@uraanivalkea Esim. Arlan ihan tavalliset "tolkuttomat" juustot ovat kaikki tanskalaisia. Markkinoidaan kotimaisina tai annetaan ymmärtää, että ovat kotimaisia.
"Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: Miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän."
Eeva Kilpi 1928-2026.
Yksi Suomen merkittävimmistä taiteilijoista. Kepeät mullat.
Nämä tutkimukset Rydman jätti ilman rahoitusta.
Kun katsoo näitä tutkimusten otsikoita, vaikuttaa siltä, että otsikot on rakennettu niin kivoiksi, että vain hirviö voisi sanoa näille ei.
Tosiasiassa näiden "jeejee-tutkimusten" rahoituksen evääminen on Suomen julkiselle taloudelle pieni ja loistava askel oikeaan suuntaan.
Kiitos, ministeri-Rydman, kun suojelet veronmaksajain vaivalla ansaitsemia veromarkkoja tältä neljän miljoonan euron pakkososialisoinneilta.
Jokainen näistä "kivakiva-tutkimuksista" haki n. +-500.000 euron pottia:
1) "Kiireellinen sijoitus visuaalisen viestinnän koekenttänä - miten visuaaliset viestintävälineet voivat parantaa lasten, nuorten ja vanhempien tiedonsaantia ymmärrystä ja osallisuutta kiireellisissä sijoituksissa."
2) "Yhteisösosiaalityön lähtökohdat ja paikka sosiaalityössä."
3) "Työttömyys palvelujärjestelmän rajapinnoilla: sosiaalityö työelämäosallisuuden välittäjänä."
4) "Suunnitelmallinen aikuissosiaalityö kannattelevan työotteen näkökulmasta."
5) "RAKENTUVA: Sosiaalihuolto vaikuttajana – Rakenteellinen sosiaalityö hyvinvointialueilla: muodot, mahdollisuudet ja kokeileva kehittäminen."
6) "Kuntoutusta ja kontrollia – lastensuojelulaitosten tehtävä,käsitykset ja käytännöt."
7) "Vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tukeminen."
8) "Palautetietoinen työskentelyote lastensuojelun avohuollossa: vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustutkimus."
9) "Priorisoinnin periaatteet, kriteerit ja eettinen jännite sosiaalihuollossa."
Luultavasti nyt poloisten yliopistotutkijoiden täytyy peruuttaa uusien Mercedeksiensä leasing-sopimukset ja tyytyä pienyrittäjän kanssa matkustamaan sporalla.
Jaksuhali!
https://t.co/ScThbTGCsx
Lapsien vähyys ei vain tapahtunut. Me teimme sen.
Tämä on itse aiheutettu kansallinen itsemurha.
Ensiksi me piilotimme vauvat pois arjesta. Suurin osa naisista täyttää kolmekymmentä pitämättä koskaan sylissään yhtäkään vauvaa. Ei sisaruksia, ei serkkuja, ei vaipanvaihtoja, ei öisiä herätyksiä. Kun et ole koskaan nähnyt elävää vauvaa läheltä, et voi myöskään kaivata sitä. Et voi surra sitä, mitä et ole menettänyt.
Sitten me tapoimme perheen. Yhdellä palkalla elävä perhe on perheverotuksen poistuttua utopiaa. Molemmat vanhemmat raatavat täysillä, jotta saadaan vuokra ja muu pakollinen maksettua – ja silti kuun lopussa on miinusta. Perheen perustamisesta on tullut tavalliselle ihmiselle lähes mahdotonta.
Koulu, yliopisto, media ja some – koko kulttuurikoneisto! – ajaa yhtä ja samaa viestiä: ura ensin, äitiys vasta sitten, jos ehtii. Äitiys on tehty vastenmieliseksi pikku elämäksi, johon sortuvat vain tylsät, heikot ja maahanmuuttajat. Some viimeistään on myynyt lapsettomuuden vapautta ja glamouria. Äitiyden todellisuus on näytetty vain vaippavuorena, hikisenä otsana ja huutavina lapsina - kuin varoituksena kaikille muille.
Samalla olemme katkaisseet siteemme historiaan. Ei esivanhempia, joille olet velkaa ja joiden harteilla seisot. Ei jälkeläisiä, joita varten kannattaa rakentaa. Vain sinä, yksinäinen atomi, jonka tehtävänä on maksimoida oma mielihyvänsä ennen kuolemaa. Ja varsinkin meille länsimaalaisille on opetettu, että koko meidän sukumme ja huonekuntamme on planeetan pahin rikos. Miksi jatkaa mitään sellaista?
Tulos: neljännes suomalaisnaisista valitsee lapsettomuuden. Ei vahingossa. Ei pakosta. Valinnalla.
Ja me olemme kuitenkin ensimmäinen sivilisaatio historiassa, joka sai ”kaiken”: rauhan, yltäkylläisyyden, valinnanvapauden, pitkän elämän. Mitä teimme? Sammutimme lisääntymisvaistomme.
Kaikki muut lajit lisääntyvät jopa ja ehkä varsinkin sodan ja nälän keskellä. Me saimme paratiisin – ja lopetimme itsemme.
Tämä ei ole edistystä. Tämä on häpeällistä. Ja se on korjattavissa vasta kun uskallamme sanoa sen ääneen.
https://t.co/53PcyKVUb8
Yhdenvertaisuus-jne-lautakunnan mielestä lautakunnan lakkauttamisesta keskusteleminen on merkki demokratian rapautumisesta.
Ylläri.
Fiksua olisi tietenkin ollut sanoa ääneen, että Suomessa ei ole erityistä tarvetta hallintoelimelle, joka ilmeisen tosissaan kyttää kouluissa esitettävien perinnelaulujen sanoja. Missään tapauksessa kenellekään ei pitäisi maksaa penniäkään tällaisesta sekoilusta.
Mutta koska tämän tyyppisten lautakuntien nimenomainen tarkoitus on järjenvastainen toiminta, se luonnollisesti puolustaa asemaansa.
Itse kukin voi sitten tykönään pohtia, kuinka rajusti "demokratia rapautuu", jos pitkä rivi perusoikeusasiantuntijoita ei pääse pohtimaan, voiko koulussa laulaa varpusta jouluaamuna. Tai suvivirttä kevätpäättäjäisissä.
Ote poikien päivästä Wikipediasta: Poikien päivän vieton tarkoitus on, että pojillekin annettaisiin onnistumisen kokemuksia ja viesti, että heistäkin välitetään ja heidänkin ongelmiaan kuullaan. Usein pojat ovat pahemmassa syrjäytymisvaarassa ja heidän koulumenestyksensä on heikompaa.
Eilen pääpuheenaihe oli Ukrainan sodan heijaste - drooni. Sodista keskustelu sujuvasti ohittaa ryhmän, joka eniten joutuu vastaamaan valloittajien väkivaltaan hengellään eli pojat ja nuoret miehet, joiden tehtävä on muiden puolustaminen.
Koulu ja koulutus on sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden turvallisuuskysymys, vaikka yhteyttä ei aina nähdä.
Pelkästään poikien syrjäytymisestä, erityisesti koulutuksesa, puhuminen tuottaa nopeasti virtaan kaasuvalotusta, whataboutusmia, toksista womansplainausta aina - joka ikinen kerta.
Poikien koulutuloksista puhuminen syystemaattisena orgaanisaation rakenteellisen ongelmana johtaa lähes poikkeuksetta samaan, poikien syy koska eivät yritä tarpeeksi tai heiltä ei vaadita tarpeeksi. Ja selittävinä asiantuntijoina kovin kovin usein - naisia.
Lukemattoman monta kertaa tukipuheeni kovien käsitöiden palauttamiseksi ja positiivisen kilpailun lisäämiseksi perusopetuksessa poikien oppimis- ja koulumotivaation parantamiseksi tyrmätään perusteella - se ei ole nykyaikaa. Tuntuu vahvasti siltä, että huolipuheen ylimmät asiantuntijatädit, ja kyllä tädit ei niin imartelevasaa sävyssä, TV:n vallattuaan eivät halua luopua juovuttavasta vallastaan joka ei edes perustu mihinkään tilastoon tai tutkimukseen.
Poikien asemasta puhuvia miesopettajia leimataan milloin persuiksi milloin Andew Taten toksisen maskuliinisuuden tai luoja paratkoon Charlie Kirkin ja Jordan Petersonin kaltaisten ”rasistien” kannattajiksi samalla täysin sivuuttaen toksisen femismin pojille aiheuttamat haitat. Aivan kuten tulemme kommenttikentästä vielä näkemään, koska hyvin harva kommentoija oikeasti on pysähtynyt katsomaan edellisten kokonaisia luentoja, vaan ovat oman toksisen kuplansa vankeja.
Pojat(miehet) eivät Länsimaissa ole siirtyneet suurin joukoin poliittisestikaan yhtään mihinkään, vaan tutkimukset osoittavat hyvin selvästi näiden ryhmien pysyneen paikallaan ja muiden liikkuneen. Vastaavia tutkimukia on tehty hyvää toisesta puhumisesta ja niissäkin nähty, että pojat(miehet) puhuvat yleisesti ottaen kaikista positiivisemmin kuin naiset. Ja molemmista ryhmistä löytyviä kusipäitä nyt ei kannata kuunnella laisinkaan.
Edellistä pohtiessa kannattaa ottaa seurantaan ainakin filosofi ja puhuja Peter Boghossian, jotta omaa toksista kuplaa saa edes hiukan laajennettua. Muita suositeltavia ovat Jonathan Haidt, jolle lankeaa suurin ansio mobiililaitteiden haittojen tietoisuuteen nostamisesta, Greg Lukianoff, Omar Wasow, Ayaan Hirsi Ali jne
Yhteistä edellisille on se, että heistä kukaan, toisin kuin kovin moni feministinä itseään pitävä suomalainen poliitikko tai muu vaikuttaja, ei jokaisessa käänteessä pidä (miehiä) poikia kaikkien ongelmien syynä ja syyllistä (miehiä)poikia jatkuvasti, vaan he katsovat asioita neutraalisti, kuunnellen, havainnoiden ja ratkaisuja hakien.
Millekään yhteiskunnalle milloinkaan historiassa ei ole ollut eduksi tuottaa suurta määrää työttömiä tai syrjäytymisen vaarassa olevia poikia ja vielä puhua heidän tai heitä puolustavien miesten ohi ratkaisuja haettaessa.
Ja vielä tähän loppuun. Viime vuonna eli 2025, kun OAJ valtuustossa esittämäni ponsi poikien päivän huomioimisesta oli hyväsytty, saatiin aikaan koulutuspoliittinen blogi, jossa muistutettiin kuinka pojilta pitää vaatia enemmän. Tänä vuonna sitten olikin jo hiljaisempaa. Enää ei vaadittu. Tänä vuonna poikien päivänä oltiin ihan hiljaa ja ohitettiin sekä valtuuston hyväksymä ponsi että pojat. Sentään paistaa aurinko ja AMKn lakot jatkuu.
Jatkan tämän poikien asian tuuleen huutamista poikien syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja oppimisen parantamiseksi myös silloin, kun ei ole poikien päivä
Kuules nyt @JuhaRistamaki ylimielisyytesi ja teskivalintasi osoittavat totaalista tietämättömyyttä ja on selkeä sodanjulistus ei pelkästään koulutusta vaan pedagogiikan ainoita ammattilaisia eli opettajia kohtaan.
Poliitikot ovat leikkineen koululla opettajia kuuntelematta ja oppimisen alamäki onnhyvinnyksiselitteosesti johtunut siitä, että koulusta muodostuvien yhteiskunnalle muodostuvaa mielikuvaa muokkaa kaltaistesi pedagogiikasta ymmärtämättömien populististen mielikuvaleikkijöiden joukko, joka kerta toisensa jälkeen mieluummin rikkoo ja luo eripuraa kuin koittaisi keskustella ja rakentaa tulevaisuuden Suomea.
Yhtään ongelmaa ei pidä ratkasta luomalla uusia ongelmia, ja tässäkin asiassa opettajat kyllä tietävät mikä on oppimiselle paras ratkaisu.
Laiskemmankin toimittelijan olisi kuvitellut tutustuneen Euroopan koulupäivien määrään ja eri maiden lomajärjetelyihin, jolloin väkisin huomaa ettei ole Eurooppalaista tai edes pohjoismaista loma-aikaa, mutta nykyisin alkaa olla ennenkuulumatonta, että juttuihin tehtäisiin taustatyöt kunnolla. Tärkeämpää on tuoda esille oman mielipiteen erinomaisuus, kuin selvittää faktat ja kuunnella niitä jotka asiasta oikeasti tietävät.
Ruotsissa on 12 oppilastyöpäivää vähemmän kuin Suomessa. Siirtymällä Ruotsin oppilastyöpäiviin saadaan 2 kokonaista viikkoa pidempi loma elokuulle.
Koulusta edes ne perusteet ymmärtävät, huomaavat heti, että peruskoulun ja samalla lukion, koska molemmilla on yhteisiä opettajia joiden määrä vielä lisääntyy, koko systeemi pitäisi muuttaa. Lukioiden kurssimuotoisuus rakentuisi kokonaan uusiksi ja yo-kirjoitusten järjestelyt muuttuisivat täysin, koska esim joulu ei siirry yhtään mihinkään ja pääsiäinen liikkuu pitkin huhtikuuta.
Jokainen voi ottaa kalenterin ja sijoittaa sinne 190 työpäivää ja sitten miettiä mitä hyötyä on hölmöläisten peiton jatkamisesta.
Entä jos vaihdetaan lomien siirto pakkoruotsin poistoon? Tai pidennetään lukuvuoden jokaista 38 vko kahdella tunnilla, jolloin koulu saadaan päättymään yhteensä 72 h eli n. 2 viikkoa ja pari päivää aikaisemmin eli voidaan laittaa ne 2 viikkoa elokuuhun loma-ajaksi, joka muuten säästäisi koulutuksen järjestäjän menoja, koska lapset söisivät kotona 2 viikkoa pidempään eivätkä tarvitsisi koulukyytejä. Säästö julkisella puolella olisi kymmeniä miljoonia/v. Opetusministerin ehdotus vain haittaisi oppimista pirstaloimalla lukuvuoden, mutta toteuttamalla asia toisin saataisiin samalla säästöjä ja jos kerran yrittäjyyskin kukoistaisi, niin miksi ei laiteta samalla Suomea nousuun😏
Ai niin, koska opettajia ei kuulu kuunnella vaan pitää heidät ruodussa mokoman yhteiskunnan sivistäjät eikun yhteiskunnan panttivangiksi ottaneet🤯🤬🤬
https://t.co/M8Oh850V9i
Päivän HS ja Raisa Cacciatoren haastattelu tärkeästä aiheesta, mutta se sisältää kummallisia väitteitä:
”Tuloerojen kasvua on tapahtunut koko 2000-luvun, ja sillä on dramaattiset seuraukset.”
Tämähän ei pidä paikkaansa. Tuloerot ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla koko 2000-luvun Tilastokeskuksen mukaan. (Kuvio)
”Sille, että nykyisen hallituksen aikana lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien köyhyys on lisääntynyt, Cacciatorella on monta sanaa: se on julmaa, sydämetöntä, vastuutonta.”
Tämähän ei ole lainkaan olennaisin huomio vaan se, että kuinka paljon vähemmän meillä olisi nyt lapsiperheköyhyyttä, jos Orpon hallituksen mukaisia toimia olisi tehty jo aiemmin. Tai vastaavasti kuinka paljon enemmän, jos niitä välttämättömiä päätöksiä julkisen talouden vahvistamiseksi olisi lykätty hamaan tulevaisuuteen. Se olisi sitä julminta politiikkaa. Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, kuten vasemmistopoliitikko Outi Ojala aikoinaan hyvin totesi.
”Raudaskoski näki hyvinvointivaltion synnyn 1960- ja 1970-luvuilla ja sen, että se saatiin aikaiseksi vähemmin resurssein kuin meillä nyt on. Suomi oli 1960-luvulla selvästi köyhempi maa.”
Jokaista vähintään 65-vuotiasta kohden oli työikäisiä 18-64 -vuotiaita:
1970: noin 6
2030: noin 2
Suotuisassa huoltosuhteessa kaikki on helpompaa. Tätä se paljon puhuttu huoltosuhteen heikkeneminen teettää, joka olisi ollut tärkeää myös tuoda esiin.
Eikö lukijoille olisi hyvä tuoda faktoja enemmän esiin?
En vaan ymmärrä, että miksi Vasemmistoliitto, Vihreät, Keskusta ja SDP puolustavat tätä menoa?
Tai ehkä se vanha viisaus "follow the money"?
Nuorisosäätiö vuokraa asuntoja Mäntsälässä – niiden omistaja onkin oikeasti säätiön ylin johtaja
https://t.co/PFP1sENI7E
”Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
Se on sitä vuoksi suuren urheuden.”
Hyvää kansallista veteraanipäivää! 🇫🇮 Sotaveteraanien ja sotasukupolvien perintö ei ole vain historiaa – se on peruskallio, jolle rakennamme tänäkin päivänä.
Minulla on sellainen käsitys, että suomalaisten suuri enemmistö on lopen kyllästynyt siihen nälvimiseen, irvailuun ja toisten syyttelemiseen, joka on viime vuosina myrkyttänyt poliittista keskustelua. Voisi kuvitella, että tulevissa eduskuntavaaleissa menestyvät ne puolueet, jotka lupaavat irrottautua tällaisesta puhetyylistä.
"Sukupolvemme on aikuistunut kriisien keskellä."
Taas yksi historiaton kirjoittaa ikään kuin juuri hänen nuoruutensa olisi osunut erityisen epävarmaan ajankohtaan.
Kerrataanpa jälleen sataa edeltävää vuotta. Miten leppoisista oloista meitä edeltävät polvet saivat nauttia?
1920-luku
- Sisällissodan jäljet (1918): Maa oli syvästi jakautunut, katkeruus ja köyhyys laajaa.
- Epävarma itsenäisyys: Nuori valtio ilman vakiintuneita instituutioita.
- Espanjantauti (1918–1920): Tappoi enemmän suomalaisia kuin sisällissota.
- 1929: Wall Streetin pörssiromahdus → lama levisi nopeasti myös Suomeen.
1930-luku
- Suuri lama: Työttömyys, nälkä, talonpojat velkaantuivat, leipäjonot.
- Lapuan liike ja poliittinen väkivalta: Demokratia oli aidosti uhattuna.
- Sodan uhka kasvoi: Neuvostoliiton ja Saksan väliset jännitteet varjostivat koko vuosikymmentä.
1940-luku
- Talvisota (1939–1940): Kansa joutui puolustamaan olemassaoloaan.
- Jatkosota (1941–1944): Yli 80 000 kaatunutta, 400 000 evakkoa.
- Lapin sota (1944–1945): Omat entiset aseveljet vihollisina, kokonaisia kyliä poltettiin.
- Sotakorvaukset ja jälleenrakennus: Valtava ponnistus köyhässä maassa.
- Sotalapset: Kymmeniä tuhansia lähetettiin Ruotsiin turvaan (mm. oma isäni, kahteenkin kertaan).
- Neuvostoliitto miehitti Porkkalan alueen aivan pääkaupunkiseudun kupeesta
1950-luku
- Köyhyys ja pula jatkuivat: Monilla ei ollut sähköä, vesijohtoa tai sisävessaa.
- Suomettumisen alku: Neuvostoliiton varjo ja pelko uudesta sodasta.
- Massiivinen maaltamuutto: Työttömyys ajoi ihmisiä Ruotsiin (kuten hiukan myöhemmin oman perheeni) ja Etelä-Suomeen.
1960-luku
- Kylmän sodan huipentuma: Kuuban ohjuskriisi (1962) toi maailman ydinsodan partaalle.
- Vietnam ja ydinasepelko: Maailmanloppu tuntui monesta täysin mahdolliselta skenaariolta.
- Koti-Suomessa maaltamuutto mullisti yhteiskuntaamme.
- Ensimmäiset öljykriisin enteet: Riippuvuus tuontienergiasta alkoi huolestuttaa.
1970-luku
- Öljykriisi (1973 ja 1979): Bensiiniä säännösteltiin, inflaatio laukkaa.
- Ydinsodan uhka: Euroopassa sijoitettiin uusia ohjuksia, sodan uhka jälleen arkea.
- Väestöräjähdys ja ympäristön romahdus: Rooman klubin raportit enteilivät synkkiä aikoja.
- Stagflaatio ja työttömyys: Talouskasvu pysähtyi, hinnat nousivat.
1980-luku
- Neuvostoliiton uhka ei kadonnut: Afganistanin sota, Puolan kriisi, ydinasetesti.
- Chernobyl (1986): Radioaktiivinen laskeuma Suomessa asti.
- 1980-luvun lopun talouskupla: Velkaraha virtasi, tuleva romahdus kypsyi.
1990-luku
- Neuvostoliitto hajosi 1991, vientikauppamme sinne romahti.
- Suomen lama (1991–1994): Työttömyys 20 %, tuhansia konkursseja ja itsemurhia.
- Asuntolainojen korot huitelivat jopa 18–20 prosentissa.
- EU-jäsenyys ja markan kellutus: Suuri epävarmuus tulevasta.
- Jugoslavian sodat ja Tšernobylin jälkipelko: edes Eurooppa ei ollutkaan turvallinen paikka.
2000-luku
IT-kupla puhkesi (2000–2001): Työttömyys kasvoi jälleen.
- 9/11 (2001): Terrorismin aikakausi alkoi.
- Irakin sota, Afganistan, Madridin ja Lontoon iskut: Pysyvä epävarmuus.
- Finanssikriisi (2008): Pankkeja kaatui, työttömyys ja velkaantuminen kasvoivat.
- Ilmastonmuutoksesta tuli eksistentiaalinen uhka.
2010-luku
- Eurokriisi (2010–2012): Kreikka, Espanja ja Irlanti horjuivat.
- Ukrainan sota alkoi jo 2014: Krimin valtaus.
- Pakolaiskriisi 2015: Euroopan poliittinen myllerrys.
- Koronapandemian alku 2019: Ensimmäinen globaali pysähdys toisen maailmansodan jälkeen.
2020-luku
Koronapandemia (2020–2022): Sulut, kuolemat, rokotekriisit, talouden pysähdys.
- Venäjän hyökkäys Ukrainaan (2022): Euroopassa jälleen täysimittainen sota.
- Energiakriisi ja inflaatio: Lämmitys ja ruoka kallistuivat Suomessa rajusti.
- Geopoliittinen jännite kasvaa: Kiina–USA-akseli, Lähi-idän konfliktit, pelko tekoälyn aiheuttamasta massatyöttömyydestä.
Koonti
Sadassa vuodessa ei ole ollut yhtäkään vuosikymmentä ilman suurta epävarmuutta, kriisiä tai uhkaa.
Silti ihmiset rakensivat koteja, perustivat perheitä, tekivät lapsia ja uskoivat tulevaisuuteen.
Nykyinen hokema ”kriisien keskellä varttuneesta sukupolvesta” kertoo enemmän historiallisen muistin ohuudesta kuin erityisen poikkeuksellisista ajoista.
https://t.co/wMnuBGDCF6
Tomorrow 20.4. is the Evacuee flag day. We're flying flags to honor and remember those 600 000 people who were forced to leave their homes in Karelia and Lapland. Never forget #RussiaIsATerroristState - it's personally and collectively in our hearts 💔
”Lakienkin merkitys ”alkaa pienetä, kun rahat loppuvat”. Lakeja tullaan väistämättä tulkitsemaan uudestaan, myös perustuslakia.”
”Suomalaisten tulisi tunnistaa kolkko todellisuus – ja poliitikkojen uskaltaa puhua valmistautumisesta eräänlaiseen hallittuun valtion roolin ja palveluiden pienentymiseen.”
”Kyse ei ole omista toiveistani vaan siitä, että ”hei huomatkaa, tämä jo tapahtuu”.”
1) Espanja sai elpymispaketista avustusmuotoista rahaa n. 80 miljardia euroa ja n 80 miljardin edestä lainamuotoista rahaa. Yhteensä tämä vastaa n. 13 prosenttia Espanjan bruttokansantuotteesta.
2) Jos Suomi saisi 13 prosenttia bruttokansantuotteestaan rahalahjaa ja lainaa nykytilanteessa, se tarkoittaisi noin 35 miljardin euron rahapottia muutamassa vuodessa mällättäväksi.
3) Vertailun vuoksi, nykyinen "julma leikkaushallitus" on tehnyt noin neljän miljardin euron vuotuiset sopeutukset, eli 16 miljardin säästöt koko vaalikaudelle. Vastaavasti ensi kaudelle arvioitu 10 miljardin vuotuinen säästötavoite on suhteessa aika tarkkaan samankokoinen kuin Espanjan elpymisvälineestä vetämät rahat.
4) Onko se nyt ihme, että Espanja kasvaa? Tietenkään demareissa ei haluta myöntää, että heidän vahtivuorollaan, kiitos Marinin hallituksen, Suomen elvytysvaralla päätettiin elvyttää Espanjaa ja Italiaa.
Saatanan tunarit.
Se, että SDP ei ymmärrä, tai ymmärtää, mutta valitsee puhua paskaa, ei hämmästytä.
Se, että HS ei puutu millään tavalla näihin puheisiin, ei sekään hämmästytä, koska HS ja HS:n omistajat liputtivat elpymisvälineen puolesta estoitta. Siinä vaiheessa, kun Antti Herlin pääsee lehteen kertomaan, että tärkeää on hyväksyä, muttei pysty millään muotoa perustelemaan kantojaan, tietää, että ollaan syvällä mädässä.
Tietenkin Suomen järjestörälssi elinkeijoelämästä punapääomaan liputti elpymisvälineen hyväksymisen puolesta. Samanlaisia spedejä siis nekin täynnä.
Häpeäisitte kaikki. Mä ainakin häpeän teitä.
Ainoa puolue, joka kyseenalaisti tämän menettelyn, oli perussuomalaiset.
https://t.co/jwcFd2bKCF