Ottelia Tomera

Järkipuhetta arvostava, yhteiskunnallista keskustelua pelon sekaisin tuntein seuraava terveydenhuollon ammattilainen. Ja entinen Kokoomuksen äänestäjä.

[tanhisjussi @tanhisjussi]

”– Ei osata asettua uhrin asemaan ja ymmärtää, kuinka paljon väkivalta satuttaa.
Könönen huomauttaa myös, että monissa Suomen lähialueen maissa rangaistukset ovat ankarampia.
– Miten Suomi voi olla tällainen empatiakeskus, jossa ymmärretään ennen kaikkea rikollisia, hän kysyy.”

Kyllä tuota samaa on kysynyt moni suomalainenkin, mutta mitään korjausliikettä ei ole tapahtunut.

https://t.co/qRJ2H24tJY

[Ottelia Tomera @OtteliaTomera]

@ptarkkonen Kokoomuksen kannatuslasku ei johdu hallitusvastuusta vaan hallitusvastuun pakoilusta, oikeistopuolueelta odotetaan oikeistolaista politiikkaa, ei voi tulla yllätyksenä!

[Riku-Mikael Leppänen 🇫🇮 PS @RMLeppanen]

Miksi Kokoomuksen kannatus laskee?

Se on kyllä täysi mysteeri, Orpon pitää varmaan kutsua enemmän naisvaikuttajia kesärantaan.

[Jari Sarasvuo @SarasvuoJari]

Me olemme hölmölä ja se on meille ihan ok.

Me valitsemme hölmöjä johtajia, uskomme parempiemme hölmöjä selityksiä ja suostumme hölmöön systeemiin.

Velalla lahjottu ja valheilla sumutettu kansa.

Niin, sitä saa, mihin suostuu.

Ette voi sanoa, etteikö parempia vaihtoehtoja olisi ollut tiedossa ja tarjolla.

[Riikka Purra @ir_rkp]

Kehitysapu-sanaa ei kuulemma saisi enää käyttää, koska se "rakentaa tarinaa aktiivisesta auttajasta ja passiivisemmasta avunsaajasta" ja "rakentaa narratiivia ns. ”valkoisesta pelastajasta"”. 

On harvinaisen yhdentekevää, mitä kukakin tai mikäkin taho on mieltä itse sanasta. Olennaista on se, että Suomi vuosien kuluessa on antanut pois massiivisen kasan rahaa, yleensä velaksi. 

Kehitysapu ei kehitä eikä auta. Suomi on mällännyt vuosien varrella tähän epäapuun 30 miljardia, siis 30 000 000 000 euroa. 

Aika monta vuotta tässä on pitänyt odotella, että muutkin poliittisessa järjestelmässä tai yhteiskunnassa uskaltautuisivat puhumaan kehitysavun järjettömyydestä perussuomalalaisten lisäksi. 

Kauppalehdestä löytyi nyt ihan järkevää tekstiä: 

"Kehitysavun perusteet pitää kyseenalaistaa."

"Brittiläinen ekonomisti Peter Bauer on sanonut, että kehitysapu on sitä, kun rikkaan maan köyhät lähettävät rahaa köyhän maan rikkaille. Ehkä näinkin, ja vielä oudommaksi kuvion tekee se, että Suomi ottaa velkaa jakaakseen rahaa ulkomaille."

"Kun Suomi lähettää rahaa Afrikkaan, se ei lisää oma-aloitteisuutta ja vähennä uuden tuen tarvetta. Kaupan päälle saamme maahanmuuttajia, jotka tulevat etsimään kehitysapua sen alkulähteiltä."

"[T]ukiriippuvuudella tuhotaan myönteinen kehitys, koska se korruptoi paikalliset markkinat. Moyon mukaan kehitysapu vahingoittaa Afrikkaa, joten se pitäisi poistaa. Kannettu vesi kun ei kaivossa pysy."

Ei pysy, ei. Asia ymmärretään Sambiassa. Ymmärrettäisiinpä se vielä laajemmin myös täällä Suomessa. Mitä hitaammin ymmärrys kasvaa, sen kalliimmaksi touhu tulee. Signaalipolitiikka on kalliita rivejä budjettikirjassa. 

Kuluvalla hallituskaudella tasoa on PS:n johdolla olennaisesti leikattu, mutta jatkossakin riittää saksille töitä. Järjenvastaiset, turhat napanuorat poikki.

[Olli Herrala @OlliHerrala]

Verohallinnon mukaan alin 40 prosenttia tulonsaajista maksaa vain kuusi prosenttia koko tuloverokertymästä. Hyvin vähäinen osa eniten tienaavista maksaa puolet kaikista tuloveroista. Nämä faktat kannattaa muistaa, kun alkaa ulina siitä, etteivät ns. rikkaat muka kanna taakkaansa.

[Ottelia Tomera @OtteliaTomera]

@leena_meri @Irmeli92308676 Leena 💪

[Jari Sarasvuo @SarasvuoJari]

Typerysten maailmanherruus perustuu siihen, että järkevämmät myöntyvät.

Alennustilaan luisumisessa on kyse järki-ihmisten mukavuudenhalusta, ei niinkään tomppeleiden tarmokkuudesta.

Kun kunnollisuus ei kiinnosta tarpeeksi, ei auta kuin paheksua kelvottomuutta.

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Kun myötätunto irtoaa järjestä

Empatia on yksi ihmislajin ainutlaatuisimmista hyveistä. Ilman kykyä tunnistaa toisen kärsimys ei synny sopimuksia, luottamusta eikä sivistynyttä yhteiselämää. Siksi sen arvostelu tuntuu monesta pyhäinhäväistykseltä. Juuri siksi empatia onkin niin vaarallinen ase silloin, kun se karkaa käsistä. Evoluutiopsykologi Gad Saad on nimennyt ilmiön, jossa myötätunto ei enää palvele yhteisön elinkelpoisuutta vaan kääntyy sitä vastaan: suicidal empathy, itsetuhoinen empatia. Se ei ole empatian vastakohta. Se on empatiaa, joka on irrotettu mittakaavasta, vastavuoroisuudesta ja pitkän aikavälin seurauksista.

Länsimaisen oikeusvaltion puolustajan lähtökohta on tässä yksinkertainen. Vapaa yhteiskunta ei ole itsestäänselvyys, vaan historiallinen ihme: yksilön oikeudet, ansioajattelu, sopimusten pitäminen, naisen ja miehen yhdenvertaisuus lain edessä, sananvapaus ja omaisuudensuoja. Näitä ei ylläpidetä pelkällä hyvällä tahdolla. Niitä ylläpidetään instituutioilla, rajoilla ja kulttuurisella jatkuvuudella. Empatia, joka kieltäytyy näkemästä tätä, ei ole jalompaa sivistystä. Se on avoimen yhteiskunnan itsemurha.

Tämä empatian vääristymä on juuri se psykologinen maaperä, johon rinnakkaisyhteiskunnat ja poliittinen islam juurtuvat. Kun länsimainen päätöksentekijä solmii hiljaisia sopimuksia ja rajoittaa sananvapautta välttääkseen "loukkaamasta" vaativaa vähemmistöä, kyse ei ole vain pelkuruudesta. Kyse on kaapatusta moraalijärjestelmästä.

Loiset mielessä, väärä kohde sydämessä

Saadin ajattelussa on kaksi kerrosta, jotka selittävät toisiaan. Ensin tulevat idea pathogens, ajatusloiset: kulttuurirelativismi, usko ihmiseen tyhjänä tauluna, uhriuden palvonta ja totuuden alistaminen oikeille tunteille. Ne syntyvät tyypillisesti yliopistomaailmassa ja leviävät sieltä mediaan, hallintoon ja kulttuurieliittiin. Relativismi opettaa, ettei meillä ole oikeutta arvioida toisen kulttuurin tapoja. Uhrikultti opettaa, että heikomman osapuolen kertomus on aina tosi, yksinomaan valta-asetelman vuoksi. Postmoderni kieli opettaa, että objektiivinen totuus on pelkkää sortavaa vallankäyttöä.

Kun kognitiivinen järjestelmä on näin vallattu, tunnejärjestelmä seuraa perässä. Empatia ei katoa, se vain ampuu väärään kohteeseen. Sama ihminen, joka on äärimmäisen herkkä kaukaisen vieraan kärsimykselle, saattaa suhtautua täysin kylmästi oman kaupunginosansa vanhukseen, veronmaksajaan tai tyttöön, jonka turvallisuus heikkenee, kun julkista tilaa ei enää suostuta valvomaan. Saadin pointti ei ole, että empatia itsessään olisi paha asia. Psykopaatilta se puuttuu. Ongelma on hyperaktivoitunut, viholliselle tarjottu myötätunto: tekijän ymmärtäminen uhrin kustannuksella, vieraan edun asettaminen oman yhteisön edelle ja symbolisen hyvyyden valitseminen konkreettisen vahingon kustannuksella.

Tässä piilee sivistyneistön ja poliittisen päätöksentekijän erityinen haavoittuvuus. Korkea koulutus, vauraus ja status mahdollistavat sen, mitä on kutsuttu luksususkomuksiksi (luxury beliefs): uskomuksiksi, joiden tuottamat kustannukset lankeavat muiden maksettaviksi. Sivistynyt porvarillisuus ihailee omaa inhimillisyyttään. Se lukee oikeat kirjat, äänestää oikein ja paheksuu kovaa kielenkäyttöä. Se voi tehdä näin, koska sen omat lapset eivät yleensä istu siinä oppivelvollisuuskoulun S2-luokassa, jossa yhteinen kieli on kadonnut ja kunniaväkivallan normit astuneet tilalle. Se voi vaatia rajatonta avoimuutta, koska sen oma elämä on edelleen turvallisesti suljettu.

Tämä ei ole salaliitto. Kyseessä on statuspeli yhdistettynä syyllisyyteen. Lännen menestys aletaan kokea syntinä, ei arvokkaana perintönä, jota on velvollisuus suojella. Kun hyvyyden mittariksi tulee se, kuinka ehdottomasti kieltäydyt puolustamasta omia arvojasi, vihamielisen ideologian - kuten poliittisen islamin - on helppo astua sisään. Se käyttää isännän empatiaa tämän omana hirttoköytenä.

Hyve ilman rajaa lakkaa olemasta hyve

Toimiva oikeusvaltio ei tarkoita rajatonta avoimuutta. Se on yksilön vapautta yhteisten sääntöjen alla. John Stuart Millin vahinkoperiaate ei tarkoita, ettei yhteisö saisi puolustaa itseään. Se tarkoittaa, että valtiolla ei ole oikeutta holhota aikuista hänen omassa elämässään, kunhan hän ei vahingoita toista. Mutta kun vahingon tuottaminen määritellään uudelleen pelkäksi "loukkaantumiseksi", ja oikeus loukkaantua varataan moraalisen uhrihierarkian huipulle, vapaa yhteiskunta kääntyy itseään vastaan.

Itsetuhoinen empatia näkyy politiikassa toistuvana kaavana, aivan kuten Turun ja Vantaan tapaukset ovat osoittaneet. Kun poliitikko lukee uskonnollista tekstiä ääneen ja arvioi sitä perustuslain valossa, hänen oma viiteryhmänsä rankaisee häntä. Miksi? Koska totuuden puhuminen koetaan "vastuuttomaksi", jos se häiritsee vähemmistön tunteita. Sananvapautta rajoitetaan, jottei kukaan tuntisi oloaan ulossuljetuksi - ja samalla suljetaan ulos ne, jotka yrittävät kuvata todellisuutta ja puolustaa lakia.

Pragmaattinen vastaväite ei kehota julmuuteen, vaan kysymään: mitä tapahtuu seuraavaksi? Empatia, joka ei kanna vastuuta pitkän aikavälin seurauksista, on pelkkää estetiikkaa. Se tuottaa päättäjälle hyvän ja suvaitsevaisen mielen nyt, mutta lasku lankeaa myöhemmin yhteiskunnan heikoimmille: naisille lähiöissä, veronmaksajille joiden palvelut rapautuvat, ja niille maahanmuuttajille, jotka pakenivat tänne juuri sitä sortavaa järjestelmää, jota itsetuhoinen empatia nyt kieltäytyy vastustamasta.

Suomi on tässä suhteessa erityisen hauras. Hyvinvointivaltio ei ole universaali, ehtymätön automaatti. Se nojaa historiallisesti poikkeukselliseen luottamukseen, yhteiseen kieleen ja oletukseen siitä, että säännöt koskevat poikkeuksetta kaikkia. Kun nämä oletukset murenevat, jäljelle ei jää enemmän inhimillisyyttä. Jäljelle jää kalliimpi, epäluuloisempi ja autoritaarisempi järjestelmä - juuri se, mitä jokaisen vapauden puolustajan pitäisi eniten pelätä.

Sivistys ilman itsesäilytystä on koriste

Sivistys on Suomessa ollut pitkään ylpeydenaihe, eikä syyttä. Siihen kuuluvat lukutaito, yliopistot, konsensus ja kansallinen projekti köyhyydestä vaurauteen. Mutta sivistys, joka kieltäytyy tekemästä eroa totuuden ja valheen, sopeutujan ja sopeutumattoman tai uhrin ja todellisen hyväksikäyttäjän välillä, ei ole enää todellista sivistystä (Bildung). Se on pelkkä etiketti. Se on pelkkää kykyä lausua oikeat, hyväksytyt lauseet hienoissa salongeissa ja valiokunnissa.

Saadin käyttämä vertaus hermostoon iskevistä loisista on tarkoituksella karkea: tietyt loiset saavat isäntänsä hyppäämään veteen hukuttautumaan, koska loinen itse lisääntyy vedessä. Ajatus ei ole, että ihmiset olisivat hyönteisiä. Ajatus on, että tunnejärjestelmä voidaan kaapata ideologialla niin, että yksilö ja kokonainen yhteiskuntaluokka toimivat omia pitkän aikavälin etujaan vastaan - ja kokevat sen kaiken lisäksi moraaliseksi ylemmyydeksi.

Kun hyvyys mitataan sillä, kuinka vähän asetat asioille ehtoja, instituutioiden puolustaminen näyttää barbaarisuudelta. Silloin raja, karkotus, rangaistus ja vaatimus "näin meillä eletään" -asenteesta tuntuvat rumilta asioilta. Rumalta näyttää tällöin myös sivilisaatio, joka kieltäytyy kuolemasta kohteliaasti.

Vapauden ja järjestyksen puolustaminen ei kaipaa tässä veristä nationalismia eikä kollektiivisen syyllisyyden asettamista. Se kaipaa aikuisuutta. Yksilö on vastuussa teoistaan. Valtio on ensisijaisesti vastuussa omien kansalaistensa turvallisuudesta ja perustuslaillisen järjestyksen säilymisestä. Maahanmuutto voi olla rikkaus, jos se on valikoivaa, vastavuoroista ja sidottu sääntöihin. Se on taakka, jos se tuo mukanaan rinnakkaisyhteiskuntia, joiden arvot kieltävät juuri ne vapaudet, jotka sivistysvaltio pitää pyhinä.

Tässä piilee myös aito empaattinen argumentti, jota itsetuhoinen empatia ei kestä. Todellinen myötätunto naista, homoa, toisinajattelijaa ja uskonnotonta kohtaan tarkoittaa, ettei maahan tuoda eikä normalisoida sellaisia järjestelmiä, joissa nämä ihmisryhmät ovat vapaata riistaa. Todellinen myötätunto pakolaista kohtaan tarkoittaa avun viemistä lähelle kriisialueita ja turvapaikan varaamista niille, jotka eivät todella voi palata - ei signaalipolitiikkaa, joka houkuttelee nuoria miehiä vaeltamaan halki mantereiden ja jättää naiset ja lapset leireihin.

Inokulaatio

Saadin resepti on maltillinen, vaikka hänen retoriikkansa on terävää. Älä sammuta järkeä. Älä anna tunteen ylittää näyttöä. Kysy aina, mitä päätöksestä seuraa viiden ja kahdenkymmenen vuoden päästä, ei vain sitä, miltä se näyttää twiitissä. Puhu totuus ääneen, vaikka valtuustosalissa tulisi hiljaista.

Länsimaisen oikeusvaltion puolustajalle tämä on kotiinpaluu, ei kääntymys. Vapaus edellyttää järjestystä. Järjestys edellyttää yhteisiä standardeja. Yhteiset standardit edellyttävät kykyä sanoa ei: ei sille, joka halveksii isäntämaan lakeja; ei oppijärjestelmälle, joka kieltää vapaan arvostelun; ja ei myötätunnolle, joka rakastaa vierasta enemmän kuin omaa lastaan. Empatia säilyy. Sitä vain ei enää käytetä sivilisaation irtisanomissopimuksena.

Länsi ei kuole siihen, että se olisi liian julma. Se kuolee siihen, että sen koulutetuin kerros oppii häpeämään omaa kykyään erottaa ystävä vihollisesta, vieras vieraasta ja hyve sen irvikuvasta. Sivistys, joka ei puolusta itseään, ei ole enää sivistystä. Se on vain kaunis tapa hävitä.

[Ottelia Tomera @OtteliaTomera]

@Tuumaustunti Hapanjuurelle leipominen vielä tähän listaan.

[Ottelia Tomera @OtteliaTomera]

@MatiasTurkkila Aivan käsittämätöntä huttua!

[Rami Kurimo @ramikurimo]

"Me emme tarvitse tänne mitään shariaa, eikä rinnakkaiskulttuuria. Tämä on Suomi, tämä on meidän maa."

[Riikka Purra @ir_rkp]

”Nälkäinen lapsi ei pysty oppimaan.”

Hallituksen tekemät sosiaaliturvasäästöt näkyvät Razmyarin mukaan Pisa-tuloksissa.

Kun populismissa ei ole mitään rajaa.

(Ylen Aamu 10.9.)

[Mika Treuthardt @mikatreuthardt]

Kielen oppimisesta. Again.

Ukrainalainen mimmi tuli tyttärensä kanssa Suomeen 22-23.

Kaikki opiskelu ja harjoittelu kirjattuna vihkoihin.

Kotona kaikki huonekalut merkattu post it-lapuilla joissa lukee ko. huonekalu suomeksi.

Keittiössä kaapin ovessa samoin lista sisällä olevista keittiövälineistä suomeksi.

Kaapin sisällä hyllyn tavarat eritelty listaan suomeksi.

Molemmat puhuivat hyvää suomea alle vuodessa.

----------

Mutta jatketaan me kotoutus-näytelmää. Varmasti menee lopulta ihan hyvin.

”Epäonnistumisen vaara on suuri, kun kyvytön neuvoo halutonta tekemään tarpeetonta.”

[Ottelia Tomera @OtteliaTomera]

@petteri_vaara 0 &

[Riikka Purra @ir_rkp]

Lääke Suomen tautiin on yksityisen sektorin kestävä kasvu, suomalaisten osaamisen vahvistaminen, verotuksen keventäminen ja työn ja yrittämisen arvonnousu, siis ahkeruus, työteliäisyys ja isänmaallinen tarmo.

Sen sijaan toiseen suuntaan vie jatkuva valitus ja vaikerrus ja sen vaatiminen, että joku muu kantaa – tai ainakin maksaa – työikäiselle ja -kykyiselle yksilölle itselleen kuuluvan vastuun. Sosialismi on vaarallista, se syöpyy paitsi toimeen myös henkeen. Tässä mentiin vuosikausia väärään suuntaan. Nyt se on loppu – osin tietysti pakosta, koska rahaa ei ole.

[Arman Alizad @armanalizad]

Puolustusvero on epäisänmaallisin asia koskaan. Valtion tehtävä on turvata oman maansa olemassaolo. Puolustus on eka asia, johon yhteisiä verivaroja käytetään, ei viimeinen, johon kerätään lisämaksu.

Jos rahaa riittää muuhun ku Suomen puolustamiseen, niin Suomi ole prioriteetti.

[Katriina Reponen ✝️🇫🇮🇮🇱 @KatriinaRepone1]

Piti palata vanhaan vääntöön facebookissa, joten jaetaan nyt tännekin:

Miksi STEA avustusten leikkaus on järkevää?

Silmiä avaavaa on kuunnella pohjalle tämä:
https://t.co/5XLXeSZTLM

Otetaan esimerkiksi kehitysvammaliitto.

Merkittävä osa sen toiminnasta ja resursseista menee vaikuttamiseen ja lobbaamiseen, lausuntojen ja kannanottojen tekemiseen, työryhmiin osallistumiseen, päättäjien tapaamiseen, koulutuksiin, webinaareihin, työpajoihin, tietoiskuihin ja erilaisiin kehittämishankkeisiin. Kehitysvammaliitto itse kertoo vuoden 2025 toiminnastaan esimerkiksi antaneensa 17 lausuntoa ja kannanottoa, toimineensa 35 työ- ja ohjausryhmässä sekä tavanneensa kansanedustajia, avustajia ja muita päättäjiä.
Kysymys siis kuuluu: paljonko käytetystä rahasta muuttuu lopulta konkreettiseksi avuksi kehitysvammaisen ihmisen arjessa.
Kehitysvammaliitto sai vuonna 2025 noin 2,4 miljoonaa euroa STEA-rahoitusta. Liitolla oli vuoden aikana 52 palkattua työntekijää.
Jos sama 2,4 miljoonaa euroa käytettäisiin suoraan palvelujen ostamiseen ja avun hinnaksi oletettaisiin esimerkiksi 60 euroa tunnilta, rahalla voitaisiin ostaa noin 40 000 tuntia konkreettista apua vuodessa. Tämä olisi kymmeniä kertoja tehokkaampaa, kuin liittojen rahoittaminen.
Tehottomuudesta kertoo myös se, että kehitysvammaliitto kertoo antaneensa vuonna 2025 neuvontaa 3 842 yhteydenottajalle. Vertailun mittakaavaksi: 40 000 tuntia jaettuna 3 842 henkilölle olisi keskimäärin noin 10,4 tuntia henkilökohtaista apua jokaiselle, jos se toteutettaisiin markkinaehtoisesti. Nyt henkilö saa puhelun verran neuvontaa... tehokasta?🙄
Kehitysvammaliiton Papunetilla, selkokielen kehittämisellä tai muulla ”asiantuntijatyön" kohdalla pitää kysyä : onko tehokkaampaa rahoittaa järjestörakennetta, lobbausta, lausuntoja, seminaareja ja työryhmiä vai antaa mahdollisimman suuri osa rahasta suoraan apua tarvitsevien ihmisten palveluihin? Tässä on ongelman ydin.
Vammaisten varsinaisten palvelujen järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet. Liitot tuottavat lähinnä ”oheispalveluja”.
Ts. Jos ihminen saa sydänkohtauksen, hän soittaa ambulanssin. Ei hän soita Sydänliittoon.

Samalla tavoin kehitysvammaisen ihmisen jokapäiväisessä avuntarpeessa palveluvastuu on ensisijaisesti hyvinvointialueella, ei etujärjestöllä.

Esimerkiksi Keski-Uudenmaan hyvinvointialue (Keusote) järjestää vammaisille muun muassa henkilökohtaista apua, asumisen tukea, kuljetuspalveluja, vammaissosiaalityötä sekä vammaispalvelujen neuvontaa ja ohjausta.
Lisäksi hyvinvointialue järjestää omaishoidon tukea silloin, kun vammaisen tai sairaan henkilön hoito ja huolenpito tapahtuvat kotona.
Keusotessa henkilökohtaista apua voidaan toteuttaa myös palvelusetelillä tai kilpailutetulta yksityiseltä palveluntuottajalta ostettavana palveluna. Markkinaehtoista palvelutuotantoa voidaan siis käyttää aivan hyvin julkisen järjestämisvastuun sisällä.
Rahan voisi esimerkiksi kanavoida hyvinvointialueiden kautta palveluseteleiksi tai kilpailuttaa palvelut niin, että koulutetut yksityiset palveluntuottajat voisivat tarjota konkreettista apua suoraan vammaisille ihmisille.

Mitä siis loppujen lopuksi tarkoittaa ”hyvinvointivaltio” tai ”pienten puolella oleminen”?

Onko se mahdollisimman viisasta ja vaikuttavaa auttamista – vai rahojen kaatamista rälssiin?

Niin, ja lukekaa se @ottojuote räikkä tähän perään. Se tiivistää kaiken oleellisen. https://t.co/pqg2qBYd0u

Lähteet:
https://t.co/59sBjqIsA9
https://t.co/iTwHDo95Ju…/vammaiset…/henkilokohtainen-apu/
https://t.co/X5kyi5KSq1
https://t.co/VnQDQOi3Dc

[Sami Pakarinen @SaPakarinen]

Media kirjoittaa tänään Sorsa-säätiön eriarvoisuutta käsittelevästä raportista. Toivottavasti kukaan ei muodosta mielipidettään vain näiden uutisten ja raportin perusteella. Tässä muutama fakta taustaksi monipuolistamaan kuvaa:

-Suomi laski ylimpiä marginaaleja tämän vuoden alusta 58 % -> 52 %. Tätä on suositeltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1994 presidentti Ahtisaaren asettaman Pekkasen työryhmästä toimesta. 31 vuotta kesti ennen kuin toteutui. Ymmärrettävää, sillä Suomessa ylimmät marginaalit olivat maailman korkeimpien joukossa. Ja ovat yhä tämän laskun jälkeenkin.

-Vertailun vuoksi IMF suositti vuonna 2017, että ylin marginaali saisi olla maksimissaan 44 %. OECD maiden keskiarvo on n. 35 %. Suomi on siis selvästi yli maksiminkin tehdyn veromuutoksen jälkeen.

-14 % eniten tienaavista maksoi 49 % kaikista tuloveroista. Julkisista nettotulonsiirroista ylimmät tulokymmenykset maksavat kaiken (Kuvio). Vain suurituloisimmat siis osallistuvat talkoisiin. Heille ei siis veronkevennysten myötä anneta rahaa vaan he saavat pitää hieman suuremman osan itse tienatuista ansioistaan itsellään. Oikeudenmukaisempaa.

-Suomi tasaa verotuksella tuloja kaikista OECD-maista eniten.

-Ylimpien marginaaliverojen kevennyksen itserahoitusaste on hyvin todennäköisesti yli 100 %. Toisin sanoen laskemalla verotusta saadaan nykyistä enemmän verotuloja. Tuore tutkimustieto viittaa tähän.

-Esim. tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoituksesta tarvitaan enemmän irti. Siksi myös työnteon kannustimet ovat hyvin tärkeitä, joten ylimpien marginaaliverojen lasku on myös hyvää tki-politiikkaa.

-Suomen bkt asukasta kohden polkee lähes 20 vuoden takaisella tasolla. Verotuksen keventäminen saa aikaan lisää työtä, kannustaa kouluttautumaan ja etenemään uralla. Samalla vahvistuu julkinen talous verotulojen kasvun myötä. Henkilöltä, joka haluaa perua veronkevennyksen kannattaa kysyä, mistä tulevat korvaavat säästöt?

Näitä em. asioita ei tuoda lainkaan esiin jutuissa. Suomessa tuloeroja mittaava gini-kerroin on pienempi kuin Tanskassa ja Ruotsissa eikä ole muuttunut viimeiseen noin 20 vuoteen. Orpon hallituksen toimesta gini-kerroin muuttuu 0,8 ja on nyt lähellä EU-keskiarvoa. YLE väliotsikoi gini-kertoimen muutoksen olevan ”murskaava vaikutus”. Missä todellisuudessa elämme?

Ajatelkaa jos ihmiset ovat vain tämän uutisoidun tiedon varassa? Samalla herää kysymys, miten voidaan käydä verotukseen liittyvää keskustelua järkevästi esim. yhteisö-, osinko, tai perintö- ja lahjaverotuksesta, jos jo työn verotuksessa ollaan näin pielessä? Missä on pitkän aikavälin tarkastelu ja talouden dynamiikka? Kuka kysyisi ruotsalaisittain ”miten tämä vaikuttaa kasvuun ja yrittäjyyteen?”

Tässä on myös jokin Suomen erityispiirre, sillä ei Ruotsissa näin asioita katsota. Siellä ymmärretään kasvun ja kannustimien merkitys aivan eri tavalla kuin Suomessa. Siellä kaikkia kannustetaan tekemään enemmän, ei painamaan toisten menestystä alas. Kun kaikki tekevät enemmän, yhteiskunta voi paremmin ja on rahoituksellisesti kestävämpi.

Ruotsi pääsi ns. rikas-köyhä vastakkainasetteluista irti noin 50 vuotta sitten. Ajattelun muutos on tehnyt Ruotsista Euroopan pääomamarkkinoiden mallioppilaan. Milloinkahan me pääsemme samaan ajattelun muutokseen Suomessa?

Onneksi siihen suuntaan olemme hiljalleen kulkemasssa.

[Markku Lemola @MLemola]

En oo persu mutta kyllä pakko myöntää että hemmetin hyvää työtä tekee kaikki persuministerit ! 🙏
https://t.co/0H3UAbgfck