@SFjder Johdon osalta tulisi odottaa tulosvastuuta kuinka saadut määrärahat pystytään käyttämään varsinaiseen toimintaan eikä hallintobyrokratian ylläpitoon.
TsÄdäM 🛫🚀🛸
paasipodin jaksossa 90. maan mainioin @SarasvuoJari keskustelemassa tolkun oikeistolaisuudesta 🔥🔥🔥
Onko @Kokoomus vasemmistolainen, tekopyhä hillotolppapuolue? Tarvitseeko Suomi rinnakkaiskulttuuria? Onko Jari rasisti? Sosten syvimmät taustat ja @PetteriOrpo naulojen syönti.
Miksi kaivosteollisuus on kaiken mahdollistaja? Blokkivaalit ei tule, mutta pitäisikö? Ja paljon muuta. Kuuntele viikonlopun puheenaihe.
Tuosta 👇👇👇
https://t.co/5ui8CwOVuZ
@WBacklund@SFjder Missä on aatteen palo? Nykypolitiikoille on oma ura, valta ja palkkiot vaan mielessä, tulee ihan ikävä Paavo Väyrystä tai Veikko Vennamoa.
@sonjatwilson Eikös tämän alasajon pääsyyllinen ole tällä hetkellä opetusministeri. Tämä on hänen vastuualuettaan. Pitäisi tehdä todellisia tekoja eikä selitellä, että kaikki johtuu somesta.
Kun Minja Koskela @minjakoskela makaa tyylikkäästi sohvalla mustavalkoisessa mekossa ja julistaa, että Purran budjetti on "lisää rahaa rikkaille, kovempaa keppiä köyhille", kyse ei ole vain budjettikritiikistä. Kyse on syvemmästä kulttuurisesta ja psykologisesta muutoksesta, joka on tapahtunut vasemmistossa.
Aiemmin vasemmistoliitto @vasemmisto (ja sen edeltäjät) oli aidosti duunaripuolue. Nykyään sen viestinnän kärkenä ovat lähes päivittäin "köyhät".
Keitä nämä köyhät oikeastaan ovat? Eivät ainakaan ay-liikkeen johtajia, joiden palkat ovat moninkertaisia keskivertosuomalaiseen verrattuna. Eivätkä he ole puolueen näkyvimpiä hahmoja, joiden elämäntapa, koulutus ja sosiaaliset verkostot kuuluvat aivan toiseen yhteiskuntaluokkaan.
Tässä suhteessa Gad Saadin @GadSaad analyysi on valaiseva. Saad kuvaa kirjassaan "The Parasitic Mind", miten tietyt ideat toimivat kuin aivoihin iskeytyvät loiset. Ne kaappaavat isäntänsä ajattelun, tekevät tämän immuuniksi vasta-argumenteille ja leviävät sosiaalisesti, koska ne tarjoavat moraalisia palkintoja.
Yksi voimakkaimmista tällaisista ajatusloisista on "uhriutumisen kultti" (victimhood as a virtue). Kun uhriasemasta tulee moraalista valuuttaa, politiikka ei enää keskity siihen, miten mahdollisimman moni nousisi pois köyhyydestä. Sen sijaan keskitytään siihen, kuka on riittävän suuri uhri ansaitakseen myötätuntoa ja resursseja. Samalla syntyy performatiivista empatiaa: näyttävää, julkista myötätuntoa, jonka päätehtävänä on osoittaa kuuluvuutta omaan sisäpiiriin ja hankkia siellä statusta.
Koskelan kuva on tästä klassinen esimerkki. Eleganssi, poseeraaminen ja huoliteltu estetiikka yhdistettynä "köyhien" puolustamiseen ei ole sattumaa. Se on viesti omasta asemasta: "Minä olen riittävän valveutunut, riittävän myötätuntoinen ja historian oikealla puolella." Evoluution näkökulmasta tämä on täysin ymmärrettävää, sillä ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee hyväksyntää ja asemaa ryhmässään. Ongelma syntyy, kun tällainen viestintä irtoaa todellisuudesta ja alkaa syrjäyttää konkreettisen politiikan, joka aidosti auttaisi pienituloisia.
Saad on myöhemmin laajentanut ajatusta "itsetuhoiseen empatiaan"(suicidal empathy). Se tarkoittaa tilannetta, jossa empatia vääristyy niin, että se alkaa vahingoittaa koko yhteiskunnan toimivuutta - ja jopa niiden ryhmien pitkän aikavälin etuja, joita sen pitäisi puolustaa. Tämä vinouma syntyy, kun politiikan kieli keskittyy yhä enemmän uhrihierarkioihin ja yhä vähemmän työn, osaamisen ja taloudellisen nousun mahdollistamiseen.
Suomessa tämä näkyy selvästi. Perinteinen teollisuustyöväki on hiljalleen vähentynyt vasemmiston aktiivien ja äänestäjien joukossa. Tilalle on tullut julkisen sektorin ammattilaisia, järjestöväkeä, opiskelijoita ja aktivisteja. "Köyhistä" on tullut enemmän symbolinen kategoria kuin konkreettinen ihmisryhmä, jonka elinoloja pyrittäisiin systemaattisesti parantamaan työn ja talouskasvun avulla.
Lopputulos on teatteria. Budjettikritiikki tiivistyy iskulauseisiin kuten "rikkaat vastaan köyhät", vaikka todelliset ongelmat - kannustinloukut, työn verotus, osaamisvaje ja julkisen sektorin tehottomuus - jäävät sivuosaan. Samalla ihmiset, jotka tekevät raskasta työtä, maksavat veroja ja yrittävät pitää taloutta pystyssä, kokevat yhä vahvemmin, ettei heitä edusteta.
Tämä ei ole vain Suomen ilmiö, vaan sama kehitys on nähtävissä monissa länsimaisissa vasemmistopuolueissa. Kun luokkataistelun korvaa identiteetti- ja uhrikilpailu, ja kun näyttävä hyvesignalointi ohittaa tosiasiat ja talousrealismin, puolue menettää yhteyden niihin, joiden asialla se väittää olevansa.
Todellinen myötätunto ei näy sohvalla poseeraamisena. Se näkyy politiikkana, joka tekee työnteosta kannattavaa, koulutuksesta hyödyllistä ja yrittämisestä mahdollista - myös niille, jotka eivät jo kuulu eliittiin.
Luku- ja ymmärtämisen suositus: Gad Saad, Suicidal empathy
https://t.co/gtHuQ5rIDd
@JarnoLim Ensinnäkin tiedämme matkapuhelindatasta, jos suuri joukko ihmisiä on kerääntymässä johonkin alueelle. Suuremmaksi ongelmaksi nousee olemmeko valmiita käyttämään voimaa väkijoukkoja kohtaan, mikäli on tarve pysäyttää hallitsematon rajanylitys. TÄMÄ ON SE SUURI KYSYMYS!!
Ongelma ei ole S2-koulujen sijoittelu tai määrät, vaan ylipäätään niiden olemassaolo. Se ilmentää myös laajempaa ongelmaa, jossa maahanmuuttajia ei haluta kohdella kykenevinä ihmisinä.
Poistetaan ei-kansalaisilta sosiaalituet, vaaditaan työntekoa ja kielitaitoa, poistetaan muiden äidinkielten kuin suomen opetus ja jätetään luokalle tasan niin monta kertaa kuin riittävän osaamistason saavuttaminen vaatii, karkotetaan välittömästi vakavista rikoksista, vaaditaan toimimaan suomalaisen yhteiskunnan normien mukaan antamatta mitään erityisoikeuksia ja niin edespäin.
Ja hokkuspokkus! Yhtäkkiä meillä ei enää olekaan useamman polven kielitaidottomia, sosiaalituella eläviä ja rikoksia tekeviä maahanmuuttajia, vaan suomalaisen yhteiskunnan mukaisesti eläviä maahanmuuttajia, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Yksityisyys on länsimaalaisen demokratian ja vapaan yhteiskunnan peruspilari. Jokaisella on oltava oikeus viestiä ilman minkäänlaista pelkoa, että joku saattaisi näitä viestejä urkkia.
Sen sijaan, että tätä välttämätöntä periaatetta puolustettaisiin, ovat Brysselin byrokraatit päättänet antaa somejäteille oikeuden skannata vapaasti jokaisen kansalaisen yksityisviestejä ’chat control’ -lakina tunnetun aloitteen kautta.
Vaikka tämä itsessään on vakava hyökkäys perusoikeuksiamme kohtaan, tekee siitä entistä häikäilemättömämmän se, miten asia runnottiin Euroopan eduskunnassa läpi.
Yksityisyyttä koskevaan lakiin tehty poikkeus, joka antoi alustoille oikeuden skannata yksityisviestejä, meni keväällä umpeen ja Euroopan eduskunta hylkäsi jatkoesityksen tämän poikkeuksen pidentämiseksi äänin 331 puolesta ja 228 vastaan.
Aiemmin tällä viikolla Euroopan kokoomuspuolue EPP onnistui kuitenkin tuomaan asian uudestaan äänestettäväksi, käyttäen hyvin epätavallista ja ennennäkemätöntä proseduurista lakipykälää.
Uskomattominta tässä on se, että tällä kertaa chat control -lain kaatamiseen ei enemmistö riittänyt vaan olisi tarvittu ’ehdoton enemmistö’, eli 361 ääntä. Vaikka lopullisessa äänestyksessä enemmistö kannatti jälleen hylkäämistä (314 puolesta ja 276 vastaan), EPP:n ja sosiaalidemokraattien äänet estivät ehdottoman enemmistön saavuttamisen.
Tämä kertoo paljon valtapuolueiden toiminnasta: demokratialla ei ole merkitystä, kun se ei palvele heidän agendaansa. Perusoikeuksiamme poljetaan tarkoituksella, pelataan likaista peliä ja taistellaan kansalaisten tahtoa vastaan.
Kehotan pitämään tämän mielessä, kun seuraavan kerran äänestät.
Kokoomus, miksi heitätte yksilönvapaudet roskiin?
Ajattelin kokeilla mitä tapahtuu kun antaa tekoälyn käydä läpi kaikki 686 STEA-rahoitteista järjestöä ja vertailla niiden avustuskuvauksia keskenään.
Tulos: 51 päällekkäisyysryhmää. 507 järjestöä. 169 miljoonaa euroa päällekkäisessä työssä.
Esimerkkejä:
- 63 mielenterveysyhdistystä pyörittää identtisiä matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja eri puolilla Suomea - 16,1M€.
- Kolme lomajärjestöä tekee täsmälleen samaa tuettua lomatoimintaa - 7M€, kolme hallintoa, kolme tilintarkastusta.
- 16 muistiyhdistystä + Muistiliitto tekevät Muistiluotsi-toimintaa kirjaimellisesti samalla avustuskuvauksella - 7,1M€.
- Kaksi kehitysvammaliittoa palvelee samaa kohderyhmää erillisillä hallinnoilla - 5,9M€.
- 42 järjestöä tekee kotoutumistyötä - 9,3M€.
686 järjestöä tarvitsee 686 hallitusta, 686 tilintarkastusta ja 686 vuosiraporttia.
Sama työ olisi tehtävissä noin sadalla organisaatiolla.
Arvioitu säästö pelkästään hallinnon päällekkäisyyksistä: 14,3M€ vuodessa.
https://t.co/MUDLIXYpZZ
Tämä kertoo kaiken oleellisen:
"-Lähdetään nyt siitä liikkeelle, että nämä STEA-avustukset ja järjestöjen avustukset on erittäin iso, lähes kahdensadan miljoonan potti, ja se on poliittisesti tärkeä ja se on periaatteellisesti tärkeä, Orpo sanoi "
https://t.co/0lzWO8RMhv
"Laboren johtaja Mika Maliranta huomauttaa, että euroalue ei ole optimaalinen valuutta-alue ja Suomelle ehkä erityisen epäkiitollinen."
Nyt tuli tärkeä tieto asuntovelallisille – Näin käy 12 kuukauden euriborin https://t.co/2prIMfVLNq