Tasoton Turisti

Täysin amatöörimäinen neljättäkymmenettä käyvä sijoitusharrastaja.

[Sampsa Rydman @SampsaRydman]

Nasiman isä Mohammed Daud Razmyar syntyi konservatiiviseen islamistiperheeseen, mutta opiskeli Moskovassa ja tuli kommunistiksi. Hän oli Afganistanin kommunistipuolue PDPA:n jäsen. 1978 Saur-vallankumous johti kommunistien sisäisiin välienselvittelyihin, joissa Nasiman setä murhattiin. Tämän vuoksi Daud Razmyar pakeni Afganistanista ja vietti neljä kuukautta paossa Suomessa, jossa hän asui hotelli Aurorassa.

Neuvostoliiton puna-armeijan laskuvarjojoukot ja panssarivaunut saapuivat Afganistaniin jouluaattona 1979 vakiinnuttamaan kommunistivallan. Daud Razmyar palasi Afganistaniin ja suoraan maan johtoon puolueen politbyroon eli keskuskomitean jäseneksi. Razmyarin tehtävä oli hoitaa poliittisia yhteyksiä Moskovaan, mikä tarkoitti myös KGB-yhteyksiä.

Nasima syntyi 1984. Tuohon aikaan Daud Razmuar toimi myös puolustuksesta ja turvallisuudesta vastanneena ministerinä. Kun neuvostojoukot vetäytyivät vuonna 1989, Daud oli Kabulin puolueneuvoston pääsihteeri eli kaupunginjohtaja. Vuonna 1990 kommunistipuolue muuttui demokraattista sosialismia edustavaksi Watan-puolueeksi, jonka palveluksessa Neuvostoliiton-suurlähettilääksi Moskovaan nimitetty Daud jatkoi.

Kun Afganistanin sosialistinen hallinto ilman Venäjän tukea romahti 1992, suurlähettiläs Razmyar perheineen (ml. 8-vuotias Nasima) loikkasi Moskovasta Suomeen. Hädänalaisia pakolaisia he eivät millään mittapuulla olleet. He eivät paenneet Afganistanista, kuten Nasima Razymar väittää.

Tämä kaikki on helposti tarkastettavissa julkisista lähteistä: https://t.co/IHYcjuOfcz

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@Daractenus @threaderapp unroll

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa.

Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät".

Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan.

Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja.

Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta.

Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia.

Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen.

Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla.

Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta.

Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa.

Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin.

Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy

https://t.co/gtHuQ5rIDd

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@HenriVanhanen @threaderapp unroll

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@voivenajapodi @threadreaderapp unroll

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@TrentTelenko @threadreaderapp unroll

[Mika Aaltola @MikaAaltola]

Venäjä ottaa ilon irti tapahtumasta. Vaikka se itse aktiivisesti soluttaa ihmisiä Eurooppaan monia reittejä pitkin, se käyttää asiaa myös propagandaaseena.

Miksipä ei, koska emme riittävästi huolehdi rajaturvallisuusesta.

Pitää muistaa, että suuri aalto muutui aikoinaan tsunamiksi, kun Venäjä teki verisen intervention Syyriaan

[Mari Rantanen @MariPSRantanen]

Olen käynnistänyt valmistelun sisärajatarkastusten palauttamiseksi. Päätökset voidaan valmistelun perusteella tehdä hyvinkin nopeasti jos tarve niin vaatii.

Meidän tehtävämme on varmistaa, että Suomen ja suomalaisten turvallisuus säilyy.

#rajaturvallisuus

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@voivenajapodi @threadreaderapp unroll

[Tere Sammallahti 🇫🇮💙🇺🇦 @TereSammallahti]

Sosialismi näyttää taas todellisen luonteensa, kun Nicaraquan presidentti Daniel Ortega ilmoitti lopettavansa maasta vaalit. Ortegan vasemmistolaisen sandinistiliikkeen saavutuksiin kuuluu mm. kansallisen ja yksityisomaisuuden ryöstäminen puolueen johtohahmoille, abortin kieltäminen, mielenosoittajien tappaminen, poliittiset vangit ja oppositiotoiminnan väkivaltainen häirintä.

Huomionarvoista edeltävässä listassa on, että se on suunnilleen kaikkea sitä, mitä vastaan suomalaisetkin sosialistit väittävät taistelevansa. Mutta kautta maailmanhistorian sosialistiset kokeilut päättyvät aina valtioterroriin, harvainavaltaan ja hirmutekoihin. Ei siksi, että sosialistit välttämättä haluaisivat, tai ainakaan myöntäisivät haluavansa, moista. Vaan siksi, että väkivaltainen valtiokontrolli on kovakoodattu sosialismin ja kaikkien muidenkin kollektivististen aatteiden ytimeen.

Sosialistien lupauksien ja reaalisosialismin välillä on kuitenkin hurja kuilu. Valtiojohtoisella ruoanjakelulla on tarkoitus poistaa nälkä, mutta tuloksena on maatalouden kannattavuuden romahdus, ruoan musta pörssi ja nälkäkuolemia. Korkealla verotuksella on tarkoitus poistaa köyhyys, mutta tuloksena on pääomapako, työn kannustimien tuhoutuminen ja talouskurimus. Kun raha ei enää riitä epärealististen lupausten kattamiseen, sosialistin pohtii, keneltä voisi vielä ottaa väkipakolla utopian tekohengittämiseksi. Ja kun katteettomilla lupauksilla uunotettu kansa lähtee kaduille, sosialisti päätyy kääntämään aseet kansalaisia vaataan. Näin syntyy syöksykierre kohti totalitarismia.

Tämä kaikki on hyvä muistaa aina, kun suomalainen vasemmistopoliitikko fantsuttelee sosialismia pullantuoksuisessa lehtijutussa. Tai myy sosialismia vetoamalla peruskouluun, sosiaaliturvaan ja työntekijöiden oikeuksiin, aivan kuin kukaan niitä Suomessa vastustaisi. Pullantuoksuisten lupauksien taustalta kun löytyy aina se "antifasismilla" ja "tasa-arvolla" itseään markkinoiva punamusta aate, joka pitää maailmanhistoriassa kärkisijaa nälkään, sairauksiin, vankileireillä ja kuolemanpartioiden luoteihin tapettujen ihmisten määrässä. Älkää menkö halpaan. #Terestroika
https://t.co/BjqY1O4s80
https://t.co/dZ56Wx2d1o

[Aarno Malin @AarnoMalin]

Uskomatonta mutta totta.

Puheenaihe-podcastin jakso, joka käsittelee EU:n massavalvontaa, on sensuroitu EU:n alueella. Pääsin katsomaan sitä Tor-selaimella, kun valitsin exit nodeksi USA:n. @puheenaihefi

Linkki jaksoon tässä: https://t.co/EzAV6lw4LW

[Thomas Sundbäck @ThomasSndbk]

IL: ”Sadat poliisit kertovat nyt karmeita tietoja”

Pitkä juttu koskee Helsingin poliisilaitosta ja ongelmia siellä, mutta myös sitä, minkälaiseksi työpäivät ovat menneet.

Vähemmän yllättäen maahanmuutto on yksi ongelma ja sen pelätään pahenevan.

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@TomimPAAN @Kaikenhuippu Väärin väärin ja voi, niin väärin. Tällaisia on hieno laukoa, mutta jos todellisuuteen pohjaavaa laskentoa alkaa harrastamaan nikn tällainen ei vaan ole mahdollista.
Ihme toiveajattelua.

Ydinvoima on kallis tapa tuottaa halpaa sähköä. Tuuli on halpa tapa tuottaa kallista sähköä!

[Yaron Nadbornik @YaronNadbornik]

*”Väärin äänestetty” – Euroviisujen kaksoisstandardit ja valikoiva poliittisuus*

Euroviisujen ympärillä käytävä keskustelu Israelin yleisöäänistä kiteytyy usein turhautuneeseen huokaisuun: yleisö äänesti ”väärin”. Tässä narratiivissa unohdetaan kuitenkin hätkähdyttävän kepeästi se tosiasia, että Euroviisut ovat pohjimmiltaan aina olleet poliittinen ja geopoliittinen laulukilpailu. Kilpailun historia on täynnä liittolaisuuksia, diasporan vaikutusta ja kulttuurisia blokkeja, mutta jostain syystä moraalinen närkästys aktivoituu vain yhden valtion kohdalla.

*Blokkiäänestys ja diaspora: Hyväksyttyä politiikkaa?*

Kun puhutaan Euroviisujen politisoitumisesta, kyseessä ei ole uusi ilmiö. Vuosikymmenten ajan on pidetty lähes itsestäänselvyytenä, että:

Pohjoismaat jakavat pisteitä toisilleen (ns. "viikingit pitävät yhtä").

Kypros ja Kreikka vaihtavat perinteisesti täydet 12 pistettä, riippumatta kappaleiden laadusta.

Balkanin maat ja entisen Neuvostoliiton alueet muodostavat omat äänestysblokkinsa.

Siirtolaisuus ja diaspora (kuten Saksan suuri turkkilaisväestö tai Iso-Britannian puolalaiset) liikekannallepanevat äänestäjiä puhtaasti kansallisen identiteetin pohjalta.

Nämä ilmiöt kuitataan yleensä viihdeuutisissa hymähdyksellä tai osana ”kisan luonnetta”. Niitä ei kyseenalaisteta moraalisesti, eikä äänestäjiä syytetä kilpailun turmelemisesta.

*Kun yleisön tahto muuttuu ongelmaksi*

Kaksoisstandardi paljastuu siinä, miten Israelin saamat yleisöäänet kehystetään. Kun miljoonat ihmiset ympäri Eurooppaa päättävät äänestää Israelia – oli kyseessä sitten solidaarisuuden osoitus, vastalause kilpailun ympärillä nähdylle boikottiliikkeelle tai yksinkertaisesti mieltymys itse kappaleeseen – se ei enää olekaan ”kansanvaltaa” tai ”Euroviisujen luonnetta”. Siitä tulee ongelma, manipulointia tai osoitus äänestäjien moraalisesta sokeudesta.

Jos kerran Kreikan ja Kyproksen välinen pisteidenvaihto on harmitonta kulttuurista sympatiaa, miksi Israelin äänestäminen nähdään puhtaasti pahantahtoisena tai ”vääränä” poliittisena aktina?

*Tulevaisuuden oppimateriaalia: Valikoiva rasismi ja ulossulkeminen*

Tämä ilmiö tarjoaa poikkeuksellisen kiehtovaa materiaalia tulevaisuuden sosiologeille ja historioitsijoille. Kun jossain tulevaisuudessa kirjoitetaan modernia versiota ”Rasismi 101” -oppikirjasta, Euroviisujen nykyiset reaktiot tulevat olemaan sen malliesimerkkejä.

Kyse on ilmiöstä, jossa kollektiivinen paine ja moraaliposeeraus ajavat ohi periaatteiden tasapuolisuudesta. Yhtä tiettyä maata ja sen edustajia (sekä heitä äänestäviä ihmisiä) kohdellaan säännöillä, joita ei sovelleta keneenkään muuhun. Kun viha ja ulossulkeminen puetaan ”oikeudenmukaisuuden” viitaksi, saadaan aikaan tilanne, jossa tavallisen yleisön vapaa äänestyspäätös muuttuu tuomittavaksi teoksi – mutta vain silloin, kun lopputulos ei miellytä "pravdaa" eli tietyn aatesuunnan omaavia toimittajia. Valitettavasti heillä on paljon hyväuskoisia lukijoita.

Ääni Israelille ei ollut "ääni tappamisen puolesta" vaan vihaa vastaan.

Kun kansainvälisillä oikeusistuimella kuten ICC ei ole syyttäjän Karim Khanin itsensäkään mukaan *"vielä yhtään todistetta"* Israelin "kansanmurhasta", ja asiaa vaan toitotetaan jatkuvasti vailla logiikan häivää, tulee mieleen, mitä kuvaa toimittaja tässä tapauksessa ja media laajemmin yrittää luoda ja miksi?

Ettei vaan...?

https://t.co/BzH57rch4h

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@mickworld221 @CoffeeStocksGuy All of my investments in uranium are hopeless diluters with negative cashflow. Still I have made on average +25% profit per year last 7 years.

Funny but true..

[Pekka @vontuchman]

Onko tässä nyt siis joku kupla vai eikö ole?

Jukan mielestä näin:
"Ei pelkkää hypeä - eikä varsinkaan kupla. Vaan ihan oikeita tuloksia, jotka realisoituvat nyt, eivätkä joskus tulevaisuudessa."

Mielestäni tilanne ei ole ihan näin yksiselitteinen ja siitä erinomaisen esimerkin tarjoaa Nvidian viime viikolla julkaisema "yhteistyödiili" Irenin ($IREN) kanssa.

Nvidia siis myy Irenille noin 24 000 ilmajäähdytettyä B300-chippiä, oletettavasti noin 1,5 miljardin dollarin hintaan (ei julkista tietoa) ja kirjaa samalla kaupasta noin 1,1 miljardin edestä myyntikatetta suoraan tuloslaskelmaan (todennäköisesti loppuvuodesta 2026).

Sitten kun chipit on asennettu Irenin datakeskukseen (arviolta H1 2027), niin Nvidia on sitoutunut ostamaan chipeistä saatavan kapasiteetin "sisäiseen käyttöön" (näin luki tiedotteessa) takaisin Ireniltä hintaan $680M/vuosi viiden vuoden ajan.

Nvidian kustannus (opex kirjaus) on siis $3,4 miljardia ja tuotto (myyntikate) $1,1 miljardia, nettona siitä koituu pahimmillaan yhtiölle $2,3 miljardin tappio. On tottakai varsin todennäköistä, että Nvidia pystyisi vuosina 2027-2031 tarvittaessa myymään Ireniltä ostetun kapasiteetin eteenpäin esim. oman DGX Cloudin kautta, mutta ainakin tässä hetkessä kapasiteetti on tarkoitettu sisäiseen käyttöön (enkä sano, ettei se voisi siitä hyötyä).

Nyt päästään asian ytimeen.

Jos markkinat arvostavat Nvidiaa esim. 25x forward P/E -kertoimella, niin vain tämä yksi (oletettavasti opex-n��kökulmasta tappiollinen) diili nostaisi Nvidian markkina-arvoa lähes 30 miljardilla. ⚠️

Ja tämähän oli vain yksi esimerkki siitä miten Nvidia tekee "yhteistyötä" tekoälyliitännäisten firmojen kanssa. Kaikenlaista "diilejä" tehdään mm. CoreWeaven, Nebiuksen, Oraclen, Microsoftin, OpenAI:n, xAI:n, Googlen, Amazonin ja Nokian kanssa.

Rakenne muistuttaa jonkun verran Ciscon toimintaa vuonna 1999, jolloin yhtiö myi reitittimiä dotcom-asiakkaille, joita se itse rahoitti. Sillä erolla, että Nvidia ei tässä rahoita kauppoja, vaan vuokraa tuotteet takaisin. Suosittelen tutustumaan miten tuossa kävi, jos ette halua arvata.

Nvidia on sijoittanut merkittäviä kassavaroja kymmeniin asiakkaisiin ostamalla niiden osakkeita suoraan yhtiöiltä. Usein vastineeksi siitä, että ostavat GPU-chippejä, näin myös Irenin kanssa, joka lupasi (mahdollisen) sijoituksen vastineeksi ostaa kuusisataatuhatta (!) lähes naurettavan kallista GPU-chippiä. Onko se sijoittamista vai rahoittamista vai mitä?

Tässä voi sitten Nvidian osakkeiden hankintaa harkitseva kysyä itseltään, että onko osakkeen arvostus perusteltu, jos se perustuu edes osittain tuottoihin, joita vastaan yhtiölle kohdistuu kustannuksia kauempana tulevaisuudessa? Mitä esimerkiksi sanoisitte, jos vaikka Tesla myisi autoja vuokrafirmoille, kirjaisi myyntikatteet välittömästi tuloslaskelmaan ja lupaisi vuokrata autot viideksi vuodeksi omaan käyttöön?

En halua lähteä mihinkään juupas-eipäs-vääntöön tämän asian ympäriltä, mutta suosittelen vähintäänkin suhtautumaan raportoituihin EPS-lukuihin varauksella. Toiminta on täysin kirjanpitolakien mukaista, en syytä yhtiötä mistään laittomasta kikkailusta, mutta sijoittajan kannattaa tulostuottolaskelmissa olla tarkkana.

Meneillään on ennennäkemätön kilpavarustelu, kun datakeskuksia rakennetaan ympäri maailman, sillä oletuksella, että datakeskus on tulevaisuudessa maailman arvokkain resurssi. Esimerkiksi Metan Marc Zuckerberg totesi sijoittajapuhelussa, että rakennamme mieluummin liikaa kapasiteettia kuin liian vähän. Podcastissa viime vuonna hän tokaisi näin:

"If we end up misspending a couple of hundred billion dollars, I think that that is going to be very unfortunate, obviously. But what I'd say is I actually think the risk is higher on the other side (that we don't spend and fall behind)"

Tämä lähes paniikinomainen kilparakentaminen aiheuttaa voimakasta kysyntälähtöistä hintainflaatiota (ja inflaatio-odotuksia) kaikessa datakeskuksiin liittyvässä (energia, tontit, rakennusmateriaali, raaka-aineet, puolijohteet jne.). Datakeskusten rakentajat kuten Google, Amazon, Microsoft ja Meta ovat koko ajan nostaneet suunniteltujen capex-sijoitusten määrää, mutta ainakin minulle on jäänyt epäselväksi, että laajentavatko yhtiöt suunnitelmiaan, vai huomioivatko he lähinnä nousevat kustannukset? Jos kyseessä on jälkimmäinen, niin sijoittajilla ei pitäisi olla mitään syytä juhlia sitä, että datakeskukset maksavat nyt 30-40 prosenttia enemmän kuin kaksi vuotta sitten.

Puolijohdeyhtiöt voivat nyt (käytännössä äärettömän kysynnän takia) nostaa tuotteiden hinnat pilviin ja esitellä satumaisia tuottolukuja sijoittajille. Totuus on kuitenkin se, että kukaan ei tiedä miten kauan kilpavarustelu jatkuu ja miten arvokkaiksi datakeskukset lopulta osoittautuvat. Syklisiä puolijohdeyhtiöitä on yleensä kannattanut myydä silloin kun P/E on alhainen (syklin huippu, osake rahassa mitattuna kallis, näkymien suhteessa halpa) ja ostaa kun se on korkea (syklin pohja, osake rahassa mitattuna halpa, näkymien suhteessa kallis). Tekoäly on kuitenkin niin disruptoiva teknologia, että ehkäpä "this time is different" ja kasvu vaan jatkuu ja jatkuu.

Kaiken tämän lisäksi markkinoilla on nyt viitteitä siitä, että tekoälyliitännäisiä yhtiöitä ahmitaan ETF-rahastojen kautta, täysin välittämättä mitä yhtiöitä indeksit sisältävät tai mikä niiden arvostus on. Jos myyjiä ei riitä vastaamaan kysyntään (eli likviditeetti on alhainen), niin osakkeet reagoivat nousemalla poikkeuksellisen voimakkaasti.

Kyllä bull-leirillä on vahva pointti: AI-kysyntä on aitoa, ja yritykset todella maksavat OpenAI:lle, Anthropicille, Googlelle ja Microsoftille. Kysyntä on todellista. Samaan aikaan sijoituspiireissä liikkuu paljon huhuja siitä, että merkittävä osa LLM-tokenien käytöstä on koulutusta varten luotua synteettistä dataa, yritysten kokeiluluontoisia projekteja tai kohdistuu muihin sellaisiin tehtäviin (esim. henkilökunnan yksityiskäyttö), jotka eivät suoraan lisää yhtiöiden tuottoa. Eli miten paljon on nyt näyttöä siitä, että kalliita LLM-malleja höyläävät yhtiöt parantaisivat omaa kannattavuuttaan merkittävästi? Toistaiseksi aika vähän. Samaan aikaan tekoälymallit aiheuttavat tuhoa mm. softasektorilla, konsultoinnissa ja markkinoinnissa (ainakin yhtiöiden arvostukset ovat romahtaneet).

En tässä sano, että ovatko tekoälyyn liittyvät yhtiöt nyt kuplassa vai ei, mutta sen voin kymmenien vuosien kokemuksella osakemarkkinoista todeta, että juuri näin ne kuplat syntyvät.
#pekka

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@OsakeKeisari On imho väärin ostaa laskevaa ja myydä nousevaa. Tulisi toimia päinvastaisesti jos haluaa että salkku voi hyvin.

Kesti se tämänkin tajuaminen itseltäni aika pitkään.

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@Finnish_whale Jos sijoittaisi vain asioihin mistä ymmärtää (paljon), ei kyllä montaa sijoitusta pystyisi tekemään.

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@vontuchman Härkämarkkinalla on toistaiseksi perusteita koska fw p/e on ai:n osalta kohtuullinen. Mutta jossain vaiheessa voipi mennä överiksi.

6-24kk I say..

[Tasoton Turisti @TTuristi]

@HenriVanhanen Hyvin on silti muistissa miten media marssitti suomessakin toinen toistaan tärkeämmän oloisia KV-lain asiantuntijoita studioihin kertomaan miten tärkeää on noudattaa näitä lakeja.

Tuntuu välillä että tässä maassa median toiminta on se suurin ongelma heti venäjän jälkeen.