We won all our bets this evening which puts us on 7/7 days profitable and we have made +45.4 units 🔥🔥
The telegram is completely free to join so if you like what you see click the link below
Telegram link: https://t.co/4n0PKt6NtI
Malminkartano - sinne ja takaisin
Dokumenttimatka Pohjois-Helsingin pahamaisimpaan favelaan ja no-go zoneen. Rappion ja dekadenssin viimeinen linnake: Malminkartano.
Vatsassa kiersi ja hiki nousi otsalle, kun somehaastoin itseni suorittamaan valokuvajournalistisen tutkimusmatkan tähän kammottavaan likaviemäriin, jossa ryöstöjen pelossa junatkin ajetaan kuskin maatessa lattialla turvassa harhaluodeilta. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja päätin olla oman elämäni Robert Capa, lastasin siis marimekkolaukkuuni vesipullon, hipsterilätsän ja naurettavan kalliin digipokkarin joka todennäköisesti ryöstettäisiin ensi minuuteilla ylittäessäni Kaarelan pellot, tuon karun ei-kenenkään-maan, joka toimi puskurivyöhykkeenä sota- ynnä huumelordien hallinnoimalle modernille Gotham citylle.
Lukijalle tiivistän nyt Malminkartanon historian nopeasti.
Jo pronssikaudelta saakka Malminkartano on tunnettu rikollisten ja ruumiinryöstäjien synninpesänä, alueen ensimmäinen asutus on muodostunut jääkauden jälkeen, koostuen lähinnä niistä neandertalilaisista, jotka karkotettiin heimonsa parista liian pahan jalkahien tai kriminaalisten taipumusten vuoksi.
1600-luvulla Malminkartano koki valistuksen ajan, kun sinne muutti lukutaitoinen ihminen jolla oli mukanaan melkein kokonainen kirja. Valistuksen aika kesti kolme kuukautta, sitten keuhkotauti vei tämän ainoa lukutaitoisen henkilön. 1600-luvun lopulta alkavat ns. Maltsun hullut vuodet, jotka kestivät aika lailla 1990-luvun alkuun saakka. 1720-luvulla Venäjän suuriruhtinaskunta päätti pakkoasuttaa Malminkartanon alueen Viipurilaisilla pajareilla, joista käytännössä jokainen toimivan hajuaistin omannut tahtoi kuumeisesti palata takaisin kotikonnuilleen. Puolentoistatuhannen sotilaan rykmentti vartioi Malminkartanon aluetta yötä päivää pitääkseen pajarit siellä “tottumassa ilmastoon”, yritys oli tuhoontuomittu. Kuudessa kuukaudessa alue tyhjeni kuin itsestään, vain vaatimattomat hökkelit jäivät jälkeen.
“Pikku jääkauden” jälkeen 1800-luvulla Malminkartano koki yleisöryntäyksen, kun ruotsalaiset homoparturit lähtivät maanpakoon Ruotsista ja muuttivat Malminkartanoon, rakentaen sinne runsaasti zikkurat-tyyppisiä terassitaloja. Malminkartanon tyylikästä auvoa kesti vain jokusen vuoden, kunnes lähinnä hobittia muistuttavia suomalaisia pottunokkia alkoi muuttaa alueelle suuria määriä saadakseen hyviä vaikutuksia ruotsalaisten pistämättömästä sisustustajusta. Ruotsalaiset muuttivat pois liki samanlaisella, mutta käänteisellä ryntäyksellä, kuin muutamaa vuotta aikaisemmin. Kun vuoden 1863 suuressa väestölaskennassa huomattiin, että alueella asui lähinnä hyppyritukkaisia suomalaisjuntteja jotka olivat sisustaneet savupirttinsä “tyylikkäästi” huoneentauluilla, joissa luki fraktuuralla “Elä! Racasta! Naura!”, päätettiin koko häpeätahra kadottaa maan päältä. Malminkartano muutettiin rämeeksi ja siellä olleet asukkaat myytiin nubialaiseen orja-armeijaan, samalla paikattiin valtion rahakirstussa ollutta vajetta.
Räme kuivui 1960-luvulle tultaessa jolloin se jälleenrakennus alkoi taas hitaasti. Se sai lisäpontta Helsingin voimakkaasta kaupungistumisesta ja siitä, että Vantaan kaupunki ei suurin surminkaan halunnut sitä kontolleen. 1970-luvulla alkoi voimakas betonista tehty uudisrakentaminen norjalaisen arkkitehti Gaius Julius Brutalismuksen piirtäessä koko kaupungiosan modernin ummehtuneeksi kuutiohelvetiksi. Rakentaminen koki runsaasti vastoinkäymisiä, malminkartanolaiset mm. söivät betonijauhoa, usein suoraan säkeistä, ja paikalliset eläkeläiset vastustivat suunnattomasti ruotsalaishomojen rakentamien terassitalojaen purkua.
Kaupungin huonon taloustilanteen takia rakentaminen jäi kesken ja Malminkartanon katukuvassa näkyykin värikäs historia kautta aikojen. 1980-luvun puolivälissä Helsingin kaupunki sai 8,8 miljoonan markan perinnön häijyltä töölöläisrouvalta, joka halusi näpäyttää sukulaisiaan ja päätti käyttää tuon rahan Malminkartanon asuttamiseen. Muutaman kuukauden aikana kerättiin kaikki Vantaan rappioalkoholistit, ja tuomitut taskuvarkaat, ja heidät määrättiin asumaan Malminkartanoon. Tästä voidaan laskea Malminkartanon nykyisyyden alkaneen. Vuoden 1989 väestölaskennassa todettiin, että Malminkartanon asukkaina on noin 7000 vantaalaista syrjäytynyttä ja 800 kapista supikoiraa.
Vuosien 1992-2008 välillä Malminkartano puuttui Helsingin kaupunginosista ja virallisista kartoista kokonaan, syynä tähän oli niin korkea rikollisuus, etteivät virkamiehet ja kartografit uskaltaneet alueelle.
Nyt vuonna 2024 Malminkartano tunnetaan Pohjois-Helsingin vaarallisimpana gettona, paikkana jonne Yhdysvaltojen Baltimoresta jenginuoret tulevat oppimaan kuinka ampua aseella sivuttain ja kulkea leuhkasti kaduilla.
#ravit auttakaa avutonta,
Volttilähdössä radalta 6 ja 7 hevoset jäänyt pois niin kuis lähtee 8 ja 9? Nouseeko näiden radat? Vai kuuluuko voltata 8 ja 9 radalta
Nyt kävi niin, että rakennusalan ahdinko iski myös minuun ja makaan sohvalla lomautettuna. Kokeillaan siis myös X:n mahdollisuuksia työnhakuun.
Vapaana siis lakkoilematon timpuri, joka lähtee vaikka hornan tuuttiin hommiin jos palkasta päästään sopimukseen ja yöksi on tarjota jokin patjalla, sekä tyynyllä varustettu nurkkaus mihin voi yöksi heittäytyä pötkölleen. Tarjota voi myös muita hommia mitkä on nopeasti opittavissa ja ylläolevat ehdot täyttyy.
Työtuntien määrää, kellonaikoja tai tiukkaa urakka-aikataulua en pelkää. Päinvastoin.