusta kuin ennen, koska opettaja joutuu jakamaan itseään eri tasolla suomea osaaville oppilaille sen lisäksi, että on eri oppimistasoja, mitä on aina ollut. Kukaan ei saa niin paljon apua kuin ennen koska eri tasoisia autettavia on niin psljon. Suomalaiset oppilaat tässä ”kärsivät” ja Pisa - tulokset tippuvat. On muitakin syitä, mutta tämä on varmasti yksi iso syy.
Helsingin yliopistossa Venla Berneliuksen tekemässä tutkimuksessa Onko oppimistulokset valettu betoniin? tarkasteltiin Helsingin koulujen oppimistuloksia ja alueiden rakennetta. Tutkimuksessa maahanmuuttajien osuus oppilaaksiottoalueella oli yksi niistä tekijöistä, jotka olivat tilastollisesti negatiivisesti yhteydessä oppimistuloksiin, yhdessä matalan koulutustason ja sosiaalisen asuntotuotannon kanssa. Näillä alueen tekijöillä pystyttiin selittämään jopa 70 % alakoulujen ja noin 60 % yläkoulujen oppimistulosten vaihtelusta. (University of Helsinki Research Portal)
Tietysti suomalaisten oppilaiden oppiminen kärsii maahanmuutosta.
Jos samassa luokassa on oppilaita, jotka puhuvat suomea hyvin, vähän tai eivät juuri lainkaan, ja lisäksi oppimisen tasot vaihtelevat suuresti, opettajan on mahdotonta vastata yli 20 oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin yhtä aikaa. Suomalaiset saavat paljon vähemmän tarvitsemaansa oman tason opetusta kuin ennen.
Opettajan aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen vaikka yrittääkin antaa vähän jokaiselle jotakin.
Myös tukiresurssit ovat rajalliset. Jos suuri osa niistä kuluu S2-oppilaiden kielellisten ja oppimiseen liittyvien haasteiden tukemiseen, niitä jää vähemmän muille oppilaille – myös niille suomalaisille oppilaille, jotka aiemmin ovat olleet tuen tarpeessa. Suomalaiset sentään ymmärtävät ja osaavat suomea eli heille ei enää niin paljon jää aina resurssia tukeen.
Kyllä suomalaisten oppimistulokset kärsivät.
Kaikki ei liity maahanmuuttoon mutta kyllä myös paljon siihen liittyy. Yksi suuri syy on kännykät ja kaikki pelilaitteet ja ruutuaika yleensäkin, jotka vievät opiskeluintoa. Tämä vaikuttaa myös suomalaisten lasten oppimiseen.
Toinen syy on maahanmuutto. Opettajalla on luokassa oppilaita jotka tuskin puhuvat suomea, puhuvat vähän suomea, puhuvat hyvin suomea. Lisäksi oppimisen eri tasot, mitä oli ennenkin. Mutta opettajalla ei ole resursseja auttaa kaikkia. Avustajia ei ole, kun on rahapula. Usein paremmat ja hiljaisemmat oppilaat jäävät varmasti vähemmälle huomiolle eivätkä saa mitenkään käyttöönsä omaa potentiaaliaan. Opettaja ei pysty antamaan kenellekään sitä, mitä hän tarvitsee vaan kaikille vähän itsestään ja vähän jotakin. Kukaan ei hyödy tästä. Tietysti Pisa - tulokset laskevat tämän takia.
Kolmas syy on se (liittyy edelliseen), että tukiopetus resurssit menevät paljon S2 oppilaisiin. He saavat tukea osalle tunneista mutta vievät myös niitä erityisopetustunteja, minne pääsivät ennen suomalaiset heikommat oppilaat. Nyt nämä S2 oppilaat ovat vielä heikompia usein eli tämä ei auta suomalaisia, jotka tarvitsisivat oikeasti enemmän tukea. He kuitenkin ymmärtävät.
Varmaan lisääkin syitä on mutta tässä varmasti muutama.
Jeesuksen ihmeitä voi tutkia historiallisesti, mutta historian menetelmällä ei voida todistaa ihmettä samalla tavalla kuin esimerkiksi ristiinnaulitsemista. Tutkimuksessa voidaan arvioida, mitä tapahtui, mitä ihmiset uskoivat tapahtuneen ja kuinka varhain kertomukset syntyivät.
Jeesuksen toimintaan liittyvä maine parantajana ja ihmeidentekijänä esiintyy useissa varhaisissa lähteissä, ja jopa Jeesuksen vastustajat näyttävät kiistelleen siitä, mistä hänen voimatekonsa johtuivat, eivätkä yksinkertaisesti väittäneet, ettei mitään tapahtunut.
Neitseestsyntymä on hyvin varhainen kristillinen uskomus, joka esiintyy Matteuksessa ja Luukkaassa. Myös n.400 vuotta ennen Jeesusta tämä ennustettiin (Jesaja). Historia ei pysty tätä laboratoriossa todistamaan.
Evankeliumeita on tutkittu valtavasti, ja tutkimus on vahvistanut monia niiden historiallisia yksityiskohtia. Jos pidämme niiden kertomuksia muuten historiallisesti luotettavina, niin ei neitsyestä syntymääkään voi rajata pois.
Jos taas ei lähtökohtaisesti usko mihinkään yliluonnolliseen, ei tietenkään usko tähänkään. Silloin kyse ei kuitenkaan ole enää siitä, etteikö kristinuskolle olisi rationaalisia perusteita, vaan siitä, että yliluonnollinen on rajattu jo etukäteen pois.
Tuo on aika vahva väite. Tiede ei selitä kaikkea, mutta ei uskontoakaan voi kuitata sanomalla, ettei se selitä mitään. Näille perimmäisille kysymyksille täytyy olla jokin selitys – esimerkiksi miksi mitään ylipäätään on olemassa. Sinäkin uskot johonkin: esimerkiksi siihen, että maailmankaikkeus ja elämä ovat lopulta selitettävissä ilman Jumalaa. Sekin on maailmankatsomuksellinen lähtökohta, ei tieteen todistama fakta.
Augustus on huono rinnastus Jeesukseen. Augustus oli Rooman keisari, ja hänen kuolemansa jälkeen Rooman senaatti virallisesti jumalallisti hänet (Divus Augustus). Hänen kulttinsa liittyi siis olemassa olevaan keisarilliseen valtaan ja valtion järjestelmään. Jeesuksen kohdalla tapahtui jotain aivan muuta: teloitetun ja ilman poliittista valtaa olleen juutalaisen opettajan seuraajat alkoivat hyvin varhain julistaa hänet ylösnousseeksi ja Herraksi ilman minkään valtion tai vallanpitäjän tukea.
Väite, ettei kristinuskolle ole rationaalisia perusteita, on mielestäni yksinkertaisesti väärä. Jos minulla ei olisi mitään järkiperusteita kristinuskolle, voisin yhtä hyvin uskoa Koraaniin tai Buddhaan. Minulle Raamatun tekstien historiallinen luotettavuus, varhaiset lähteet ja Jeesuksen ylösnousemususkon synty tarjoavat kuitenkin rationaalisia perusteita uskolle. Usko ei tarkoita järjen sivuuttamista.
Se, hyväksyykö ihminen lopulta kristinuskon johtopäätökset, on eri kysymys. Mutta väite, ettei kristinuskolla olisi rationaalisia perusteita, on aivan liian vahva.
En usko, että he kuolivat turhaan. Jeesuksen ristiinnaulitseminen on historiallisesti hyvin vahvasti todistettu, ja Jeesuksen kuoleman jälkeisistä tapahtumista alkoi nopeasti liike, joka perustui opetuslasten kokemukseen siitä, että he olivat kohdanneet Jeesuksen elävänä. Tästä on kriittinenkin historiantutkimus yhtä mieltä.
Olivatko nämä kokemukset hallusinaatioita, näkyjä, aitoja kohtaamisia vai jotakin muuta? Siitä voidaan keskustella. Mutta on vaikea pitää täysin merkityksettömänä sitä, että nämä ihmiset olivat niin vakuuttuneita kokemastaan, että olivat valmiita kärsimään ja joissakin tapauksissa kuolemaan uskonsa vuoksi.
Ajatus siitä, että kyse olisi yksinkertaisesti jonkinlaisesta yhteisestä hallusinaatiosta, ei yksinään selitä koko ilmiötä kovin hyvin. Ainakin jotain tapahtui Jeesuksen kuoleman jälkeen, mikä sai hänen seuraajansa vakuuttumaan siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista.
Samaa ajattelen kuin @teppaniaki Koen, että tavallaan Jeesuksen seuraaminen sisältää itsessään kaiken myös.
Jeesus sanoi usein - seuraa minua. Room. 10:9 tiivistää - Jos ihminen tunnustaa suullaan Jeesuksen Herraksi ja uskoo sydämessään, että Jumala herätti hänet kuolleista, hän pelastuu.
Pelkkä tieto tai älyllinen usko ei kuitenkaan riitä. Demonitkin tiesivät ja tunnustivat, kuka Jeesus on.
Paavali jatkaa myös : Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Room. 10:13
Demonit eivät huuda Jeesusta avuksi.
Kyse on siis paljon syvemmästä asiasta: Jeesuksen tunnustamisesta omaksi Herraksi ja Vapahtajaksi sekä hänen seuraamisestaan.
@valitse_toinen@FatPjotr Kyllä on näinkin. Tiedän läheisen ihmisen, joka opiskeli vuoden OKL:ssa, mutta lopetti, koska opinnot tuntuivat hänestä opiskelijoiden älyllisiä valmiuksia aliarvioivilta ja sisältävän aivan liikaa turhaa opetusta. Hän haki lopulta toiselle alalle.
Nykyajan tasa-arvokäsitys on mielestäni opetuksessa aivan vääristynyt. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki oppilaat laitetaan samaan ryhmään riippumatta heidän osaamisestaan ja tarpeistaan. Todellista tasa-arvoa on se, että jokainen oppilas saa oman tasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta.
Kouluissa pitöisi olla selkeät tasoryhmät oppilaille lukuaineissa ja matematiikassa, jos oppimistulokset halutaan säilyttää. Lapsetkin ymmärtävät, että ovat eri tasoisia oppijoita ja hyötyisivät siitä, kun hyvillä oppilailla olisi 1 opettaja isompaa ryhmää kohden ja huonommilla oppilailla useampi opettaja ryhmää kohden jne. Kaikki oppisivat paremmin.