"Googlen Suomen maajohtaja Antti Järvinen astui tänään viimein median eteen ja pyysi anteeksi. Epäselväksi jäi, miten Google ei tiennyt lain vaativan ympäristövaikutusten arvioiden valmistumista ennen hakkuiden aloittamista."
https://t.co/ZfVRMLvkGs
@EclipzeX7@Owlizabeth@Volga_Boating No it's not. It's not even a small part of it.
"A phobia is an intense, irrational, and lasting fear of a specific object, animal, place, or situation that poses little or no actual danger."
@L_Hokkanen En ole onnistunut sitä koskaan mistään näkemään ainakaan netin kautta. Mutta jossakin kirstussa pitäisi olla vähintäänkin joko painettu lopullinen kartta tai alkuperäinen.
Kävin nauttimassa reilu viikko sitten alkaneen Sastamalan Gregorianan (lähes) jokaisesta päänäytöksestä, aloittaen keskiviikon avajaisten laulukulkueesta Vammalan halki.
Viime kerrasta on aikaa ainakin noin vuosikymmen.
Suosittelen tapahtumaa kullekin.
Sastamalan Gregorianan uusi tyyli on päivittäisten päänäytösten lisäksi järjestää muita pienempiä näytöksiä ympäri Sastamalaa eri kellonaikoihin, sekä kahvittelutuokio aamuisin Vammalassa esiintyjien ja vieraiden kanssa.
https://t.co/SFbhRlaQ9m
Väliajoilla tarkastellessani kotiseutuni maisemia en voi myöskään kuin todeta, että asettauduin sitten joskus vielä asumaan kotikylälleni tai en, lienen karkkulainen niin kauan kuin hengitän. Ihmisen sielu sykkii lämpimästi tunnistaessaan juurensa.
Kirjarovio on saanut uudet kotisivut. Sieltä löytyvät kätevästi kaikki podcastin jaksot sekä "Kirjoituksia"-sivu, jossa julkaistaan kirjallisuusaiheisia esseitä ja artikkeleita. Tänään alkoi "Mistä aloitin" -kirjoitussarja, jossa erilaiset kirjallisuusihmiset kertovat varhaisesta historiastaan lukijana. Sarjan avaavat luonnollisesti podcastin juontajat eli minä ja Tomi Antila. Tässä oma kontribuutioni.
https://t.co/bVLTQ9296s
Elämme totisesti rappion aikaa, kun maankavaltajienkin taso on hirvittävän alhainen entisaikaan verrattuna. Otto Wille Kuusinen oli sentään huomattavan oppinut mies. Nykyään meillä on lihapää, jonka etunimi tarkoittaa espanjaksi peräaukkoa.
Yksi pitkään jatkuneista internetajan trendeistä on ajattelun vulgarisoituminen eri poliittisilla suunnilla. Ennen saattoi luottaa siihen, että vasemmistolainen tunsi Marxinsa ja oikeistolainen Adam Smithinsä, mutta enää se ei ole mikään selviö. Nykyään operoidaan aatesuuntien keskeisten ajattelijoiden halpahalliversioilla, ladotaan kömpelösti päällekkäin epämääräisesti sisäistettyjä ideoita.
Niin vasemmalla kuin oikealla ollaan kärkkäitä syyttämään vastapuolta ideologisuudesta, mikä sisältää ajatuksen että itse ollaan puhtaan rationaalisia, immuuneja ideologioille ja nähdään todellisuus sellaisena kuin se on. Mutta oikeasti kummaltakaan puolelta ei löydy mitään niin jäsentynyttä tai johdonmukaista, että sitä voisi kutsua edes ideologiaksi. Tyypillinen uusklassisen taloustieteen nimiin vannova oikeistolainen on tuskin lukenut edes Wikipedia-artikkelia Friedmanista, Hayekista tai Misesista. Vasemmiston kohdalla sama pätee Foucaultiin, Adornoon, Saidiin, Derridaan... Näiden teoreetikkojen käsitykset vallasta, valtiosta, julkisesta taloudesta, kielestä, rakenteista jne. olivat huomattavasti vivahteikkaampia kuin heidän perintöönsä nojaavien copypaste-ajattelijoiden. He varoivat huolellisesti päästämästä suustaan mitään ilmeisen typerää, ja usein rakensivat lauseensakin niin, että heidän lopullista kantaansa on mahdoton päätellä. Mutta kun joku heidän nykyisistä opetuslapsistaan avaa suunsa, odotettavissa on parhaimmillaan latteuksia ja pahimmillaan jotain aivot sulattavan absurdia.
Se, että näiden ihmisten kanssa on turha kommunikoida, ei johdu pelkästään heidän olemattomasta yleissivistyksestään. Se johtuu ennen kaikkea heidän ajattelunsa kvasiuskonnollisesta luonteesta. Heidän on mahdoton edes kuvitella, että jokin tosiseikka voisi olla ristiriidassa heidän maailmankuvansa kanssa, ja siitä syystä he eivät usein edes ymmärrä, mitä vastaväittäjä sanoo.
Syytän kehityksestä pitkälti nykyistä tiedonvälitysteknologiaa. Mielipiteet ja maailmankuvat muodostetaan videoiden, podcastien, blogien, päivitysten ja meemien perusteella. Ennen se vaati kokonaisten kirjojen lukemista ja niiden sisällön pitkäkestoista sulattelua.
Oli totuus mitä olikaan sitten, niin elokuva oli kuitenkin viihdyttävä ja näyttelijät tekivät erinomaista työtä. Varsinkin Roy Cohnin olemus toteutettiin mielestäni mestarillisesti. Osasin odottaa asenteellisuutta, mutta yllätyin kuinka helppoa se oli sivuuttaa muun ohella.
The Apprentice katsottu.
Selvästihän mustamaalaukseksi tarkoitettu filmi, mutta oman ymmärrykseni mukaan ei kuitenkaan ainakaan täysin hatusta vedettyä. En tosin ole asiantuntija Donald Trumpin elämästä, joten en osaa sen enempää sanoa.