Ella

Lukuentusiasti. Rakennusperinteen ystävä. Pyöräilevä kirppisten koluaja ja kierrätyksen arvostaja. Kolmen äiti, yhden puoliso.

[Ella @ettaliise]

@mikkhe On kyl hyvän näköinen bööna siel peilissä😍

[Ella @ettaliise]

@mikkhe Vallisaari ja muut ihanat saaret ovat parasta ja kauneinta Helsinkiä.

[Ella @ettaliise]

@mikkhe Taivaallisen näköinen. Jälleen kerran toitotan miten rakastankaan kirsikka-asioita. Marsipaani-asioista puhumattakaan. Kombo ei siis mitenkään voi mennä pieleen :D

[Denys Prokopenko @D_Redis]

The only things more horrifying than the bloody battles in Mariupol, the relentless bombardment of Azovstal, and the deaths of our brothers-in-arms are oblivion and inaction.

Three years have passed since the Mariupol garrison went into captivity, fulfilling the orders of Ukraine’s highest military and political authorities after completing every task entrusted to them. Throughout this time, more than 800 service members of the 12th Azov Brigade have remained in Russian captivity.

Prolonged imprisonment, torture, constant psychological pressure, malnutrition, and denial of medical care have become the daily reality for my captive brothers-in-arms. Every day there is a battle — for life, for dignity, and for hope of freedom.

The Mariupol garrison defended the city for 86 days. They have now endured over 1,000 days in captivity.

To forget this is to betray them. To fail to make every possible effort to bring them home is to become complicit in the crime against them.

The defense of Mariupol was an act of salvation for Ukraine. Those who continue the fight in Russian prisons expect their country to show them the gratitude they deserve — just as they did three years ago, when they fought selflessly, far beyond the limits of human endurance, while completely encircled.

They would undoubtedly do the same if hundreds of Ukrainians were trapped in the hell of Russian captivity for three years — and there was even the slightest chance to rescue them.

And such chances always exist. All it takes is will and the desire to act.

[Ella @ettaliise]

@mikkhe Omissani on yhä useammin lapio, talikko ja kottikärryt :D Tai harava. Mutta olen kiinnittänyt huomiota samaan. Ehkä kyse on myös siitä, että ei julkaista kuvia, jotka olisivat arkea ja tavallisuutta. Vain silloin kun "tapahtuu" tai ikäänkuin "kuuluu". Ehkä.

[Ella @ettaliise]

@mikkhe Toi on vanha. Se on kirppikseltä ostettu. Mutta ei varmaan ihan alkuperäinen. Alun perin se on Turun kaupungin matkailujuliste vuodelta 1966.

[Ella @ettaliise]

@mikkhe Juu. Bruunin Tuomiokirkko. Mä kerran katsoin, että sen ovi näyttää kynsilakkapullolta ja sen viereiset ikkunat kynsiviiloilta tai huulipunahylsyiltä. Nyt näen ne aina niin :D Mutta tykkään kans siitä paljon.

[Ella @ettaliise]

@mikkhe Se on mun lempipaikkani ja tuo kolmesta sodasta selvinnyt nojatuoli on mun aarteeni. Vieressä oleva jakkara toimii rahina, kun iltaisin istun lukemassa :)

[Ella @ettaliise]

@mikkhe Täällä yks!

[Ella @ettaliise]

@SinimustaLiike :D

[Kevin 🇳🇴 @bucketdelta]

Why don’t I wear a suit? Because this is my suit. This is my armor, my shield, my second skin. This is what keeps me alive. A suit is for comfort, for luxury, for halls of power where words hold weight. But here, in the trenches, on the battlefield, words are nothing without action. Here, fabric means survival. This uniform torn, dirtied, worn from the fight is more than just clothing. It is a statement. A symbol of resistance. A mark of defiance against those who seek to erase us.

Every thread is woven with sacrifice. Every scratch, every stain tells a story of the struggle for freedom. The weight of this gear is the weight of responsibility to my brothers and sisters in arms, to my family, to my homeland. A suit is made for negotiation, for diplomacy, for peace. But peace is not given. It is fought for. It is bled for. And until that peace is won, this will remain my suit.

This is not just about Ukraine. This is about all of us about the right to exist, the right to live freely, the right to choose our own path. This war is not just ours it is a battle for the future of Europe, for the future of democracy, for the future of a world where tyranny does not dictate borders and freedom is not just a word but a reality.

So no, I do not wear a suit. I wear this. Because this is what stands between life and death, between occupation and liberation, between silence and the roar of a people who refuse to be conquered. This is my suit. This is my fight. And I will wear it until the last battle is won.

[Ella @ettaliise]

@TereSammallahti Pöyristyttävän huonoa käytöstä keneltä tahansa tuollainen öykkäröinti ja sormella osoittelu.
Epätodellisen pöyristyttävää korkean tason poliittisilta toimijoilta.

[Ella @ettaliise]

@Tommi_Kinnunen En tosin ole varma🤔 Appivanhempien mökkitontilla Nauvossa on runsaasti pähkinäpensaita/puita enkä ole varma niistäkään ovatko Euroopanpähkinäpensaita vai Turkinpähkinäpensaita. Epäilen, että ne ovat ensinmainittuja.

[Ella @ettaliise]

@Tommi_Kinnunen Turkinpähkinäpensaita ne taitavat olla.

[Ella @ettaliise]

Tämä Puolimatkan toiminta on täysin käsittämätöntä. Samoin se, että se ylipäätään on mahdollista.
Ja se, että sen annetaan alkaa alusta tai jatkua.
Kuvottaa.

[Tommi Kinnunen @Tommi_Kinnunen]

Kylläpä Puolimatka uhriutuneena kertoo, kuinka hänen suojeltu talonsa on "homeen täyttämä kehikko" eikä heillä ole taitoa sitä korjata. Hän unohtaa kertoa, että kunto on tuo, koska katossa on annettu olla ammottava reikä yli kymmenen vuotta.

https://t.co/4GZNhwPsyv

[Ella @ettaliise]

@samifian Samanmoinen on ollut Halvalla ja Pandalla. Hyötyy sekä firma, että asiakas.

[Ella @ettaliise]

@KiviJaska1 Ruisleipä on ruissari, ei ruikkari..

[Ella @ettaliise]

@laulainenmika @MarjaMorri Eivät. Eivätkä kaikki lapset ja nuoret saa samoja eväitä ja neuvoja elämään kasvuvuosinaan. Surullista kyllä. Toiset tarvitsevat sitten ehkä enemmän tukea, oppia ja apuja meiltä muilta.

[Ella @ettaliise]

@taxibistront @tchemia Bullshit. The shelling of Mainila was a fabrication carried out by the Soviet NKVD state security agency