runografi

Runonystävän kantapaikka

[runografi @runografi]

”Jokin virtaa kuin filmirulla. Aika, elämä, kenties jopa itseys.” Carlos Lievonen kirjoittaa Aatos August Ketvelin teoksesta eKr., jossa ”toistuva motiivi ovat elokuvat: niiden katseleminen, erilaiset katseluympäristöt ja laitteistot sekä itse teokset.”

📍https://t.co/u6nU3ixE1G

[runografi @runografi]

”Tässä teoksessa koti on oma suojaisa pesä, vaikka ensimmäiset säkeet saavat sen tuntumaan haudalta.”

Katri Korhosen esikoisteos tarkentaa näkökulmansa kotiin ja innoittaa kriitikko Veera Kiurujoen pohtimaan kodin kysymyksiä lyyrisellä otteella.

https://t.co/Rv1vIxrkZe

[runografi @runografi]

🛝Otso Venho kirjoittaa, miten Etäisyys, leikissä tutkaillaan muun muassa ”sanaleikkejä, assosiatiivista dialogirunoutta Wu-Tang -räppäri Ghostface Killahin kanssa, tunnustuksellisuutta sekä maksimalistisesti kirjan aukeamille purkautuvaa minimalismia.”

https://t.co/0x6JtyQZQD

[runografi @runografi]

”Aikion ruumiillisesti vaikuttavat kuvat skalpeeraavat masennuksen, joka on samanaikaisesti fyysistä kipua ja metafyysistä hätää.”

Niklas Ferm kirjoittaa Inger-Mari Aikion runoteoksesta Tänään on viimeinen päiväni.

Lue lisää Runografista:
https://t.co/MhfzsPmzVd

[runografi @runografi]

🌲Mitä kävisi jos miljoona suomalaista menisi metsään loitsimaan?

🌳Muun muassa siitä kirjoittavat Paula Sankelo ja Saara Laakso dialogikritiikissään Saila Susiluodon Rituaalista (Bokeh 2025). Voiko ympäristösuojelussa hyödyntää loitsujen voimaa?

📍https://t.co/4DyLJBFnFL

[runografi @runografi]

🌲Anni Katajapuu kirjoittaa Olli Heikkosen runoteoksesta Hallitut vallat. Teos osoittaa, että ”sotahistoriaa on mahdollista käsitellä runouden keinoin hienovireisesti ja ilmaisuvoimaisesti ilman propagandistista painotusta.”

📍https://t.co/gNpEUW3Qnf

[runografi @runografi]

🪸”Muistot kulkevat runoissa usein kohti vimmaista sekstailua.” Venla Niinistö kirjoittaa Elena Sulinin teoksesta aavekoralli / aavikkoralli, joka ”ammentaa runsaasti merikuvastosta niin konkreettisesena ympäristönä kuin merkityksiä kantavana metaforana.” https://t.co/gMqAscjUDO

[runografi @runografi]

🦆”Teksti kohisee kuin kaupungin erilaisista äänistä koostuva taustahäly. Jostain kuuluu linnun vaimea ääni.”

🦉Anni Katajapuu kirjoittaa Miska Revon Linnuista ja pohtii teoksen esittämää ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.

https://t.co/oTx8MrCa3C

[runografi @runografi]

🧜‍♀️”Viaton pieni merenneito vai tekoälyn seireeni?”

💻Ville K. Taipaleen Merenneitosingulariteetti saa kriitikko Veera Kiurujoen pohtimaan nimimotiivia. Teos ”puhuu tekoälystä ja ruumiillisesta kokemuksesta algoritmien läpäisemässä maailmassa.”

https://t.co/k78FmqZ0NP

[runografi @runografi]

”Teoksen keskushenkilö ei ole Reippailija-Hemulin kaltainen mutkaton energiapakkaus.”

Saara Laakso kirjoittaa Raisa Jäntin spiraalimaisesti rakentuvasta teoksesta Kunnes minua ei jää, joka on pinnalta katsoen yiquanista kertova urheilukirja.

Lue lisää: https://t.co/hKdU9X3rTx

[runografi @runografi]

🌟Rakkauden ja kuoleman pohdintaa sekä auringonlaskunvärisiä verbaalisia huokauksia. Runografin pukinkontista pyörähti kaksi loistavaa kritiikkiä joulunaikaa valaisemaan.
Lue Aki Salmelan teoksesta ~: https://t.co/nvmHhKW9FU
ja Annamari Niskasen kirjasta: https://t.co/hYfEUuEdD2

[runografi @runografi]

🐻Runografin uusin pääkirjoitus on julkaistu ja tällä kertaa muotona on päätoimittaja Laura Kärkkään ja toimitussihteeri Anna Kallion kirjoittama dialoginen reportaasi taannoisesta Tanssiva karhu -palkintogaalasta. Mitkä ovat vuoden kovimmat runokivet?

https://t.co/RaFFYJ9kw3

[runografi @runografi]

📻”Mihin tai keneen ihmiset ankkuroituvat yksinäisyyden ylittääkseen, minkälaiseen Marconi-huoneeseen vetäytyvät kun tarvitsevat rauhaa?”

Näin kysyy Sofia Blanco Sequeiros kirjoittaessaan Carina Karlssonin runoteoksesta Marconirummet (S&S 2024). https://t.co/CHvYiufzJK

[runografi @runografi]

🧠”Ihmismielen syvyydet rinnastetaan jäätiköihin, alppiniittyihin ja monsuunimetsiin.”

✏️Janne Löppönen kirjoittaa Aulis U. Lehtisen tiettyä hämäryyttä vaalivasta teoksesta Ihmisyys meissä talvehtii (Kaarna Kustannus 2025).

Lue lisää Runografista: https://t.co/CcSkmzEiPN

[runografi @runografi]

🧊Millaista on 2020-luvun luontorunous?

🌨️Juho Narsakka pohtii muun muassa sitä kirjoittaessaan Paula Sankelon esikoisrunoteoksesta Katoava jää (Warelia 2024), jossa ”luonto, ja erityisesti jää, nousee lyyrisen rakkauden kohteeksi.”

📍Lue kritiikki: https://t.co/oPGJdzA5Qt

[runografi @runografi]

❄️Helmi Nöjd lukee auki Saila Susiluodon Akheronin eetosta. Nöjdin luennassa joki kuvastaa ”jonkinlaista kognitiivista dissonanssia suhtautumisessa ekokriisiin”. Proosarunojen lisäksi säemuotoiset pitkät runot ”satavat katarttisesti kuin lumi”.

https://t.co/gkrn3xI0FA

[runografi @runografi]

Juhlista Aleksis Kiven päivää lukemalla runouskritiikkiä! Veera Kiurujoki kirjoittaa Hyde Hytin Ahasverasta, jonka ”sonettimukaelmien keskiössä on yleiselle tasolle jäävä ihmisyyden pohdinta ja kulutuskritiikki sekä kaipuu jonnekin – kotiin tai kauas.”
https://t.co/t5ai4sJFvg

[runografi @runografi]

📚”Kuvittele, että seuraat raporttia katastrofialueelta”.

✏️Paula Sankelo kirjoittaa Alba Ala-Pietilän Säiliöstä, joka tutkii ”säiliöimisen ja tallentamisen mahdollisuuksia”. Teoksessa virtaava tuhon kuvasto kutsuu kriitikon kokeilevaan ajatusleikkiin.

https://t.co/2Kf7dkb9rB

[runografi @runografi]

✏️Mehiläiset parveilevat ja metsä tihentyy, kun Anna Kallio kirjoittaa Runografissa Katja Meriluodon Mehiläisen painosta ja Reeta Holopainen Meriluodon teoksesta Puun avaruudesta.

🐝Mehiläisen paino: https://t.co/M6KCXfdS4D
🌲Puun avaruudesta: https://t.co/TeT2gWe65L

[runografi @runografi]

”Mietin tätä kritiikkiä kirjoittaessani toistuvasti teoksen erästä lukemisesta juopunutta lausetta: ’Kuinka ilmaista ihailu haltuunoton sijaan?’”

Niklas Ferm kirjoittaa Maria Matinmikon hybridisestä teoksesta SIIS NIIN, suuri ihmetys.

https://t.co/TVC2aIznd1