Kun olin nuori, luin suhteellisen paljon. Ikäluokkani muut pojat eivät lukeneet juurikaan. Silloin nuoret eivät jaksaneet lukea.
Sitten tuli aika, kun nuoret eivät oikein jaksaneet kirjoittakaan.
Vähän aikaa sitten oli tapetilla, etteivät nuoret nykyään edes osaa lukea ja sama juttu kirjoittamisen kanssa.
Viimeaikaisten havaintojeni mukaan nuoret eivät osaa nykyään edes puhua. Käytetään outoa sekakieltä, jossa sanat tulevat perusmuodossaan ja puhe vilisee anglismeja tai lainasanoja.
Joudun työssäni käsittelemään aika paljon ihmisten suullisia ja kirjallisia toiveita ja palautteita, ja ei hyvältä näytä. Helvetin paljon tulee vahinkoilmoituksia, joista ei saa selvää mistä on kyse. On ihan yleistä, että saan sähköpostilla tärähtäneen valokuvan keittiöstä saatteella "Tää juttu ei niinku toimi". Sitten soittelet pokalle, joka ei vastaa puhelimeen, koska kukaan ei uskalla nykyään vastata puhelimeen. Jossain vaiheessa saat pokan langan päähän ja pyydät kuvailemaan vikaa; "siis tää...mikä tää on..no ei toimi", siinä sitten kannustat kuin lasta potalla "Onko se valkoinen? Kuumeneeko se? Onko se sisältä kylmä?". Pienen Alias-leikin jälkeen käy ilmi, että pokan jääkaappi ei toimi. Asia vaatii kohdekäynnin, sillä 23-vuotias kolmannen polven työtön ei tiedä mikä on sulake, ei osaa katsoa onko töpseli seinässä, eikä löytää laitteesta virtanäppäintä.
Kohdekäynnillä selviää, että asukas on käyttänyt sammutettua jääkaappia jo viikon ajan. Naksautan jääkaapin virtanapista päälle.
Kansalaistaidot, lukemisen ymmärtäminen ja ihan yleisten vuorovaikutustaitojen arvostaminen on mennyt vessasta alas viimeisen 15v aikana.
Joku rakennusinsinööri puhui viime vuosikymmenellä, että pitäisi kirjoittaa kattava opas ihmisille siitä, kuinka kerrostalossa eletään, sillä kansalaiset eivät enää osaa asua talossa.
Mielestäni tämä ei enää riitä, pitäisi kirjoittaa kattava opas siitä, miten eletään kuin ihmiset, eikä kuten jotkut eläinten kasvattamat villit.