En ikinä ajatellut, että joutuisin tulemaan kaapista perheelleni, mutta niin on päässyt käymään, että olen tänä keväänä tullut ei-monogamia kaapista koko suvulleni.
Yleisin reaktio oli: "ok, you do you👍"
en tästä viitsinyt aiemmin kertoa, mutta jokavuotisen perinteen mukaisesti olen jälleen haistanut kesän selän taittumisen. se tapahtui reilu viikko sitten eteläisessä suomessa. ei, se ei tarkoita että on heti syksy, mutta kyllä se sitä meinaa, että kesän rakenne on muuttunut.
Joku vois kertoa miten voin taas olla masentunut, vaikka urheilen säännöllisesti, syön terveellisesti, pidän sosiaalisista suhteistani huolta ja olen arjessa aktiivinen. Käyn metsässäkin, saatana. Ihan kun kyse ei oiskaan pelkistä elämäntavoista.
Runot ovat muodostuneet hitaasti, kuin kituuttaen itseään kasaan. Niissä on, ehkä siksi, uusi paino. Mutta olen siis lukenut ja olen kirjoittanut, runoilija kun olen.
Kaksi viimeistä kuvaa on muuten samaa runoa, ei näitä ole ennättänyt nimetä.
Mitä mulle kuuluu? No matematiikka on ihanaa, pää palautuu burnoutista ja kevät kohtelee voimakkaasti joka suuntaan. Onneksi kohta on kesä ja vähemmän stressiä.