@Janicky Kielet (mukaan lukien äidinkieli) ja liikunta. Kielen avulla luon ja pidän yllä yhteyttä toisiin ihmisiin, ajattelen, opin ja jaan oppimaani. Liikunnan ansiosta tunnen kehoni, tiedän mitä se tarvitsee ja mihin se pystyy. Hommat tulevat tehtyä ja mieli on kirkas.
4-vuotias nauraa 300 kertaa päivässä ja 40v saman kahden ja puolen kuukauden aikana. Mitä tapahtuu? Käyrä nousee lopussa! Lenkillä tapasin 2 kuusivuotiasta, jotka nauroivat koko ajan. Menin äidin luo (90) joka oli onnellinen kun pääsi pihaan istumaan. Pienestä iloisia? #nauru
Lapsuuden oppeja, jotka pätevät aikuisenakin:
- Pitää kysyä, jos ei ymmärrä
- Toisen omaa ei saa ottaa
- Kenenkään ulkonäköä ei arvostella
- Jos tekee väärin, täytyy pyytää anteeksi
- Lupaukset pidetään
- Tärkeintä matkalla ovat eväät
- Riidat sovitaan ennen nukkumaanmenoa 🙏
Kyllä näin❣Ennen kaikkea lasten urheilua tulisi organisoida lasten omilla ehdoilla, ei aikuisten. Lasten ja aikuisten näkemykset, arvot ja merkityksenannot urheilussa eivät ole yhteneväiset, ja tämä tuottaa hankausta sekä dropouttia, tryouttia, burnouttia ja boreouttia.
"Lasten urheilussa on tarjottava tilaa heidän näkemystensä ilmaisemiselle, tukea heitä ajatusten muodostamisessa, kuunnella heitä ja varmistaa, että he voivat vaikuttaa toimintaan ja päätöksentekoon." #valmennus#osallisuus https://t.co/SsXCotuRsT
@raikkonentimo Kiitos, kiva kuulla kommenteja artikkelista. Itse odottelen teiltä sitä belonging-teemaista kirjoitusta, josta taisimme aiemmin pari sanaa tweettailla.
@ErkkoMeri@KyostiLampinen Pitäisi pystyä erottamaan kilpailu kilpailullisuudesta. Lapsille peli edustaa kilpailua tässä ja nyt. Aikuiset tuppaavat organisoimaan toimintaa kilpailullisuuden kiilto silmissään, jolloin tähtäin on aina tulevassa. Rakkaus urheiluun syntyy arvonannosta ja merkityksistä.
@ErkkoMeri Lapsuuden sosiaalinen status ja lasten asema on aikuisia vähäpätöisempi, joten myös lasten valmennus on vähäpätöisempää. Entäpä, minkälaisen yhteisön junnufutis toimijoilleen tarjoaa? Sosiaalisesti kestävällä osallisuuden toimintakulttuurilla ei juuri ole tilaa junnu-urheilussa..
Aikuiset kokoontuvat pohtimaan lasten kilpaurheilua. Huomioidaanko lasten omat näkemykset? Onko lapsi aikuisten toiminnan kohde vai oman harrastuksensa subjekti? Mitä harrastus lapselle merkitsee? Kenen arvot ratkaisevat? Kilpailua vai kilpailullisuutta?
https://t.co/LWTFRuH6dD
Lapsuus-ja nuoruusvaihe eivät ole suorituskyvyn ja menestymisen maksimoimisen aikaa!!!
Lapset | ”9-vuotiaan ajatellaan harjoittelevan kuin 29-vuotias” – Urheiluliiton Jarkko Finni sanoo, että lasten huippu-urheilu on järjetöntä: https://t.co/YSgxals6yY
@MirjaMikkila Näinpä se menee, että tehdään pyyteettömästi lajin eteen. Mietin, oisko tuloksista pois, jos tehtäis pyyteettömästi junnujen (kaikenikäisten) eteen🤔 Eli, onko lapsi urheilua vai urheilu lasta varten?
Miten vaan, mutta ekassa vaihtoehdossa ei tartte ihmetellä sitä dropouttia.
Tämä on täysosuma!
Yhteiskuntasopimuksen ensimmäinen sääntö: Tehdään lasten urheilujoukkueesta yhteisö, johon jokainen voi kuulua!
Jarkko Finnin kolumni: Lasten urheilun ”yhteiskuntasopimus” – "Mutta kun tämä on varhaisen erikoistumisen laji” https://t.co/2EMnxCJdzo
Yhdestä asiasta tutkijat yli tieteenrajojen ovat samaa mieltä: lapsiperheköyhyys on varma tapa lisätä terveysongelmia, syrjäytymistä ja rikollisuutta.
Huom. Suuri osa näistä tulevista köyhistä perheistä ON JO TÖISSÄ.
#LapsenOikeudet#lapsiköyhyys
https://t.co/8telyeDPqK
Tiesitkö, että hallintaa ja järjestystä painottava toimintakulttuuri vie tilan lasten huumorilta? Osallisuuden toimintakulttuuri sen sijaan mahdollistaa myös hassuttelun, joka on yksi tapa torjua toiminnan liiallista vakavuutta, esim. junnu-urheilussa. https://t.co/jBmM4xt0iO
@AnnukkaMeronen Dippaa avantoon, sytyttele kynttilöitä tai polta takkaa, leivo pipareita tai torttuja ja kun tulee lunta tai pakkasta, tee lumi- tai jäälyhtyjä, piirrä tai väritä, neulo tai virkkaa...