Erityinen lumihiutale

🇫🇮 Näivettymisen puolesta.

[Erityinen lumihiutale @ErityinenE]

@OttoMeri Tässä se taas nähtiin. Todellista maahanmuuttokeskustelua ei voida käydä. Onhan ihan selvää, että tuollaiset kielisuhteet tekevät oppimisolosuhteista erittäin haastavia ja heijastuvat opintomenestykseen ja valmistumiseen.

[Sami Antinniemi @SamiAntinniemi]

Norjan Oslossa on håmmästytty hieman samoin kuin lääkärit hämmästyvät koronarokotteiden haitoista...

Kaikki raiskaukset ovatkin olleet ei länsimaisten tekemiä.

Siis kaikki!

Miten ihmeessä tämän olisi voinut etukäteen tietää?

Nyt peittelemään asiaa.

[Erityinen lumihiutale @ErityinenE]

@eveheinaluoma Sinua ei laisinkaan huolestuta, että joillakin vuosikursseilla ammattikoulussa on 95 % maahanmuuttajia? Uskot että oppimisolosuhteet ovat esimerkiksi kielitaidon kannalta hyvät? Etenkin kum tiedämme että monella valmistuminen viivästyy tai eivät valmistu laisinkaan?

[Ｈａｎｎｅ @Hanne_fi]

Ja tämä oman kielen opetus on niin epäreilua suomalaisille. Miksi maahanmuuttajat saavat kurdia tai englantia tai turkkia, joita puhutaan päivät pitkät kotonakin? Tämän rahan voisi käyttää vaikka paremmille oppilaille tarkoitettuun tukeen (yritetään haastaa ylöspäin) tai suomalaisten keskitason tukiopetukseen, jotta heitä voisi buustata ylöspäin.

Minulla ei mene päähän tämä päättäjien logiikka. Ainoastaan silloin, jos halutaan Suomen menevän todella alas, voin ymmärtää tätä logiikkaa. Mutta tasapäistäminen on ollut pitkään Suomessa tavoitteena – se puetaan hienoon tasa-arvon asuun, mutta se ei ole lähelläkään sitä.

[Ｈａｎｎｅ @Hanne_fi]

Mutta tietysti suomalaisten pisteet laskevat myös tästä syystä, koska maahanmuuttajat saavat kaiken tuen (S2-tuen ja usein myös erityisopettajan tuen, koska suomalaiset kuitenkin osaavat lukea).

Ne oppilaat, jotka ennen olisivat päässeet erityisopettajalle, eivät enää täytä vaatimuksia. Sinne päätyy huonompia oppilaita, joilta ei edes kieli onnistu. Maahanmuuttajille suunnataan myös oman kielen opetuksen resurssit eli valtava määrä resursseja vain maahanmuuttajille. Mitä jää suomalaisille - Sopeuttaa nämä maahanmuuttajat Suomeen.

Lisäksi opettajan aikaa menee valtavasti maahanmuuttajiin, joten tietysti opettaja ehtii satsata suomalaisiin paljon vähemmän kuin silloin, jos luokassa ei olisi 20–50 %:lla oppilaista kielivaikeuksia. Koko luokan taso laskee helposti maahanmuuttajien myötä luonnollisesti.

Maahanmuuttajien vaikutus oppimistuloksiin on kyllä yksi suuri syy pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa. Lisäksi on inkluusio toinen suuri syy, mihin myös maahanmuutto sisältyy oleellisesti.

Eli katsoi niin tai näin niin mashanmuuton vaikutus on suuri.

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Opettajien arki ei ole muuttunut. Kun yhteinen kieli katoaa luokasta, katoaa myös oppiminen.

[Rami Kurimo @ramikurimo]

Taksiraiskaukset

”Helsingin hovioikeus tuomitsi käräjäoikeuden tavoin Ahmed Dhaif Saadoon Al-Khalfahin, 26, törkeän raiskauksen yrityksestä”

1) Miksi Al-Khalfah alun perinkään oli Suomessa?

2) Minkälaiseksi maaksi Suomi on muuttunut, kun ulkomaalaisten taksikuskien tekemiä raiskauksia ja raiskausyrityksiä tapahtuu jatkuvasti?

Lähde: IS

[Erityinen lumihiutale @ErityinenE]

@eveheinaluoma Poliisi kertoi 2024, että kaikki taksiraiskaukset ovat maahanmuuttajien tekemiä. Siis joka ikinen. Tuleeko mieleesi mitään muita toimia, joita tämän tiedon valossa tulisi tehdä? https://t.co/BYRFYp7ABy

[Ｈａｎｎｅ @Hanne_fi]

Vaikuttavia toimenpiteitä ovat maahanmuuton rajoittaminen ja yksityiskoulujen perustaminen, jonne pääsee riittävällä kielitasolla. Vaihtoehtoisesti tasoryhmät, jotka ovat kaikilla luokka-asteilla 3 luokasta eteenpäin, S2 oppilaat luonnollisesti omaan ryhmään, kunnes osaavat suomea.

Kouluista on tullut jotain ihan muuta kuin oppimisen keskuksia. Oppimisen pitäisi olla päätuote, mutta monissa kouluissa se on sivutuote maahanmuuttajien sopeuttamisen ohella. Opettajat ovat aivan liian usein jotain muuta kuin opettajia (sopeuttajia, poliiseita, rauhanturvaajia, neuvottelijoita, järjestyksenvalvojia, upseereita yms) .

[Lauri Nummenmaa @LNummenmaa]

Hei @oajry - kyllä oppimisen tason laskun syiden selvittämiseksi on pakko mitata osaamista standardoidusti. Muutenhan ei edes tiedetä mitä koululaiset osaavat. Näin voidaan tunnistaa myös opettaja / oppilas / koulutason tekijät jotka ennustavat osaamista tai sen puutetta.

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Kun dataa ei ole, koulujen arki puhuu: näyttö Suomen PISA -laskun taustatekijöistä

Tiivistelmä

Suomen PISA -tulokset ovat laskeneet merkittävästi vuodesta 2006. Vuoden 2025 kierroksella lukutaito oli 474 pistettä, matematiikka 469 ja luonnontieteet 504. Vain 41 prosenttia suomalaisnuorista ilmoittaa yrittävänsä kovemmin tehtävän vaikeutuessa. Lasku alkoi ennen vuoden 2016 opetussuunnitelmaa. Saarisen ym. (2021) tutkimus sekä väitöskirja osoittavat tiheän tieto- ja viestintäteknologian käytön ja itseohjautuvien käytäntöjen yhteyden heikompiin tuloksiin. Sahlgrenin (2015) analyysi osoittaa menestyksen perustuneen opettajajohtoiseen kulttuuriin. Viro on säilyttänyt paremmat tulokset strukturoidummalla mallilla. S2 -opetus, koulujen eriytyminen, kulttuuriset tekijät ja luokkahuoneiden arki vahvistavat eroja. Kun systemaattista dataa puuttuu, olemassa oleva tutkimus ja opettajien toistuva kokemus konvergoivat samaan suuntaan.

Johdanto

Suomalainen peruskoulu nousi 2000 -luvun alussa PISA -mittauksissa maailman kärkeen. Sahlgren (2015) osoitti monografiassaan, että menestys juontui vanhemmasta opettajajohtoisesta opetuskulttuurista, korkeasta vaatimustasosta ja ankarasta vaivannäöstä. Menestys alkoi ennen kuin myöhemmin ylistetyt progressiiviset käytännöt ehtivät vaikuttaa (Sahlgren, 2015, tiivistelmä ja luvut 3-5). Myöhemmin maailmalle vietiin päinvastaista tarinaa. Lasku käynnistyi pian sen jälkeen, kun nämä käytännöt vahvistuivat.

PISA 2025 vahvistaa laskun jatkumisen. Suomalaisnuorten keskiarvo oli lukutaidossa 474 pistettä (−16 vuodesta 2022), matematiikassa 469 (−15) ja luonnontieteissä 504 (−7, ei tilastollisesti merkitsevä edelliseen kierrokseen) (OECD, 2026; OKM, 2026). OECD -keskiarvot olivat vastaavasti 461, 463 ja 482. Huippuosaajien osuus on vähentynyt voimakkaasti. Matematiikassa tason 5-6 saavuttaneiden osuus putosi yli 23 prosentista vuonna 2003 seitsemään prosenttiin vuonna 2025. Lukutaidossa heikkojen osuus on yli neljännes (Helsinki Times, 2026; OECD, 2026). Luonnontieteissä pudotus vuodesta 2006 on 59 pistettä.

Asennetta mittaava luku on erityisen karu. Vain 41 prosenttia suomalaisnuorista kertoo yrittävänsä kovemmin tehtävän vaikeutuessa. Tulos on koko mittauksen alhaisin (Ahonen, 2026; OKM/Yle, 2026). Uutena ilmiönä lasku on nyt suurinta sosioekonomisesti hyväosaisten perheiden lapsilla (Yle, 2026).

Ylen 14.10.2026 jutussa koulutuksen taloustieteilijät toteavat, ettei romahduksen tarkkaa syytä tiedetä, koska systemaattista dataa ei ole kerätty. Opetussuunnitelmaa ja digitalisaatiota on uudistettu ilman kunnollisia mittareita, eikä Suomesta löydy Viron kaltaisia kansallisia kokeita (Yle, 14.10.2026). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei olemassa olevasta tutkimuksesta olisi näyttöä.

Laskun aikajana ja sivuutettu tutkimus

Lasku käynnistyi jo 2006-2012, ennen vuoden 2016 opetussuunnitelmaa. Tälle perustalle iskettiin digiloikka. Saarinen ym. (2021) tutkivat Suomen PISA 2015 -aineistoa (N = 5037). Tiheä tieto- ja viestintäteknologian käyttö kouluissa ennusti heikompia tuloksia kaikilla mitatuilla alueilla - lukutaidossa, matematiikassa, luonnontieteissä ja yhteisöllisessä ongelmanratkaisussa - kun ikä, sukupuoli, vanhempien sosioekonominen asema, oppilaiden tieto- ja viestintäteknologian osaaminen ja laitteiden saatavuus oli kontrolloitu. Vaikutus oli voimakkaampi niillä oppilailla, joilla tieto- ja viestintäteknologian taidot olivat paremmat. Tutkijat esittävät selitykseksi työmuistin ylikuormitusta ja tehtävien vaihtelua. Oppilaat, joilla on hyvät mekaaniset tieto- ja viestintäteknologian taidot, eivät välttämättä hallitse tavoitteellista käyttöä (Saarinen et al., 2021, pp. 1-18).

Saarisen (2020) väitöskirja vahvisti ja laajensi näitä havaintoja PISA 2012- ja 2015-aineistoilla. Runsas itseohjautuvien käytäntöjen tai digitaalisten oppimateriaalien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin useilla osa-alueilla. Opettajajohtoiset käytännöt olivat yhteydessä parempiin tuloksiin. Negatiivinen vaikutus oli voimakkaampi riskitaustaisilla oppilailla. Nämä käytännöt lisäsivät myös oppimistulosten hajontaa (Saarinen, 2020).

OPS -uudistuksissa nämä tulokset sivuutettiin. Mediahuomio heräsi vuonna 2018, mutta linja jatkui. Myöhemmät PISA -kierrokset ovat vahvistaneet samaa suuntaa. Digilaitteet häiritsevät keskittymistä Suomessa enemmän kuin OECD -maissa keskimäärin. Yli 40 prosenttia suomalaisoppilaista on raportoinut digilaitteiden häiritsevän keskittymistä lähes jokaisella matematiikan oppitunnilla (Saarinen, IS-haastattelut 2023; PISA -aineistot).

Opetushallituksen Karjalainen on nostanut esiin digitalisaation, mobiililaitteet ja pitkäjänteisen työskentelyn muuttumisen lyhytjänteisemmäksi. Lukemiseen käytetty aika on romahtanut 10-14-vuotiailla noin 50 minuutista päivässä (1980 -luvun loppu) 17 minuuttiin (2020 -luvun alku). Digilaitteiden käyttöaika kasvoi samalla 12 minuutista 96 minuuttiin (Karjalainen, HS 2026; OPH, 2026).

Viro vertailukohtana

Viro on ohittanut Suomen kaikilla PISA -alueilla. Luonnontieteissä Viron tulos oli 527 pistettä, Suomen 504 (OECD, 2026). Pedasten mukaan itseohjautuvuus on tärkeä taito, mutta se ei synny heittämällä oppilaita veteen ilman tukea. Virossa tukeminen aloitetaan aikaisin ja se on strukturoidumpaa (Pedaste, IS 2026). Seppänen on tiivistänyt eron: Suomi kiirehti digitalisaatiota ja vähensi opettajajohtoisuutta, Viro piti kiinni perusasioista, oppimisrauhasta ja opettajan asemasta (Seppänen, 2026). Siltanen on todennut, että Viron järjestelmä vaatii vähemmän itseohjautuvuutta ja on opettajalähtöisempi (Siltanen, 2026). Vainikainen on nostanut esiin myös vahvemman kasvun asenteen (Vainikainen, Yle 2026).

S2 -opetus, segregaatio ja kulttuuriset tekijät

Maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön oppimiserot ovat Suomessa kansainvälisesti poikkeuksellisen suuria. PISA -aineistoissa ero säilyy suurena, vaikka sosioekonominen asema ja kotikieli huomioidaan (EVA / Kurronen, 2026). Myös Suomessa syntyneiden toisen polven maahanmuuttajien ja kantaväestön erot ovat suuria. Yksi mahdollinen syy on laaja eriyttäminen. Espoossa vuonna 2025 Suomessa syntyneistä vieraskielisistä kuudesluokkalaisista 81 prosenttia osallistui S2 -opetukseen (EVA, 2026). Karvin kansalliset arvioinnit ovat osoittaneet S2 -oppilaiden jäävän jälkeen jo alkuopetuksessa, eikä ero kavenna kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana. Suurissa kaupungeissa koulujen ja asuinalueiden välinen eriytyminen on lisääntynyt, ja oppimistulokset ovat yhä vahvemmin yhteydessä alueiden sosioekonomiseen tilanteeseen ja oppilaiden taustatekijöihin (Karvi, 2026; Karvi, 2023).

Kantaväestön koulushoppailu on näkyvä reaktio tähän. Helsingissä oppilaaksiottoalueiden muutokset Itä-Helsingissä herättivät keskustelua, jossa vanhemmat valitsevat kouluja turvallisuuden ja työrauhan perusteella. Maahanmuuttajien osuus nousee toistuvasti keskeiseksi valintaperusteeksi (Helsingin Uutiset, 2026; Yle, 2026). Espoossa opettajat ovat raportoineet kasvaneista väkivaltailmoituksista, ja vanhemmat etsivät kouluja, joissa vaatimustaso ja järjestys säilyvät (Grönroos / Suomen Uutiset, 2026). Edistyneimmille suomalaislapsille tämä merkitsee turhautumista: vaatimustasoa lasketaan paikallisesti, jotta heikommat pysyvät mukana, ja lahjakkaiden tukeminen jää vähälle. Huippuosaajien osuuden romahdus matematiikassa heijastaa tätä.

Uskonnolliset käytännöt tuovat oman kerroksensa. Ramadanin aikana paastoaminen koulupäivän aikana on yleistä muslimioppilasjoukoissa. Kouluissa on järjestetty rukoustiloja, ja Suomen Muslimifoorumi on ohjeistanut kouluja ottamaan paaston huomioon (Suomen Muslimifoorumi, 2025; Vantaan Sanomat, 2026). Media on raportoinut nälkäisten oppilaiden keskittymisvaikeuksista ja levottomuudesta (Suomen Kuvalehti, 2019). Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on viime aikoina linjattu kasvojen peittämisen kieltämisestä kouluissa tunnistettavuuden ja vuorovaikutuksen vuoksi (HS, 2026). Uskonnollisiin artefakteihin ja rituaaleihin liittyvät erityisjärjestelyt vievät aikaa ja huomiota opetuksesta, ja ne voivat heikentää yhteisen kielen ja työrauhan edellytyksiä.

Luokkahuoneen arki: resurssit, uupumus ja häiriöt

Opettajien kokema kuormitus on noussut esiin useissa selvityksissä. OAJ:n työolobarometrin mukaan perusopetuksessa työskentelevistä 21 prosenttia oli vuonna 2026 ollut oppilaan väkivallan kohteena, kun osuus oli 17 prosenttia vuonna 2024. Erityisopettajat kohtaavat väkivaltaa muita enemmän. Lähes 40 prosenttia vastaajista ei usko jaksavansa nykyisellä työtahdilla eläkeikään saakka, ja noin kaksi viidestä on harkinnut alan vaihtamista viimeisen vuoden aikana (OAJ, 2026). Oulun yliopiston tutkimus on nostanut esiin opettajaksi opiskelevien varhaiset uupumisen ja kyynistymisen merkit. Peruskoulun opettajista jopa puolet harkitsee säännöllisesti ammatin vaihtamista (Oulun yliopisto, 2026). Työterveyslaitoksen aineistoissa byrokratiavaatimukset ja rooliristiriidat nousevat keskeisiksi työuupumusta selittäviksi tekijöiksi.

Osallistava opetus ilman riittäviä resursseja on toistuva teema opettajien puheessa. Tuen tarvitsijoita on jopa neljännes oppilaista, mutta avustajia, erityisopettajia ja pienryhmiä ei ole riittävästi. Täysin opetukseen sopeutumattomien oppilaiden häiriökäyttäytyminen, keskittymisvaikeudet ja mielenterveyden haasteet vievät merkittävän osan oppitunnista. Älyllisten kehitysvaikeuksien tai neurokirjon oireiden kanssa kamppailevat oppilaat jäävät ilman riittävää tukea, jolloin opettaja joutuu sammuttamaan tulipaloja ennaltaehkäisyn sijaan. Perusopetuslaki takaa jokaiselle oppilaalle oikeuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja tukeen, mutta käytännössä tämä toteutuu usein niin, että yleisopetuksen oppilas toimii epävirallisena apuopettajana tai odottaa, kun huomio kohdistuu heikoimpaan kielitaitoon.

Kielivaikeudet korostuvat ulkomaalaistaustaisilla oppilailla. Heikko opetuskielen ymmärtäminen estää osallistumisen yhteiseen opetukseen, ja käännössovellukset tai kuvatuki vievät aikaa varsinaiselta opetukselta. Kantasuomalaiset oppilaat joutuvat toistuvasti selittämään asioita tai odottamaan, mikä heikentää heidän oppimiskokemustaan. Vanhempien epärealistiset vaatimukset arvosanoista, tuen määrästä tai arviointiperusteista lisäävät painetta. OAJ on raportoinut, että opettajista tehdään aiempaa herkemmin rikosilmoituksia, ja peruskouluissa työskentelevistä yli puolet kokee tämän uhan huolestuttavana (OAJ, 2026). Vanhempien ymmärtämättömyys koulun rajallisista resursseista ja opettajan virkavastuusta arvosanojen antamisessa syventää ristiriitaa.

Hallinnollinen taakka näkyy Wilma -merkinnöissä, tukiasiakirjoissa, palavereissa ja raportoinneissa. Nämä vievät aikaa ydintehtävältä eli opettamiselta. Vaikka järjestelmät helpottavat seurantaa, ne eivät vähennä kokonaistyömäärää, kun tukitarpeet kasvavat ja yhteistyö kodin kanssa vaatii jatkuvaa dokumentointia (Opettajafi, 2026; Kaleva, 2018).

Arki, motivaatio ja ryhmäerot

Kun systemaattista dataa puuttuu, luokkahuoneiden toistuva kokemus on edelleen dataa. Opettajat ovat raportoineet hälystä avotiloissa, perusteita hallitsemattomista oppilaista, jotka "leikkaavat ja liimaavat" digimateriaalia ymmärtämättä sitä, sekä digiloikan vaikutuksista huomiokykyyn, lukemiseen ja laskurutiiniin. Motivaatio seuraa onnistunutta oppimista. Pitkästyminen - toistuva, keskittynyt harjoittelu - on taitojen hankkimisen hinta. Ryhmätason erot ovat osa kuvaa. Kantaväestön ja ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien välinen kuilu vastaa vuosien oppimäärää. Laskua tapahtuu myös hyväosaisten joukossa (Yle, 2026).

Johtopäätökset

Tutkijoiden vaatimukset kansallisista kokeista ja paremmasta datasta ovat perusteltuja. Pelkkä odottaminen ei riitä. Viro osoittaa, että samankaltaisessa yhteiskunnassa voidaan pitää kiinni vaatimustasosta ja saada parempia tuloksia. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Perustaidot, opettajajohtoinen opetus, rauhalliset luokkahuoneet, kirjat ja kynät sekä yhteinen kieli on palautettava keskiöön. S2 -eriyttämisen vähentäminen, vaatimustason ylläpito kaikille, riittävät resurssit osallistavaan opetukseen ja uskonnollisten erityisjärjestelyjen rajoittaminen opetuksen kustannuksella tukevat samaa päämäärää. Opettajien kokemus ja olemassa oleva tutkimus osoittavat samaan suuntaan. Kun näin on, sivuuttaminen on ideologista.

Lähteet:
- Ahonen, A. K. (2026). PISA 2025 -tulosten kommentointi. Jyväskylän yliopisto / Yle & HS -haastattelut 8.9.2026.
- EVA / Kurronen, S. (2026). Analyysi S2-opetuksesta ja oppimiseroista. Elinkeinoelämän valtuuskunta. (Tiedotteet ja IS/Aamuset 3.–6.10.2026.)
- Helsinki Times. (2026, 8. syyskuuta). Finland’s PISA scores fall again in reading and maths.
- Helsingin Uutiset. (2026, 31. heinäkuuta). Koulushoppailu kuohuttaa Helsingissä.
- HS. (2026, 7. lokakuuta). Helsinki kieltää kasvojen peittämisen kouluissa ja päiväkodeissa.
- Kaleva. (2018, 21. lokakuuta). Puheenaihe: Riittääkö opettajalla aikaa opettamiseen?
- Karjalainen, T. (2026). Kommentit digitalisaatiosta ja lukemisesta. Helsingin Sanomat 8.9.2026; Opetushallitus.
- Karvi. (2023, 5. joulukuuta). Koulu ei voi yksin nostaa kansallista osaamistasoa.
- Karvi. (2026, 10. syyskuuta). Oppimistulosten lasku haastaa koko yhteiskunnan.
- OAJ. (2026). Työolobarometri: Opettajien kouluissa kohtaama väkivalta on kasvanut. (STT / SSS 4.8.2026.)
- OAJ. (2026). Opettajista tehdään aiempaa herkemmin rikosilmoituksia. Tiedote 27.2.2026.
- OECD. (2026). PISA 2025 Results (Volume I): Future-ready students. OECD Publishing. https://t.co/b0Rs8TIa6B
- Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2026). PISA 2025 ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja. https://t.co/R8IYgKHE1M
- Opetushallitus. (2026). Mitä tilastot kertovat oppimistulosten laskun taustoista? https://t.co/xsELnLTNFO
- https://t.co/ggvIYNY4Su. (2026). Turha merkintä vai opettajan oikeusturva?
- Oulun yliopisto. (2026). Riskinä uupuminen jo ennen töiden aloittamista. (STT-tiedote 31.3.2026.)
- Pedaste, M. (2026). Haastattelu Viron PISA-menestyksestä. Ilta-Sanomat 8.9.2026.
- Saarinen, A. I. L. (2020). Equality in cognitive learning outcomes: Self-directed learning, digital learning materials and early childhood education and care in Finland [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. HELDA. https://t.co/7V47kvV0qj
- Saarinen, A. I. L., Lipsanen, J., Hintsanen, M., Huotilainen, M., & Keltikangas-Järvinen, L. (2021). The use of digital technologies at school and cognitive learning outcomes: A population-based study in Finland. International Journal of Educational Psychology, 10(1), 1–26. https://t.co/OHZGJAq924
- Sahlgren, G. H. (2015). Real Finnish lessons: The true story of an education superpower. Centre for Policy Studies. ISBN 978-1-910627-08-2
- Seppänen, S. (2026, 7. lokakuuta). Viro pitää kiinni perusasioista. Suomen Uutiset.
- Siltanen, A. (2026). Kemianteollisuus ry:n tiedote Viron ja Suomen PISA-vertailusta.
- Suomen Kuvalehti. (2019, 16. toukokuuta). Muslimien paastonaika lisää koulujen häiriöitä.
- Suomen Muslimifoorumi. (2025). Ohjeistus kouluille ramadan-paastokuukaudesta.
- Suomen Uutiset. (2026, 1. lokakuuta). Grönroos varoittaa Espoon koulujen tilanteesta.
- Työterveyslaitos. (2026). Suomalaisten työkyky vahvistunut, mutta työuupumusoireilu ennallaan.
- Vainikainen, M.-P. (2026). Haastattelu Viron menestyksestä. Yle 9.9.2026.
- Vantaan Sanomat. (2026, 3. maaliskuuta). Vantaalaiskoulussa on ramadanin aikaan tila rukoiluun.
- Yle. (2026, 8. syyskuuta). Tuoreet Pisa-tulokset: Osaamisen lasku nyt suurinta hyväosaisten perheiden lapsilla.
- Yle. (2026, 14. lokakuuta). Koulutuksen taloustieteilijöiden kommentit datan puutteesta.
- Yle. (2026, 25. elokuuta). Koulushoppailu puhuttaa.

https://t.co/cSldwmOhMf

[Erja Lindholm 🇫🇮 🇺🇦 @erjalindholm]

"Perustaidot, opettajajohtoinen opetus, rauhalliset luokkahuoneet, kirjat ja kynät sekä yhteinen kieli on palautettava keskiöön."

[Ｈａｎｎｅ @Hanne_fi]

Haluaisin kuulla vastauksia artikkelin seuraaviin osiin. Olen ottanut siitä lainauksia.

Kyllä kokemus kertoo, että oppilaat opiskelevat paremmin, kun meillä on testejä, olivat ne millaisia tahansa. Lapset eivät läheskään kaikki luonnostaan halua oppia, jos heitä ei siihen pakota. Oppilaiden hyysääminen pitää lopettaa. Oppilaista ei tule itsestään ohjautuva oppijoita, jos heitä ei siihen puske ja pakota melko pitkälle.

”Opettajien koulutusta ja kelpoisuuksia koskevaa tietoa kuitenkin tarvittaisiin, ja tämä voitaisiin saavuttaa kansallisen opettajarekisterin avulla. Valiokunnan mietinnössä kannatetaankin, että opettajarekisterin suunnittelua tulee jatkaa.”

—> Mihin tätä tarvitaan? Koulutus ja kelpoisuudet eivät läheskään aina kerro, kuinka pätevä opettaja on. Itse olen pätevä, mutta moni epäpätevä voi olla pätevämpi kuin opettajaksi opiskellut, jos vain kokemusta luokassa on.

”Meiltä puuttuu opettajien systemaattinen mentorointi sekä opettajien työuran aikainen koulutus, jota antaisivat opettajankoulutuslaitokset.”

—> Miksi ihmeessä? Opettajat oppivat kyllä käytännössä, kokemuksen kautta ja kysymällä ja etsimällä tietoa. Tähän ei tarvita lisäkoulutusta.

”Oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä selkeytetään sekä määrittelemällä vähimmäisosaamiselle tavoitteet vuosiluokittain. Istuva hallitus on myös lisännyt oppitunteja matematiikkaan ja äidinkieleen, ja oppitunneilla on kielletty kännyköiden käyttö.”

—> Mitä tämä kaikki auttaa, kun monessa luokassa on ympäristö, jossa ei vain voi oppia sen enempää? Paljon maahanmuuttajia, paljon kielivaikeuksia, paljon levottomuutta ja paljon eri osaamistasoja. Inkluusio tuhoaa oppimisen ja siihen erilaisten asioiden lisääminen ei pelasta tilannetta.

Vähinmäisosaamisen tavoitteet hyvä, jos voidaan armovitosista luopua. Lopputulos on luultavasti se, että monet maahanmuuttajat jäävät luokalle (näin ainakin itselläni kävisi) ja saattavat jäädä monta vuotta. Mutta hyvä, jos ei pääse etenemään, jos kieli ei onnistu.

”Näiden toimien lisäksi oppimisen ja koulunkäynnin tukea on uudistettu, jolla niin ikään pyritään puuttumaan laskeneisiin oppimistuloksiin.”

—-> Tästä kurjoitin aiemmin ja tämä ei mielestäni toimi — tuhottu tuomioon ennen alkamistaan kunnolla. Luokassa ei ole sitä yhtä ongelmatapausta vaan kymmenen, jos ottaa kielivaikeudet huomioon ja mikään oppimisen tuki ei riitä siihen.

Olemme tilanteessa, jossa meidän täytyy ottaa mallia monista muista maista ja joko perustaa yksityiskouluja tai muodostaa kouluihin tasoryhmiä.

Kaikki eivät halua lastensa koulunkäynnin olevan osa maahanmuuttajien sopeuttamisagendaa. Sopeutuminen on hyvä sivutuote, mutta tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla se tuntuu olevan päätuote ja oppiminen sivutuote.

[juhana vartiainen @filsdeproust]

@KatarinaMurto Minua kiinnostaa, mikä on OAJ:n todellinen motiivi tietoon perustuvan uudistamisen armottomassa vastustamisessa. Mitä ihmettä pelkäätte? Opettajien yksilöllistä arviointia?

[Perussuomalaiset @persut]

Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa toimia maailman sosiaalitoimistona, maailman koululaitoksena, maailman terveysasemana tai maailman pankkina.

Meillä ei riitä ihmiset eivätkä resurssit ylläpitämään ja tarjoamaan kaikkea tätä kaikille halukkaille.

Ensi hallituskaudella pitääkin ehdottomasti jatkaa nyt aloitettua työtä ja jatkaa maahanmuuttopolitiikan valuvikojen korjaamista.

#ps #perussuomalaiset #maahanmuutto

[Klaus @klaus_koo]

Poliisi: ”Viime- ja tänävuonna ei yhtään suomalaissyntyistä (taksiraiskaajaa).”

Meillä on ongelma.

[Sanna Kurronen @KurronenS]

Lasten oikeusturva paranisi yhdenmukaisesti arvioiduilla kokeilla. Jostain syystä opettajien ja koulutuspäättäjien mielipiteet ovat tässä maassa kuitenkin tärkeämpiä, kuin lasten tasa-arvo ja oppiminen. Lukekaahan Hannu Karhusen koko blogi ⬇️

[Joakim Vigelius @joakimvigelius]

Tämä maailman köyhien tuominen köyhiksi Suomeen on sekä taloudellisesti että inhimillisesti järjetöntä.

Mikään yksittäinen päätös 15 vuoteen ei ole luonut yhtä paljon köyhyyttä Suomeen kuin opiskelija- ja perheperäisen maahanmuuton räjäyttäminen Marinin toimesta vuonna 2022.

[Eila Westerlund @eilawester]

1. @adleande eikö oppimiseen tarvittavaa tukea määriteltäessä noussut esiin vaihtoehtoa, että nämä ”erityistä tukea tarvitsevat” sijoitettaisiin kokonaan omaan luokkaan opiskelemaan. Annettaisiin tukea tarvitsemattomille opiskelurauha.

https://t.co/hYjRjfFO1h

[Jukka Koukkari @koukkarijukka]

Hannu Karhunen (@Labore_tutkimus) pureutuu kolmessa blogissaan suomalaisen koulutuskeskustelun sitkeisiin myytteihin - tutkimustiedolla, ei toiveajattelulla.

Sarja haastaa väitteet, jotka toistuvat kuin faktoina, vaikka näyttö on heikkoa tai sekoittunutta. Tavoitteena tietoperusteinen keskustelu.

Kolme myyttiä:

- Tasoryhmät: Koulun sisäisestä ryhmittelystä ei ole sitä vahvaa "haitallista" näyttöä, johon vedotaan. Sekoitetaan varhaiseen eriyttämiseen eri poluille (joka on haitallista). Suomen 1985 tasokurssien poistosta ei ole kausaalitutkimusta.
Suomalaisia koulutusmyyttejä: Tasoryhmistä ei ole olemassa sitä tutkimusnäyttöä, johon keskustelussa vedotaan.

- Lisäraha: Suomi käyttää jo paljon (2,6 % BKT), mutta vain 52 % opetukseen (EU 71 %). Lisäraha ei ratkaise osaamiseroja tai segregaatiota automaattisesti.
Suomalaisia koulutusmyyttejä: Perusopetuksen ongelmat ratkeavat lisärahalla?

- Opettajien arvosanat: Sama osaaminen, eri numerot eri kouluissa. Pohjoismaat kalibroivat ulkoisilla kokeilla. Suomessa luotetaan kriteereihin, joiden vaikutus on epävarma.
Suomalaisia koulutusmyyttejä: Voiko opettajiin luottaa?

Tämä on ehdoton lukemisen ja ymmärtämisen suositus. 🫡🇫🇮

Linkit:
1. https://t.co/YhgTVU4oAz
2. https://t.co/FB7jirOxth
3. https://t.co/JM67DlcC3b