Erja

[Erja @Erja06486500]

https://t.co/kUB08z4Oli
@SamiAntinniemi #ufo

[positvfi @positvfi]

Poliisi on paljastanut poikkeuksellisen laajan Suomesta johdetun kansainvälisen rikollisverkoston, jonka epäillään tuoneen Suomeen yli 500 kiloa huumausaineita ja satoja tuhansia huumausaineeksi luokiteltuja tabletteja.
https://t.co/oUbEoguewE

[Sean @ChristIsComing5]

God saves!

Jacob was a cheater.
Peter had a temper.
David had an affair.
Noah got drunk.
Jonah ran from God.
Paul was a murderer.
Gideon was insecure.
Miriam was a gossiper.
Martha was a worrier.
Thomas was a doubter.
Sarah was impatient.
Elijah was moody.
Moses stuttered.
Zaccheus was short.
Abraham was old.
Lazarus was dead.

God can use and save A N Y B O D Y.

[Erja @Erja06486500]

https://t.co/sddODPM78r

[Teukka Niskanen @TeukkaNiskanen]

Haen aktiivisesti työtä, olen kiitollinen, jos SINÄ näet esittelyni. Yhteydenotot tätä kautta tai yleisimmät viestintä kanavat.

[Erja @Erja06486500]

https://t.co/XMgTk2bumP

[Jesse Rauhamo @jesserauhamo]

Katsotaanko tänään kaikki yhdessä A-studio livenä? Ajattelin pitää livestriimin Youtube-kanavallani jossa pääsette chattaamaan ja seuraamaan lähetystä kanssani/yhdessä.

Debatissa vastakkain kansanedustajat Joakim Vigelius (ps.) ja Eveliina Heinäluoma (sd.). Aiheena maahanmuuttopolitiikka.

Nähdäänkö jauhotuksia, monta kertaa Ylen toimittaja keskeyttää? Se selviää illalla, popparit esiin 🍿

[Jesse Rauhamo @jesserauhamo]

Synnytyslaitoksella äitiä kutsutaan “synnyttäväksi vanhemmaksi” ja isää “ei-synnyttäväksi vanhemmaksi”.

Tässä ei enää puhuta vain yhdestä Helsingin kaupungin sähköpostista. Samaa kielen muutosta näkyy jo terveydenhuollossa. Onko tämä tosiaan se suunta mihin me yhteiskuntana halutaan mennä?

Miksi täysin ymmärrettävät sanat äiti ja isä pitää korvata kiertoilmauksilla?

Inklusiivisuus ei vaadi biologisten käsitteiden häivyttämistä.

[Jesse Rauhamo @jesserauhamo]

Video josta puhun on tämä: https://t.co/sYUB7om0pb

[Jesse Rauhamo @jesserauhamo]

Yleisradio jatkaa kansalle valehtelemista niin kauan kun asialle ei tehdä mitään. Heidän mukaansa Espanjan rajan yli on rynninyt noin 1500 pakolaista.

Todellisuudessa Ceutassa tilanne on riistäytynyt täysin käsistä. Rajan yli Afrikasta on rynninyt kymmeniä tuhansia pakolaisia, pääosin nuoria sotakuntoisia miehiä.

Kuvia ja videoita on jaettu sosiaalisessa mediassa kun paikallisten asukkaiden asuntoihin on ruvettu murtautumaan sisään. Vain luoja tietää mitä rikoksia Ceutassa on viimeisen 24 tunnin aikana tapahtunut.

Tätä saat kun äänestät vasemmiston valtaan.

[Erja @Erja06486500]

Sananlaskut 12:28 FinRK

[28] Vanhurskauden polulla on elämä, sillä tiellä kulkeminen ei ole kuolemaksi.

https://t.co/ODgeYRZ4DO

[Erja @Erja06486500]

Psalmit 72:18-19 FinRK

[18] Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee. [19] Kiitetty olkoon hänen kunniakas nimensä ikuisesti, kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Aamen, aamen.

https://t.co/laiu9qSd2S

[Iso H @IsoHenkka]

Jonnet ei muista, kun kymmenen vuotta sitten asiasta varoitettiin. 👇

[Tapio Puolimatka @PuolimatkaTapio]

Jordan B. Peterson kirjoittaa:
"Ne eivät ole raiskausjengejä…

Tietysti tietoa raiskausjengeistä peiteltiin. Tietysti peittely jatkuu – todisteena tästä on perinteisten tiedotusvälineiden korvia huumaava hiljaisuus, jolla ne ovat reagoineet Rupert Lowen joukkorahoituksella toteutettuun Raiskausjengitutkimukseen; tämä hiljaisuus on täsmälleen sama kuin se, jolla on vastattu kaikkiin aiempiin raportteihin seksuaalisista kauheuksista, jotka näyttävät nyt olevan erottamaton osa monikulttuurista Britanniaa.

Kuinka asia voisi ylipäätään olla toisin?

Lowe’n tutkimuksessa dokumentoidut tapahtumat ovat niin vieraita länsimaiselle kokemusmaailmalle ja niin käsittämättömän kauheita, että kuka tahansa normaali ihminen reagoi niiden paljastumiseen aluksi vähättelemällä, välttelemällä, epäilemällä – jopa suorastaan kieltämällä – ja etsimällä syyllisyyttä uhrista. Tämä pätee erityisesti nykyaikaiseen liberaaliin kansalaiseen, jolla on kiihkeä mutta koettelematon usko ihmisen luontaiseen hyvyyteen, varmuus siitä, että kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita, ja vaatimus siitä, että suvaitsevaisuus on ylin hyve. ---

Sudet lampaiden joukossa

Siellä, missä laaja-alainen rauha on vallinnut niin kauan kuin kukaan muistaa, se tosiasia, että ihminen voi olla susi toiselle ihmiselle, tuntuu vieraalta. ---

Rikosten laajuus ja luonne

Ehkä ensimmäinen tähän kysymykseen liittyvä tosiasia on rikosten valtava laajuus – vaikka suurin skandaali onkin se, ettei niiden laajuutta voida määrittää. Kukaan ei tiedä, kuinka moni englantilainen tyttö joutui seksuaalisen väkivallan uhriksi. Kun lasten suojelusta vastaavat valtion virastot eivät edes pysty laskemaan heitä, jokin on mennyt vakavasti pieleen. Lowen raportissa mainitaan luku 250 000.

Lukua on kritisoitu liioitteluksi, mutta se on yhdenmukainen esimerkiksi baronessa Williams of Traffordin – konservatiivisen ylähuoneen jäsenen ja entisen sisäasiainministeriön ministerin – esittämien arvioiden kanssa; hän arvioi jo vuonna 2020 uhrien määräksi noin 7 000 vuodessa. Kun luku ekstrapoloidaan noin kolmenkymmenen vuoden ajalle, jonka aikana järjestelmälliset raiskaukset ovat jatkuneet, tuloksena on samaa suuruusluokkaa oleva luku. Todellinen luku, mikä se sitten onkaan, on niin suuri, ettei sen suhteen pitäisi tarvita enempää perusteluja.

--- Toinen merkityksellinen seikka on, että jopa termi ”raiskaus” aliarvioi näiden rikosten luonnetta. Terminologia itsessään muodosti välttelevän asteikon. Ilmaisu ”aasialainen grooming-jengi” hajautti vastuun äärimmäisen monenlaisten etnisten ryhmien kesken ja liitti asiaan esimerkiksi kiinalaisia, vietnamilaisia, hinduja ja sikhejä, joilla ei ollut minkäänlaista yhteyttä rikoksiin. ”Grooming-jengi” sinänsä vältti kaiken suoran viittauksen seksuaaliseen väkivaltaan ja vähätteli sen järjestäytynyttä, pitkäaikaista ja suunnitelmallista luonnetta.

Jopa ”raiskausjengi”, joka on kolmesta termistä suorin, nimeää rikoksen mutta ei sen kontekstia – jättäen etniset, kulttuuriset ja uskonnolliset ulottuvuudet mainitsematta. Todellisuudessa dokumentoiduissa tapauksissa oli kyse pääasiassa pakistanilaista muslimitaustaa olevien miesten verkostoista, jotka kohdistivat toimintansa järjestelmällisesti haavoittuvaisiin valkoisiin brittiläisiin tyttöihin, joiden kanssa ensimmäiset kohtaamiset tapahtuivat yleensä 11–14-vuotiaana.

Selviytyneiden todistukset ja oikeudenkäyntimateriaali Rotherhamista, Rochdalesta, Oxfordista, Telfordista ja muista kaupungeista kertovat saman julman tarinan: tyttöjä siirrettiin mieheltä toiselle, ja he joutuivat toistuvien joukkoraiskausten, fyysisen kidutuksen, psykologisen nöyryyttämisen sekä avoimen rodullisen ja uskonnollisen halveksunnan kohteeksi. Uhreja haukuttiin rutiininomaisesti nimillä ”gora”, ”kuffar”, ”valkoiset lutkat” ja ”helppo saalis” – kielenkäytöllä, joka leimasi heidät luonnostaan alempiarvoisiksi ja hyväksikäytön kohteiksi nimenomaan siksi, että he olivat valkoisia ja ei-muslimeja.

Se, että tytöt olivat tyypillisesti niin nuoria, lisää rikosten kauhistuttavuutta. Viattomuuden loukkaaminen on tietenkin sadistin tunnusmerkki – ja olennaisesti lasten manipulointi seksuaalisiin tarkoituksiin on jotain erityisen anteeksiantamatonta. Kun tähän lisätään se, että kaikki tämä tehtiin tarkoituksellisesti tavalla, joka oli suunniteltu osoittamaan kulttuurista ylivoimaisuutta sekä nöyryyttämään ja halventamaan, tekojen todellinen luonne tulee selväksi: rikoksissa yhdistyi seksuaalinen väkivalta, kollektiivinen sadismi ja identiteettiin perustuva epäinhimillistäminen mittakaavassa, jota yksittäisen patologian tarkastelu yksinään ei selitä. Mikään tästä ei myöskään ollut sattumaa: julmuus, nöyryyttäminen ja moraalin murentaminen olivat tarkoitus – eikä seksuaalinen tyydytys, viime kädessä, ollut sitä.

Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että suuri joukko miehiä, jotka olivat suhteettoman suuressa määrin peräisin Yhdistyneen kuningaskunnan muslimimaahanmuuttajaväestön väkirikkaimmasta alaryhmästä, oli aktiivisesti mukana teoissa, joita voidaan kutsua vain viharikoksiksi ja jotka kohdistuivat isäntäyhteiskunnan haavoittuvimpiin jäseniin – ja mikä pahinta: näiden miesten organisoimissa verkostoissa rikoksia ei pidetty moraalittomina vaan perusteltuina, sillä ne oikeutettiin tyttöjen ja heidät tuottaneen yhteiskunnan oletetulla uskonnollisella ja kulttuurisella turmeltuneisuudella.

Ja mihin tämä meidät johtaa, kun yritämme selvittää islamilaisen uskomusjärjestelmän mahdollista syy-yhteyttä tällaisten rikosten motiiviin?

Ja tietysti kaikki tämä peiteltiin – sillä kuka voisi uskoa sitä? Ja kuka uskaltaisi kestää katastrofaaliset henkilökohtaiset seuraukset, joita tällaisen kauhun esiin tuominen tai paljastaminen aiheuttaisi?

Ja tilanne on vieläkin pahempi: ”gora kuffareita” ei hyväksikäytetty paheellisella, mutta jotenkin ymmärrettävällä tavalla, kuten opportunistinen yksittäinen raiskaaja tekisi, vaan järjestäytyneellä, liiketoiminnallisella ja pitkäjänteisellä tavalla – teollisessa mittakaavassa, useiden vuosien ajan, uhreja siirreltiin ”juhlatalojen”, hotellien ja kaupunkien välillä. Dokumentoiduissa tapauksissa tarkoituksellisesti sadistisiin ja halventaviin hyökkäyksiin osallistui usein kymmenestä kahteenkymmeneen miestä kerrallaan, ja yksittäiset uhrit joutuivat ajan mittaan katastrofaalisesti halventavien tekojen kohteeksi viidestäkymmenestä useisiin satoihin eri miehen toimesta.

Ja mikä vielä pahempaa: suorat tekijät saattoivat olla vain pieni osuus jopa siitä yhteisöstä, joka oli suoraan mukana tapahtumissa. Mutta paljon suurempi ja toistaiseksi määrittelemätön osuus heidän tiiviisti toisiinsa sidoksissa olevista yhteisön jäsenistä – kulttuurin, avioliittojen ja sukulaisuussuhteiden kautta, sillä serkkujen väliset avioliitot ovat yleisiä tällaisissa yhteisöissä – oli vähintäänkin tietoinen toiminnasta, ellei jopa aktiivisesti avustanut siinä. Tuo taipumus salailuun, tuo mahdollistava ja hiljainen hyväksyntä heijastui täsmälleen samalla tavalla myös Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten puolella, mikä loi käsittämättömän vaarallisen tilanteen niille tytöille, jotka olivat niin kauhistuttavalla tavalla osallisina.

Ja mikä vielä pahempaa: vaikka rikokset olivat selvästi rodullisesti ja uskonnollisesti motivoituja – vaikka uhreja ja kaikkea, mitä he edustivat, kohdeltiin tarkoituksellisen julmasti ja halventavasti seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi – käytännössä ketään ei syytetty tai tuomittu rodullisesti raskauttavista rikoksista. Mikään rikostyyppi ei sovi viharikoksen määritelmään tarkemmin tai oikeuta sen olemassaoloa paremmin.

Ja jos tämä ei riitä – vaikka se on jo enemmän kuin tarpeeksi – rikoksiin sisältyi paitsi seksuaalinen sadismi, hyväksikäyttö ja alistaminen, jotka kuvattiin yksityiskohtaisesti Lowen tutkinnassa, myös yhtä tuomittava viranomaisten reaktio: peittely ja jopa uhrien syytteeseenpano. Myöhemmät tutkimukset vahvistivat sen, mitä uhrit ja jotkut kenttätyöntekijät olivat raportoineet jo vuosien ajan: poliisi, sosiaalipalvelut ja paikallisviranomaiset tiesivät, mitä oli tapahtumassa, mutta eivät halunneet myöntää sitä. Tämän seurauksena tuhansia tyttöjä raiskattiin, myytiin ihmiskauppaan ja halvennettiin, kun viranomaiset seisoivat sivussa, peläten tulla kutsutuiksi rasisteiksi ja haluten kiihkeästi suojella ”yhteisösuhteita”.

Se ei ole huolimattomuutta. Se ei ole institutionaalista epäonnistumista. Se on salaliitto pahimpien miesten kanssa – illuusiomaisen, jopa petollisen monikulttuurisen rauhan nimissä. Tehdään tämä täysin selväksi: sekä rikosten tekemisessä että niiden peittelyssä etniset, kulttuuriset ja uskonnolliset ulottuvuudet ovat keskeisiä, eivät sivuseikkoja; niiden tunnustaminen on välttämätöntä, jotta voidaan ymmärtää, miten tämä tapahtui, ja estää sen toistuminen.

Sitä, mitä ei voi nimetä, ei voi ymmärtää

Mutta tunnustaminen vaatii nimen – sillä sitä, mitä ei voi nimetä, ei voi ymmärtää. Mikä on peittelyn vastakohta, kun on kyse näin vakavista ja laajamittaisista rikoksista? Miksi meidän pitäisi edes kutsua tätä asiaa? Mikä nimi sopii vuosikymmeniä kestäneelle, järjestelmälliselle, kulttuuriin ja uskontoon perustuvalle kampanjalle, joka koostui sadistisimmista seksuaalisista väkivallanteoista ja jonka tarkoituksena oli nöyryyttää, lannistaa ja tuhota – ja joka kohdistui kaikkein puolustuskyvyttömimpiin uhreihin?

Tällaisten rikosten paljastaminen – jopa kiistattomien todisteiden kohtaaminen – merkitsee syvällisen ja kauhistuttavan tutkimusprosessin aloittamista: Mitä täällä tarkalleen ottaen tapahtui? Mikä sen aiheutti? Miten asiaan tulisi puuttua? Monia kauhistuttavia asioita on paljastettava, ennen kuin ymmärtäminen on mahdollista, puhumattakaan tilanteen parantamisesta tai oikeuden toteutumisesta. Kun tilanne on rauhallinen, pinnallinen naiivius riittää. Kun asiat ovat menneet näin pahasti pieleen, on kyseenalaistettava juuri ne oletukset, joita pidetään kaikkein rakkaina. Jossain on virhe. Jotain aiheutti sen. Jotain perustavanlaatuista on muututtava.

Peittelemättä jättäminen tarkoittaa sen hyväksymistä, että ihmisen turmeltuneisuus tekee kaikista naiiveista näkemyksistä kohtalokkaasti riittämättömiä, ja sitä, että kyseenalaistetaan oppi, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita – ja siten horjutetaan koko monikulttuurisuushanketta. Se tarkoittaa myös sitä, että altistaa itsensä henkilökohtaisesti sille armottomalle luonteen häpäisylle, joka on varattu niille, jotka eivät noudata puolueen linjaa: syytökset vaarallisen eripuraisuuden lietsomisesta; karkottaminen yhteisöstä, työpaikalta ja ammatista; nimitykset ”äärioikeistolainen”, ”rasisti”, ”fasisti”, ”natsi”. Peittelemättä jättäminen tarkoittaa yhtä vakavien kysymysten esittämistä kuin rikokset itse:

Oliko tämä groomingia?

Oliko kyseessä raiskaus?

Oliko tämä sadistista seksuaalista väkivaltaa?

Oliko tämä sadistista pedoseksuaalista väkivaltaa?

Oliko tämä järjestäytynyttä, järjestelmällistä, sadistista pedoseksuaalista väkivaltaa?

Oliko se järjestäytynyttä, järjestelmällistä, sadistista pedoseksuaalista väkivaltaa, jonka tarkoituksena oli uhrien halventaminen ja psykologinen tuhoaminen?

Oliko tämä jotain kulttuurillista?

Oliko tämä jotain uskonnollista?

Oliko se vallan osoittamista?

Oliko se järjestäytynyttä uskonnollista vallan osoittamista?

Oliko se jotain sodan kaltaista?

Ei siis groomausta. Ei edes raiskausta. Jotain julmempaa, tehokkaampaa ja suunnitellumpaa; jotain, jonka motiivina oli lisäksi oletus yksilöllisestä ja kulttuurisesta ylivoimaisuudesta ideologisista, moraalisista – jopa uskonnollisista – syistä.

Jotain hallitsemiseen verrattavaa. Jotain, joka vielä tarkemmin sanottuna muistuttaa… valloittamista. Mutta emme saa myöskään unohtaa niitä erityisiä ja kauhistuttavia hallitsemisen ja valloittamisen keinoja – joita niin usein käytetään avoimella taistelukentällä: raiskaus, kaikkein julmimmassa muodossaan. Siksi sopivampi termi on: seksuaalinen valloitussota.

Nämä olivat siis seksuaalisen valloitussodan jengejä: järjestäytyneitä verkostoja, joille vieraan ryhmän tyttärien ruumiit olivat halveksittavaa aluetta, jota voitiin vallata ja turmella – muinaista heimosotaa, jossa ryöstettiin ja raiskattiin, ja jota käytiin nimellisen rauhan olosuhteissa isäntäyhteiskuntaa vastaan, joka oli liian luottavainen, liian suvaitsevainen ja lopulta liian peloissaan nimeämään sitä, mitä oli tapahtumassa.

Kuka voisi tai haluaisi kestää paineen tutkia asiaa syvällisemmin, määritellä sitä, varsinkin kun otetaan huomioon sivullisten vahinkojen – esimerkiksi perheelle aiheutuvien – mahdollisuus? Psykologinen seuraus siitä, että tajuaa pahuuden todella olevan olemassa, on todellakin pelättävää. Yhdistettynä hyvän maineen tuhoamiseen, läheisten kärsimykseen ja todelliseen sosiaaliseen syrjäytymiseen se voi olla tappavaa – tai pahempaa kuin tappavaa, sillä on olemassa kuolemaa pahempiakin kärsimyksen muotoja. Ja juuri hyvät ihmiset ovat haavoittuvaisimpia: heillä on maine, joka on tuhoamisen arvoinen, perheitä, joiden kärsimystä he eivät kestä nähdä, ja itsepäinen tapa kertoa totuus.

Peittelemättä jättäminen tarkoittaa siis marttyyriksi tulemista.

Ketjureaktiona syntyvät seuraukset

Ja mitä tarkalleen ottaen myönnämme olemassa olevaksi, jos kieltäydymme peittelemästä? Mitkä ovat ketjureaktiona syntyvät seuraukset siitä tosiasiasta, että seksuaalisia valloituksia harjoittavat jengit toimivat esteettömästi ja huomaamatta yhteiskunnassa, joka oli vielä äskettäin rehellinen, turvallinen ja tuottava – yhteiskunnassa, jossa korkea luottamus oli arkipäivää?

myös, että niiden tahojen jatkuva epäonnistuminen, joiden tehtävänä on oikeuden toteuttaminen, käytännössä takaa sen, että paljon ankarampia seurauksia vaaditaan – ja ehkä myös pannaan täytäntöön – niiden tahojen toimesta, jotka eivät enää ole valmiita sietämään sitä maltillisuutta, jota olemme tottuneet odottamaan demokraattiselta poliisilta, oikeuslaitokselta ja valituilta virkamiehiltä.

Politiikan vasemmistolaiset tuomitsevat jo nyt niin sanotun äärioikeiston yhä ilmeisemmän nousun. Mutta tällaisia liikkeitä vastaan käytetyt tavanomaiset puolustuskeinot ovat nopeasti menettämässä tehoaan. Rasismisyytökset ovat tehokkaita vain silloin, kun ennakkoluuloa itsessään pidetään itsestään selvästi pahana ja kun syyttäjillä on vielä jonkin verran maineen koskemattomuutta, jolloin heidän syyttelynsä pysyy uskottavana. Molempien edellytysten itsestäänselvyys on rapistumassa. Samaan aikaan nimitys ”äärioikeisto”, johon liittyy selvä hyväksymättömyyden konnotaatio, kohdistetaan ihmisiin, jotka eivät ole lainkaan äärioikeistolaisia – tai eivät ainakaan vielä. On vaarallista niputtaa perinteiset isänmaalliset ja kulttuurinsa kannattajat yhteen todellisten fasistien kanssa, puhumattakaan niistä, jotka käyttävät isänmaallisuutta peitteenä todelliselle julmuudelle ja voimankäytön halulle.

--- Oikeus on toteutettava, yksinkertaisesti sanottuna, ja sen on oltava näkyvää. Myös rikoksentekijöiden sukulaiset ja yhteisö, jotka ovat olleet hiljaa ja olleet osallisia – jopa hyväksyneet – tietäen, mitä oli tapahtumassa, on saatava vastuuseen. Sama koskee viranomaisia, jotka ovat syyllistyneet tahalliseen sokeuteen ja tietoiseen peittelyyn – niitä, jotka eivät kuulu suoraan tekijöiden yhteisöön, mutta jotka ovat rikkoneet ammatillisen asemansa koskemattomuutta ja pettäneet sen yleisön luottamuksen, jota he vannoivat palvelevansa.

Sekä syylliset että avunantajat on rangaistava rikoksen vakavuutta vastaavalla ankaruudella – rikoksesta, jossa yhdistyvät mafian kaltaisen järjestön pahimmat piirteet, seksuaalinen väkivalta, sadismi, pedofilia, petturimainen kavallus sekä rodullinen, uskonnollinen ja etninen viha. Todellakin, tuskin voi kuvitella todellisempaa ja vakavampaa viharikosta – juuri sitä rikosta, jonka juuri ne, jotka tässä tapauksessa todennäköisimmin sulkevat silmänsä, ovat äskettäin kodifioineet."

[Tapio Puolimatka @PuolimatkaTapio]

Shahriq Khan: "Tiedätkö, mikä romutti uskoni islamiin?
Kuolleenmeren kääröt. Ne olivat kirjaimellisesti lopullinen isku.

"Kun ymmärsin, mitä ne todistivat, en pystynyt sovittamaan niitä yhteen islamin väitteen kanssa, jonka mukaan Tooraa [Heprealaista Raamattua] olisi vääristelty (mikä on islamin perustava väite).

"Vuosien ajan minulle kerrottiin, että juutalaiset ja
kristityt olivat muuttaneet Jumalan ilmoitusta.
Sitten arkeologit löysivät heprealaisten pyhien kirjoitusten kopioita, jotka oli piilotettu vuosisatoja ennen islamin syntyä.

"Ja mitä he löysivät? Saman Tooran.
Samat profeetat. Samat lupaukset. Saman tarinan.

"Tällä oli merkitystä, koska Koraani vahvistaa toistuvasti Tooran, joka oli olemassa Muhammedin aikana.

"Joten minun oli pakko kysyä:
Jos Toora oli jo vääristelty...
Miksi Koraani kehottaa ihmisiä tutustumaan siihen?

"Ja jos Kuolleenmeren kääröt osoittavat, että nykyinen Toora vastaa olennaisesti sitä, joka oli säilynyt vuosisatoja ennen Muhammedia...

"Milloin tämä vääristely sitten todella tapahtui? Miksi se olisi tapahtunut?
Tämä kysymysketju muutti elämäni.
Jos Tooraa ei ollut muutettu, profeetat viittaavat edelleen samaan Messiaaseen.

"Kuolleenmeren kääröt eivät luoneet uskoani. Ne pakottivat minut tarkastelemaan uudelleen islamilaiseen perinteeseen sisältyviä väitteitä. Ymmärsin vihdoin kristinuskon todisteet.

"Joskus Jumala jättää kuitit luolaan.

"Se on yksi suurimmista syistä, miksi en voisi koskaan palata islamiin. Ylistys Jumalalle, että Hän teki niin!"

[Erja @Erja06486500]

Jaana Kavoniuksen haastattelu. Melkoista kuunneltavaa, Suomen #virkamafia olisi saatava vastuuseen teoistaan. https://t.co/1SvJfEmgDS

[Vivid.🇮🇱 @VividProwess]

Israel and Gaza war explained in 15 seconds.

[Maria Sofia Roimaa Paul @__mariasofia]

9 vuotta sukupuolineutraalia avioliittolakia on näyttänyt, mikä virhe se oli.

”Ei ole keltään pois”, sen hyväksymistä perusteltiin.

Oikeasti se avasi Pandoran lippaan, joka on hyvin nopeasti johtanut mm.:

- äiti ja isä -sanojen poistamiseen virallisista yhteyksistä

- valtakunnansyyttäjän vuosikausia kestäneeseen Päivi Räsäsen vainoon

- lasten kiihtyvään seksualisointiin ja transiuttamiseen

- transhoitoja tutkivien asiantuntijoiden maalittamiseen ja uhkailuun

- naisten oikeuksia, biologiaa ja maalaisjärkeä polkevaan translakiin

- järkyttäviin, joka vuosi paheneviin pervoiluihin ja pornoiluihin verorahoilla ja/tai julkisilla paikoilla Priden yhteydessä (tänä vuonna mm. Tampereen kinky-verileikit, tekopenispaja yläkoululaisille, lähes alastomat naamiomiehet seksikeinussa keskellä Helsinkiä)

- ruodusta poikkeavien ihmisten maalittamiseen (mm. Veli-Matti Savinainen)

- täyteen vastuuttomuuteen, rajattomuuteen, ruokottomuuteen.

Rekisteröity parisuhde olisi ollut täysin riittävä.

Kun avioliitto - joka on historiallinen yhteiskunnan juridinen sopimus yhden miehen ja yhden naisen välillä erityisesti lasten kasvattamiseksi ja turvaksi - avattiin tarkoittamaan jotain muuta, mitä se on, mikään ei enää riitä.

[Erja @Erja06486500]

https://t.co/YYHdbFKLXI