ุ

[ุ @muumiano]

🙂

[Thomas Taussi @thomastaussi]

Haluaisin ihan vain antropologisessa mielessä nähdä sellaisen ihmisen, jonka päivätyönä on vakavalla naamalla kieltää mm. ampiaishahmot amppari-mehujäistä "kansanterveydellisistä" syistä. Ovatko he läpikotaisin harmaita, tylsiä persoonia vai erotelleet persoonansa ja työminänsä?

[Joonas Ilmasti @joonasilm]

Miksi oikeisto luovuttaa vallan aina automaationa vasemmistolle?

Liberalismin ydinlupaus on yksinkertainen: ”Olet vapaa elämään omien arvojesi mukaan, kunhan et vahingoita muita.” Kuulostaa pintapuolisesti hyvältä - ei ihme, että liberalismi on valistuksen konstruktivismista versonneista aatteista sinnikkäin (fasismin ja sosialismin jo romahdettua). Mutta kaikki konstruktivistinen romahtaa ennemmin tai myöhemmin (ja se on juuri liberalismi, jonka romahdusta todistamme parhaillaan).

Sudenkuoppa on tämä: liberalismi ei anna mitään sisältöä sille, mitä ”omat arvot” oikeasti ovat. Se ei määritä, mikä on hyvää tai pahaa, totta vai valhetta. Kaikki on sallittua, kunhan se on vapaaehtoista.

Näin vapaus irtoaa kaikista orgaanisista siteistä - perheestä, perinteestä, luonnollisesta laista, kansakunnasta ja yhteisestä hyvästä - ja jäljelle jää vain tyhjiössä operoiva yksilö. Ei ole enää mitään ulkopuolista totuutta, joka sitoo meitä. Vain yksilö ja tämän oma fiilis.

Tämä johtaa väistämättä relativismiin:
- ”Minun totuuteni on yhtä hyvä kuin sinun.”
- ”Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikein tai väärin.”
- ”Sukupuoli on tunne.”
- ”Kulttuuri on makuasia.”

Näin kaikki muuttuu neuvoteltavaksi. Ja kun kaikki on neuvoteltavaa, niin vahvin ja moraalittomin voittaa. Käytännössä tämä tarkoittaa aina vasemmistoa, koska oikeiston rooli nykyjärjestelmässä on luovuttaa poliittinen valta sille jo lähtökohtaisesti.

Kun mikään ei ole enää totta tai arvokasta, seuraa nihilismi:
- Miksi tehdä lapsia? Miksi rakentaa kestävää yhteiskuntaa? Miksi uhrata itseään minkään puolesta?

Jäljelle jää vain tyhjä vapaus ja kulutus.

Liberalismi hajottaa orgaanisesti kasvaneet yhteisöt atomistisiksi yksilöiksi. Syntyvä tyhjiö täyttyy valtiolla, joka tarjoaa ”turvaa”, ”oikeuksia” ja ”palveluita”. Mitä enemmän liberalismi vapauttaa yksilön (”minun kehoni, minun valintani, minun arvoni”), sitä enemmän valtio kasvaa säätelemään liberalismin seurauksia.

Liberalismi lupaa pientä valtiota, mutta tuottaa aina suuremman. Liberalismi lupaa vapautta, mutta tuottaa tyhjyyttä.

Nykyoikeisto edustaa ”pseudokonservatismia”: se haluaa ”puhtaamman liberalismin” (vaikka todistamme parhaillaan juuri tämän aatteen romahdusta) ja hamuaa paluuta valistuksen liberaalin paradigman alkuun, mutta ei osaa nähdä sen yli tai taakse.

Se puolustaa ”neutraaleja vapausoikeuksia”, ”neutraaleja lakeja” ja ”neutraalia valtiota” samalla unohtaen, ettei mitään tällaisia asioita ole koskaan ollut olemassakaan (esim. jokainen laki on aina moraalinen kannanotto).

Vasemmisto ymmärtää vallan luonteen ja käyttää sitä. Oikeisto ei.

Jos oikeisto aidosti mielisi joskus muutoksen aikaansaamiseen, niin sen olisi lopetettava liberaalin utopian puolustaminen ja alettava rakentaa orgaanista vaihtoehtoa: yhteistä hyvää, luonnollista lakia ja elävää kansakuntaa.

Muuten se tekee vain samaa, mitä se on tehnyt jo useita vuosikymmeniä eli toimittaa hyödyllisen apukuskin virkaa vasemmistolle - ja hyödyllisen apukuskin virkaa tulevalle romahdukselle.

[Joonas Ilmasti @joonasilm]

Länsimaiden ongelma ei useinkaan ole se, että täällä olisi jossain tieteenalassa nyt vain vallassa jokin ”väärä koulukunta”. Ongelma on jo tuo tieteenala itsessään - siis sellaisena kuin valistus kyseisen tieteenalan loi tai muokkasi erilaiseksi fiktioillaan:

Valistuksen jälkeinen filosofia ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se hylkäsi Aristoteleen ja Akvinolaisen realismin ja loi fiktion “puhtaasta järjestä” (Descartes, Kant), tyhjästä luodusta ”yhteiskuntasopimuksesta” (Hobbes, Locke, Rousseau) ja ”autonomisesta ihmisestä”, joka voi yksin rakentaa todellisuuden tyhjästä ilman luonnollista lakia tai teleologiaa.

Taloustiede ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se syntyi oikeuttamaan tyhjästä luodut fiktiiviset juridiset henkilöt (= osakeyhtiöt), joiden avulla raha irrotettiin reaalista säästämisestä. Aiempi yhteisöä palvellut orgaaninen markkinatalous korvautui velkapohjaisella fiktiolla samalla kun puhdas subjektiivinen arvo (= arvorelativismi) nostettiin pyhäksi dogmiksi, ja ihminen atomisoitui kuluttajaksi ja resurssiksi.

Sosiologia ja yhteiskuntatieteet eivät ole epäonnistuneet.
Ne ovat onnistuneet: ne loivat fiktion “sosiaalisten rakenteiden” ja “valtasuhteiden” maailmasta, joka oikeuttaa velkapohjaisen talousjärjestelmän mukana laajentuvan valtion. Ne korvasivat orgaanisen yhteisön (perhe, kylä, ammatti- ja uskontokunnat) konstruoiduilla malleilla, joissa subsidiariteetti ja yhteinen hyvä unohdetaan.

Psykologia ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se korvasi hylemorfismin (ruumis + sielu = yksi substanssi) fiktiolla ihmisestä pelkkänä mitattavana mekanismina tai valittavana identiteettinä. Sielunhoito vaihtui diagnooseihin, lääkkeisiin ja patologisointiin.

Kasvatustiede ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se loi fiktion “lapsikeskeisestä kasvatuksesta ilman auktoriteettia” ja tuottaa kaikkeen muuhun paitsi nykyajan dogmeihin kriittisesti suhtautuvia, mukautuvia kuluttajia sen sijaan, että kasvattaisi hyveellisiä ja juurevia suomalaisia.

Ilmastotiede ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se loi fiktion “ihmisen aiheuttamasta ja nurkan takana häämöttävästä katastrofista”, jolle ainoa ratkaisu on globaali byrokratia, energiamurros ja eliitin kasvava valta.

Ravitsemustiede ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se loi fiktion “rasvan vaarallisuudesta ja hiilihydraattien terveellisyydestä”, joka palveli teollisuutta ja korkean aikapreferenssin kulutuskulttuuria. Valistuksen mitattavan ja mekanistisen ihmiskuvan mukaisesta “kalorit ja makroravinteet” -ajattelusta tuli ruokateollisuuden palvelija.

Sukupuolentutkimus ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se loi fiktion “sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona” ja hajotti biologisen todellisuuden sekä perheen teloksen.

Valistuksen jälkeinen lääketiede ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se loi fiktion kehosta korjattavana teknologisena objektina, jossa biologinen todellisuus voidaan muokata markkinoiden ja ideologian ehdoilla. Transhumanismi ja kehon mielivaltainen muokkaus ovat vain jäävuoren huippua.

Valistuksen jälkeinen oikeustiede ei ole epäonnistunut.
Se on onnistunut: se muutti tomistisen luonnollisen oikeuden moderniksi luonnonoikeudeksi ja lopulta oikeuspositivismiksi. Se korvasi orgaanisen tapaoikeuden fiktioilla hypoteettisesta luonnontilasta ja yhteiskuntasopimuksesta - autonomisten yksilöiden mielivaltaisesta sopimuksesta, joka ei enää perustu teleologiseen luotuun järjestykseen. Ilman objektiivista hyvää laki muuttuu pelkäksi valtion tai kansainvälisten elinten tahdoksi (= nykyinen oikeuspositivismi).

Joku sanoo: ”osa noista tieteistä on uudempia kuin valistus”. Kyllä, mutta ne ovat suoraa seurausta niistä premisseistä, jotka valistus asetti; siitä fiktiosta, jonka valistus loi.

Ongelma ei ole siinä, että valistuksen projekti olisi joiltain osin epäonnistunut. Ongelma on siinä, että se on onnistunut enemmän kuin hyvin. Ja täydellistyy koko ajan.

[🏹 Aallontie @armas_aallontie]

"Oot Laatokka Karjalan povi,
joka kuohuvi tuskissaaan.
Vaan lauluus ei kuolema sovi,
Siinä nousevan leijonan ääni
Soi kuningas-unelmiaan."

Sanoittanut Mikko Uotinen ja säveltänyt Oskar Merikanto

[ุ @muumiano]

Kristus nousi kuolleista halleluja!
Hyvää pääsiäistä kaikille

[ุ @muumiano]

JUURI NYT: Iljettävä demlasyöpä tappaa Suomea edelleen

[Joonas Ilmasti @joonasilm]

Kun abortti kehystetään oikeuskiistana (naisen ”oikeus kehoonsa” vs. kohtulapsen ”oikeus elämään”), koko keskustelu luisuu konstruktivistiseen ansaan.

Keskustelusta tulee subjektiivisten oikeuksien nollasummapeliä, jossa ei enää ole yhteistä objektiivista todellisuutta (elämän telos, luonnollinen laki, hyve): vain ”minun oikeuteni on tärkeämpi”.

Tämän oikeuskehyksen omaksuminen on nimenomaan juuri abortin vastustajille jatkuvaa syöksykierrettä:
Koska liberaali paradigma lähtee juuri siitä, että ihmiset nähdään muista ihmisistä irrallisina atomeina, niin yksilön autonomia nousee kaikkein pyhimmäksi oikeudeksi. Pro life häviää jo sillä hetkellä, kun se hyväksyy tämän liberaalin oikeuskehyksen, koska silloin se myöntää implisiittisesti, että abortti on legitiimi tasapainottelukysymys kahden oikeuden välillä.

Kohtulapsen oikeus elämään näyttää abstraktilta ja etäiseltä, ja keskustelu siirtyy automaattisesti kaltevalle pinnalle: milloin naisen oikeus voittaa kohtulapsen oikeuden? Ensin 12 viikkoa…sitten 20 viikkoa…lopulta syntymähetkellä.

Tosiasiassa abortti ei ole moderni ”oikeuskiista”, vaan hyveiden harjoittamisen koe tilanteessa, jossa ihmisten välinen valta on äärimmäisen epäsuhtaisesti jakaantunut.

Mitä suurempi ihmisten välinen valtaero on, sitä suurempi on aina hyveiden (erityisesti oikeudenmukaisuuden, maltillisuuden ja rakkauden) vaatimus - koska juuri silloin kiusaus mielivaltaan on suurin.

Lähes jokainen ymmärtää, että poliittisen vallan väärinkäyttö on väärin tai että pomon suhde tämän vastapalkkaamaan harjoittelijaan on väärin.

Lähes jokainen ymmärtää, että lapsen ja tätä kasvattavan vanhemman suhteessa on mahdollisuus monenlaiseen mielivaltaan, koska vanhempi on lasta joka suhteessa luonnollisesti kaikin puolin vahvempi (fyysisesti, taloudellisesti, kokemuksellisesti), mutta vanhemman tehtävä on suojella heikompaa ja kasvattaa lapsi täyteen kukoistukseen (eudaimonia).

Mutta entäs äidin ja isän suhde kohtulapseen? Se on äärimmäisin valtasuhde, jonka luonto tuntee. Kohtulapsi on täysin puolustuskyvytön, äänetön, ”piilossa”. Hänellä ei ole voimaa, ääntä eikä valtaa. Äidillä on absoluuttinen elämän ja kuoleman valta.

Nyt hyvin monet ovatkin sitä mieltä, että äärimmäisen valtasuhteen väärinkäytös on täysin hyväksyttävää, koska ”urakehitys” tai ”ei sovi elämäntilanteeseen”.

Juuri tässä epäsuhtaisuudessa hyve-etiikka ei ole enää ”suositeltavaa”: se on välttämätöntä ihmisyyden säilymiselle. Jos hyve petetään täällä, koko yhteiskunnan perusta murtuu.

Hedelmöityksestä lähtien uusi ihminen on oman DNA:nsa omaava orgaaninen kokonaisuus, jonka telos on kasvaa täyteen kukoistukseen. Abortti ei ole ”valinta”. Se on luonnon järjestyksen katkaisemista. Se on viattoman elämän tuhoamista äidin mukavuuden vuoksi.

Kun ihmisarvoa aletaan suhteellistaa, se ei koskaan pysähdy tähän.

Yhteiskunta, joka hyväksyy abortin, voi kyllä edelleen julistaa olevansa sivistysyhteiskunta - mutta todellisuudessa se on vajonnut takaisin pakanakansojen barbariaan, jossa vahvempi saa tuhota heikomman omien etujensa takia.

Elämä ei ole ”oikeus”. Se on lahja, jota vahvempi on aina velvoitettu suojelemaan.

[🏹 Aallontie @armas_aallontie]

*In memory of the thin blue line that stood against usurper Charles' forces

[🌹🌺 🇫🇮 ✸ @seimaturbino]

@muumiano

[ุ @muumiano]

Sinun vuoksesi Jumala on tullut ihmiseksi.

Rauhallista joulua kaikille!

[ุ @muumiano]

etusivu täynnä tämmösiä postauksia pelkele lasiti tuomalane

[Gakushi Fujiwara / 藤原学思 @fujiwara_g1]

つり目騒動、日・フィンランドに詳しい識者の談話。

-与党議員による投稿は極めて深刻
-政府の対応も驚くほど怠慢
-「軽視」のメッセージを与えた
-せっかくの好印象を「偽り」と思わせた
-フィンランドに壊滅的な被害を与えかねない
-政府、フィン党は明確な謝罪を
https://t.co/55sSE4wbRT