”Euron bensaa” ja muita valheita - kepu, sdp ja media
Kaleva väitti pääkirjoituksessaan 17.9. perussuomalaisten luvanneen bensaa "eurolla litra". Tämä ei pidä paikkansa, joten pyysimme lehteä oikaisemaan virheellisen väitteensä. Päätoimittaja Antti Kokkonen totesi oikaisupyyntöä koskevassa kirjeenvaihdossa, että puolue ei ole virallisesti luvannut euron bensaa, mutta ilmoitti myöhemmin, ettei oikaise virhettä ja kehotti jättämään asian JSN:n ratkaistavaksi.
Ratkaisu on poikkeuksellinen. Lehden päätoimittaja, päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja Kokkonen tietää julkaisseensa virheellistä tietoa, mutta kieltäytyy korjaamasta sitä. Sain aiheesta mielipidekirjoituksen lehteen, siinä kaikki.
Entäs politiikan puolella?
Antti Lindtman kiihdytti keskustelua budjettikeskustelussa: "Ennen viime vaaleja moni suomalainen uskoi, että mikäli perussuomalaiset pääsevät hallitukseen, niin bensan hinta laskee roimasti. Osa puhui jopa euron bensasta ilman veroja."
Kyselytunnilla SDP-kansanedustaja Pia Viitanen meni entistä pidemmälle: "Mitä tulee tähän bensaan, minä vaan mietin tätä, että kun perussuomalaiset pääsivät nyt hallitusvastuuseen lupaamalla tätä euron bensaa..." Väite on ilmiselvästi virheellinen.
Torstai-iltana Yle julkaisi täysin yksipuolisen analyysin, joka antaa ymmärtää PS:n korottavan hintoja samalla tavalla kuin Marinin kauden hallitus - lukuisten muiden harhaanjohtavien väitteiden lisäksi. Jutussa sanotaan lisäksi: "Keskusta on pitänyt esillä väitettä, että perussuomalaiset lupasi ennen viime vaaleja euron bensaa. Riikka Purra on kiistänyt, että puolue olisi tällaista koskaan luvannut."
Analyysin tulokulma on kummallinen. Ei Yle voi roiskia virheellisiä väitteitä ilmaan niitä tarkistamatta. Olennaista ei ole se, onko PS kiistänyt väärän väitteen vaan se, onko perussuomalaiset koskaan antanut vaalilupausta euron bensasta. Asia on hyvin helposti todennettavissa. Miksi Yle ei tee niin?
Eilen perjantaina Tytti Tuppurainen kommentoi polttoaineiden hintaa Ylen Aamu-tv:ssä: "[hallituspuolueista], erityisesti perussuomalaisistahan noustiin valtaan lupaamalla suomalaisille euron bensa."
Positiivista on, että Ylen juontaja edes yritti korjata Tuppuraista lennossa: "Riikka Purra sanoi, että perussuomalaiset ei tällaista vaalilupausta ole tehnyt."
Positiivista sekin, että Iltalehti yritti jälkeenpäin tiedustella Tuppuraiselta, mitä hän kommentillaan tarkoitti. Tuppurainen vaikeni.
Kuten sitaateista näkyy, SDP aloitti valheen toistamisen varovasti, mutta lisää nopeasti vauhtia. Pian koko ykkösketju osallistuu valheen toistamiseen. Tämä ei ole vahinko.
Samalla viikolla media kertoi SDP:n kyselytuntioperaatioista, jossa kehotetaan välttämään heille itselleen vaikeita aiheita - kuten hyvää talouskehitystä - ja ohjaamaan keskustelu rasismiin. Puolueella ei itsellään ole minkäänlaisia ratkaisuja bensanhintaan (kuten ei paljon muuhunkaan), joten hyökkääminen valheilla toimii hyvänä peitteenä.
Kuluvan viikon aikana nähtiin myös SDP-kansanedustaja Matias Mäkysen käsittämätön tempaus. Hän levitti jälleen manipuloitua uutisvideota, josta jäi kiinni jo 2023. Tapaus nousi mediaan. Tuolloin Säätytalolla kuvatussa uutisvideossa kerroin, ettei polttoaineen hinta tulisi nousemaan hallituksen toimien seurauksena. Mäkysen levittämässä leikellyssä versiossa mukamas lupaan, että polttoaineen hinta ei nouse mistään syystä. Mäkynen levittää tätä samaa videota jälleen, vaikka tietää sen vääristelyksi.
Samanlaista peukaloitua videota on jakanut tällä viikolla jopa keskustan virallinen yhdistyksen tili. Siis puolue. Media ei silti soita Antti Kaikkoselle eikä Antti Kurviselle, kuten se varmasti tekisi, mikäli perussuomalaisten tili jakaisi jotain näpelöityä.
Kansanedustaja Antti Kurvinen on levittänyt euron bensa -väitettä systemaattisesti vuodesta 2024 alkaen, ja puoluelehti Suomenmaa on näitä sitten toistellut: "Muistelen vaaleista, että perussuomalaiset sanoivat, että saadaan euron bensaa tällä vaalikaudella", "lupasivat autoilijalle eurolla bensaa", "Vaaleissa oli puhetta, että huoltoasemilla odotettiin euron litrahintoja".
Keskustan Anne Kalmari kommentoi 16.9. täysin laukalle lähteneessä A-studion esiintymisessään: "Vaalilupaukset olisi lunastettava… luvattiin euron bensaa".
Jonkinlaista valheellisen vaalivaikuttamisen Suomen ennätystä näyttää tavoitelleen keskustan viestintävaikuttaja Kari Jääskeläinen, joka on syytänyt euron bensa -väitettä viestipalvelu X:ään 127 kertaa. Jääskeläinen sai tällä viikolla KKO:lta tuomion petoksesta - vielä on epäselvää, laimentaako vai kiihdyttääkö petostuomio somepostausten tulvaa jatkossa.
Keskustallakaan ei ole minkäänlaisia esityksiä itse ongelmaan. Se vain möykkää.
Miten asia oikeasti meni:
Istuva hallitus on alentanut autoilun veroja sadoilla miljoonilla euroilla ja alentaa ensi vuonna lisää. Lisäksi indeksit, jakeluvelvoitteen kevennys, ja ammattidiesel tulossa. Kaikki toimia, joihin edelliset hallitukset eivät kyenneet. Jälki on siis alusta saakka ollut täysin toisenlaista kuin viime kaudella, jolloin autoilun veroja ja jakeluvelvoitetta kiristettiin.
Polttoaineiden hirmuhinnat provosoivat politiikassa, ja se on ymmärrettävää. Silti puhtaat ja yksiselitteiset valheet pitäisi pitää poissa. Jos puolueet eivät siihen pysty, sen pitäisi olla median tehtävä.
Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella?
On häkellyttävää nähdä näin laajaa valehtelua, ja vieläpä vaaleihin suoraan liittyvästä asiasta. Kaksi suurta suomalaista puoluetta rakentaa tietoisesti täysin virheellistä tarinaa siitä, mitä PS on luvannut.
Antti Lindtman tähtää pääministeriksi. Sellaiseen luottamustehtävään on olemassa parempiakin polkuja kuin koordinoitu manipulointi ja tietoinen pötypuhe. Keskustavalheisiin perustuva kampanjointi kielii lähinnä hermostumisesta.
Pelikuvio on joka tapauksessa selvä: Keskusta ja SDP pelaavat ja flirttailevat ensin epätosilla jutuilla ja katsovat, mitä siitä seuraa. Median kuuluisi ottaa ne kiinni. Jos näin ei tapahdu, tai jos pahimmillaan media antaa epätosille väitteille lisää vauhtia, kuten erityisesti Kaleva on tehnyt, ja Yle massiivisesti suuremmalla näkyvyydellään hyvässä peesissä, joudutaan todella väärille vesille. Vaalien lähestyessä tällainen on anteeksiantamatonta. Median tuskin kannattaa uhrata loppua uskottavuuttaan ryhtymällä viime hetken vaalikainalosauvaksi heikosti suorittaville puolueille.
Suomalainen media on hyvin nopealiikkeinen ja parhaimmillaan salamannopea. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta sen harmillinen kääntöpuoli on, että myös valheet leviävät nopeasti. Olisi toivottavaa, että vaalien lähestyessä puolueet ottaisivat reilusti yhteen ja kertoisivat omat vaihtoehtonsa. Median klassinen rooli on toimia tarvittaessa erotuomarina ja puuttua virheellisiin väittämiin, tulivat ne keneltä tahansa.
Raskas on se pää, jota kruunu painaa
Kun Tytti Tuppurainen lausui televisiossa, että ”raskas on se pää, jota kruunu painaa”, se ei ollut vertauskuva, vaan tilannekatsaus hovista, jota barbaarit nyt piirittävät likaisine talikkoineen ja STT-uutisineen. Rahvaat moukat ehkä luulevat, että politiikka on neuvottelua. He kuvittelevat, että eduskuntaryhmä on jokin tasa-arvoinen ompelukerho, jossa kaikilla on kivaa ja jokaisen pikku-piian mielipide on arvokas.
Voi tätä henkisen kääpiöinnin juhlaa.
Kun kuningatar astuu saliin, lakeijat vaikenevat. Se on luonnonlaki, mutta nyt tätä luonnollista järjestystä yritetään horjuttaa syytöksillä ”huutamisesta” ja ”nöyryyttämisestä”. Kuinka syvällä täytyy sivityksen tason olla, jotta ei ymmärretä eroa huutamisen ja käskyttämisen välillä?
Kun Tuppurainen korottaa ääntään, se ei ole raivoa. Se on vallan akustiikkaa. Se on ukkonen, joka ilmoittaa, missä kaappi seisoo ja kuka sen omistaa.
Ja sitten tämä uppiniskainen Pia Hiltunen, joka loukkaantui, koska hänelle kerrottiin totuus: ”Ketään ei kiinnosta Pia Hiltunen, muista se.” Lausehan pitäisi kaivertaa eduskuntatalon marmoriin, sillä se on armollisin opetus, jonka hallitsija voi alamaiselleen antaa. Hiltunen kuvittelee olevansa yksilö, mutta Tuppurainen opetti hänelle, että hovissa on vain yksi yksilö: Hallitsija. Muut ovat käyttövoimaa, pelinappuloita.
Se, että joku mitätön riviedustaja kokee tulleensa ”nöyryytetyksi”, kertoo vain siitä, että hän on unohtanut paikkansa ravintoketjussa. Ei muurahainenkaan loukkaannu, kun saapas astuu sen päälle, sillä se on muurahaisen kohtalo.
Mutta kaikkein naurettavinta on tämä ininä kaksoisstandardeista. ”Tytti on vaatinut muilta päitä vadille, miksi hän ei eroa itse?” Moukat eivät erota Jupiteria härästä. Kun Tuppurainen on vaatinut eroa Rydmanilta, Purralta tai muilta ministereiltä, hän on tehnyt sen ylhäältä alaspäin. Hänellä on siihen oikeus, koska hän edustaa oikeaa arvopohjaa, oikeaa estetiikkaa ja oikeaa valtaa. Kun hän heittää kiven, se on jalo, kurinpidollinen toimenpide.
Mutta kun te, nuhruiset journalistit ja terapiassa notkuvat kansanedustajat, yritätte heittää kiven Tuppuraista kohti, se on majesteettirikos. Se on kapina. Ja kapinat kukistetaan, niistä ei neuvotella.
On täysin yhdentekevää, mitä joku STT kirjoittaa tai mitä joku instagram-terapeutti itkee. Totuus ei asu sanomalehdissä, vaan vallassa ja valta on Tuppuraisella. Hän ei lähde käräjöimään, koska kuningatar ei laskeudu rahvaan tuomioistuimiin, sillä pyydystääkö Kotka kärpäsiä?
Leijona ei valvo öitään lampaiden mielipiteiden vuoksi, eikä Tuppurainen teidän.