Paavo Liestalo

Luonnonilmiöistä kiinnostunut sitoutumaton oikeistolainen, jolla liberaalit arvot. Live and let live.

[Jari Mäkäräinen @j_makr]

Järjestörälssin loppu – vihdoinkin?

Ministeri Wille Rydmanin esittelemät uudet avustuskriteerit ovat tervetullutta selkeyttä vuosikymmenten sekasotkuun. Suojataan se oikea kohtaava sote-työ. Leikataan varakkailta. Pakotetaan fuusioita ja hallinnon karsintaa. Lopetetaan rahan pumppaaminen poliittiseen lobbaukseen, identiteettipolitiikkaan ja kattojärjestöjen kokouskulttuuriin.

Ja mitä tapahtui?

Vasemmisto, vihervasemmisto, RKP ja osa Kokoomustakin alkoi ulvoa kuin talvinen susilauma. Se kertoo kaiken.
Suomessa on rakennettu vuosikymmeniä valtava, veronmaksajien elättämä rinnakkaisvaltio nimeltä ”kansalaisyhteiskunta”. Se ei ole kansalaisten omaa toimintaa. Se on ammattimaista, palkkioiden ja avustusten varassa elävää loiseliittiä, joka on oppinut muuttamaan verorahat elannokseen ja pysyväksi vaikutusvallaksi.

Kun joku yrittää lopettaa tämän, kuulee aina saman valituksen: ”tärkeä työ on vaarassa”. Kuka määrittelee, mikä on tärkeää? Ne samat, joiden palkka, autoetu ja vaikutusvalta on kyseessä.

Todellisuus on karumpi. Monet järjestöt eivät edes pyri ratkaisemaan ongelmia – ne pyrkivät ylläpitämään niitä. Mitä enemmän päihdeongelmaisia, maahanmuuttajia ilman kielitaitoa tai ”vähemmistöjä” identiteettikriisissä, sitä perustellumpaa on vaatia lisää rahaa. Onnistunut ongelman ratkaisu olisi näille tahoille liiketoiminnallinen itsemurha. Siksi toiminnan ytimessä on usein lobata lisää rahaa ja jopa tehdä lisää asiakkaita – ei poistaa ongelmia, joiden takia ne on perustettu.

Kaikkein härskein väite on että ilman valtion avustuksia kansalaisyhteiskunta lakkaisi. Ei lakkaa. Aidot vapaaehtoiset, seurakunnat ja paikalliset toimijat tekivät tätä työtä paljon ennen kuin kukaan oli kuullutkaan valtion rahoittamista ”ammattiauttajista” ja lausunnonantajista.

Valtioriippuvuus ei ole luonnollinen tila, se on opittu sairaus, kuten Nobel-voittaja Bengt Holmström totesi. Riikka Purra taas twiittasi osuvasti: valtioriippuvuus on Suomen voimakkain uskonto.

Nyt sitä uskontoa ollaan vihdoin kyseenalaistamassa. Ja uskovaiset raivoavat. Se on hyvä merkki. Kun järjestörälssi, hyväveliverkosto ja vanhat puolueet huutavat yhtä aikaa, tiedämme olevamme oikeassa suunnassa.

Veronmaksajan ei enää tarvitse elättää kokouspalkkioilla elävää pukumiesten ja jakkupukunaisten luokkaa, jonka ainoa oikea osaaminen on avustushakemusten kirjoittaminen ja seminaarien järjestäminen.

Nyt on hyvä aika lopettaa tämä. Aidolle auttamiselle löytyy kyllä aina rahaa mutta poliittiselle parasitismille ei enää tarvitse.

[Mika Merano @mikamerano]

Olen vaikuttavuusarvioiden sijaan itse enemmän kiinnostunut kolmannen sektorin poliittisista kytköksistä, mutta olen pistänyt merkille, että järjestöjen puolustajat tekevät toistuvasti mielenkiintoisen todistustaakan siirron. Logiikka menee näillä niin, ettei jostain voi leikata, ellei sen osoiteta olevan täyttä hevonpaskaa.

Oikeastihan tuo asia menee niin, että kriitikoiden tehtävä ei ole osoittaa ongelmia, vaan on kaiken verorahoitetun toiminnan velvollisuus osoittaa jatkuvasti meille maksajille, että se on hyödyllistä.

Tätä osoitusta ei näy. On aina kyse mittaamattoman arvokkaasta, ehdottoman korvaamattomasta ja ainutlaatuisesta työstä, mutta yksikään puolustaja ei koskaan pysty lyömään mitään konkreettisia mittareita pöytään.

[Tere Sammallahti 🇫🇮💙🇺🇦 @TereSammallahti]

Viime perjantaina Ylen somalinkielisillä uutisilla on 18 käynnistystä Areenassa. Näillä n. 1-2 minuutin uutiskatsauksilla on keskimäärin ~50 katsojaa päivittäin.

Vain julkisrahoitteisilla toimijoilla on varaa ylläpitää tuotteita, jotka eivät kerta kaikkiaan myy. Leikkuriin vain.

[Onni Rostila @ORostila]

Kokoomus aikoo seistä järjestörälssin leikkausten tiellä viimeiseen asti? Heikko esitys, ei voi muuta sanoa.

[Wille Rydman @willerydman]

No niin, järjestöjen avustuskriteerit uusiksi! Päättämämme hyvin tarpeelliset rahoitusleikkaukset ovat mittavat, ja ne tulee siksi kohdistaa oikein ja oikeudenmukaisesti: https://t.co/lZpj19kEcC

Lähtökohtamme on, että vuoden 2027 avustuksissa painotetaan aitoa kohtaavaa työtä. Siis sitä, jolla järjestörahoitusta aina perustellaan, vaikka oikeasti rahaa on tähän asti valunut kaikkeen aivan muuhunkin. Nyt leikataan siitä kaikesta muusta, mutta suojataan järjestöjen sotetyön perustelluinta ydintä.

Kaikkein varakkaimmille järjestöille avustuksia ei enää myönnetä. Muilta varakkailta järjestöiltä edellytetään aiempaa suurempaa omarahoitusosuutta. Lisäksi avustuskriteereissä on taloudellinen kannustin saman alan järjestöille yhdistymiseen ja hallinnon karsimiseen.

Keskus- tai kattojärjestöille myönnetään avustuksia vain silloin, jos se on edellytyksenä käytännön kohtaavan toiminnan toteuttamiselle. Yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön ei enää myönnetä tukia.

Avustuksia ei enää anneta myöskään järjestöille, joiden toiminnalla ei ole selkeää yhteyttä terveyden tai toimintakyvyn edistämiseen. Avustuksia ei myönnetä liioin järjestöille, joiden toiminta keskittyy pääasiassa yhteen ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään.

Näitä uusia kriteereitä tuskin voi vastustaa kukaan, joka aidosti on huolissaan tärkeää kohtaavaa työtä tekevien sotejärjestöjen rahoituksesta. Näillä kriteereillä turvataan juuri niiden toimintaa. Jos taas nämä kriteerit herättävät vastustusta, se on selkein mahdollinen merkki siitä, että järjestöjen tekemä aidosti tärkeä työ on vain viikunanlehti, jolla halutaan peitellä rahan valumista johonkin aivan muuhun.

[Kimmo Vaskelainen @Kimmomi74]

Kävi juuri niin kuin ennustin jo vuonna 2022:
Hyvinvointialueista tuli puolueille uusi RAHAKONE, joka pyörii julkisen rahoituksen voimalla, eli uusi lisä puoluetuki.

Marinin hallitus toi hyvinvointialueiden myötä 2023 puoluetukeen julkisen rahan tuen aiempien valtion puoluetuen, järjestötuen ja kuntien puoluerahoituksen päälle.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolueiden piirijärjestöt elävät yhä vahvemmin julkisen rahoituksen varassa. Aiemmin julkisen tuen osuus oli arviolta 25–50 prosenttia, mutta nyt se on noussut Venhon arvion mukaan jopa 70–90 prosenttiin vuosituloista.

Eli suurin osa “toiminnasta” pyörii veronmaksajien rahalla, tavalla tai toisella. Hyvinvointialueilta kiertää puolueille noin 7 miljoonaan euroa vuodessa, josta suurin osa tulee valtuustoryhmien rahoista ja puolueveroista.

Tätä rahaa ei edes kirjata selkeästi viralliseksi puoluetueksi, vaikka se käytännössä toimii juuri niin: puolueille rakennettu RAHAKONE, joka pyörii julkisen sektorin sisällä.

Osa rahoituksesta on lisäksi käytetty vaalitoimintaan, jonka läpinäkyvyys vaihtelee alueittain ja osa rahavirroista jää helposti tilinpäätösten ja raportoinnin “harmaalle alueelle” piiloon.

Toisin sanoen: raha on julkista ja sen reitti puolueiden kassaan ei ole kovin näkyvä. Lopputulos on aika suoraviivainen. Puolueilla on käytössään monikerroksinen julkinen RAHANTEKOKONE, joka kasvaa hyvinvointialueiden myötä entistä vahvemmaksi, ja jonka kokonaisuutta ei juuri eritellä.

Eli rahoitus ei niinkään “tue demokratiaa”, vaan pitää puoluekoneiston käynnissä mukavan vakaalla kassavirralla. Tämän kaiken maksaa tyhmä suomalainen veronmaksaja, kenties tyytyväisenä?

[Paavo Liestalo @liestalo]

Kiljusen venäjä-yhteyksien raportointia odotellessa...🤔 #sdp

[Antero Koverola 🇺🇦 🇫🇮 @AKoverola]

@jesserauhamo Meillä on vaan se " maan tapa " ettei sosialistien toimia tutkita eikä kyseenalaisteta. Kuten ei Mauno Koiviston konglaavin toimiakaan.. ??

[Peltsi Peltola @PeltolaPeltsi]

@jessemauton @jarvijakuu Moni meistä luonnollisesti ymmärtää miksi tästä (puolueesta ja henkilöstä) ei saa puhua. Mutta kuka kielsi sisällä, vaiko oliko se ns. yleisen kiellon piirissä?
Kiitos julkituonnista nyt.

[Sami Pakarinen @SaPakarinen]

Jos joku väittää, että suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa romutetaan leikkauksilla, niin kannattaa näyttää tätä kuviota.

Suomessa julkisten menojen suhde BKT:hen on maailman korkein. Esim. 10 %-yks. tasopudotuksella olisimme silti vielä monen hyvinvoivan länsimaan tasoilla.

Valtion roolin pienentäminen ja verotuksen keventäminen ovat ainoa tie kestävään kasvuun. Näin tehdään tilaa ja kannustimia toimia. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Kuvio: OECD

[Paavo Liestalo @liestalo]

@pihanurmi Hyvä kirjoitus. Mitä tapahtuisi, jos niiden ruokinnan lopettaisi kokonaan? Ja ruokkijatkin pantaisiin oikeisiin töihin? #rälssiraakku

[Sture Fjäder, KTM,VTK I Politiikan keskustelija I @SFjder]

Tämä on niin totta tänäpäivänäkin! Suomen isoin ongelma on valtioriippuvuus. Valtion ja kuntien tehtävät ovat paisuneet. Kaiken pitää julkinen maksaa, eli veronmaksajan. Puolet suomalaisista ei maksa ollenkaan tuloveroa! #talous #verot

[Paavo Liestalo @liestalo]

Mitenkäs #kokoomus ja #orpo ? hillotolppien puolustaja nro1. Ei käynyt kunnon leikkaukset kokoomukselle ja #rkp:lle ihan tässä vähän aikaa sitten.

[Katriina Reponen ✝️🇫🇮🇮🇱 @KatriinaRepone1]

Media ja poliittinen johto ovat kovasti tuominneet Israelin ministeri Ben Gvirin videon flotilla-aktivistien kohtelusta ja israelilaisen musiikin soitattamisesta heille. Myös monet eurooppalaiset johtajat ovat kauhistelleet tapahtunutta. Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on jopa vihjannut sanktioilla Israelia vastaan.

Mutta samalla kannattaa katsoa videot siitä, mitä tapahtui Bilbaon lentokentällä, kun nämä samat aktivistit palasivat Espanjaan. Lentokentällä syntyi täydellinen kaaos: sisäänkäyntejä tukittiin, poliisia vastustettiin fyysisesti, maahan heittäydyttiin, huudettiin eikä toteltu viranomaisten käskyjä. Espanjan poliisi joutui käyttämään pamppuja, käsirautoja ja voimakeinoja saadakseen tilanteen hallintaan. Useita pidätettiin viranomaisen vastustamisesta.

Silti emme ole nähneet samanlaista moraalista raivoa tai diplomaattista painostusta Espanjaa kohtaan.

On myös syytä muistaa, ettei kyse ole mistään neutraalista humanitaarisesta ryhmästä. Aktivistien joukossa on henkilöitä ja verkostoja, joilla on yhteyksiä Hamasia tukeviin toimijoihin. Israelin turvallisuusviranomaisilla on keskellä sotaa täysi syy suhtautua tällaisiin provokaatioihin vakavasti ja estää tilanteiden kärjistyminen pidätystilanteissa.

Ben Gviriä voi arvostella. Mutta samalla pitäisi nähdä kokonaisuus. Nämä aktivistit tekevät toistuvasti saman mediatempun: tarkoitus ei ole aidosti auttaa Gazaa, vaan aiheuttaa mahdollisimman suuri poliittinen ja propagandistinen konflikti Israelille. Jos tarkoitus todella olisi humanitaarinen apu, avun voisi toimittaa Ashdodin sataman kautta tarkastusten jälkeen, kuten muutkin avustukset.

Israel käy jo kolmatta vuotta sotaa useilla rintamilla terrorijärjestöjä vastaan. Maa käyttää valtavia resursseja turvallisuuteen samalla kun se toimittaa Gazaan päivittäin satoja rekallisia humanitaarista apua Hamasin hallitsemalle alueelle. Tässä kokonaisuudessa flotillan symbolinen “apu” on käytännössä merkityksetöntä.

Israelin ulkoministeriön poliittinen johtaja Yossi Amrani kutsui Espanjan asiainhoitajan selvityskeskusteluun ja huomautti Espanjan toiminnan ristiriitaisuudesta: sama maa, joka tuomitsee Israelin merisaarron ja aktivistien kiinnioton, joutuu itse käyttämään voimakeinoja täsmälleen samoja aktivisteja vastaan omalla lentokentällään.

Nyt jää nähtäväksi, tuomitsevatko presidentti @alexstubb ja Suomen ulkopoliittinen johto yhtä ankarasti myös videolla näkyvät Espanjan poliisin kovakouraiset otteet — vai koskevatko moraaliset standardit vain Israelia.

https://t.co/Qs1aITWH35

[Sami Pakarinen @SaPakarinen]

Suomessa Ruotsin taloushistorian ymmärrys vaikuttaa olevan aivan liian vähäistä. Usein todetaan, että Ruotsihan on aina pärjännyt. Näinhän ei suinkaan ole.

Ruotsilla oli vaikea ajanjakso 1950-luvulta aina 1990-luvun alkuun asti. Hyvin kireä verotus ja sääntely vallitsivat. Mittavien uudistusten myötä, joihin kuului myös vuosisadan verouudistus, Ruotsi käänsi itsensä pääomien houkuttelijaksi.

Tätä muodonmuutosta ei Suomessa haluta liiemmin isolle yleisölle kertoa. Politiikalla on väliä. Nyt Ruotsilla on Euroopan paras pääomamarkkina. Talous kukoistaa.

Suomi on tekemässä samaa uudistusten käännettä paraikaa. Toivottavasti se saa jatkoa ja seuraamme Ruotsia. Olisi Euroopankin etu.

Kuvio: Jonung, L. (2025) ”Sveriges relativa tillväxt under 170 år. Ett drama i tre akter”

[Mika Merano @mikamerano]

Olennainen on hyvin tiivistettynä tähän postaukseen.

Oikeasti persuviha ei kumpua mistään julki lausutusta, kuten kuvitteellisesta rasismista, vaan siitä, että persut ovat sotkeneet vanhojen valtapuolueiden vuosikymmeniä rakentamat kuviot.

Aiemmin se meni niin, että nämä jakoivat vuorotellen keskenään valtaa ja etuuksia toverihengessä. Persujen äkillinen kasvu suureksi puolueeksi tarkoitti sitä, että tämä ei enää yhtä helposti onnistukaan.

Nyt nämä ovat kauhuissaan siitä, että persut ovat koskemassa pyhiin hillolehmiin. Vuosikymmeniä niille on voitu jakaa rahaa kaikessa hiljaisuudessa ja yhteishengessä, mutta nyt onkin olemassa iso puolue, jolla näitä ei ole ja joka haluaa rahanjakoautomaatin ruokkimisen sijaan pistää tavallisten suomalaisten hyvinvoinnin etusijalle.

Sen takia persuja vihataan.

[Pauli Vahtera @PauliVahtera]

Saksa voittaa Uniperissa 12 miljardia euroa – Suomi hävisi 9 miljardia

Uniper oli suomalaisten huijaamista alusta katkeraan loppuun asti. Kirjoituksessa pohditaan, miten Suomi onnistui tärväämään 9 miljardia euroa Uniperiin, kun Saksa tekee Uniperista 12 miljardin euron voiton.

Fortum laiminlöi Uniperin ennakkotarkastuksen. Talousjohtaja Rauramo perusteli laiminlyöntiä sillä, että Uniper oli tehnyt pörssilistautumista varten tarjousesitteen, josta ilmenivät sen E.ON-aikaiset tiedot vuosilta 2013-15. Eli Fortum meni valloittamaan Saksaa miljardeilla euroilla samalla tavalla kuin ihmiset sijoittavat omia rahojaan pörssilistautuvan yhtiön osakkeisiin.

Se mitä tiedettiin Uniperista oli sen sisäisen laskennan tuottama tieto Uniperin vuosista 2013-15, sekä vuoden 2016 tilinpäätös. Kaikki nuo vuodet olivat tappiollisia 1,1 miljardista 3,8 miljardiin euroon: yhteensä 11 miljardia euroa. Näissä luvuissa ei kerrota lainkaan tietoja johdannaisten (sähköfutuurien) määristä. Kun Uniperin johto vastusti Fortumia, on käsittämätöntä, että Fortum tällaisessa tilanteessa lähtee ostamaan sikaa säkissä.

Mitä Suomi olisi voinut tehdä? Suomen olisi pitänyt neuvotella esimerkiksi Uniperin Ruotsissa omistamat vesi- ja ydinvoimalat hyvitykseksi siitä, ettei Suomi laita Uniperia konkurssiin. Konkurssi olisi ollut Saksalle suurempi murhe kuin Suomelle, vaikka annettu 8 miljardin rahoitus olisi kaatunut Fortumin syliin. Rahoitustappion estämiseksi olisi heti 2022 alussa ennen sitoutumista tullut neuvotella saksalaisten kanssa: konkurssi tai Ruotsin voimalat.

On käsittämätöntä, ettei Fortum ottanut yhtiötä haltuunsa, vaikka omisti lähes 80 % Uniperin osakkeista. Osakeyhtiöissä on euro ja ääni periaate kaikkiin operatiivisiin päätöksiin. Fortum olisi Uniperin yhtiökokouksessa 2019 voinut vaihtaa koko Uniperin toimivan johdon. Vasta vuonna 2021 Uniperin hallitukseen valittiin kolmen muun lisäksi Fortumia edustava Tiina Tuomela.

Jos hakee vertailukohtaa jääkiekon MM-kisoista Suomella oli yksi kentällinen, jossa pelaajina oli maailmanluokan naistähti Susanna Tapani ja loput puulaakijoukkueesta ja katsomosta otettuja pelaajia. Heitä vastassa oli Saksan kaikki kolme kentällistä yht´aikaa ja joukkue koostui Milanon olympialaisissa olleista 9 NHL-pelaajasta ja muista huipuista. Jokainen ymmärtää, että tuollainen ottelu päättyisi 100-0 Saksan hyväksi ja niin kävi Suomelle myös Uniper-neuvotteluissa.

Mitä Suomen hallitus oikein ajatteli? Pääministerin olisi ilman muuta pitänyt jättää Ruisrock väliin ja osallistua neuvotteluihin. Mutta eihän Marinista olisi ollut neuvottelijaksi (se nähtiin heti kautensa alussa EU:n elpymisrahastoneuvotteluissa). Mutta tietenkin Suomesta olisi löytynyt osaavia neuvottelijoita, esimerkiksi Björn Wahlroos.

Mitä tästä opimme?
Emme yhtikäs mitään. Liittokansleri Merkelin aloittamaa Euroopan tuhoa ei ole saatu katkaistua. Suomelle humanitaarinen maahanmuutto on aiheuttanut 20 kertaa suuremmat tappiot kuin Uniper konsanaan. Eikä tätä tappiota edes yritetä katkaista. Siitä puhuminenkin on rikollista vihapuhetta.

Lue 10 minuutissa miten Suomi hävisi Uniper miljardit
https://t.co/cXrCGiOHA7

[Paavo Liestalo @liestalo]

Luottavat siihen ettei suuri yleisö tiedä asioiden oikeaa laitaa. #yle auttaa sumutuksessa. Kansa äänestää #median värittämien uutisten pohjalta. Politiikan sisältö ei avaudu suurimmalle osalle äänestäjistä ollenkaan. #sdp

[Tuulia Alanko @AlankoTuulia]

”Iltalehden selvityksestä ilmenee, että SDP:n puoluekokousväelle maistuvat sopeutustoimina lähinnä veronkorotukset. Leikkuriin kelpaavat vain yritystuet”.

Veronkiristykset ja espanjalainen sosialismi on se, mitä tämä maa ja kasvu vähiten kaipaavat. Jos Suomi tästä verottamalla nousisi, emme olisi koskaan tähän kurimukseen joutuneetkaan.

Pelkästään yritystukien nimeäminen leikkauskohteeksi on halpaa populismia. Summa, mikä olisi sieltä leikattavissa, ei riitä mihinkään.

On käsittämätöntä, että meillä on gallup-johdossa puolue, jonka keskuudessa ei ilmeisesti ymmärretä edes auttavasti, minkälaiset vuodet meillä on edessä.

https://t.co/B42AJSE2MU

[Pertti Korhonen @perttikorhonen]

Asiaa. Jos kustannetaan veronmaksajien rahoilla, pitää olla täysi läpinäkyvyys. Aivan kuin pörssiyhtiössä osakkeenomistajille. On pöyristyttävää, että näin ei nyt ole.

[Jari Sarasvuo @SarasvuoJari]

Oletetaan, että tässä näin on, koska siltä näyttää.

Oletetaan, että myöskään kansanedustaja @MartinPaasi ei ole erehtynyt.

Tänne on luotu tilanne, joka on paitsi väärin, myös vaarallinen.

Jos tuet ja etuudet ovat näin runsaita ja koskevat näin suurta joukoa, tässähän voi käydä niin, että yhteiskuntasopimus alkaa purkautua.

Maksajat alkavat kokea tilanteen niin moraalittomana, että keksivät aina vaan kalliimpia tapoja minimoida osuuttaan kohtuuttoman diilin rahoittajina.

Voitko @lasleh rauhoittaa meitä huolestuneita kertomalla, millaisissa tilanteissa maksetaan 5361 ihmiselle jopa 7000 €, 8000€ tai 9000€ kuukaudessa Kelan tukia? Auta tietämätöntä.

Onhan tälle graafille oltava olemassa ihan järkevät perusteet!

[Martin Paasi @MartinPaasi]

Tolkkua järjestökenttään 👇👇👇

”Tarkastusvaliokunnan mukaan järjestökohtaisen tiedon avustusten käytöstä tulee olla keskitetysti, julkisesti ja vertailukelpoisesti saatavilla siten, että kulut on jaoteltu hallintokustannuksiin, kohtaavan auttamistyön kustannuksiin ja muihin kustannuksiin.

– Veronmaksajalla on oikeus tietää, mihin hänen maksamansa rahat käytetään ja täten julkisen rahoituksen tulee olla mahdollisimman läpinäkyvää ja vertailtavaa. Kun tiedot ovat avoimesti saatavilla, voidaan paremmin arvioida, kuinka suuri osa rahoituksesta päätyy varsinaiseen auttamistyöhön ja kuinka paljon hallintoon, Martin Paasi toteaa”

Itsestäänselvyyksiä nämäkin, paitsi järjestökentän osalta.

Kiitos @persut erityisesti @PSTomiImmonen sekä @mikamerano ja @pihanurmi

https://t.co/OwlOZ19BUc