Nummisuutatwit

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita rivi riviltä. Meneillään: Aleksis kiven Kullervo
. Ylläpitäjät @duukkis ja @osulop

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

KULLERVO

Näytelmä viidessä näytöksessä

Kirj.

Aleksis Kivi

1919.

JÄSENET:

WÄINÄMÖINEN eli WÄINÖ.
ILMARINEN eli ILMARI.
ILMARIN EMÄNTÄ.
LEMMINKÄINEN.

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

Ilmarinen.

VÄINÖ. Kuusten suojaan, kosken äyräälle, hautaamme Kalervon pojan.
(Kaikki menevät, Ilmari ja Lemminkäinen kantaen Kullervoa).

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

Kosken vaiheille hänen kannamme ja venhekumppanimme meille työssä
avuljaat olkoot.

LEMMINKÄINEN. Ota miekkansa sinä (Antaa V:nölle K:von miekan). Tänne,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

tässä tapauksen
murheellisen nähneet olemme.

LEMMINKÄINEN. Rauha tomullensa!--Mutta meidänpä hänelle vuoteensa
viimeinen raketa tulee.

VÄINÖ.

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

-Ja Kaukomieli, sinä, tämä vakava
muoto iloisilla kasvoillasi, niin harvoin niissä nähty, sun tekee monet
kerrat kauniimmaksi vielä. Lemmen ihana poika,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

kuinka on nyt mieles kohtaan miestä, joka lepää tuossa?

ILMARI. Elköön kiroukseni hautaansa painako. Rauha hänelle!

VÄINÖ. Nyt miehukkaasti haastelit.

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

-Kas lempeätä muotoa luonnon: hymyen nousee aurinkoinen jo ja
hongat kankahalla punertavat; kaikki hengittävi rauhaa.--Oi, Ilmari!

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

jonka lähde oli
kahden veljen riita, mi ampiaisesta pienestä paisui hirveäksi kyyksi ja
viimein kohdustansa oman surmansa toi. Makeasti nyt makaa väsynyt
mies.

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

Ei liikuta hän jäsentäkään enään.

VÄINÖ. Masentaapa kuolo miehen, joka äsken vielä vimmoissansa mailman
kappaleiksi repiä tahtonut olis. Tässä päätös tuhon,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

LEMMINKÄINEN. Hän jo veressänsä viruu.

VÄINÖ. Tätä odottaa taisimme; olihan muotonsa, puheensa ja käytöksensä
kuoloon aikoilevan miehen.

LEMMINKÄINEN.

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

Ilmari ja
Lemminkäinen katsahtelevat vasemmalle. Kullervo pistää itseänsä miekalla
ja kaatuu).

ILMARI. Kas! nopea oli pojan miekka.

VÄINÖ. Oi hurja, onneton!

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

Kullervon katsanto
on teroitettu Kalevalan miehiä kohden). Mitä on sulia sanottavaa?

KULLERVO. Eikö ole tuo päivän kajastus, idässä tuolla? (Väinö,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

(Itseks.) Oi neitoinen, elä punehdu noin
ankarasti!--Miehet Kalevan, mua kuulkaat!

VÄINÖ. Kuulemmepa huutos. (Pitkällinen äänettömyys;

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

-Väinö, Ilmari, seppä Ilmari ja
Kaukomieli!

VÄINÖ. Mitä tahdot?

KULLERVO. Tässä nurmi ihana itkee, että katkesi kerran tässä nuoren
immen sydän; tässä juuri.

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

Oi hämärän maa!--Mutta kamoisinko tielle lähteä,
jonne monta täältä itse lähettänyt olen? Sitä vuorta hirmuista nyt nähdä
himoon ja kuulla kosken pauhinaa.

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

jonne voima salainen sua ajaa; et tahtois käydä kohden sinne,
käytpä toki. Oi synkeyden maa! Miksi synnyin näitä kaikkia näkemään?
Mitä miehestä tänne?

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

jotka pitkän ikävyyden saattavat ja kaiken tämän päällä
kaarteleikse murehtiva, pilvinen taivas. Tämänmoinen tienoo silloin
edessäs,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

jos sen kiireelle kiipeet ylös, niin Tuonen
pellot näkyy, sen metsät pimeät, sen enokas virta ja ne ahot lakeat ja
ehtoiset,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

niin Kynsikosken kohinan kuulla saat ja lähestyväs
tiedät maata ankaraa. Mutta jos astut harjulle sen vuoren, joka jyrkästi
meren rannalta kohoaa,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

mutta enpä toki muista, ken tätä haasteli ja
koska, mutta näin hän lausui: Koska viimein Kalman retkellä meristä
yhdeksännen ehdit,

[Nummisuutatwit @Nummisuutatwit]

Kullervo, nyt turhaan tutkaelet, mutta sen toki tietää mahdat,
että palkka siellä maksetaan sekä hyvän että pahan.

KULLERVO. Mulle sanottu on,