Top Tweets for #IljaJanitskin

Kun kuulin, että toimittajia tuomittiin maanpetosrikoksista, ensireaktioni oli huolestua sananvapauden tilasta. Yllätyin – kenties vähemmän kuin olisin halunnut – siitä, että useiden ankariksi sananvapauden kannattajiksi julistautuneiden reaktio oli aivan toinen. Suuri osa heistä näyttää keskittyvän Helsingin Sanomille ja toimittajille ilkkumiseen.  Kenties reaktio johtuu siitä, että he ovat paremmin perillä yksityiskohdista kuin minä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla heidän näkökulmansa oikeasta tasapainosta valtion turvallisuusintressin ja lehdistönvapauden välillä. Liberaalin sanan- ja lehdistönvapauskäsityksen perusperiaate on, että usein juuri sellaisten asioiden julkaiseminen on tärkeää, jotka valtiovalta haluaa pitää salassa. Usein valtiovalta perustelee salaamista turvallisuusnäkökohdilla. Siis myös silloin kun julkaiseminen on perusteltua kansalaisten oikeudella tietää. Kansalaisten pitääkin olla huolissaan median tilasta, ellei valtiovallan ja median välillä ole jatkuvasti kipakkaa vääntöä siitä, missä raja kulkee. Oikeusjuttuja voi hyvin tulla, kun rajoja jatkuvasti etsitään.        Toimittajien syyttämiseen ja tuomitsemiseen maanpetosrikoksista sisältyy myös ilmeisiä riskejä – seurauksena voi olla, että paitsi oikeasti vaarallisen tiedon myös tärkeän tiedon julkaiseminen vähenee. Siksi on vaikea uskoa, että henkilö on oikeasti sananvapausfundamentalisti, jos asettuu refleksinomaisesti puolustamaan valtion oikeutta salata asioita. Kunnon liberaali – libertaarista puhumattakaan – suhtautuu aina epäillen asioita salaavaan valtiovaltaan ja periaatteessa myönteisesti salaisuuksia penkovaan journalistiin. Voi siis olla, että nyt annettu tuomio oli oikea ja Suomen turvallisuus aidosti vaarassa juttujen vuoksi. Toivon kuitenkin, että sananvapauden ystävät kertoisivat tarkkaan miksi juuri tässä yhteydessä tuomion piti olla tämä ja millaisia ajatuksia heillä on rajanvedosta.