Oisko täällä ihan ok kertoa, että kaikki, ketkä ei koe, että me ollaan enää tässä muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen matchi, niin on vapaita unfollowamaan (ihan jopa kannustan)?
Nopee tiedotus: Omakustannan oman vuosikalenterin ja säkin voit tilata sen vielä 1.12. asti 💜
Teemana itsereflektointi, itsetuntemus ja oman elämän intentionaalinen johtaminen.
https://t.co/PNuJZoZNOm
Onko tällä alustalla ihmisiä, jotka puhuisivat aktiivisesti ajankohtaisista hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyvistä asioista suomen kielellä?
Kaipaan uusia seurattavia, joten saa vinkata. ✨💛
I have found nice people are often the hardest to convince they have done anything wrong. They are so attached to an identity of being a good person w/ good intentions that they deflect by focusing on others tone of voice or delivery to avoid examining their actions and behaviors
Rajat eivät pidä vain haitallista energiaa ulkona... Ne pitävät myös meidät sisällään.
Kun nämä rajat rikkoutuvat tai hälvenevät, emme enää näe itseämme tai suuntaamme selkeästi.
Uhrautuminen ja jatkuva omien tarpeiden laiminlyönti tarkoittaa omien rajojen laskemista. Pahimmassa tapauksessa uhraamme tiedostamattamme oman identiteettimme ja minäkäsityksemme sekä lakkaamme tahtomasta itsellemme hyvää.
Kenellekään ei tee hyvää VAIN puskea.
Kenellekään ei tee hyvää VAIN levätä.
Vaikeuksia tuottaa sen kuuleminen, kumpaa tarvitsemme kussakin hetkessä enemmän.
Mitä kirjoitan kun olen inspiroituneessa tilassa?
Siitä kuinka maailma on kaunis?
Siitä, kuinka mikään kiire ei ole mihinkään?
Siitä, että kohtaamisen lahja on yksi suurimpia kaikista?
Merkitystä on sillä, miten korjaamme tahtiamme. Miten reflektoimme omaa toimintaamme ja miten asetamme rajoja. Miten suhtaudumme konfliktiin ja miten eheytämme yhteyttä yhteen törmäyksen jälkeen.
Omaa itseä ei näytetä lähtökohtaisesti toisia varten.
Jotta voisimme elää elämäämme yksinkertaisessa ja vaivattomassa virrassa, joka on oma syvin olemuksemme, on meidän tehtävä se itseämme varten. Omaa hyvinvointiamme varten. Omaa kukoistustamme varten.
Jotta joku toinen voisi kohdata minut sellaisena kuin olen, on minun uskallettava näyttää itseäni yhä enemmän sellaisena kuin olen.
Tämä on monessa mielessä iso riski, mutta palkitseva sellainen.
Ihminen, joka pysähtyy ja kääntyy kuulemaan itseään, sulkee ulos kaikki muut äänet.
Hän virittäytyy kuulemaan omaa sisäistä kompassiaan ja on valmis toimimaan sen nykäysten suuntaan ulkomaailmasta huolimatta.
Tämä on kapinallisuutta.
Olen ajatellut, että pysähtymisestä ja hiljaisuudesta puhuminen on tylsää.
Noh, se ei ole mihinkään muuttunut, mutta on koko ajan vaikeampaa sysätä syrjään ”oman ajan” ja ”tyhjyyden” sallimisen kiistattomat hyödyt.