Kokoomuksella on ihan jäätävä naisongelma puolueessa.
Puhutaan länsimaisista arvoista ja sananvapaudesta,
seinät ovat leveällä ja katto korkealla.
Koti, uskonto & isänmaa ovat nykyään vain kirosana.
Olen eronnut Kokoomuksesta ja luopunut kaikista puolueen nimissä olevista luottamustehtävistäni.
Minut erotettiin viime viikolla Turun Kokoomuksen valtuustoryhmästä, koska en suostunut sensuroimaan itseäni tai poistamaan tekemiäni videoita.
Aluksi ajattelin jäädä ja taistella puolueen sisältä käsin, koska tiedän, että moni jäsen ja äänestäjä jakaa mun huoleni.
Pian kävi kuitenkin selväksi, miten peliä pelataan. Julkisen keskustelun ja puolustamiseni sijaan vastaukseksi tuli lokakampanja. Minua syytettiin julkisesti valehtelusta, vaikka erottamisen todelliset syyt lukevat mustaa valkoisella asiakirjoissa.
Viimeinen oljenkorsi oli se, kun mediaan ja julkisuuteen alettiin puolueen toimesta syöttää juoruja ja valheita mun mustamaalaamiseksi. On absurdia syyttää yhtä ihmistä puolueen ”bussin alle heittämisestä”, kun puolue heitti minut ensimmäisenä uhriksi.
Kokoomus väittää kannattavansa sananvapautta ja länsimaisia arvoja, mutta se pelkää muslimien reaktioita enemmän kuin seisoo omien periaatteidensa takana. Tai ei niitä voi enää puolueen periaatteiksi kutsua, sillä kokoomus näyttää hukaanneen ne täysin.
Euroopan kehityskulku näyttää jo, mitä tapahtuu kun silmät ummistetaan poliittiselta islamilta. Miksi Turku olisi poikkeus?
En ole katkera, mutta olen saanut tarpeekseni tästä. Tämä ei ole hyökkäys niitä lukuisia hienoja kokoomuslaisia kohtaan, joita kentällä on, mutta itse puolue on mätä. Rehellisellä toiminnalla siellä ei pitkälle pötkitä.
Kiitos kaikille, jotka olette laittaneet viestiä ja seisseet mun tukena. Tämä luku on nyt suljettu. Katsotaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Joskus yksi freudilainen lipsahdus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa puolivillaista selittelyä:
"Se varmasti kiinnostaa kaikkia suomalaisia tässä VAALIEN ALLA, Valtonen vastasi Mäkelälle"
Capsit minun, ettei vaan jää huomaamatta.
https://t.co/2wQ2LyngQR
1/2 Pisatutkimuksen julkistus:
1. Pöyristyminen
2. Selittäminen ettei asia johdu mistään, ei opettajista, oppilaista, ”uudistusmielisestä” rälssistä ja ainakaan ei maahanmuutosta.
3. Jatketaan samalla tavalla päät syvemmällä puskassa ja odotetaan seuraavaa pisaa.
Jaahas, seuraavaksi tärvellään sitten wanhojentanssit. Ei saa enää olla omaa paria, koska kaikilla ei ole. Se on yhdenvertaisuuskysymys. Rehtori haluaa eroon myös binäärisestä sukupuoliasetelmasta.
Hyvä lukiolaiset, tapelkaa tätä wokehulluutta vastaan!
https://t.co/o4zF9qvQGD
AKKUGATE – kuka haluaa luvan ja datan?
Ajovoima-akkujen korjaamisesta käydään nyt kummallista keskustelua.
Viranomaiset vakuuttavat, ettei Suomeen ole lisätty EU-sääntelyä tiukempia kansallisia vaatimuksia.
Mutta samalla kannattaa kysyä jotain muutakin:
Kuka Suomessa on itse esittänyt akkukorjausten sääntelyn kiristämistä – ja millaista järjestelmää tänne halutaan rakentaa?
Kesäkuussa 2026 Suomen Autokierrätys Oy antoi lausunnon ajoneuvolain muutoksesta. Lausunto on Lausuntopalvelussa Juha Kenraalin nimellä.
Siinä esitetään, että sähkö- ja hybridiautojen ajovoima-akkujen sisäiset korjaukset lisätään luvanvaraisiksi.
Lisäksi Suomen Autokierrätys esittää akkuihin tehtäville korjauksille ja muutoksille dokumentointivelvoitetta sähköiseen järjestelmään.
Perusteluissa tämä kytketään muun muassa tuottajavastuun toteutumiseen.
Tässä kohtaa asia muuttuu kiinnostavaksi.
Juha Kenraali toimii Suomen Autokierrätyksen toimitusjohtajana. Hän on aikaisemmin työskennellyt Traficomin tietojohtajana ja sen jälkeen Autotuojat ja -teollisuus ry:n tietojohtajana.
Samalla Kenraali toimii AutoLoop Oy:n toimitusjohtajana.
AutoLoop kertoo itse olevansa Autotuojat ja -teollisuus ry:n sekä Suomen Autokierrätys Oy:n perustama yhtiö.
Sen palveluihin kuuluvat raportointi, data-analytiikka, järjestelmäintegraatiot ja viranomaisyhteistyö.
Yksi AutoLoopin tuotteista on DELV, digitaalinen romuajoneuvojen kierrätysjärjestelmä.
Pysähdytään tähän hetkeksi.
Suomen Autokierrätys esittää akkukorjausten luvanvaraisuutta ja dokumentointivelvoitetta sähköiseen järjestelmään.
Sen toimitusjohtaja johtaa samalla yhtiötä, joka tarjoaa raportointi-, data- ja järjestelmäpalveluja ja jonka tuotteisiin kuuluu jo ajoneuvojen kiertotaloudessa käytettävä digitaalinen järjestelmä.
AutoLoopin perustajat ovat Suomen Autokierrätys ja Autotuojat ja -teollisuus.
Ja Kenraalin työura kulkee Traficomista Autotuojat ja -teollisuuteen ja sieltä Suomen Autokierrätykseen.
Tämä ei todista väärinkäytöstä. Eikä sellaista pidä väittää ilman näyttöä.
Mutta olisi aika erikoista, jos tämä kokonaisuus ei herättäisi kysymyksiä.
Kuka toi akkukorjausten luvanvaraisuuden valmisteluun?
Kuka ehdotti sähköistä dokumentointia?
Millaista sähköistä järjestelmää on ajateltu?
Kuka sitä ylläpitäisi?
Miten järjestelmä rahoitettaisiin?
Onko vaikutuksia kilpailuun ja riippumattomiin korjaamoihin arvioitu?
Ja ketkä olivat mukana Traficomin julkisuudessa mainitsemissa sidosryhmäkeskusteluissa?
Näitä ei tarvitse arvailla.
Olen pyytänyt Traficomilta ja liikenne- ja viestintäministeriöltä asiaan liittyvää valmisteluaineistoa – sähköposteja, muistioita, kokousaineistoja ja sidosryhmäyhteydenpitoa.
Kun aineisto tulee, katsotaan mitä papereissa lukee.
Sillä tässä ei enää puhuta pelkästään siitä, miten sähköauton akku korjataan turvallisesti.
Puhutaan myös siitä, kuka määrittelee korjaamisen ehdot, kuka hallitsee tiedon ja millainen akkukorjausmarkkina Suomeen rakennetaan.
Ja silloin kysymys "kuka hyötyy?" ei ole salaliittoteoria.
Se on aivan normaali kysymys sääntelyä valmisteltaessa.
Taustalla oleva Ilta-Sanomien uutinen ajovoima-akkujen korjauskiistasta:
https://t.co/qJz4Oj96Pi
Hmm...
@kokoomus taitaa olla paniikissa.
Varsinkin tuo vetoaminen "sananvastuuseen" on naurettavaa selittelyä. Sananvapaus joko on tai sitä ei ole.
Kannattaisi vain myöntää, että Turun muslimit eivät tykkänneet, kun Elina kertoi, mitä Islam oikeasti on.
https://t.co/yL2upk6oqB
Pelkästään tämän kuvan pitäisi riittää jokaiselle ajattelevalle yksilölle ensi kevään äänestyspäätökseen. Ketkä vastustivat suomalaisten rahojen lähettämistä Espanjan korruptioon ja Italian ikkunaremontteihin. Muistetaan postata tämä juuri ennen vaaleja. 🫡
@ir_rkp@Jrvinen_J Jatka samaa rataa. Näitä vihavasemmisto idiootteja Suomessa piisaa, niistä ei tarvi välittää, pelkkä kysymys että mikä on nainen saa heidän päänsä sekaisin.
@Jeprokka Tässä taas suomalaiset viranomaiset näyttävät kuinka perseestä ovat. Viranomaisen pitää työskennellä kansalaisille ei vainota heitä. Saatanan tunarit!
AKKUGATE – OSA 2
Mitä EU oikeasti määrää – ja mitä Suomessa on tulkittu ja ehdotettu sen päälle?
Lupa- ja valvontavirasto ilmoitti 1.9., että ajovoima-akkuja koskeva viranomaisohje "ei sisällä uusia kansallisia linjauksia tai viranomaispäätöksiä".
Hyvä.
Silloin tämän pitäisi olla helppo tarkistaa.
Katsotaan rinnakkain, mitä EU:n oma sääntely sanoo – ja mitä Suomen viranomaisohjeessa sanotaan.
EU:n akkuasetus 2023/1542 tunnistaa nimenomaisesti riippumattomat toimijat.
Asetuksen 3 artiklan 23 kohdan määritelmässä mainitaan suoraan myös korjaajat, varaosien ja korjausvälineiden toimittajat, testaajat sekä koulutusta tarjoavat toimijat.
Johdanto-osan 42 kohdassa todetaan, että ajoneuvoihin asennettujen sähköautojen ajovoima-akkujen pitäisi olla riippumattomien ammattilaisten irrotettavissa ja vaihdettavissa.
Samassa kohdassa todetaan, että ajovoima-akkujen suunnittelua, valmistusta ja korjaamista varten valmistajien pitäisi antaa tarvittavat ajoneuvon diagnostiikka-, korjaus- ja huoltotiedot syrjimättömästi.
Ja tämä ei jää vain johdanto-osan kauniiksi ajatukseksi.
EU:n ajoneuvoasetuksen 2018/858 artikla 61 velvoittaa valmistajat antamaan riippumattomille toimijoille OBD-tiedot, vianmäärityslaitteisiin ja työkaluihin liittyvät tiedot, ohjelmistotiedot sekä korjaus- ja huoltotiedot rajoittamattomasti, vakiomuodossa ja syrjimättömästi.
EU:n lähtökohta ei siis ole, että ajovoima-akku olisi autonvalmistajan tai merkkikorjaamon koskematon musta laatikko.
Sitten tullaan olennaiseen kysymykseen.
Mikä EU:n mukaan on UUDelleenVALMISTUSTA?
Akkuasetuksen 3 artiklan 32 kohta määrittelee sen hyvin tarkasti.
Uudelleenvalmistukseen kuuluu:
– kaikkien akun kennojen ja moduulien purkaminen ja arviointi
– uusien, käytettyjen tai jätteestä talteen otettujen kennojen, moduulien tai muiden akkukomponenttien käyttäminen
– kapasiteetin palauttaminen vähintään 90 prosenttiin alkuperäisestä nimelliskapasiteetista
– kaikkien yksittäisten kennojen SoH-arvojen ero enintään 3 prosenttiyksikköä
– akun käyttäminen edelleen samassa alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.
Siis huomio:
EU:n määritelmä ei ole:
"Avasit akun ja vaihdoit yhden alkuperäistä vastaavan moduulin = uudelleenvalmistit akun."
EU on asettanut uudelleenvalmistukselle joukon nimenomaisia ehtoja.
Ja nyt mennään Suomen viranomaisohjeeseen.
LVV:n, Tukesin ja Traficomin 1.9.2026 päivitetyn ohjeen sivulla 24 EU:n varsinainen uudelleenvalmistuksen määritelmä esitetään näine ehtoineen.
Mutta sivulla 32 asia tiivistetään näin:
Jos akku puretaan moduuli- tai kennotasolle kunnostamisessa ja siihen vaihdetaan alkuperäistä vastaavia osia → kyseessä on uudelleenvalmistus.
Tässä kohtaa herää aika yksinkertainen kysymys:
Miten tätä tiivistystä on tarkoitus soveltaa esimerkiksi yhden viallisen OEM-moduulin vaihtamiseen?
Koska EU:n 3 artiklan 32 kohdan määritelmässä ovat lisäksi kaikkien kennojen ja moduulien arviointi, 90 %:n kapasiteettiraja ja 3 %:n SoH-raja.
Mutta vielä kiinnostavampi kohta löytyy sivulta 36.
Esimerkissä autohuoltoon tulee auto, jonka ajovoima-akussa on viallinen kenno tai moduuli.
Suomen viranomaisohjeen mukaan kyse on korjauksesta, kun kunnostamisessa noudatetaan valmistajan ohjeita.
Mutta heti perään todetaan:
Jos korjausta tehdään ilman valmistajan ohjeita, kyseessä on uudelleenkäytön valmistelu tai uudelleenvalmistus.
Ja sivulla 37, vaurioituneen ja vakuutusyhtiön lunastaman ajoneuvon esimerkissä, sanotaan vielä:
"Vaurioituneen ajoneuvon korjaamisessa on noudatettava valmistajan ohjeita, muuten ajovoima-akun katsotaan olevan jätettä."
Tässä on AKKUGATEN osa 2:n ydinkysymys:
MISSÄ EU-SÄÄDÖKSESSÄ TÄMÄ RAJA ON?
Missä EU:n akkuasetuksen artiklassa sanotaan, että valmistajan korjausohjeen puuttuminen itsessään muuttaa tällaisen työn uudelleenkäytön valmisteluksi tai uudelleenvalmistukseksi?
Tai että vaurioituneen ajoneuvon akku katsotaan tämän vuoksi jätteeksi?
Minä en ole tällaista yleistä sääntöä EU:n akkuasetuksesta löytänyt.
Ja tässä asia muuttuu vielä oudommaksi.
Saman suomalaisen viranomaisohjeen sivulla 38 todetaan, että käytettyä akkua, joka ei ole jätettä, voidaan pienimuotoisesti korjata vaihtamalla vioittunut akkukenno alkuperäistä vastaavaan kennoon.
Myös muita alkuperäistä vastaavia osia voidaan vaihtaa.
Eli Suomen omankin ohjeen mukaan akun sisäinen korjaaminen ei itsessään tee akusta uutta tuotetta tai uudelleenvalmistettua akkua.
EU ei myöskään unohda turvallisuutta.
Akkuasetuksen johdanto-osan 20 kohdan mukaan korjatun tai vaihdetun ajovoima-akun on edelleen täytettävä sovellettavat turvallisuusvaatimukset. Jos hyväksynnän kannalta merkitykselliset turvallisuusominaisuudet muuttuvat, voidaan tarvita lisätarkastuksia tai testejä.
Juuri näin sen pitääkin olla.
Turvallisuusvaatimukset, testaus ja vaatimustenmukaisuuden osoittaminen silloin kun rakennetta oikeasti muutetaan.
Mutta se on aivan eri asia kuin sääntö:
"Valmistaja ei ole tehnyt tähän korjausohjetta → tämä ei enää ole tavallinen korjaus."
Varsinkin kun EU:n toinen lähtökohta on nimenomaan riippumattoman korjaustoiminnan ja korjaustietojen saatavuuden turvaaminen.
Ja nyt tulee suomalaisen himmelin seuraava kerros.
Vuoden 2026 ajoneuvolain lausuntokierroksella Suomessa ehdotettiin lisäksi, että sähkö- ja hybridiautojen ajovoima-akkujen sisäiset korjaukset lisättäisiin ajoneuvolain 180 §:n luvanvaraisiin korjauksiin.
Lisäksi ehdotettiin korjausten ja muutosten pakollista dokumentointia sähköiseen järjestelmään.
Tämä pitää sanoa täsmällisesti:
Nämä olivat lausuntokierroksella tehtyjä ehdotuksia.
EU:n akkuasetus ei määrää Suomea perustamaan juuri tällaista kansallista akkukorjaamolupaa ja keskitettyä sähköistä korjausdokumentointijärjestelmää.
Ja ehdotettua akkukorjauslupaa ei myöskään sisällytetty sellaisenaan eduskunnalle 27.8.2026 annettuun HE 141/2026:een. Siinä korjauslupaa laajennetaan uusiin sähkötoimisiin EBTS-jarrujärjestelmiin.
Siis rautalangasta:
EU:
Riippumattomat korjaajat tunnistetaan.
Korjaustietojen syrjimätön saatavuus turvataan.
Korjatun akun pitää olla turvallinen.
Jos turvallisuuden kannalta merkityksellistä rakennetta muutetaan, vaatimustenmukaisuus pitää osoittaa.
Uudelleenvalmistukselle on tarkka, useita ehtoja sisältävä määritelmä.
SUOMEN VIRANOMAISOHJE:
Valmistajan korjausohjeen olemassaololle annetaan erittäin suuri merkitys siinä, pidetäänkö työtä tavallisena korjauksena vai jonakin aivan muuna.
Vaurioituneen ajoneuvon esimerkissä ohjeen puuttuminen voi johtaa jopa akun katsomiseen jätteeksi.
Lisäksi sivun 32 yksinkertaistettu uudelleenvalmistuksen raja kaipaa selityksen suhteessa EU:n 3 artiklan 32 kohdan kaikkiin ehtoihin.
SUOMESSA LISÄKSI EHDOTETTU:
Kansallinen akkukorjaamolupa.
Pakollinen dokumentointi sähköiseen järjestelmään.
Nyt en kaipaa enää ympäripyöreää vastausta turvallisuudesta.
Turvallisuutta tarvitaan.
Ammattitaitoa tarvitaan.
Testausta tarvitaan.
Korjausten dokumentointia tarvitaan.
Mutta kysymys kuuluu:
MIKÄ NÄISTÄ ON EU:N VAATIMUS – JA MIKÄ SUOMEN OMA TULKINTA TAI KANSALLINEN LISÄEHDOTUS?
Jos viranomaisohje todella vain selventää EU-sääntelyä eikä sisällä uusia kansallisia linjauksia, vastauksen pitäisi olla helppo:
Näyttäkää se EU:n artikla, josta valmistajan korjausohjeeseen sidottu korjausraja johdetaan.
Ja jos sellaista artiklaa ei ole, kertokaa avoimesti, mihin oikeusperustaan suomalainen tulkinta perustuu.
Traficomille ja liikenne- ja viestintäministeriölle on jo tehty tietopyynnöt asian valmistelusta.
Katsotaan, mitä paperit kertovat.
Turvallisuus kyllä.
Ammattitaito kyllä.
Testaus kyllä.
Dokumentointi kyllä.
Perusteeton EU:n päälle rakennettava suomalainen himmeli – ei.
🔧🔋🇪🇺🇫🇮
#Akkugate #Akkukorjaus #Korjausoikeus #Sähköautot #Traficom #EU
LÄHTEET:
EU:n akkuasetus (EU) 2023/1542:
https://t.co/MboK65fkuU
EU:n ajoneuvoasetus (EU) 2018/858:
https://t.co/LmS3YOBCY5
LVV / Tukes / Traficom – Ohje ajovoima-akkujen käsittelyyn ja uudelleenkäyttöön:
https://t.co/HjKlC2mvvm
LVV 1.9.2026 – viranomaisohjeen tarkoitus ja väite, ettei se sisällä uusia kansallisia linjauksia:
https://t.co/BKdWXClhJw
Ajoneuvolain vuoden 2026 lausuntokierroksen lausunnot:
https://t.co/8QS011pjVx
HE 141/2026:
https://t.co/KikiUE337L