Pentti Tolonen

[Pentti Tolonen @pentti56]

Albert Rivera lo clavó

[Rubén @rjlapetra]

Qué me dices si alguien te contará hace muchos años todo lo que ha sucedido en política hasta 2026.

Un viajero en el tiempo se coló en el Congreso el 22 de julio de 2019 y te lo contó. Ni Netflix ni HBO o Prime...

ESCALOFRIANTE:

[Profesor secundario @profsecundario]

Cuidado con lo que descubre este argumento: el partido socialista, impulsado por un sindicato socialista catalán "de inquilinas", pretendía imponer un modelo que sabían que iba a empeorar el mercado de la vivienda en el resto de España sin afectar a Cataluña. Su proyecto es empobrecernos al máximo.

[Mossad Commentary @MOSSADil]

🚨 UN FINALLY ADMITS TO CREDIBILITY OF OCT. 7, 2023, VICTIMS TESTIMONY OF PALESTINIAN TERRORISTS COMMITTING S*EXUAL VIOLENCE INCLUDING TORTURE

The UN says there are “reasonable grounds to believe” s*exual violence occurred during the Oct. 7 Hamas-led attacks, including r*ape and gang r*ape.

Investigators also found evidence indicative of s*exualized torture and documented incidents involving the r*ape of women’s corpses.

[Isabel Díaz Ayuso @IdiazAyuso]

O comunismo o libertad.

Esta es la batalla que se libra en España.

[Isabel Díaz Ayuso @IdiazAyuso]

De la moqueta a la caseta. La izquierda se está volviendo ocupa de todo.

[Juan Soto Ivars @juansotoivars]

Obra maestra.

[Alpo Rusi @RusiAlpo]

https://t.co/xCPZ8FsCik

[Nina Varsavsky @ninavars]

No sé vosotros, pero yo estoy cada vez más preocupada por todo lo que está pasando en España.

Invasión en Ceuta. La izquierda acampando en Sol hablando de expropiar viviendas y normalizando la okupación. El presidente y su entorno metidos en escándalo tras escándalo. Figuras del PSOE demasiado cercanas a una narcodictadura.

Y lo peor es que parece que ya nos estamos acostumbrando a todo.

España está cavando su propia tumba.

[Martin Varsavsky @martinvars]

Hoy vence el plazo constitucional para presentar los Presupuestos Generales del Estado de 2027. El artículo 134.3 dice que el Gobierno debe llevarlos al Congreso al menos tres meses antes de que termine el año. No hay proyecto. Es el cuarto año seguido que se salta.

Me explico. España sigue con las cuentas de 2023. Prorrogadas. El ministro de Hacienda, Arcadi España, promete presentarlas antes de que acabe el año. Es decir, fuera de plazo otra vez. Sánchez avisa de que si no salen en diciembre habrá elecciones. Mientras, gobierna a golpe de decreto porque no tiene mayoría para un presupuesto de verdad.

Un país sin presupuesto no es un detalle técnico. Es un Gobierno que no puede cerrar un acuerdo político y reparte gasto por decreto. Menos control parlamentario, más improvisación, más deuda.

La Constitución no es un consejo. Es una regla. Y la incumplen por cuarto año.

[Jukka Kopra @jukka_kopra]

Lindtman taipuu vasemmalle turvallisuuspolitiikassa

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on väläyttänyt epäluottamusta koko hallitukselle Lähi-idän politiikan vuoksi. Ennen näin kovia puheita SDP:n kannattaisi kuitenkin katsoa peiliin. SDP:n sisältä on totuttu kuulemaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hyvin erilaisia puheenvuoroja.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2025 puolustusselonteon, jossa Israel määritellään Suomen olennaiseksi puolustusmateriaaliyhteistyön kumppaniksi. Myös SDP hyväksyi tämän linjauksen.

Päätös Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän hankkimisesta Israelista tehtiin SDP-johtoisen hallituksen aikana. Nyt SDP uhkaa hallitusta epäluottamuksella, kun puolustusministeri huolehtii tämän Suomelle kriittisen järjestelmän materiaaliyhteistyöstä.

Daavidin lingon tehtävä on suojata Suomea ilma- ja ohjusuhkilta. Yhteistyö ei pääty järjestelmän ostamiseen. Sen toimituksista, ylläpidosta, päivityksistä ja suorituskyvystä on huolehdittava myös tulevina vuosina.

Puolustusministerin tehtävä on huolehtia Suomen puolustuksen toimintaedellytyksistä. Siihen kuuluu myös Suomelle kriittisten puolustusjärjestelmien materiaaliyhteistyöstä huolehtiminen. Ja tätä tehtävää ministeri Häkkänen on hoitanut.

Lindtman sanoo pitävänsä Daavidin lingon tarpeellisuutta Suomelle itsestään selvänä. Mutta täysin epäselvää on nyt, miten SDP hoitaisi tämän Suomen puolustukselle kriittisen järjestelmän yhteistyön?

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan johdonmukaisuutta. Yhteisesti hyväksyttyjä linjauksia ei voi yhtenä päivänä kannattaa ja seuraavana käyttää perusteena epäluottamukselle. SDP:n kannattaa laittaa ensin oma linjansa kuntoon.

[Willy Tolerdo @WillyTolerdoo]

TODOS DESCOJONÁNDOSE DE LOS PROGRES
🤣🤣🤣🤣🤣

[John Cleese @JohnCleese]

I am also an icon, a clandestine Nazi, an example to the youth of today. a Bristol City supporter and a grumpy old man

I have certificates for all of these, one signed by a Python

But the description I like best is the one bestowed on me recently by my wife...' nasty little man '

She and I laughed for about a week

Explain that to the wokes

At all of them

[Martin Varsavsky @martinvars]

Cuando el socialismo grita verde vienen a robarte. Ahora el nuevo timo es el de la baterías, lo explico. Para que si sirven y para que no sirven.

[Mikhail Khodorkovsky @khodorkovsky_en]

Putin: The war will continue until its root causes are eliminated.

The root cause of the war:

[Denys Shtilierman @DenShtilierman]

Абсолютно правильні слова міністра закордонних справ України Андрія Сибіги:

«14 із 15 членів Ради Безпеки ООН підтримують припинення вогню. Лише один агресор блокує його».

«Росія незаконно займає місце СРСР за цим столом. Агресор має бути видалений зі складу Ради Безпеки ООН», - сказав голова МЗС України.

Росія ніколи не була державою-засновницею Організації Об’єднаних Націй. Під Декларацією Об’єднаних Націй від 1 січня 1942 року відсутній будь-який підпис представників Росії. Російська Федерація (РСФСР або Росія) не була ані членом-засновником ООН, ані учасником Конференції в Сан-Франциско 1945 року - на відміну від України, яка 27 квітня 1945 року була офіційно включена до переліку держав-засновниць ООН. Росія ніколи не проходила жодної офіційної процедури прийняття в ООН.

Більше того, Російська Федерація ніколи не ратифікувала Статут ООН, що є обов’язковою умовою для держав-членів відповідно до статті 110 Статуту. Таким чином, Статут ООН формально не є обов’язковим для Росії, що вона послідовно демонструє протягом усієї своєї новітньої історії.

Те, що Російська Федерація досі незаконно окупує місце в ООН та Раді Безпеки ООН, - це демонстрація повного занепаду міжнародного порядку, що базувався на праві, а не на силі.

Тепер, коли Україна сильна, ми мусимо повернути верховенство міжнародного права і вигнати Росію з ООН! Quis nisi nos!

Закликаю всіх підписати міжнародну петицію з цього питання і посилити запит на вигнання Росії з незаконно окупованого місця СРСР в ООН: https://t.co/OYSkRkhyL2

[Status-6 @Archer83Able]

Polish Foreign Minister Radosław Sikorski at the UN Security Council:

🗣 "To the representatives of the Russian Federation, I have this to say: You have been trying to conquer Donbas for over twelve years and Kyiv for over four. You have been stopped by heroic Ukraine, a country with one-tenth of Russia's GDP. But Poland has almost half of your GDP. Europe has 10 times your GDP. NATO has 25 times your GDP. You can still kill a lot of people, but you cannot win. You can stop this imperial war of choice at any time. Don't endanger Europe and the world any further. Stop destroying Russia's future. Sergey, I know you're listening. Tell your boss: 'enough is enough.' Thank you."

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Kun myötätunto irtoaa järjestä

Empatia on yksi ihmislajin ainutlaatuisimmista hyveistä. Ilman kykyä tunnistaa toisen kärsimys ei synny sopimuksia, luottamusta eikä sivistynyttä yhteiselämää. Siksi sen arvostelu tuntuu monesta pyhäinhäväistykseltä. Juuri siksi empatia onkin niin vaarallinen ase silloin, kun se karkaa käsistä. Evoluutiopsykologi Gad Saad on nimennyt ilmiön, jossa myötätunto ei enää palvele yhteisön elinkelpoisuutta vaan kääntyy sitä vastaan: suicidal empathy, itsetuhoinen empatia. Se ei ole empatian vastakohta. Se on empatiaa, joka on irrotettu mittakaavasta, vastavuoroisuudesta ja pitkän aikavälin seurauksista.

Länsimaisen oikeusvaltion puolustajan lähtökohta on tässä yksinkertainen. Vapaa yhteiskunta ei ole itsestäänselvyys, vaan historiallinen ihme: yksilön oikeudet, ansioajattelu, sopimusten pitäminen, naisen ja miehen yhdenvertaisuus lain edessä, sananvapaus ja omaisuudensuoja. Näitä ei ylläpidetä pelkällä hyvällä tahdolla. Niitä ylläpidetään instituutioilla, rajoilla ja kulttuurisella jatkuvuudella. Empatia, joka kieltäytyy näkemästä tätä, ei ole jalompaa sivistystä. Se on avoimen yhteiskunnan itsemurha.

Tämä empatian vääristymä on juuri se psykologinen maaperä, johon rinnakkaisyhteiskunnat ja poliittinen islam juurtuvat. Kun länsimainen päätöksentekijä solmii hiljaisia sopimuksia ja rajoittaa sananvapautta välttääkseen "loukkaamasta" vaativaa vähemmistöä, kyse ei ole vain pelkuruudesta. Kyse on kaapatusta moraalijärjestelmästä.

Loiset mielessä, väärä kohde sydämessä

Saadin ajattelussa on kaksi kerrosta, jotka selittävät toisiaan. Ensin tulevat idea pathogens, ajatusloiset: kulttuurirelativismi, usko ihmiseen tyhjänä tauluna, uhriuden palvonta ja totuuden alistaminen oikeille tunteille. Ne syntyvät tyypillisesti yliopistomaailmassa ja leviävät sieltä mediaan, hallintoon ja kulttuurieliittiin. Relativismi opettaa, ettei meillä ole oikeutta arvioida toisen kulttuurin tapoja. Uhrikultti opettaa, että heikomman osapuolen kertomus on aina tosi, yksinomaan valta-asetelman vuoksi. Postmoderni kieli opettaa, että objektiivinen totuus on pelkkää sortavaa vallankäyttöä.

Kun kognitiivinen järjestelmä on näin vallattu, tunnejärjestelmä seuraa perässä. Empatia ei katoa, se vain ampuu väärään kohteeseen. Sama ihminen, joka on äärimmäisen herkkä kaukaisen vieraan kärsimykselle, saattaa suhtautua täysin kylmästi oman kaupunginosansa vanhukseen, veronmaksajaan tai tyttöön, jonka turvallisuus heikkenee, kun julkista tilaa ei enää suostuta valvomaan. Saadin pointti ei ole, että empatia itsessään olisi paha asia. Psykopaatilta se puuttuu. Ongelma on hyperaktivoitunut, viholliselle tarjottu myötätunto: tekijän ymmärtäminen uhrin kustannuksella, vieraan edun asettaminen oman yhteisön edelle ja symbolisen hyvyyden valitseminen konkreettisen vahingon kustannuksella.

Tässä piilee sivistyneistön ja poliittisen päätöksentekijän erityinen haavoittuvuus. Korkea koulutus, vauraus ja status mahdollistavat sen, mitä on kutsuttu luksususkomuksiksi (luxury beliefs): uskomuksiksi, joiden tuottamat kustannukset lankeavat muiden maksettaviksi. Sivistynyt porvarillisuus ihailee omaa inhimillisyyttään. Se lukee oikeat kirjat, äänestää oikein ja paheksuu kovaa kielenkäyttöä. Se voi tehdä näin, koska sen omat lapset eivät yleensä istu siinä oppivelvollisuuskoulun S2-luokassa, jossa yhteinen kieli on kadonnut ja kunniaväkivallan normit astuneet tilalle. Se voi vaatia rajatonta avoimuutta, koska sen oma elämä on edelleen turvallisesti suljettu.

Tämä ei ole salaliitto. Kyseessä on statuspeli yhdistettynä syyllisyyteen. Lännen menestys aletaan kokea syntinä, ei arvokkaana perintönä, jota on velvollisuus suojella. Kun hyvyyden mittariksi tulee se, kuinka ehdottomasti kieltäydyt puolustamasta omia arvojasi, vihamielisen ideologian - kuten poliittisen islamin - on helppo astua sisään. Se käyttää isännän empatiaa tämän omana hirttoköytenä.

Hyve ilman rajaa lakkaa olemasta hyve

Toimiva oikeusvaltio ei tarkoita rajatonta avoimuutta. Se on yksilön vapautta yhteisten sääntöjen alla. John Stuart Millin vahinkoperiaate ei tarkoita, ettei yhteisö saisi puolustaa itseään. Se tarkoittaa, että valtiolla ei ole oikeutta holhota aikuista hänen omassa elämässään, kunhan hän ei vahingoita toista. Mutta kun vahingon tuottaminen määritellään uudelleen pelkäksi "loukkaantumiseksi", ja oikeus loukkaantua varataan moraalisen uhrihierarkian huipulle, vapaa yhteiskunta kääntyy itseään vastaan.

Itsetuhoinen empatia näkyy politiikassa toistuvana kaavana, aivan kuten Turun ja Vantaan tapaukset ovat osoittaneet. Kun poliitikko lukee uskonnollista tekstiä ääneen ja arvioi sitä perustuslain valossa, hänen oma viiteryhmänsä rankaisee häntä. Miksi? Koska totuuden puhuminen koetaan "vastuuttomaksi", jos se häiritsee vähemmistön tunteita. Sananvapautta rajoitetaan, jottei kukaan tuntisi oloaan ulossuljetuksi - ja samalla suljetaan ulos ne, jotka yrittävät kuvata todellisuutta ja puolustaa lakia.

Pragmaattinen vastaväite ei kehota julmuuteen, vaan kysymään: mitä tapahtuu seuraavaksi? Empatia, joka ei kanna vastuuta pitkän aikavälin seurauksista, on pelkkää estetiikkaa. Se tuottaa päättäjälle hyvän ja suvaitsevaisen mielen nyt, mutta lasku lankeaa myöhemmin yhteiskunnan heikoimmille: naisille lähiöissä, veronmaksajille joiden palvelut rapautuvat, ja niille maahanmuuttajille, jotka pakenivat tänne juuri sitä sortavaa järjestelmää, jota itsetuhoinen empatia nyt kieltäytyy vastustamasta.

Suomi on tässä suhteessa erityisen hauras. Hyvinvointivaltio ei ole universaali, ehtymätön automaatti. Se nojaa historiallisesti poikkeukselliseen luottamukseen, yhteiseen kieleen ja oletukseen siitä, että säännöt koskevat poikkeuksetta kaikkia. Kun nämä oletukset murenevat, jäljelle ei jää enemmän inhimillisyyttä. Jäljelle jää kalliimpi, epäluuloisempi ja autoritaarisempi järjestelmä - juuri se, mitä jokaisen vapauden puolustajan pitäisi eniten pelätä.

Sivistys ilman itsesäilytystä on koriste

Sivistys on Suomessa ollut pitkään ylpeydenaihe, eikä syyttä. Siihen kuuluvat lukutaito, yliopistot, konsensus ja kansallinen projekti köyhyydestä vaurauteen. Mutta sivistys, joka kieltäytyy tekemästä eroa totuuden ja valheen, sopeutujan ja sopeutumattoman tai uhrin ja todellisen hyväksikäyttäjän välillä, ei ole enää todellista sivistystä (Bildung). Se on pelkkä etiketti. Se on pelkkää kykyä lausua oikeat, hyväksytyt lauseet hienoissa salongeissa ja valiokunnissa.

Saadin käyttämä vertaus hermostoon iskevistä loisista on tarkoituksella karkea: tietyt loiset saavat isäntänsä hyppäämään veteen hukuttautumaan, koska loinen itse lisääntyy vedessä. Ajatus ei ole, että ihmiset olisivat hyönteisiä. Ajatus on, että tunnejärjestelmä voidaan kaapata ideologialla niin, että yksilö ja kokonainen yhteiskuntaluokka toimivat omia pitkän aikavälin etujaan vastaan - ja kokevat sen kaiken lisäksi moraaliseksi ylemmyydeksi.

Kun hyvyys mitataan sillä, kuinka vähän asetat asioille ehtoja, instituutioiden puolustaminen näyttää barbaarisuudelta. Silloin raja, karkotus, rangaistus ja vaatimus "näin meillä eletään" -asenteesta tuntuvat rumilta asioilta. Rumalta näyttää tällöin myös sivilisaatio, joka kieltäytyy kuolemasta kohteliaasti.

Vapauden ja järjestyksen puolustaminen ei kaipaa tässä veristä nationalismia eikä kollektiivisen syyllisyyden asettamista. Se kaipaa aikuisuutta. Yksilö on vastuussa teoistaan. Valtio on ensisijaisesti vastuussa omien kansalaistensa turvallisuudesta ja perustuslaillisen järjestyksen säilymisestä. Maahanmuutto voi olla rikkaus, jos se on valikoivaa, vastavuoroista ja sidottu sääntöihin. Se on taakka, jos se tuo mukanaan rinnakkaisyhteiskuntia, joiden arvot kieltävät juuri ne vapaudet, jotka sivistysvaltio pitää pyhinä.

Tässä piilee myös aito empaattinen argumentti, jota itsetuhoinen empatia ei kestä. Todellinen myötätunto naista, homoa, toisinajattelijaa ja uskonnotonta kohtaan tarkoittaa, ettei maahan tuoda eikä normalisoida sellaisia järjestelmiä, joissa nämä ihmisryhmät ovat vapaata riistaa. Todellinen myötätunto pakolaista kohtaan tarkoittaa avun viemistä lähelle kriisialueita ja turvapaikan varaamista niille, jotka eivät todella voi palata - ei signaalipolitiikkaa, joka houkuttelee nuoria miehiä vaeltamaan halki mantereiden ja jättää naiset ja lapset leireihin.

Inokulaatio

Saadin resepti on maltillinen, vaikka hänen retoriikkansa on terävää. Älä sammuta järkeä. Älä anna tunteen ylittää näyttöä. Kysy aina, mitä päätöksestä seuraa viiden ja kahdenkymmenen vuoden päästä, ei vain sitä, miltä se näyttää twiitissä. Puhu totuus ääneen, vaikka valtuustosalissa tulisi hiljaista.

Länsimaisen oikeusvaltion puolustajalle tämä on kotiinpaluu, ei kääntymys. Vapaus edellyttää järjestystä. Järjestys edellyttää yhteisiä standardeja. Yhteiset standardit edellyttävät kykyä sanoa ei: ei sille, joka halveksii isäntämaan lakeja; ei oppijärjestelmälle, joka kieltää vapaan arvostelun; ja ei myötätunnolle, joka rakastaa vierasta enemmän kuin omaa lastaan. Empatia säilyy. Sitä vain ei enää käytetä sivilisaation irtisanomissopimuksena.

Länsi ei kuole siihen, että se olisi liian julma. Se kuolee siihen, että sen koulutetuin kerros oppii häpeämään omaa kykyään erottaa ystävä vihollisesta, vieras vieraasta ja hyve sen irvikuvasta. Sivistys, joka ei puolusta itseään, ei ole enää sivistystä. Se on vain kaunis tapa hävitä.

[Gabrielius Landsbergis🇱🇹 @GLandsbergis]

In Kyiv I proposed two tools for Europeans to show Putin that he won’t win his hybrid war against us, even if the Americans less interested in helping us.
1) Invite Ukraine into JEF (Joint Expeditionary Force)
2) Produce 100 million drones per year

[Unai Cano @unaicano10]

🔴 ÚLTIMA HORA | Un aficionado prepara un cartel falso de apoyo a un piloto de Nueva Zelanda para que le graben las cámaras de la Fórmula 1 y cuando le enfocan la gira y luce el mensaje "Pedro Sánchez hijo de puta".

Jodido genio 👏👏👏

[Peter Clack @PeterDClack]

China now makes about 86–88% of the world’s solar modules, and an even higher share of the wafers and cells behind them.

It produces roughly three-quarters of lithium-ion batteries and holds about 80% of cell-making capacity. Chinese firms account for around 70% of EV batteries actually installed. They supply the majority of wind-turbine components and, in 2025, about four-fifths of the turbines that went up worldwide. They still pour just over half of the planet’s crude steel.

It is the largest, quietest transfer of industrial capacity in modern history. On manufacturing value added, China has gone from about 6% of the world in 2000 to roughly 27–30% now. It out-produces the next eight countries put together, and the United States, Germany and Japan combined.

America’s share has slipped from the low twenties to the mid-teens; Europe’s from about a quarter to the mid-teens; Japan’s from the low teens to about 5%.

The power behind that machine is still coal. China runs nearly 1,200 coal plants and more than 1,200 GW of coal capacity — about half of everything operating on Earth. In 2025 it commissioned 78 GW of new coal plant, a ten-year high, and another 30 GW in the first half of 2026. That is the old 'six large units a month' in practice. It mines around 4.7–4.8 billion tonnes of coal a year, more than four times second-place India.

Beijing has a carbon-neutrality date — 2060 — and a pledge to peak emissions before 2030. What it has not done is bind its factories to a Western 2050 net-zero timetable, or treat steel mills and battery plants as disposable. Coal is still treated as the dispatchable backbone that lets the rest of the system run.

The West, by contrast, spent two decades talking decarbonisation while offshoring the industries that make the hardware. The result is the joke that dare not speak its name.

The Western green transition now depends, almost end to end, on equipment built in a country that still adds coal capacity by the tens of gigawatts. Solar farms in Europe and America are assembled from Chinese modules. Grid batteries are Chinese cells. A growing share of the turbines are Chinese machines.

The energy source the West has spent a generation demonising is what made that supply chain possible. It should be the loudest industrial and geopolitical story in the Western world.

It barely rates a mention.