Kimmo Haanpää | LIB

Liberaalipuolueen jäsenistöä

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

@PhysInHistory Memorization is a necessary, but not a sufficient condition for learning.

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

@MartinPaasi Jos ideasi ei voi hävitä, se ei ole tiedettä. Kolme testiä ratkaisee kaiken: falsifioitavuus, ennusteet ja todistusaineiston ristiintarkastus. 👇

https://t.co/GR7wr7ZksG

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Yli 4 000 jumalaa - mutta vain yksi laki!

https://t.co/35D1kIjqeD

Maailmassa on tuhansia uskontoja, mutta modernissa oikeusvaltiossa niistä yksikään ei saa olla lain yläpuolella. Valtion tehtävä ei ole leikkiä hengellistä tuomaria tai pönkittää dogmeja, vaan suojella yksilönvapauden ja itsemääräämisoikeuden kaltaisia järkähtämättömiä arvoja. Kun uskonnonvapaus muuttuu pakoksi, lasten oikeuksia poljetaan tai lakia yritetään kiertää perinteiden varjolla, on vedettävä tiukka raja: ihmisoikeuksista ei neuvotella, ja suljettujen ovien taakse ulottuu sama laki kuin muuallekin yhteiskuntaan. Sellaisilla uskonnoilla, jotka eivät tätä hyväksy, ei ole sijaa Suomessa.

[Nav Toor @heynavtoor]

You have noticed it. ChatGPT feels dumber than it used to. Your prompts that worked six months ago produce worse results now. The writing sounds flatter. The ideas sound safer. The internet itself feels like it is shrinking. Every article reads the same. Every email sounds the same. Every answer sounds like it was written by the same voice.

You thought it was you. It is not you.

Researchers at Oxford and Cambridge published a paper in Nature proving what is happening. They call it Model Collapse.

Here is the mechanism in one sentence. AI trained on AI-generated data gets dumber every generation until it forgets what real human data looked like.

The internet is filling with AI-generated content. Blog posts. Articles. Reviews. Comments. Social media. AI companies scrape the internet to train the next generation of models. Which means the next generation of AI is being trained on the output of the current generation.

Each cycle loses information. Not randomly. It loses the rarest, most unusual, most creative parts first. The researchers call these the "tails of the distribution." The weird ideas. The unexpected perspectives. The things that made the internet feel human. Those disappear first.

What remains is the average. The safe. The expected. The bland.

Then the next generation trains on that. And loses more. And the next generation trains on that. And loses more. The researchers proved this is not a slow decline. Major degradation happens within just a few iterations. Even when some of the original human data is preserved.

They tested it on large language models. On image generators. On statistical models. The pattern was the same every time. The output converges toward a narrow, flattened version of reality that looks nothing like the original data.

The lead researcher put it plainly. "Large language models are like fire. A useful tool. But one that pollutes the environment."

The pollution is invisible. You cannot see which sentence on the internet was written by a human and which was written by AI. Neither can the AI that is about to train on it. And once the tails are gone, they do not come back. The damage is irreversible.

This is not a prediction anymore. It is a diagnosis.

The internet you grew up on was built by humans writing things no algorithm would have written. Strange, personal, imperfect, alive. That internet is being diluted. One generation of AI at a time. And the models trained on what remains are learning a smaller and smaller version of the world.

Model Collapse is not a technical problem. It is a cultural one. The thing that made the internet worth reading is the thing that disappears first.

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Ulkoa muistaminen on oppimisen jalkatreeni

Nykyisessä koulutuskeskustelussa painotetaan usein – ja syystäkin – soveltamista, kriittistä ajattelua ja suurten kokonaisuuksien ymmärtämistä. Tämän suuntauksen varjopuolena on kuitenkin syntynyt harha siitä, että ulkoa opettelu ja faktojen mieleen palauttaminen olisivat vanhanaikaista ja turhaa ”nippelitiedon” pänttäämistä. Tämä on virhe. Ulkoa muistamisella on oppimiselle sama rooli kuin painojen nostamisella urheilijalle.

Ajatellaanpa jalkapalloilijaa tai jääkiekkoilijaa. Kumpikaan heistä ei tee pelikentällä kyykkyjä tanko niskassa tai nosta penkkipunnerrusta. Nuo kuntosalilla vietetyt tunnit eivät suoraan näytä lajisuoritukselta. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä, sillä ne rakentavat sen pohjakunnon, voiman ja räjähtävyyden, joka mahdollistaa luovat ratkaisut, nopeuden ja kestävyyden itse pelissä. Ilman vahvaa fysiikkaa paraskaan pelisilmä ei pelasta, kun vauhti kiihtyy.

Sama pätee aivoihin ja oppimiseen. Faktojen, sanaston, kaavojen tai historiallisten aikajanojen painaminen mieleen luo aivoille kognitiivisen ”pohjakunnon”. Kun muistia on harjoitettu ja perustiedot ovat automatisoituneet ulkomuistiin, aivot omaksuvat uusia ja laajempia kokonaisuuksia nopeammin ja vaivattomammin. Tämä vahvistaa oppimisen kestävyyttä ja antaa sille samanlaista ”räjähtävyyttä” kuin voimaharjoittelu antaa urheilijalle. Kun perusrakenne on kunnossa, työmuistia vapautuu siihen kaikkein tärkeimpään: soveltamiseen, syvälliseen ymmärrykseen ja luovaan ongelmanratkaisuun.

Tämä linkittyy suoraan myös nykyisin hehkutettuun meta-ajatteluun eli oppimisen oppimiseen. Koulutuskeskustelussa luodaan toisinaan illuusio siitä, että oppimisen taitoja voisi harjoitella omana, irrallisena saarekkeenaan ilman itse oppimisen kohteena olevia sisältöjä. Todellisuudessa näitä kahta ei voi erottaa. Meta-ajattelu tarvitsee aina polttoaineekseen konkreettista tietoa. Et voi oppia analysoimaan tai säätelemään omaa oppimisprosessiasi tyhjiössä; prosessi vaatii aina jonkin asian, ilmiön tai faktapohjan, jota käsitellään.

Jos oppilas joutuu kesken monimutkaisen tehtävän tai kielen kääntämisen tarkistamaan jokaisen peruskaavan tai perussanan Googlesta, hänen aivokapasiteettinsa kuluu pelkkään tiedon etsimiseen. Silloin itse suorituksesta – eli ymmärryksen ja oppimistaitojen kehittymisestä – tulee hidasta ja kankeaa. Se on kuin jääkiekkoilija, joka joutuisi kesken pelitilanteen miettimään, miten luistinta potkaistaan eteenpäin.

Ulkoa muistaminen ei tietenkään saa olla oppimisen päätepiste, aivan kuten kuntosali ei ole urheilijalle päämäärä. Se on kuitenkin välttämätön työkalu matkalla huippusuoritukseen. Emme voi vaatia nuorilta korkeamman tason kriittistä ajattelua tai oppimisen hallintaa, jos heillä ei ole mielessään sitä rakennusmateriaalia, jota ilman nämä taidot eivät yksinkertaisesti voi toimia.

On aika palauttaa muistitiedon arvostus kunniaan. Se ei ole ajattelun este, vaan sen paras mahdollistaja.

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Verkkoympäristöt, tekoälyavusteiset virtuaaliopettajat ja muut uudet teknologiat tulisi olla perinteisen opetuksen rinnalla, ei tilalla. Kun luento tai laskari loppuu ja opiskelijalla riittää vielä energiaa, opiskelua voi jatkaa hyvin rakennetuissa digiympäristöissä.

Ja mainitsemasi haasteen vuoksi ja tekoälyn takia oppimisen testaaminen on välttämättä palautettava valvottuun ympäristöön. Lisäksi valvotun ympäristön testien painoarvoa arvioinneissa on lisättävä, jotta oppimispaine kasvaa.

[Liberaalipuolue @Liberaalipuolue]

Mikä on Liberaalipuolue? Ajamme muun muassa näitä asioita 😉 #Liberaalipuolue #vapausvalita

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Suomessa kättely, silmiin katsominen ja kiittäminen eivät ole vapaaehtoisia kulttuurivalintoja. Ne ovat tasa-arvoiseen yhteiskuntaan kuuluvia peruskiviä, jotka sitovat meitä kaikkia riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, kansalaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai kulttuuritaustasta.

Ainoat hyväksyttävät perusteet kättelemättä jättämiselle ovat lääketieteelliset tai neurobiologiset syyt, kuten fyysinen sairaus tai autismikirjoon liittyvä kosketusherkkyys. Muussa tapauksessa kieltäytyminen on suora loukkaus toista kohtaan.

Suomessa kätellään, katsotaan silmiin ja sanotaan kiitos tai ole hyvä!

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Joidenkin on herättävä joka aamu tekemään töitä, jotka ovat kaukana heidän unelmistaan, jotta arki muiden mökeissä olisi mahdollista.

​Kun astut kauppaan ostamaan ruokaa, taustalla toimii valtava ketjureaktio alkutuotannosta, maataloudesta ja elintarvikevalvonnasta aina hyllyttäjiin ja kassajärjestelmien ylläpitäjiin saakka. Jos kuljet tuohon kauppaan autolla tai pyörällä, insinöörit ovat suunnitelleet ne, tehtaat valmistaneet ja joku on rakentanut sekä päällystänyt tiet, joita pitkin ajat.

​Jos mökki lämpiää takalla, jonkun on pitänyt hoitaa metsää, kaataa puut, kuljettaa ne eteenpäin ja pilkkoa klapeiksi asti. Sähkölämmityksen takana on puolestaan kokonainen sähköverkko, jonka suunnittelijat, voimalaitostyöntekijät ja linjakorjaajat pitävät pystyssä syysmyrskyissä ja pakkasilla, jotta virta kulkee katkeamatta perille saakka. Jopa puhdas vesi ja toimiva jätehuolto vaativat kaivonporajia, putkiasentajia ja jäteauton kuljettajia, jotka pitävät taudit loitolla elinympäristöstä.

​Kun hätä yllättää, satutat jalkasi tai saat vakavan bakteeri-infektion, astuu esiin toinen näkymätön rintama. Jotkut ovat opiskelleet vuosia lääkäreiksi, sairaanhoitajiksi ja laboranteiksi, ja toiset ovat tutkineet ja kehittäneet lääkkeet, joiden ansiosta paranet.

​Sama pätee myös silloin, kun mökki vaatii remonttia tai korjausta. Rakentajien on pitänyt opetella ammattitaitonsa, herätävä aikaisin ja tultava paikan päälle korjaamaan katto tai suoristamaan perustukset. Mikään siitä ei onnistu ilman työkaluja ja rakennustarvikkeita, joita joidenkin on täytynyt louhia, sahata, valmistaa tehtaissa ja jaella myymälöihin asti. Jokainen mukavuus ja turvattu hetki mökin rauhassa on jonkun toisen tekemän työn tulos.

​Jos taas elät täysin eristyksissä muusta maailmasta ja haluat vain elää unelmiasi, huomaat pian, että tämä kaikki on luotava, ansaittava ja ylläpidettävä omin käsin joka ikinen päivä. Kukaan muu ei herää puolestasi, eikä mikään valmis järjestelmä tule apuun tekemään pohjatyötä haaveillesi.

​Kun haluat syödä, sinun on itse raivattava pelto, kylvettävä siemenet, varjeltava satoa tuholaisilta, metsästettävä, kalastettava ja suolattava tai savustettava ravinto talven varalle. Jos haluat liikkua, et osta pyörää tai autoa, vaan raivaat itse polkusi läpi tiheän metsän ja rakennat omat kantovälineesi puusta ja nahasta.

​Mökin lämpö ei ole katkaisijan tai valmiin sähköverkon takana, vaan se vaatii sinua kaatamaan puut käsivoimin, karsimaan oksat, sahaamaan rungot, halkomaan klapit ja kantamaan ne sisään ennen talven tuloa. Jos tulisija murenee tai hormi halkeaa, opettelet itse muuraamaan ja etsimään sopivan saven maaperästä, jotta et palaisi tai tukehtuisi savuun. Puhtaan veden eteen on kaivettava oma kaivo lapiolla ja suojattava se roskilta, tai kannettava vesi avannosta asti joka päivä. Jätteet, ulosteet ja hygienia on hoidettava itse alusta loppuun, sillä yksikin virhe puhtaudessa tuo mukanaan tappavat mikrobi- ja bakteeri-infektiot.

​Kun satutat jalkasi tai sairastut, ympärillä ei ole lääkäreitä, laborantteja eikä apteekkeja. Sinun on itse tunnettava luonnon lääkeyrtit, osattava lastoittaa oma murtunut luusi ja kestettävä kuume ja kivut yksin, rukoillen kehosi omaa puolustuskykyä.

​Kun mökki vaatii korjausta, kukaan ei tule apuun tarvikkeiden tai valmiin ammattitaidon kanssa. Sinun on itse kiisteltävä luonnonvoimia vastaan, vaihdettava lahot alahirret, kerättävä sammalta tiivistykseen ja paikattava vuotava katto ennen syysmyrskyjä. Työkalusikin on huollettava, teroitettava ja korjattava itse, sillä ilman niitä olet täysin puolustuskyvytön.

​Kun kaikki nämä eloonjäämisen edellytykset on revittävä irti omasta selkänahasta, heräät aamulla vain taistelemaan seuraavasta päivästä. Silloin huomaat dramaattisen ristiriidan: pelkkään hengissä pysymiseen ja perusoletusten täyttämiseen kuluu kaikki aikasi ja energiasi, eikä tilaa yksinkertaisesti jää niiden unelmien elämiseen, joiden vuoksi alun perin eristyksiin lähdit.

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

HS:n artikkeli ”Oho, mä sain vitosen” tunnistaa kriisin, mutta jää varovaiseksi ratkaisuissa

Suomalaisen peruskoulun tilasta käydään yhä vilkkaampaa keskustelua – eikä syyttä. Helsingin Sanomien artikkeli ”Oho, mä sain vitosen” nostaa esiin ilmiön, joka koskettaa sekä oppilaita, opettajia että koko yhteiskuntaa: oppimistulosten heikkenemisen ja arvioinnin käytäntöjen hämärtymisen. Samalla se avaa tärkeän kysymyksen siitä, miten koulu voi vastata yhä monimuotoisempiin haasteisiin tinkimättä osaamisen tasosta.

Tämä kirjoitus tarttuu samaan teemaan ja vie keskustelua askeleen pidemmälle: jos armovitoset ovat oire, mikä on varsinainen ongelma – ja ennen kaikkea, miten se ratkaistaan?

https://t.co/5wqxrnLmWS

[Petri 🏴‍☠️|🇫🇮 ♥️ 🇺🇦 @flowpetri]

@VesaHeikkila @petri_roininen Ei ole ainoa. Koko @Liberaalipuolue on puhunut tästä jo vuosia.

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Valitettavasti näin on.

AMK ei toimi omassa kuplassaan, vaan kärsii suoraan koko perus- ja toisen asteen koulutuksen tasosta. AMK:n ei pitäisi laskea vaatimustasoa siksi, että edellisiltä koulutusasteilta valmistuu yhä useampi ilman riittäviä perustaitoja.

Kun AMK-opiskelijoilta puuttuvat tarvittavat perustaidot, edessä on seinä. Sitä ei voi kiertää eikä ylittää tuomalla tikkaat, eikä AMK:n tehtävä ole korjata sitä, mitä peruskoulun, lukion tai ammatillisen koulutuksen olisi pitänyt jo opettaa.

Peruskoulussa vaatimustason on oltava riittävän korkea. Oppilaan on hallittava ne yleiset perustaidot, joita korkeakouluopinnot edellyttävät: lukemisen ymmärtäminen, kirjoittaminen, laskeminen, pitkäjänteisyys, kyky toimia paineen alla sekä muut olennaiset taidot ja asenteet.

Nämä taidot eivät kehity ilman harjoittelua, ja harjoittelu edellyttää vaatimuksia. Juuri tässä piilee ongelma: kun oppilaan vastustukseen vastataan madaltamalla rimaa yhä uudelleen, ei synny oppimista vaan tapa väistää. Esimerkki tästä on kärjistys, mutta ei kovin kaukana todellisuudesta:
– "En jaksa lukea kirjaa."
– "No kuuntele äänikirja."
– "En jaksa kuunnella."
– "No katso elokuva."
– "En ehdi."
– "No tee 15 sekunnin TikTok, jossa vilkutat."

Tällainen myötäily ei ole pedagogiikkaa – se on heitteillejättöä hymyn kera. Säälivitonen ei pelasta ketään.

[Petri Kuittinen @KuittinenPetri]

AMK-koulutuksen todellinen hinta on jo nyt puristettu alemmas per opiskelija / vuosi kuin ammattikoulutuksen, lukion, peruskoulun, puhumattakaan yliopistokoulutuksen. Tämä on ollut mahdollista kasvattamalla ryhmäkokoja.

On selvää, että kun rahoitus riippuu ennen kaikkea opintopisteistä ja valmistuneiden määrästä, niin korkeakoulujen on pakko optimoida noita lukuja - koska ei kai kukaan halua tehdä taloudellista itsemurhaa?

Jos riman nostaisi selvästi nykyistä ylemmäs, moni tippuisi pois ja keskeyttäymiset ja liian hitaasti etenevät opinnot lisääntyisivät, ja seurauksen rahoituksen tippuminen entisestään. Ja luultavasti kohta edessä yt-neuvottelut ja opetusresursseista leikkaaminen. Ja tuo taas voisi entistään heikentää opetuksen laatua, jos opetushenkilökunnan määrä tippuu. Noidankehä o nvalmis.

Alla olevaa kuvaaja listaa opetuksen reaaliset käyttömenot opiskelijaa kohden. Siinä missä perusopetuksen ja yliopistokoulutuksen reaalimenot ovat selvästi nousseet 25 vuodessa, mutta AMK-koulutuksen reaalimenot ovat tulleet alas.

Herää kysymys: Miksi AMK-koulutuksen pitäisi olla edullisempaa kuin muu koulutus tässä maassa?

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Isot kurssikoot ajavat ammattikorkeakoulujen lehtorit pedagogisesti kestämättömään tilanteeseen. Kun yhden kurssin osallistujamäärä nousee jopa yli sataan opiskelijaan, tilanne muuttuu erityisen vaikeaksi. Amk-opettaja vastaa yksin sekä tehtävien että kokeiden tarkistuksesta, minkä vuoksi yksilöllisten tehtävien määrää joudutaan rajoittamaan voimakkaasti ja turvautumaan yhä enemmän automaattisiin tarkistuksiin, jotta työkuorma pysyy kohtuullisena.

Tämä pakottaa siirtymään yhä suurempiin ryhmätöihin, joissa ryhmäkoot paisuvat. Vapaamatkustaminen helpottuu, kun vastuuta on vaikea kohdistaa, ja motivoituneet opiskelijat, jotka haluavat oppia ja tehdä laadukasta työtä, turhautuvat joukkoon piiloutuviin siipeilijöihin.

Ongelma korostuu muun muassa sähkötekniikan laboratoriotöissä. Näissä töissä ryhmäkoko ei saisi koskaan ylittää kolmea henkilöä, jotta jokainen opiskelija pääsee itse tekemään kytkentöjä ja mittauksia eikä vain seuraa sivusta.

Yksi opettaja ei turvallisuussyistä saisi valvoa kerrallaan enempää kuin seitsemää ryhmää (eri työtä). Opettaja vastaa viime kädessä sähköturvallisuudesta, minkä vuoksi sekä turvallisuus että riittävä ohjaus asettavat tiukat rajat. Kun kurssilla on yli sata opiskelijaa, tarvitaan jo yhteen laboratoriotyöhön vähintään 34 kolmen hengen ryhmää.

Koska resursseja ei ole riittävästi, on ollut laboratoriokursseja, joissa yhdessä työssä on ollut jopa 8–10 opiskelijaa. Tällöin vain osa opiskelijoista pääsee käytännön tekemiseen, kun suurin osa seisoo vieressä odottamassa.

Erityisen selkeä esimerkki löytyy sähkövoimatekniikan opinnoista. Sähkövoimatekniikan kurssit muodostavat perustan S1‑pätevyydelle (sähköpätevyys 1), joka on korkein sähköalan pätevyys Suomessa. S1‑pätevyys oikeuttaa toimimaan sähkötöiden johtajana ja käytön johtajana kaikissa sähkötöissä ilman jänniterajoituksia, lukuun ottamatta hissitöitä.

Juuri siksi on olennaista, että tuleva S1‑pätevä insinööri ymmärtää käytännön sähkötyötä – ei vain teoriatasolla, vaan myös konkreettisesti. Sähkötöiden johtajan tehtävä on varmistaa, että työ tehdään turvallisesti ja oikeilla menetelmillä. Tätä ei voi tehdä uskottavasti, ellei henkilö tunne kytkentöjen tekemistä, mittaamista ja turvallisia työskentelytapoja omakohtaisen kokemuksen kautta.

Sähköalan turvallisuusosaaminen ei kehity seuraamalla sivusta, vaan tekemällä itse. Siksi jokaisen valmistuvan insinöörin tulee hallita peruskytkennät, ymmärtää sähkötilojen riskit ja osata toimia niissä turvallisesti ja oikeaoppisesti. Kyse ei ole vain oppimistavoitteiden saavuttamisesta, vaan myös tulevan työelämän työturvallisuudesta ja vastuullisesta johtamisesta.

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

AMK-kupla on puhkeamassa – järjestelmä syytää paperitutkintoja, mutta ei osaamista.

Suomen ammattikorkeakoulut ovat muuttuneet läpipäästökoneistoiksi, joissa rahoitusmalli, johto ja opettajat yhdessä opiskelijoiden heikentyneen lähtötason kanssa ovat rapauttaneet koko koulutuksen laadun. Valmistuneita tulee urakalla, mutta työelämä saa yhä useammin vain nimellisiä osaajia – ja kukaan ei halua ottaa vastuuta siitä, että koko korkeakoulukoneisto tuottaa lopulta vain tahroja paperilla.
Lue, miten rahoitus, asenteet ja tekoälyusko yhdessä murentavat suomalaisen AMK-koulutuksen uskottavuuden.

https://t.co/KhL6xMQsqQ

[Rento heppu @Rentoheppu]

@KimmoHaanpaa @SarasvuoJari Opettajien mielestä kaikki opiskelijoiden työt oli ”ihan jees”. Ei mitään palautetta, kritiikkiä tai kunnon valmennusta.

Puolet opettajista ex-nokialaisia, ja siitä muistuttivat jatkuvasti. (”Meillä Noksulla silloin…”) Noksukin oli vielä voimissaan silloin, joten…

[Rento heppu @Rentoheppu]

@KimmoHaanpaa @SarasvuoJari Itse olin media-alan AMK:ssa 2005-2010 ja tätähän se oli jo silloin. Opetettiin vähän kaikkea, paino sanalla vähän, ja ei oikein mitään vaatimuksia. Itsekin jätin yhden kurssin työn palauttamatta ja ajattelin et teen seueaavana vuonna. Vielä mitä! Läpi meni nelosen arvosanalla.

[Liberaalipuolue @Liberaalipuolue]

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja äitihahmoille!

Teette korvaamattoman arvokasta työtä kasvattajina ja elämän eväiden antajina.

Juhlitaan tänään teitä ja annetaan arjen sankareille heidän ansaitsemansa lämmin kiitos!

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

Valtion tehtävänä ei ole lisätä työllisiä, vaan parantaa työllistämisen edellytyksiä. Yritykset työllistävät ja luovat sitä kautta kasvua.

#AikaPyyhkiäItse

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

@pursiain @MatiasPigg Valtio ottaa brutosta, eikä anna nettoa!

[Kimmo Haanpää | LIB @KimmoHaanpaa]

@pursiain @MatiasPigg