Kadulla istuu nälkäinen ja päihdeongelmainen koditon nimeltään Matti. Hänen vierestään kävelee Pekka, jolla on rahaa vaikka muille jakaa. Pekka katsoo Mattia ja käskee hänen ryhdistäytyä. Matin pyytäessä Pekalta rahaa ruokaan, Pekka kieltäytyy kohteliaasti ja toteaa: "ne menisi todellisuudessa vain viinaan."
Seuraavaksi Matin vierestä kävelee Sinikka. Sinikka ilmoittaa olevansa huolestunut Matin voinnista ja päättää perustaa Kodittomien auttajat ry:n johon hän hakee valtionavustuksia. Valtio myöntää avustuksia Kodittomien auttajat ry:lle 1 milj. €
Sinikalla on kaksi ystävätärtä, jotka ilmoittavat myös olevansa huolestuneita kodittomuudesta ja lähtevät järjestön toimintaan mukaan. Sinikka ja ystävättärät muodostavat yhdessä järjestön vakiohenkilökunnan, Sinikan nauttiessa johtajana 200 000€ vuosipalkkaa ja ystävättärien 150 000€ per nenä suuruista vuosipalkkaa.
Koska järjestön valtionavustukset valuvat henkilökunnan palkkoihin, itse kodittomien auttaminen tapahtuu vapaaehtoisten lahjoituksilla - joita ei huomattavaa määrää tule, koska kolmikon suurin osa työajasta menee erilaisten julkisten avustusten hakemiseen ja lobbaukseen sekä Kodittomien auttajat ry:n tärkeyden korostamiseen sosiaalisessa mediassa Pekan kaltaisien öyhöttäjien perättömiä syytöksiä vastaan.
Sinikka ja ystävättäret pitävät itseään hyvinä, epäitsekkäinä ja kaikin tavoin korkean moraalin omaavina ihmisinä. Pekan kaltaisia ihmisiä he taas puolestaan halveksuvat ja ajattelevat heidän olevan parantumattomasti pahoja.
Seuraavana vuonna Matti vilustuu ja kuolee nälkään. Matin tarina kerrotaan Kodittomien auttajien ry:n nettisivuilla korostaen, että juuri tämän takia tämänkaltaista järjestöä tarvitaan.
@ArjaPaananen Juu, suomalainenhan hän on!
”Hän on taustaltaan albanialais-italialainen kirjanpitäjä, joka on kertonut toimivansa tilintarkastajana.” - Tirsk!
Jos @MarinSanna'n kirjassa olisi henkilöhakemisto, se olisi näyttänyt suunnilleen tuolta.
Yritän lukea Marinin kirjaa, mutta teksti on niin häpeilemättömän itsekeskeistä, että vähän pahaa tekee. "Minää" ja "minua" löytyy satamäärin. Kirjan alku on kuvaava:
"Joulukuussa 2019 minusta tuli maamme historian nuorin pääministeri, vain 34-vuotiaana, ja samalla maailman sillä hetkellä nuorin hallituksen johtaja."
Lähes kaikki kirjassa noteeratut asiat liittyvät välittömästi Mariniin itseensä. On kuin maailman tapahtumat ja henkilöt olivat olemassa vain silloin, kun Sanna on siihen henkilökohtaisesti kytköksissä.
Kirjassa ei mainita Stubbia. Orpo kerran (koska tämä keskusteli Marinin kanssa hallitusasioista). Ei Soinia. Sipilä henkilönä kerran. Purra kerran (kun meni vaatimaan Marinille huumetestiä).
Zelenskyi mainitaan 15 kertaa. Lähes kaikki liittyvät siihen, miten tämä kommunikoi joko Sannan tai tämän tyttären kanssa.
Yleensä on tyypillistä, että väistyvä puheenjohtaja liittää itsensä osaksi kunniakkaan liikkeensä ajallista jatkumoa. Nyt ei käy niin. Marin mainitsee muutaman SDP-johtajan ja haukkuu nämä sitten täysin pystyyn. Eero Heinäluoma mainitaan kerran ja saa haukut koska urautui puolustusasemiin. SDP:n voimahahmo Lipponen mainitaan 13 kertaa, mutta saa niin ikään haukut koska teki leikkauksia ja puolusti talouskuria. Urpilainen saa kuusi mainintaa, mutta hänet Marin haukkuu araksi ja ylivarovaiseksi.
Vanhoista SDP:n pääministereistä Tanner mainitaan nolla kertaa, Fagerholm nolla, Paasio nolla. SDP:n presidentti Mauno Koivisto nolla kertaa, presidentti Martti Ahtisaari nolla kertaa, presidentti Tarja Halonen nolla kertaa, mikä alkaa olla jo aika friikkiä. Vaikka kirja on omistettu "kaikille tytöille, jotka muuttavat vielä maailmaa", SDP:n omat täysin palvelleet voimanaiset saavat osakseen joko tylytystä tai unohduksen.
Kirjasta käy kirvelevän hyvin selväksi, että Sanna Marin ei arvosta SDP:n pitkää historiaa vaan pitää sitä tunkkaisena, masentavana, vanhakantaisena ja epäkiinnostavana.
Marin pitää itseään kaiken tämän tunkkaisuuden vastakohtana.
Tampereen yliopiston uudistusmielisissä lukupiireissä 2007 hän tankkasi Marxia (marxisti), Kautskyä (marxisti), Bernsteinia (marxisti) ja Gramscia (marxisti) ja oppi jonkinlaista uudistusmielistä vallankumouksellisuutta.
Kirjan ehkä kaikkein kummallisin piirre on se, että Marin pitää itseään uudistusmielisenä ja innovatiivisena nuorena poliitikkona, joka viimein antaa suomalaisille sitä "edistysmielistä vasemmistolaisuutta" mitä nämä ovat niin kauan kaivanneet. Mutta tosiasiassa hän on vain kopioinut hänelle suuresta maailmasta syötetyn punavihreän politiikkapaketin sellaisenaan ja alkanut ajaa sitä kuin omana keksintönään. Vihreät arvot, feminismi, ilmastokysymykset, päästökauppa, Pride, transasia.
Valtava osuus kirjasta hupenee siihen, miten Marin valkopesee omia kohujaan ja uhriuttaa itseään.
Ikävä sanoa, mutta en löydä kirjasta ainoatakaan omintakeista ajatusta. Koko kirja on pelkää päiväkirjamaista tarinaa itseensä läpikotaisin ihastuneesta ihmisestä, joka kokee ihan kaiken itsensä kautta.
President of the Republic of Finland @AlexStubb will participate in a meeting on peace in Ukraine on Monday 18 August 2025 in Washington D.C., United States
https://t.co/IHHlqY1nUZ
@iltalehti_fi Nämähän alkavat muistuttaa jo noitavainoja! Olette varmaankin erittäin tyytyväisiä itseenne ja näihin aina valppaisiin” toimittajiinne”? Minua havettäisi tehdä tuollaista ”työtä”.
Olen valmis kutsumaan valtiovarainministeri Riikka Purraa @ir_rkp Suomen vastuullisimmaksi poliitikoksi. Ei populismia, ei pelkoa seuraavista vaaleista. Rehellistä puhetta Suomen ahdingosta ja rohkeasti pöytään se ainoa korjausliike, joka meidät voi vielä pelastaa.
Hattu päästä.
---
Riikka Purra vaatii nyt 10 miljardin leikkauslistoja: ”Suomi ei ole enää Pohjoismaa”
https://t.co/PBLQYTFYyU
@jakematix@Keorkios@ir_rkp Muisti varmaan sen vanhan viisauden, ettei fiksulle tarvitse selittää, ja typerälle ei kannata? En yhtään ihmettele, että häipyi.