MinkĂ€ takia tĂ€llĂ€siĂ€ urheilijoita ees lĂ€hetetÀÀn tonne kisoihin..?? Asenne on pĂ€in helvettiĂ€ ja loukki pÀÀllĂ€, ei muutaku kisoihinđ€ Kertokaa ny joku?
@yleisurheilu@SandraBergq@yleurheilu#emkisat#yleurheilu#sul
https://t.co/lQkT7dY9mU
Ben Zyskowicz kysyy A-talkissa demareiden Tytti Tuppuraiselta: âMilloin julkaisette piilottamanne työllisyysvaikutukset? MissĂ€ ne ovat?â Tuppurainen: âEi saivarrella.â @TyttiTup Siis milloin julkaisette? Lupasitte viime vuonna useasti, ettĂ€ kyllĂ€ ne ovat tulossa.
@MLuonuansuu PerinteistÀ vasemmistoajattelua. Kaikki työnantajat ovat riistÀjiÀ ja yrittÀvÀt kusettaa joka kÀÀnteessÀ.
Kumma homma ettÀ suurin osa ihmisistÀ on eri mieltÀ tosta. Itsekin ollut usealla työnantajalla duunissa elÀmÀni aikana eikÀ mitÀÀn ongelmaa, vaikka noin 20 YT:kin koettu.
Viime vuoden toukokuussa aloin kirjoittaa kirjaa Sanna Marinista. Kirjan työnimeksi tuli Sanna Marin â The Dancing Queen. Tein haastatteluja ja pengoin arkistoja.
TĂ€htĂ€in oli ulkomaisissa markkinoissa, ja pöhinĂ€ projektin ympĂ€rillĂ€ oli hyvÀÀ. Marin oli juuri hĂ€vinnyt vaalit, mikĂ€ kiinnosti ulkomaillakin. âTanssikohu" oli tuoreessa muistissa.
Tavoite oli tehdÀ kirja nopealla tahdilla, mikÀ olisi vaatinut työparin tai ryhmÀn. Keskustelin ja kokoustelin tÀstÀ useiden toimittajakollegojen kanssa. Monet Marinin uraa ja pÀÀministerikautta lÀheltÀ seuranneista ihmisistÀ suostuivat puhumaan, ja haastattelut olivat kiinnostavia.
Kuuden viikon työn jÀlkeen pistin hankkeen seis.
Kirjoitin Àsken nettisivuilleni blogitekstin, jossa kerron, mitÀ tapahtui.
https://t.co/ygYK9SoETs
TÀssÀ lyhyt versio:
ONGELMA 1: MARININ KIELTĂYTYMINEN
Sanna Marin kieltĂ€ytyi yhteistyöstĂ€ kirjan suhteen, vaikka yritimme monta kertaa ja eri ihmisten toimesta. Arvauksemme oli jo silloin, ettĂ€ hĂ€n tulee tekemÀÀn kirjan ulkomaisen tahon kanssa. NĂ€in sitten tapahtuikin. En ole tĂ€stĂ€ yhtÀÀn katkera â ratkaisu oli mielestĂ€ni hĂ€nen kannaltaan ihan fiksu. NĂ€in hĂ€nellĂ€ pysyvĂ€t hyvin langat omissa kĂ€sissÀÀn.
ONGELMA 2: DRAAMAN KAARI
Kirja oli tarkoitettu ulkomaisille lukijoille, joista suuri osa olisi vÀkisinkin ollut Marinia ihailevia vasemmistolaisia ja feministejÀ. Oli haastavaa sovittaa yhteen Marinin toimintaa Suomen politiikassa ja sitÀ sokeaa ihailua, joka hÀneen kohdistui maailmalla.
Marin on tehokas johtaja, mutta osaa olla myös töykeÀ ja kiukutteleva. HÀnet halutaan nÀhdÀ maailmalla idealistisena johtajana, vaikka hÀnen menestyksensÀ kotimaassa oli enemmÀn pragmaattisuuden ansiota.
LisÀksi hyvÀssÀ tarinassa sankari kohtaisi vaikeuksia, voittaisi ne ja nousisi lopussa kukoistukseen. Marinin pÀÀministerikauden huippukohta oli kuitenkin heti alussa, kun hÀn osoitti pÀÀttÀvÀisyyttÀ ja toimintakykyÀ koronakriisissÀ.
Keskeinen kÀÀnnekohta tuntui olevan "ateriakohu" toukokuussa 2021. Marinin suhde suomalaiseen mediaan ja omaan virkakuntaan happani. Kauden lopussa tanssikohu oli draamallisesti kiinnostava, vaalitappio ja avioero ongelmallisia.
Tarinan kaaren rakentaminen oli siis vaikeampaa kuin olin ajatellut.
ONGELMA 3: OMAT PRIORITEETIT
Olen viime vuodet kehittÀnyt itseÀni jÀnnityskirjailijana, en tietokirjailijana. Marin-kirja olisi ollut harha-askel polulta, vaikka kiinnostava projekti olikin.
En lopulta halunnut lykÀtÀ hamaan tulevaisuuteen seuraavaa jÀnnÀriÀni nimeltÀ Kotka, koska sen teemat ovat ajankohtaisia. JulkaisuvÀlin venyminen olisi syönyt kahden ensimmÀisen trillerini antamaa jalansijaa sekÀ Suomessa ettÀ Saksassa.
Kotka ilmestyy Suomessa huhtikuussa. Olen lopputuloksesta innoissani.
Olen siis sujut sen kanssa, ettÀ kÀytin monta viikkoa projektiin, joka kuoli.
EmmekÀ lopulta jÀÀ ilman journalistisesti kirjoitettua Sanna Marin -kirjaa. Kollegani @svuorikoski kirjoittaa Marin-kirjaa, joka ilmestyy ensi syksynÀ. Tapasimme Sallan kanssa ÀskettÀin ja vaihdoimme ajatuksia. Sallan kirjasta tulee takuulla hyvÀ. Se avaa varmasti Marinin pÀÀministerikautta uudella tavalla, etenkin Suomen politiikan nÀkökulmasta.
Kuva: Jukka-Pekka Flander
MistÀ tulee tÀmÀ ajatus, ettÀ työnantajilla ei ole mitÀÀn muuta intressiÀ kuin vedÀttÀÀ työntekijöitÀ? Olen ilmeisesti omituisessa kuplassa, kun tÀmÀ ei ole mun koko työuralla ollut se kokemus, joka työnantajilla ja työntekijöillÀ on ollut toisistaan.