Top Tweets for #Mepit

EU jatkaa suomalaisten yritysten tappolinjaa. Nyt ovat vuorossa kyläkaupat. Euroopan Unionin F-kaasuasetus kieltää ilmastosyistä kylmäaineen, jota käytetään kauppojen kylmäkoneissa. Asetus pakottaa myymälät kalliisiin investointeihin, joihin useimmilla kyläkaupoilla ei ole varaa. Näin vaikeutetaan pienillä paikkakunnilla asuvien elämää. Kauppamatkat pitenevät, eikä kaikilla ole omaa autoa käytössään. Suomalaiset MEPit eivät tee mitään suomalaisten hyväksi. He haluavat pelastaa koko maapallon ja siksi suomalaiset kelpaavat vain maksajiksi utopistisiin unelmiin. EU:ssa on 60.000 työntekijää. Yhtä paljon kuin keskisuurissa Suomen kaupungeissa on asukkaita. Heille ei mitenkään riitä järkevää tekemistä, minkä vuoksi he ottavat käsittelyynsä erilaisia arjen elämän asioita. Kuten kompostit, hillopurkit, pullonkorkit ja tällä kertaa kyläkaupat. Suomi puolestaan toteuttaa kaikki yli EU:n vaatimusten. Kun komposteista EU vaati tilastotietoja, määräsi pähkähullu Suomi meille kompostitarkastajat. Siksi olen äimän käkenä siitä, ettei EU toteuttanut täysimääräisesti vuonna 2023 julkistettua esitystä energiatehokkuusdirektiivistä, joka olisi maksanut omissa kodeissaan asuville suomalaisille miljardien eurojen remonttikustannukset (kaikki rakennukset yhteensä 21 mrd€). Suomi osaltaan vaikutti siihen, ettei lopullinen direktiivi koske lainkaan asuinrakennuksia. Suomalaisille onneksi hallitus vaihtui neuvottelujen aikana. EU:n parlamentti ajoi komission esitystä kireämpää energiatehokkuutta. Tehdyn kompromissin puolesta äänestivät 2 vihreää, 2 kokoomuslaista sekä yksi demari ja yksi vasemmistoliiton edustaja. Jokainen tietää lukemattakin, että kokoomuksen Pietikäinen ajoi suomalaisia kurittavaa linjaa. Yksi mies kaatoi EU:n komission Suomi oli 1990-luvulla maailman kärkimaa sähköisen taloushallinnon toteuttamisessa. Kuvaavaa on, että kun Suomi siirtyi tositteettomaan tiliotteeseen 1992, Amerikassa uutisoitiin maksuliikenteen tehostamisesta neljän uuden helikopterin avulla. Ne kuljettivat shekkejä paikasta toiseen. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, se joutui harmonisoimaan kirjanpitolain EU:n direktiivien mukaiseksi. Olin valmistellut internetissä mahdollistavan kokonaan sähköisen kirjanpitolain. Jouduimme siirtämään sitä vuodella, koska arvioimme ministeriön johdon kanssa, ettei se menisi erillislakina läpi. Sen takia yhdistimme sähköisen taloushallinnon pykälät EU:n vaatimaan kirjanpitolain uudistukseen. EU:lla ei silloin ollut mitään säännöksiä asiaan liittyen. Ja kävi kuten ounastelimme, eduskunta luuli, että nettipykälät ovat osa EU-vaatimuksia ja laki meni heittämällä läpi. Se tuli voimaan 1997 alussa, jolloin olimme maailmassa ensimmäinen maa, jossa kokonaan sähköinen taloushallinto tositteineen voitiin pitää internetissä. Mutta kaikkialla vaanii byrokraatti tuhoja tehdäkseen. EU:n komissio oli 2001 valmistellut arvonlisäverodirektiivin saksalaisen konsultti-tilintarkastusyhtiön esityksen pohjalta. Yhtiö sai tuhotyöstään muutaman miljoonan D-markan palkkion. Esitys meni Suomessa lausunnolle ja jopa tilintarkastajien KHT-yhdistys kehui sen maasta taivaisiin. Onneksi kävin direktiivin läpi ja huomasin, että se tekisi suomalaisen sähköisen kirjanpidon laittomaksi. Oli pakko käydä vastahyökkäykseen. Otin yhteyttä noin 40-50:een EU:n virkamieheen, edustajaan ja veroasiantuntijaan eri EU-maissa. Lisäksi olin yhteydessä EK:n kansainväliseen yhteistyöfoorumiin. Vastakaikua ei tullut oikeastaan mistään. Kirjoitin 30-sivuisen selvityksen siitä, miksi direktiiviä ei pidä hyväksyä. Suomalaiset taloushallinnon ja nettipalvelujen yritykset tulivat esitykseni taakse ja maksoivat sen kääntämisen englanniksi. Otin suoraan yhteyttä hollantilaiseen sisämarkkinakomissaariin Frits Blokestein´iin ja Suomen komissaari Erkki Liikaseen. Kun Suomen virkanainen meni Brysseliin direktiiviä käsittelevään kokoukseen, pidimme ministeriössä kokouksen, jossa tukenani olevat yritykset painostivat virkanaiselle esityksen, joka hylkäisi direktiiviehdotuksen. Komissaari Liikanen otti asian omakseen ja direktiivi kaatui. Liikanen on myöhemmin todennut julkisesti, ettei ilman Vahteraa olisi onnistuttu. Muut maat eivät ymmärtäneet asiasta mitään. Jälkeenpäin ruotsalaiset asiantuntijat tunnustivat kansainvälisessä seminaarissa, että Suomi oli ainoa maa, joka ymmärsi mistä oli kyse. Voitimme. Pelastimme kaiken Suomessa vuosien aikana tehdyn työn. Esimerkiksi viitenumero tilisiirroissa otettiin käyttöön 1970-luvulla. Kun 2000-luvun alussa harmonisoitiin eurooppalainen tilisiirtosanoma, jouduttiin viitenumero lisäämään siihen ylimääräisenä tietona, koska sitä ei valtakunnallisesti muissa EU-maissa käytetty. Nykyisin kaikki vesitetään kompromisseilla, eikä Suomen etua Brysselissä aja käytännössä kukaan. Direktiivin kumoaminen osoitti, että EU:n tuhoisia direktiivejä pystytään estämään ilman MEPpejä, ilman virkamiesten puuduttavia kokouksia ja ilman rahaa kunhan Suomesta saadaan mukaan asian osaava henkilö, joka intohimoisesti puolustaa suomalaisia kansalaisia ja yrityksiä. Kuvassa tiliote ja tilisiirto ennen Vahteran keksintöä. Viitesiirrot käsiteltiin tuolloin automaattisesti, mutta muutoin tapahtumien käsittely oli manuaalista. Isossa suomalaisessa yrityksessä oli 4 maksuliikenteen hoitajaa – uudistuksen jälkeen riitti yksi puolipäiväinen.