@JuhaStenroos2@KristiinaHeino1@jaananieminen8 70-luvun lopulla käytiin Porissa Auto-Palinin baarissa syömässä ja yks mies haalareissaan söi joka pv puuron keitolla. Luki aina pitkään lounaslistaa ja käsi hamusi lusikkaa.
Olisiko aikaa hetki taas keskustella kehitysavusta ?
Nimittäin tämäkin raha olisi voitu käyttää kotimaassa järkevämpään toimintaan kuin korruption ruokkimiseen ulkomailla. Varsinkin kun jopa tuen saajat itsekin ovat sanoneet vastustavansa helikopterirahan työntämistä kehitysmaihin.
Useat afrikkalaiset presidentit ja johtajat ovat puhuneet kehitysavun riippuvuuden vähentämisen tai lopettamisen puolesta, usein korostaen itseluottamusta, kotimaisten resurssien käyttöä ja avun haitallisia vaikutuksia (riippuvuus, ehdot, kontrolli).
Keskeisiä esimerkkejä:
Nana Akufo-Addo (Ghana, presidentti 2017–2025) käynnisti virallisen ”Ghana Beyond Aid” -vision vuonna 2017. Hän korosti, että Ghanan (ja Afrikan) on rakennettava itsenäinen talous omien resurssiensa varaan, ja että avun varaan nojaaminen ei johda kestävään vaurauteen. Hän kuvaili sitä muun muassa poluksi kohti ”self-respect for our nation”. Vision tavoitteena oli auttaa maata irtautumaan avusta.
Uhuru Kenyatta (Kenya, presidentti 2013–2022) kehotti jo vuonna 2015 afrikkalaisia johtajia luopumaan ulkomaisesta avusta, koska se ei ole hyväksyttävä perusta vauraudelle ja se tulee usein ehdoilla, jotka estävät edistystä. Hän sanoi suoraan: ”It is time to give it up.” Vuonna 2025 (eläkkeellä) hän kommentoi Yhdysvaltain avunleikkauksia toteamalla, ettei kenenkään pitäisi itkeä, koska avunantajalla ei ole velvollisuutta antaa mitään, ja kutsui tilannetta herätykseksi itsenäiseen toimintaan.
Paul Kagame (Ruanda) on toistuvasti kritisoinut apua riippuvuuden ja kontrollin välineenä. Hän on sanonut muun muassa, että apu luo riippuvuutta, että antaja kontrolloi elämää ja että apua käytetään poliittisesti aseena. Hän on korostanut ”mindset”-muutosta ja pyrkimystä irtautua avusta, vaikka Ruanda on ollut avunsaaja.
John Dramani Mahama (Ghana, nykyinen presidentti) on puhunut avun vähentyessä vahvasti riippuvuuden lopettamisen puolesta. Hän on sanonut esimerkiksi, että vastaus avun pienenemiseen ei ole ”parantaa kerjäämistaitoja”, vaan rakentaa kestävyyttä ja omavaraisuutta. Hän on kehottanut Afrikkaa siirtymään kotimaisiin resursseihin ja teollistumiseen.
Yoweri Museveni (Uganda) on kehottanut afrikkalaisia maita lopettamaan ulkomaisen tuen varaan nojaamisen ja panostamaan omiin strategioihin ja alueelliseen integraatioon. Hän on kritisoinut apua myös vääristävänä ja ei-välttämättömänä.
William Ruto (Kenya) on korostanut, että Afrikan on itse vastattava erityisesti terveydenhuollon rahoituksesta kotimaisin varoin eikä odotettava ulkopuolisia.
Healthpolicy-watch
Lisäksi historiallisia edeltäjiä ovat olleet esimerkiksi Thomas Sankara (Burkina Faso) ja Kwame Nkrumah, jotka korostivat itseluottamusta ja vastustivat riippuvuutta. Eritrea karkotti USAIDin jo 2005 presidentti Isaias Afewerkin johdolla juuri omavaraisuuden nimissä.
Nämä puheenvuorot eivät yleensä tarkoita kaiken humanitaarisen avun äkillistä lopettamista, vaan pitkäaikaisen kehitysavun ja siitä syntyvän riippuvuuden purkamista. Monet johtajat näkevät viimeaikaiset länsimaisten avunleikkaukset (esim. USAID) jopa herätyksenä.
Näyttää siltä, että ministeri Anders Adlercreutzin perhepiirissä kieritään venäläisissä miljoonissa.
Vielä syksyllä 2023 kovasti vakuuteltiin, että Venäjän markkinoilta poistutaan, mutta kauppa vain kiihtyi ja vasta 2025 lokakuussa alkoi tapahtua ja vasta sen jälkeen, kun EU teki viennistä laitonta.
Siitäkään ei ole täyttä varmuutta onko tuotetta päätynyt sotilasteollisuuden käyttöön.
Venäjällä on myös käyty perheyhtiön toimesta ahkerasti - lähes viikottain. Ukrainalaisten kohtalo ei ole paljoa painanut.
Kenen moraali tällaista kestää?
Tullin tilastojen perusteella alumiinituotteiden vienti Suomesta Kiinaan on kasvanut viime aikoina.
Kierretäänkö pakotteita nyt Kiinan kautta?
Voi turvanasta sentään.
Iltalehti on tutkinut asiaa ja kirjoittaa aiheesta täällä: https://t.co/O2B6IhGAUZ