Top Tweets for #tilasta
Aivan järkyttävä kertomus #ensihoidon #tilasta! Koin vähän samaa, kun ensihoitaja-palomiehet eivät elvyttäneet poikaani, vaikka anomalla anoin, jolloin hän kuoli..
Miten tämä on mahdollista #112 @sata_pelaeh @pela_eh_pir @ensihoitokh @stadinbrankkari
Hanna Lumme Facebookissa:
----------------
SISÄLTÖVAROITUS: vesimyrkytys, hyponatremia, mykoplasman aiheuttama keuhkokuume, hoitovirhe, melkein kuolin -kokemus
”Hanna, kuuletko mua? Älä nukahda! Ollaan ihan just perillä! Älä nukahda!” ensihoitaja käskee.
Valun lämpöön. Vartalo tuntuu löysältä ja lämpimältä, ei miltään. Jalat ja kädet eivät hievahda, vaikka käsken niiden liikkua. Kellun lämpimässä vedessä jossain ihan muualla kuin tässä inhottavasti heiluvassa ambulanssissa, joka viimeinkin, pitkän ja vastenmielisen taistelun jälkeen, vie minua sairaalaan. Liian myöhään. Minä kuolen. Kuolen. Tämä on kuolema. En näe enää lapsiani.
On iltapäivä. Ulkona sinertää. Vauva ja taapero ovat heränneet päiväuniltaan. Olen kolmatta päivää yskäisessä kuumeessa, neljättä päivää kipeänä. Välipalaa lapsille on laitettava ja pienet hoidettava, vauvan vaippa vaihdettava ja imetettävä.
Outo olo. Olen perusterve neljän pienen lapsen kolmikymppinen äiti, ja syön lääkkeitä vain, jos on ihan pakko. Nyt olin syönyt parasetamolia kolmesti päivässä pari päivää. Ei vaikutusta.
Etätöitä kotona tekevä puoliso kehottaa ottamaan ibuprofeiinia. Otan. Sairas ja kummallinen olo voimistuu.
Huimaa. Yököttää. Maha on sekaisin. Kuume hohkaa. Ruokin lapset, mutten pysty syömään itse. Juon jättimukillisen, puoli litraa, vettä. Juon toisenkin. Korvaan syömisen vedellä. Virhe, joka on vain muutaman tunnin kuluttua tappaa minut.
Olen tottunut kulauttamaan ison vesimukillisen monta kertaa päivässä. Vesi on hyvää! Saatan juoda kerralla helposti litran tai puolitoistakin. Miten typerää, mietin myöhemmin.
Pää tuntuu tahmealle. Yritän hoitaa muutamaa asiaa puhelimella, mutta ajatus ei kulje yhtään. En ymmärrä lukemaani enkä saa kirjoitettua salasanaa oikein kymmenelläkään yrityksellä.
Pyydän puolisoa varaamaan itselleni lääkäriajan yksityiselle huomiselle, itsenäisyyspäivälle. Ajan varaaminen tuntuu yhtäkkiä niin monimutkaiselta, etten suoriudu edes siitä.
Loisteputkivalot välkkyvät. En jaksa avata silmiä, välke kajastaa luomien läpi. ”Nyt on kiire!” sanoo joku. ”Pidä pää paikallaan!” käskee toinen. Mikä vitsi, pääni ei liiku normaalisti, vaikka yrittäisin. Tsups! Tsups! Laitteet humisevat, kuvaavat.
Ohjeet kumisevat lämpimään veteen, mutta lillun jo jossain kauempana. Kaikki voima oli mennyt kotipihallani ambulanssissa lähemmäs tunnin kestäneeseen tappeluun ensihoitajan kanssa siitä, jättävätkö he minut kotiin kuolemaan vai vievätkö sairaalaan. ”Minä kuolen, jos te jätätte minut kotiin. Pitää päästä sairaalaan. Auttakaa. Minulla on neljä pientä lasta, en voi kuolla”, toistin kerta toisensa jälkeen yhä puuroisemmalla äänellä. Kunnes en jaksanut.
Maa on valkoinen. Iltapäivä on pitkällä, kun puoliso pääsee töistä. Sanon koululaiselle, että äidillä on niin kipeä olo, että pitää lähteä illalla päivystykseen. Valitsen päivystysavun numeron ja odotan. Minua ennen on ehkä 19 soittajaa.
Pahoinvointi velloo. Kuumottaa. Imetän vauvan yöunille, ja palaan esikoisen luo. En pysty muodostamaan lauseita. Unohdan kesken puhumisen, mitä yritän sanoa.
”Kaikki ei ole kunnossa. Täytyy päästä sairaalaan, pian”, saan sanotuksi puolisolle. Puheluuni ei ole vieläkään vastattu. Aikaa on kulunut lähemmäs kaksi tuntia ja vointini on romahtanut siinä ajassa.
Lähetän isälleni listan oireistani ja pyydän googlaamaan, en pysty itse. Silmäni eivät toimi, katse on usvainen. Yhtäkkiä jalat tuntuvat siltä kuin molempiin reisiin ruiskutettaisiin betonia. Pian sama tunne leviää käsiin, kiipeää sieltä niskaan. Pelottaa. Mitä hemmettiä minulle tapahtuu. Se, mikä minua vaivaa, etenee liian nopeasti.
Vanhempani tulevat. Päivystysapu vastaa yli kahden tunnin jälkeen. Pyydän puolisoa puhumaan, en itse jaksa. Puoliso kuvailee oireeni aiemmin päivällä selväjärkisenä kirjoittamani listan mukaan: ”Oksettaa, palelee, pää sekaisin, jalat maitohapoilla ja reidet tuntuvat tönköiltä (yhtäkkinen oire molemmissa jaloissa), kuume ei laske, ei muista mitä sanoo, silmät tuntuvat oudoilta, katse ei kunnolla seuraa, hirveä jano, aivot eivät toimi yhtään”.
Kaikista oireista päivystysapu ja ilmeisesti myös hätäkeskus sekä ambulanssin ensihoitajat tarttuvat vain yhteen sanaan, sillä pelkästään se on kirjattu tulosyykseni sairaalaan: sekavuus.
Päivystysapu tarjoaa lääkäriä kotiin, mutta lääkäri ei voi kuljettaa sairaalaan, joten kieltäydyn. Tarvitsen ambulanssin, eivätkö ne ymmärrä! Ensin kahden tunnin odotus päivystysapuun, sitten vääntöä puhelimessa ja vielä puolisen tuntia ambulanssin odottelua. Viimein keltainen auto pysähtyy kotimme eteen.
Lapset ja vanhempani katsovat ikkunasta, joten raahaudun puolisossa roikkuen ambulanssiin omin jaloin. Vihdoin saan apua! En vielä tiedä, että ambulanssin ensihoitaja käyttää seuraavat 40–50 minuuttia auttamisen sijaan sen toistelemiseen, että minua ei hänen nähdäkseen vaivaa mikään ja ylipuhumiseeni, jotta jäisin kotiin.
Kuljettaja istuu ratin takana hiljaa. Sitten on opiskelijapoika ja pääjehuensihoitaja, joka ilmeisesti päättää näyttää sekavaksi kirjatulle potilaalle kaapin paikan.
Ensin minulta mitataan tulehdusarvo, kaksikymmentäjotain. Syke, peruselintoiminnot, puristan hoitajaa sormista ja nostelen raajojani, jotka vielä jotenkin liikkuvat. Puolisoni seisoo pakkasessa suljetun ambulanssin oven takana, hän ei kuulemma mahdu autoon. Toistelen hidastuvalla äänelläni mongertaen, kuulen sen itsekin, että kaikki ei ole kunnossa. Kertaan kaikki oireeni ja sanon, että pitää päästä sairaalaan tai kuolen.
Kukaan ei katso minua silmiin. Kukaan ei sano, että ei hätää, me autamme. Sen sijaan ainoa äänessä oleva ensihoitaja sanoo useasti, että ”Teissä ei ole mitään vikaa, emme voi viedä teitä sairaalaan. Eivät ne ota teitä sisään.”
He jättävät huomiotta kaikki hälyttävät neurologiset oireeni.
Anelen: ”Minulla on neljä pientä lasta. Jos te jätätte minut kotiin, minä kuolen.”
Hiljaisuus.
Aika liikkumattomassa ambulanssissa tuntuu loputtomalta. Minuutteja kuluukin siinä määrin, että jaloistani ja käsistäni katoaa tunto täysin. En saa niitä liikuteltua enää lainkaan ja sanon tästä. Kukaan ei reagoi, ketään ei kiinnosta. Puheeni käy yhä epäselvemmäksi. Samalla tunnen itseni uniseksi, tajunta alkaa hämärtyä.
Kunnes yhtäkkiä ylimielinen ensihoitaja sanoo: ”Okei, mennään sitten”.
Jälkikäteen puoliso kertoo ensihoitajan käyneen ulkona neuvottelemassa hänen kanssaan. Oli käyty seuraava keskustelu:
”Voisiko hän kuitenkin jäädä kotiin? Auttaisiko, jos sinä puhuisit kotiin jäämisen puolesta?” ensihoitaja yritti taivutella puolisoani.
Puoliso kieltäytyi, pääsi viimein sisälle ambulanssiin ja huomasi heti, että tilanne oli paha. En reagoinut puheeseen. Ainoa syy, miksi ambulanssi lähti kohti sairaalaa minä mukanaan, oli periksiantamaton puolisoni, ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Ambulanssissa olin kuin roska, he halusivat minusta vain eroon.
Jos olisin ollut yksinäinen vanhus samoilla oireilla, olisin melko varmasti tullut lempatuksi yksin kotiin kuolemaan. Lähellä oli, ettei niin käynyt nytkin.
Havahdun. Kelluttava vesi on kadonnut. Herään kuin unesta. Ehkä nukuinkin. Olen sairaalassa. Paleltaa. Joku vaikertaa verhon takana. Lasikuutiossa seisoo hoitajia. Minusta roikkuu letkuja ja pusseja, laitteet piippaavat ja vilkkuvat. Liikutan varpaitani, ne tottelevat. Sormet puristuvat. Nostelen jalkojani kohti valoja, ne nousevat! Olen elossa! ”Jalat liikkuvat!” hihkun.
Luokseni kävelee lempeäsilmäinen lääkäri, joka kertoo minun olevan hengenvaarassa ja tilanteen olevan vakava. En käsitä, mitä on tapahtunut eikä hänkään ymmärrä. Mutta nyt tunnen, että minua hoidetaan, ei hylätä. Hoitaja silittelee kättäni, kun itken tilanteelle ja vauvani perään. Kaikki auttavat. Yhtäkkiä en olekaan sekava hullu, josta yritetään päästä eroon vaan elämästään taisteleva äiti ja puoliso, jonka henki halutaan pelastaa.
- -
Vietän sairaalassa viisi päivää. Ensimmäiset kaksi teho- ja tarkkailuosastolla hoitajien ja lääkäreiden ympärivuorokautisessa valvonnassa. Diagnoosi ja hoito osuvat maaliin kerrasta, oloni kohenee niin nopeasti, etten aluksi tajuakaan, kuinka hurja tilanteeni on ollut. Sitäkään en ymmärrä, että olen hengenvaarassa myös sairaalahoidon aikana. Hoitajat toistelevat monta kertaa laittavansa minulle lisää glukoosia tippumaan ja pissanerityksen estäjää piikillä, ”ettei tule aivovauriota”. Myöhemmin ymmärrän heidän jättäneen sanomatta ”ja kuolemaa”.
Lääkärit diagnosoivat minulla hyponatremian eli vaarallisen matalan veren natriumpitoisuuden. Vesimyrkytys. Lukemani oli 118, eli erittäin alhainen, kaikki oireeni johtuivat siitä ja katosivat, kun sain suolaa suoneen. Normaali kehon natriumarvo on 137–144. Pään kuvissa näkyi, että nopeasti kehittynyt hyponatremia oli turvottanut aivojani – sekavuus ja muut neurologiset oireet johtuivat siitä. Tämä mahdollisuus tuskin kävi ensihoitajan mielessä, kun hän yritti palauttaa minut kotiin.
Reilua viikkoa myöhemmin kaikki tuntuu epätodelliselta. Aivojen turvotus laski, natriumarvo korjaantui, sain sairaalassa kaikilla osastoilla enimmäkseen lempeää, myötätuntoista ja erinomaista hoitoa.
Jos olisin tehnyt kuten ambulanssin ensihoitaja käski, olisin nyt todennäköisesti pelkkä valokuva kehyksissä lipastolla ja neljä pientä lasta, pienimpänä kolmekuinen vauva, olisi jäänyt ilman äitiä.
- -
Älkää antako hylätä itseänne tai läheisiänne kotiin kuolemaan. Vaatikaa apua. Vaatikaa, että ambulanssi vie sairaalaan, jos sairaalaan on päästävä. Minua törkeästi kohdelleelle ensihoitajalle sanoisin, että anteeksipyynnöllä voi aloittaa ja sen jälkeen pohtisin vakavasti alanvaihtoa. Kun ihminen on hengenvaarassa, häntä on kuunneltava, autettava. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys hoivatyön tekijöille.
- -
Miksi vointini sitten romahti niin täydellisesti? Lääkärit arvioivat sen olleen huonojen sattumusten summa: Olen ilmeisesti jo jonkin aikaa juonut vettä liikaa. Hiljalleen veden lippaaminen, reilusti yli viisi litraa päivittäin, on häirinnyt kehoni elektrolyyttitasapainoa eli olen laimentanut itseni vedellä.
Sitten sain mykoplasman, joka tietämättäni iski keuhkoihin kuumeeksi eikä ruoka maistunut. Join pelkkää vettä, mikä oli viimeinen pisara keholleni. Tämän seurauksena natrium syöksyi tappaviin lukemiin, joissa alkaa tulla lyhyessä ajassa tuhoja aivoihin, jos natriumia ei varovasti yksikkö per tietty tuntimäärä kerrallaan korjata.
Vaara kierteli siis ylläni jo silloin, kun jonotin puhelinapuun ja varsinkin silloin, kun makasin ambulanssissa vääntämässä tilanteeni vakavuutta ymmärtämättömän ensihoitajan kanssa.
Toivon, etten tarvitse ambulanssin apua toiste. Minkäänlaista luottoa ensihoidon toimintaan, ammattimaiseen tilannearvioon, empatiakykyyn tai edes alkeelliseen potilaan kohtaamiseen ei kokemukseni jälkeen ole.
Reilussa viikossa olen opetellut nesteyttämään itseäni aiempaa järkevämmin ja turvallisemmin lääkäreiden ohjeiden mukaan. Vedenjuontiin jäi kammo. Vanhan jättivesimukini vien lasinkeräyspisteeseen. En aio juoda siitä enää koskaan.
Mikä tärkeintä, olen elossa. Saan olla äiti, puoliso ja tytär. Olen elämästäni kiitollinen henkeni pelastaneille, kiitos! 📷
JULKAISUA SAA JAKAA!

Sanadiyar bugun zuciya #Coulibaly ya rasa ransa a ranar 8 ga watan Yuli lamarin da ya #tilasta jam’iyyar a ranar 29 ga watan Yuli bayana cewa #Quattara ne zata sake tsayarwa dan takarar shugaban kasar da za’a 31 ga Oktoba
#hausa https://t.co/GEa74ehYx9
https://t.co/KjsocKYvQz
#Valtuustoaloite #varhaiskasvatuksen #tilasta. #Allekirjoittajia eri ryhmistä yhteensä 13. @MaijaSilven @SMelkko aloitteen tekijöinä.

Last Seen Hashtags on Sotwe
shemale fuck guy
Seen from France
taboo
Seen from India
Creampie
Seen from Turkey
hijab blowjob filter:videos
Seen from Turkey
台北粉嫩少女
ai daughter() filter:videos
Seen from Thailand
ankarapasif
Seen from Turkey
minichattt
Seen from Italy
พัทยารับงาน
Seen from Thailand
CaughtOnCamera
Seen from United Kingdom
Trends for you
Most Popular Users

Elon Musk 
@elonmusk
240.7M followers

Barack Obama 
@barackobama
118.7M followers

Cristiano Ronaldo 
@cristiano
114.5M followers

Donald J. Trump 
@realdonaldtrump
111.9M followers

Narendra Modi 
@narendramodi
107M followers

Rihanna 
@rihanna
98.7M followers

NASA 
@nasa
92.2M followers

Justin Bieber 
@justinbieber
91.8M followers

KATY PERRY 
@katyperry
90M followers

Taylor Swift 
@taylorswift13
84M followers

Lady Gaga 
@ladygaga
75.5M followers

Virat Kohli 
@imvkohli
73.4M followers

Kim Kardashian 
@kimkardashian
70.8M followers

YouTube 
@youtube
68.7M followers

Neymar Jr 
@neymarjr
66.4M followers

Bill Gates 
@billgates
65.2M followers

Selena Gomez 
@selenagomez
63.1M followers

The Ellen Show
@theellenshow
62.1M followers

CNN 
@cnn
61.7M followers

X 
@x
60.6M followers






