Kun jollakulla on pakonomainen tarve korostaa, ettei hän ole tehnyt jotain ja etenkään tietyn henkilön kanssa, kyseessä ei ole neutraali tiedonanto, vaan tiedotus. Se on se, mitä hän haluaa muiden uskovan.
Miksi asia pitää nostaa julkisuuteen?
Miksi sitä pitää vakuutella?
Miksi kieltäminen on niin tärkeää, että siitä tehdään oma juttu?
Psykologisesti tällainen tarve herättää aina samat kysymykset:
Mitä tällä yritetään hallita?
Mitä pelätään, että joku uskoo?
Ja kenelle vakuuttelua oikeastaan tehdään, yleisölle vai itselle?
Ja tärkein muistutus: vaikka joku väittäisi kivenkovaa, ettei ole tehnyt jotain, se ei tee väitteestä totta. Vahva kieltäminen ei ole todiste. Se on vain kieltämistä.
Ylen-annon uudenlaisia tähtitoimittelijiota. Me pakkoveronja maksavat joudumme maksamaan heidän palkkansa - tahdomme sitä tai emme -> koska punavihreä totalitarismi on arkipäivää EU-Suomessa.