Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Kansaa edustavat toteuttavat sitä. He eivät edusta omaa etuaan tai puolueen tilataksin suhmuroimaa etua.
Kansaa.
Tämä näyttää unohtuneen monelta itseään patriisina pitävältä, joten on aika muistuttaa heitä asemastaan.
Miten? Näin:
⛓️
Ymmärtäisin jos tädit toisivat lapset "kastelemaan niitä varpaitaan tuohon pikku lätäkköön", mutta kun ei. Yritetään kieltää nuorta liikkumasta ja harrastamasta ihan vaan auktoriteettipätemispakon ohjaamana.
@mikamerano@MaiAllo63 Näin minäkin tein. Massaluennoilla luennoitsija puhui lähinnä itselleen. Aika olisi mennyt hukkaan ja fiksumpaa oli opiskella asia itsekseen.
Kun kieli murtuu, koulu murtuu - ja kertojaa metsästetään
MTV Uutisten haastattelemat luokanopettajat kertoivat 16. elokuuta ääneen sen, minkä kenttä on tiennyt jo vuosia: oppilaat eivät välttämättä puhu lainkaan suomea. Opetusta joudutaan eriyttämään kuvilla, viittomilla ja käännössovelluksilla, mikä hidastaa tahtia merkittävästi. Opettajan aika kuluu siihen, että heikoimman kielitaidon omaavat oppilaat oppisivat edes jotain. Kuten eräs opettaja tiivisti: tilanne on valtava haaste, joka on suoraan pois muulta opetukselta ja luokan muilta oppilailta.
Kirjoitin seuraavana päivänä, että kun kieli murtuu, murtuu myös koulu - ja sen mukana koko yhteiskunnan perusta. Viestiketjussani ihmeteltiin, miksi tilanteeseen herätään vasta nyt. Vastasin 18. elokuuta selkeästi: koska rehellisyydestä on rangaistu. Suora puhe suomea toisena kielenään (S2) puhuvien oppilaiden määrästä, puutteellisesta kielitaidosta ja häiriöistä on pitkään leimattu rasismiksi. Media ja poliittinen kulttuuri ovat luoneet ilmaston, jossa näiden asioiden nostaminen esiin uhkaa opettajan uraa. Siksi moni on valinnut hiljaisuuden tai anonymiteetin. Muutos on tapahtunut hitaasti, kuin sammakkoa olisi keitetty. Inkluusiosta on tullut ammattikunnan sisällä lähes pyhä ja sen kritisoinnista tabu.
Viikkoa myöhemmin Otto Meri julkaisi helsinkiläisen ala-asteen rehtorin kasvokkain kertoman kuvauksen koulun arjesta. Pian rehtori soitti hänelle uudestaan kertoakseen, että kaupunki selvittää nyt, kuka tietojen vuotaja on. Käynnissä on ajojahti, mikä ei ole yllätys, vaan täsmälleen se mekanismi, josta olin aiemmin kirjoittanut.
Laki ei tunne toisen luokan oppilaita
Perusopetuslain 30. pykälä on yksiselitteinen: opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja oppilaanohjausta. Myös oppivelvollisuuslaki takaa oikeuden opetukseen, joka mahdollistaa suunnitelman mukaisen etenemisen. Nämä oikeudet kuuluvat yhtä lailla suomenkielisille ja opetuskielen jo valmiiksi hallitseville.
Kun S2-oppilaiden kielitaidottomuus, häiriökäyttäytyminen ja osin huoltajien välinpitämättömyys syövät opettajien ja ohjaajien ajan, muiden oppilaiden lakisääteiset oikeudet jäävät toissijaisiksi. Pahimmillaan suomenkielisistä oppilaista tehdään apuopettajia. Tämä ei ole yhdenvertaisuutta, vaan oikeuksien vääristymä.
OAJ:n puheenjohtaja siteerasi MTV:n haastattelemaa opettajaa toteamalla, että koulutukseen tarvitaan lisää rahaa, pienempiä luokkia, resurssi- ja erityisopettajia sekä valmistavia luokkia, jotta tavalliselle luokalle siirryttäessä oppilaalla on riittävä kielitaito. Tästä olemme samaa mieltä. Pelkkä resurssien lisääminen ilman vaatimuksia ei kuitenkaan riitä, sillä ilman yhteistä kieltä lisäopettajakin joutuu toimimaan pelkkänä tulkkina.
Luvut eivät ole mielipide
Helsingin suomenkielisessä perusopetuksessa vieraskielisten osuus on noin 29 prosenttia, ja S2-oppimäärää opiskelee noin 27 prosenttia oppilaista. Toissa syksyn ensimmäisluokkalaisista yli neljännes puhui äidinkielenään muuta kuin suomea. Esimerkiksi Itäkeskuksessa aloitti syksyllä 2024 yhteensä 39 lasta, joista vain kuusi oli suomenkielisiä ja 33 S2-oppilaita.
Heinäkuussa julkaisin (ketjussa, tilasto-ohjelman tekijä mainittu) Helsingin koulujen S2-osuudet suhteutettuna todistusten keskiarvoihin. Kärjessä loistavat koulut, joissa S2-osuus on pieni: Suomalaisessa Yhteiskoulussa S2-oppilaita on 5 % (keskiarvo 9,3) ja Normaalilyseossa 3 % (keskiarvo 8,88). Toisessa ääripäässä ovat muun muassa Keinutien ala-aste (58 %), Merilahti (57 %, ka. 7,86), Vesala (57 %, ka. 7,36), Itäkeskus (54 %, ka. 7,81) ja Toivola (44 %, ka. 6,95). Vaikka korrelaatio ei määritä yksittäisen lapsen kohtaloa, se on erittäin vahva signaali järjestelmän tilasta.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on todentanut saman ilmiön: S2-oppilaiden osaaminen on heikompaa jo ensimmäisen luokan alussa, ja oppimisen kehitys ensimmäiseltä kolmannelle luokalle on heikointa. Koulun S2-oppilaiden osuus heijastuu kaikkien oppilaiden osaamisen kehittymiseen. Jos S2-osuus ylittää 5,3 prosenttia, koko koulun kehityskäyrä jää keskiarvon alle. Helsingissä on kouluja, joissa tämä kynnys ylittyy kymmenkertaisesti. Koulushoppailu ei ole rasismia, vaan vanhemman velvollisuus turvata lapsensa opiskeluympäristö.
Vielä karumpaa kieltä puhuvat ministeriön omat tilastot. Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista peruskoululaisista lähes neljä viidesosaa opiskelee yhä S2- tai R2-oppimäärää. Yhdeksäsluokkalaisista Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista tämä osuus on 70 prosenttia ja ulkomailla syntyneistä 81 prosenttia. S2-opetuksesta piti tulla silta eteenpäin, mutta siitä on muodostunut pysyvä sivuraide, jolta ei nousta.
S2 ei ole vain pedagoginen tuki
Vaimoni on työskennellyt erityispedagogiikan ammattilaisena varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa useilla paikkakunnilla. Hän on opettanut eri kulttuuritaustoista tulevia, kehityshäiriöisiä ja tavanomaisesti kehittyviä lapsia. Hänen mukaansa suurimmat haasteet arjessa eivät ole liittyneet esimerkiksi Downin oireyhtymään tai autismiin. Todelliset ongelmat kumpuavat S2-ryhmien - erityisesti tiettyjen kulttuuri- ja uskontotaustaisten oppilaiden - sopeutumattomuudesta, uhmakkuudesta, häirinnästä ja väkivallasta. Lisäksi kouluympäristössä vaaditaan usein tapoja, jotka eivät istu suomalaiseen oppivelvollisuuskouluun. Tämän kaiken ytimessä on kielitaidottomuus.
Peruskoulun ensisijainen tehtävä on opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Kasvattajien on ensin kyettävä varmistamaan, että lapsi hallitsee edes auttavasti kielen, jolla opetus tapahtuu. Monet ongelmista ovat kotoa opittuja ja siellä sallittuja, eikä niistä pidä syyttää lasta. Syyttävä sormi on osoitettava järjestelmään.
Sama viesti kuuluu opettajien kirjasta. Keväällä 2024 julkaistussa teoksessa "Mitä yläkouluissa oikein tapahtuu?" noin sata yläkoulun opettajaa arvioi vieraskielisten oppilaiden negatiivisen vaikutuksen koulunkäyntiin arvosanalla 6+. Eräs S2-opettaja kirjoitti, ettei hänellä ole enää työkaluja tukea täysin kielitaidotonta oppilasta yleisopetuksen ryhmässä. Aineenopettajilta on jopa vaadittu opetuksen antamista englanniksi, vaikka oppilaan äidinkieli ei ole englanti. Kuten eräs opettaja totesi: "Ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä äidinkielisten mukana." Eräs opettajatuttavani kertoi ketjussani, ettei hän uskalla puhua asioista julkisesti rasismisyytösten pelossa - vaikka luokassa on kirjaimellisesti lentänyt saksia.
Rehtorin viisi pointtia edustavat jaettua arkea
Otto Meren tapaama rehtori pyysi anonymiteettia tuodakseen julki seuraavat koulumaailman arjen haasteet:
Ikäepäselvyydet: Kakkosluokalle saattoi saapua 180-senttinen, parrakas "kahdeksanvuotias", joka rehtorin arvion mukaan oli vähintään 15-vuotias. Ilmiö koskee erityisesti tiettyjen Itä-Afrikan ja Lähi-idän maiden kansalaisia. Pahimmillaan yläkouluissa istuu yli 20-vuotiaita "lapsia". Koska ikätesti vaatii vanhempien suostumuksen, koulut ovat voimattomia. Rehtori ehdottikin, että perustellusta epäilystä tulisi voida määrätä oppilas ikätutkimuksiin. Ilmiö ei ole uusi; eräs opettaja muisteli vastaavaa "partalasta" jo kymmenen vuoden takaa, ja eräässä kunnassa 15-vuotiaaksi merkitty oppilas paljastui noin 30-vuotiaaksi.
Koston kulttuuri: Tiettyjen oppilaiden keskuudessa koettu vääryys täytyy aina kostaa. Lapsi kostaa lapselle, isoveli isoveljelle, suku suvulle. Jopa hymy väärällä hetkellä voi myöhemmin johtaa puukotukseen. Perheen kunnia asetetaan suomalaisten lakien edelle.
Loputon tulkkaus: Merkittävä osa koulujen budjetista kuluu tulkkipalveluihin. Jopa vuosia Suomessa asuneet vanhemmat vaativat tulkkia, mutta kun tulkki saapuu, vanhemmat saattavat jättää tulematta paikalle. Rehtori kannatti Tanskan mallia, jossa veronmaksajien kustantama tulkkaus päättyy automaattisesti kahden vuoden maassaolon jälkeen.
Taksikyydit: Koulutakseja tilataan, mutta niitä ei peruta peruuntumisten sattuessa, vaikka julkinen liikenne usein riittäisi koulumatkoihin.
Kielen oppimisen pysähtyminen: Jos luokassa on puolet tai enemmän S2-oppilaita, he eivät opi kunnolla suomea, mikä heikentää myös äidinkielisten oppilaiden oppimistuloksia. Jäykät oppilaaksiottoalueet estävät oppilaiden tasaisemman jakautumisen.
Eräs vaasalainen opettaja vahvisti viestissään Merelle, että täysin samat ongelmat näkyvät myös Vaasassa. Kyse ei ole yksittäisen koulun tai kaupungin haasteesta.
Miten kaupunki reagoi? Se ei avaa keskustelua ikätesteistä, ei rajaa tulkkausta eikä korjaa oppilaaksiottoalueita. Sen sijaan se etsii vuotanutta rehtoria.
Myös vastapuoli on jo myöntänyt ongelman ytimen
Opetusministeri on julkisesti todennut, että koulujen eriytyminen on todellinen ilmiö: maahanmuuttajataustaisten oppimistulokset ovat keskimäärin heikompia, ero on kansainvälisessä vertailussa suuri, puutteellinen koulukieli vaikeuttaa oppimista ja näiden oppilaiden keskittyminen samoihin kouluihin hidastaa kielen oppimista. Vaikka hän PISA-tuloksiin vedoten väittää, ettei ilmiö juuri heikennä kantasuomalaisten tuloksia, Karvin tilastot, Helsingin keskiarvot ja opettajien kenttäkokemukset osoittavat toisin. Kaikki kärsivät, kun luokasta katoaa yhteinen kieli.
Myös lapsiasiavaltuutettu on huomauttanut, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen on heikointa juuri niissä kouluissa, joissa heidän osuutensa on suurin. Keskittyminen vahingoittaa siis myös S2-oppilasta itseään. Tämä ei saa olla syy asian hyssyttelyyn, vaan painava syy hajottaa keskittymät.
Turun Lausteen koulussa S2-oppilaiden osuus on noussut jo yli 70 prosenttiin. Vaikka OAJ palkitsi hiljattain koulun hyvästä työhyvinvoinnista, koulun rehtori Marjaana Ylönen myöntää, että suomenkielisiä oppilaita saisi olla enemmän. Yle uutisoi aiheesta todeten suoraan: jos suurimmalla osalla oppilaista suomi ei ole äidinkielen tasolla, koulun keskimääräinen oppimistulos on matalampi. Palkinnot ja tulokset ovat kaksi eri asiaa.
Kansanedustaja Henrik Vuornos (kok.) on vaatinut, että S2-opetuksen on oltava silta normaaliopetukseen, ei pysyvä rinnakkaiskaista, ja että peruskoulun päättävän on osattava suomea tai ruotsia äidinkielen tasoisesti. Juhana Vartiainen on puolestaan lausunut suoraan, että Suomi teki historiallisen virheen luodessaan lähes pysyvän erillispolun heikomman kielitaidon oppilaille. Taustalla vaikuttaa suomalainen tapa välttää liikaa vaatimista. Vaimoni kenttähavainnot ja Vartiaisen analyysi kohtaavat ytimessä: järjestelmämme ei ole liian ankara, vaan liian pehmeä vaatiessaan yhteistä kieltä.
Kieli ei synny itsestään
Kasvatustieteen tohtori Jeanette Koskinen on muistuttanut, ettei kieli tartu lapseen pelkästään oleskelemalla päiväkodissa; kielen oppiminen vaatii aina tavoitteellista opetusta. Koulusegregaatio ei ole vain koulujen sisäinen ongelma. Se saa alkunsa asumisesta, työmarkkinoista ja alueellisesta eriytymisestä, eikä koulu yksin voi sitä ratkaista. Koulu voi kuitenkin valita: se joko vaatii ja vahvistaa yhteistä kieltä, tai luovuttaa sen edessä.
Suomalaisen Tiedeakatemian kokoama tutkijaryhmä totesi raportissaan, että vieraskielisten osuus väestöstä on kaksinkertaistumassa vuoteen 2040 mennessä. Silti meiltä puuttuvat valtakunnallisesti yhtenäiset käytännöt S2-opetukseen ohjaamisessa ja sieltä pois siirtymisessä. Tarvitsemme pikaisesti yhteiset kriteerit ja luotettavat kielitaitotestit. Tutkijoiden johtopäätös asiasta on painavin mahdollinen: suomen kielen opetuksen onnistuminen määrittää suoraan sen, löytyykö Suomesta tulevaisuudessa riittävästi kielitaitoista työvoimaa.
Kyse ei ole kulttuurisodasta. Kyse on valtion kyvystä tuottaa yhteiskuntakelpoisia ja osaavia kansalaisia.
Rinnakkaisyhteiskunta saa alkunsa luokkahuoneesta
Kun koulu joutuu ylläpitämään kymmeniä vähemmistökieliä samalla kun yhteinen kieli jää vajaaksi, syntyy erillisyyden ensimmäinen solmu. Rinnakkaisyhteiskunta ei saa alkunsa moskeijoista. Se alkaa luokkahuoneista, joissa ei ole yhteistä kieltä eikä jaettuja normeja, ja sitä ruokkii hallinto, joka rankaisee niitä, jotka yrittävät kertoa totuuden.
Suomen kieli ei ole vain kommunikaatioväline. Se kantaa mukanaan historiaamme, oikeuskäsityksiämme ja tapaamme ajatella, suomen kieli kantaa kulttuuriamme. Se on se side, joka pitää tämän pienen kansan yhtenäisenä. Kun suomen kielen asema murenee kouluissa, murenee suomalainen kulttuuri - suomalaisuus.
Mitä on tehtävä?
Vaadittavat ratkaisut eivät ole monimutkaisia, mutta ne vaativat poliittista rohkeutta:
Pienemmät luokkakoot: Luokkakoko saa olla enintään 20 oppilasta, jos kielitaito ryhmässä vaihtelee rajusti.
Vaativampi valmistava opetus: Valmistavan opetuksen on oltava riittävän pitkä ja vaatimustasoltaan tiukka. Tavalliselle luokalle tulisi siirtyä vasta, kun riittävä kielitaito on osoitettu testillä.
S2 määräaikaiseksi sillaksi: S2-opetuksen tulee olla vain määräaikainen tuki. Etenemistä on mitattava testeillä, ei väestörekisteriin merkityllä äidinkielellä.
Ikätestit pakollisiksi: Perustellusta epäilystä on voitava määrätä ikätutkimuksiin ilman vanhempien veto-oikeutta.
Tulkkauksen rajaaminen: Veronmaksajien kustantamaa tulkkausvastuuta on rajattava ajallisesti.
Johdonmukaiset seuraamukset: Koulun arjen häiriöihin on puututtava nopeasti ja johdonmukaisesti.
Huoltajien vastuu: Asuinmaan kielen opettelu ja oppivelvollisuuden tukeminen on ehto, ei palvelu.
Oppilaaksioton joustavoittaminen: Koulujen oppilaaksiottoon on saatava liikkumavaraa, jotta S2-osuudet eivät pääse räjähtämään yksittäisissä kouluissa.
Maahanmuuttopolitiikan suunnanmuutos: Politiikan on oltava sellaista, ettei se tuhoa peruskoulun kykyä suoriutua perustehtävästään.
Tässä ei ole kyse vihasta, vaan rehellisyydestä. Yhteiskunta, joka mieluummin metsästää totuuden puhuvaa rehtoria kuin korjaa luokkahuoneen ongelmat, ei puolusta omia lapsiaan. Koulu on yhteiskunnan peili ja tulevaisuutemme laboratorio. Jos peili särkyy ja säröstä varoittava ääni vaiennetaan, sirpaloitamme tulevaisuutemme täysin tietoisesti.
Suomen kieli on meidän. Sitä ei pidä siirtää sivuraiteelle omassa maassaan - ei kouluissa, ei hallinnossa eikä arjessa.
Jos prioriteetit eivät muutu, rinnakkaisyhteiskunnat eivät ole enää vain riski. Ne ovat jo täyttä totta.
Meet little Anchovy! 🐾❤️
This gorgeous podenco was found paralysed on the side of the road after being hit by a car.
After lots of tests, we discovered that he just needed time… and a whole lot of determination! 🥹
And look at him now!
He didn’t just learn to walk again — he’s climbing mountains and even helping with the housework! 😂🏔️
Just take a look at this amazing boy! 👀❤️
If Anchovy makes you smile, please give him a share and help us find him the loving forever home he deserves. 🏡🐶
Plz share 🙏🏻❤️
ETHEL ❤️🩹
We got the biopsy results back for Ethel because she had a big lump on her back, and we were absolutely heartbroken to hear that it was a malignant tumour.
When we hear news like this, we don’t just think, “Oh, that’s so sad because she has a malignant tumour.”
Of course it’s sad, but what makes it even harder is knowing that her chances of finding a home now are practically zero.
And that really stresses us out because we hate seeing a dog grow old in kennels.
We hate seeing a dog have no chance when, in reality, there may be absolutely nothing wrong with her.
The tumour may never come back. In fact, the report says it is likely that it never will.
She’s a beautiful, young, wonderful dog who just wants to love somebody.
What do you think, guys? 🙏🏻❤️
Is there anyone out there who can see past something like this?
Someone who can give Ethel a chance, get her out of the kennels, and help her move beyond the fact that she once had a malignant tumour removed?
Plz share ❤️
Tiesittekö että Andersin omat lapset ovat tai olivat ruotsinkielisessä koulussa.
Toisin sanoen se mitä Anders tässä yrittää sanoa on, että alemman kansanosan eli hallintoalamaisten pitää uhrata omat lapsensa monikulttuurisuuden alttarille, jotta eliitti voi jatkaa rakenteellisista etuoikeuksistaan nauttimista sekä hyvesäteilyään ulospäin ajan hengen mukaisesti.
Niin kauan kuin poliitikot eivät suostu laittamaan omia lapsiaan meillä on unelma- politiikan lopputuloksien mukaisiin kouluihin, he näyttävät äärimmäisen tekopyhiltä, kaksinaismoralistisilta ja ylimielisiltä vaatiessaan sitä muilta.
Pahimmassa tapauksessa he syyttävät vielä rasismista ja syrjinnästä kaikkia heitä, jotka tätä politiikkaa vastustavat - vaikka toimivat itse oman retoriikkansa mukaisesti rasistisesti ja syrjivästi koulushoppaillessaan (jossa ei siis ole todellakaan mitään pahaa oikeasti - paitsi jos moralisoit siitä muita).
Vai mitä mieltä olet @adleande - onko analyysi jollain tavalla epäreilu?
Moro moro ja oikein mukavaa iltaa sinne Helsingin ratikkaviraston sikariportaaseen kaikille! Ja erityisesti SDP:n @EetuJKinnunen, Gunnar Heipp ja muut Puolalaisen työn tukijat! Suomalaiset veronmaksajat ja Kajaanilaiset perheet kiittää teitä! ❤️
https://t.co/t8dB32twgW
@MariPSRantanen Ihmettelyä lisää, jos selvitätte mitä työnantaja vaatii opettajaa tekemään: muuttomies, siivooja, terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä, rakennussuunnittelija jne. Ilman palkkaa luonnollisesti.
Suomi nousuun 2030 ministerit:
Pääministeri: Riikka Purra
Puolustusministeri: Atte Kaleva
Valtiovarainministeri: Martin Paasi
Opetusministeri: Teemu Keskisarja
Ulkoministeri: Antti Häkkänen
Elinkeinoministeri: Tere Sammallahti
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri: Petri Roininen
Sisäministeri: Jussi Halla-Aho
Maa- ja metsätalousministeri: Hannu Hoskonen
Sosiaali- ja terveysministeri: Ville Rydman
Oikeusministeri: Onni Rostila
Työministeri: Joakim Wigelius
Kunta ja alueministeri: Leena Meri
Sosiaaliturvaministeri: Mari Rantanen
A child on a bicycle. A Russian drone. Death.
How many more dead civilians will it take for Europe to move from mere concern to concrete action? Russia killed a boy on a bicycle near Kramatorsk with a drone—just for the sake of it.
The world is tired of hearing: "We condemn this," "We stand with Ukraine"....
Our response must not be lethargy and fear. Europe must act: strengthen Ukraine, exert maximum pressure on Russia, and consistently prosecute war crimes.
Looking away is not a strategy.
A boy on his bike near Kramatorsk was just murdered by a russian drone. They posted this video of their crime. This is evidence this war has nothing to do with territory. It’s an attempt to wipe out an entire civilian population of an innocent county while the world watches.
18-vuotiaita suomalaisia nuoria naisia ahdistellaan Mäkkärissä porukalla. Tekijät ovat maahanmuuttajataustaisia miehiä. Nainen on itse julkaissut videon someen.
Tästä ei tarvitse keksiä yhtään pehmeämpää sanaa: tällainen käytös on täysin sietämätöntä.
Suomi ei ole paikka, johon tullaan ja tuodaan mukana naisia alentavaa tai ahdistelevaa käytöstä ja sitten odotetaan, että täällä vain “ymmärretään kulttuurieroja”.
Ei ymmärretä.
Jos muutat Suomeen, täällä kunnioitetaan naisten koskemattomuutta, vapautta ja turvallisuutta. Jos et siihen pysty, ongelma ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa vaan sinussa.
Ja poliitikkojen pitäisi uskaltaa sanoa tämä ilman yhtäkään rasismivenkoilua.
Naisten turvallisuus menee aina poliittisen imagon ja selittelyn edelle.
@VennaAsiala@LindgrenJussi 😁 Aika vanhoillinen ajatustapa. Onhan esim. politiikassa nähty hyvin pukeutuneita, tatuoimattomia, lävistämättömiä hahmoja, jotka "töissään" eivät kovin fiksuja ole. Eikö 😉