Top Tweets for #DefundWoke

YLESTÄ: Yle oli vielä 15 vuotta sitten paikka jossa käytävillä risteili mielipiteitä. Nyt siellä kuiskutellaan peloissaan. Tein friikkuna Ylelle töitä 2000 luvun alusta kaikennäköisissä tehtävissä. Mm. nuortenohjelmiin ohjasin, kuvasin ja leikkasin suuren määrän sketsejä. Yle oli silloin hauska ja innostava paikka ja käytävillä eli luova vapaus. Ylessä saattoi kävellä puvustoon hakemaan hassuja vaatteita ja lähteä kuvaamaan. Erääseen sketsiin teimme näyttelijälle blackfacen koska ”rodullistettua” näyttelijää ei ollut ja tarina vaati jenkkiräppärin. Ylen maskeeraaja teki mitään ihmettelemättä hienoa työtä. Jos joku löytää YLEn Tiikeri ja Summeri ohjelmien Busta sketsisarjan, olisi mahtavaa nähdä ne uudestaan! Joskus 2012 tienoissa alkoivat muutokset. Haettiin ”katu-uskottavuutta”. Toimituksista tuli osaamiskeskuksia ja kaikkea tekemistä piti suunnitella yhä enemmän etukäteen. Loppuaikoina leikkasin Ulkolinjan dokumentteja legendaarisen tuottaja Vesa Toijosen kanssa. Hän oli talon viimeisiä dinosauruksia. Todellinen toimittaja sekä tarinan kertoja, joka kiersi Bosnian sodassa omalla autollaan ja teki juoksuhaudoista juontoja ilman luotiliivejä. (Sitä oikea journalismi on, monimutkaisesta asiasta sellaisen tarinan tuottaminen, että asia tulee ymmärrettäväksi, ei vain faktojen ja tapahtumien toistamista kuten ne ovat. Journalismiin kuuluu myös, ja nimenomaan, epämiellyttävien kysymysten esittäminen! Nyt tällaista kyseenalaistavaa perusjournalismia pidetään salaliittoteoretisointina. Ja faktojen toistamisella altistuu sen tahon vaikuttamiselle, joka näitä faktoja medialle syöttää.) Toijosen jäädessä eläkkeelle, lopetin televisiohommat koska vaistosin, että tulevaisuus talossa olisi tositeeveen leikkaamista tyyliin tissit vs. pyllyt Ibizalla. Muutamassa vuodessa talo tuli täyteen suljettuja ovia, kulkukortteja, avokonttoreita ja ohjelmat muuttuivat mielipiteitä syöttäviksi aikuisten lasten ohjelmiksi. Nyt talo on täynnä rajoitettua ja turvallista tilaa. Ylen tarjoamassa kuvassa maailmasta ei ole rosoa, ei korruptiota, ei yllätyksiä, pahaa osoitetaan valmiiksi sormella ja tarjotaan sanat sen tuomitsemiseen. Talon sisällä näyttää kehittyneen narsistinen ja ihmisiin ylimielisesti suhtautuva ”me tiedämme, mikä on oikein” ilmapiiri. Ylestä tuli ihmistä paapova ja todellisuuspakoinen propagandakone, joka tuottaa sumuisen, värittyneen ja rajoittuneen kuvan maailman tapahtumista. Asiantila on äärimmäisen vakava, sillä useimmat ihmiset edelleen luottavat tähän kuvaan. Tämän kammottavan muutoksen ymmärsin syksyllä 2021 mennessäni kertomaan ivermektiinistä Toijosen asemaa jatkaneelle toimittajalle. Koko ivermektiinijupakka oli hänelle yllätys, koska toimittajat tuntuvat lukevan ja luottavan vain muutamaan lehteen, kuten Guardianiin, jonka jutut sitten kopioivat eteenpäin. Hän kiitteli ja innostui tekemästäni tutkimuksesta koskien ivermektiiniä ja sen sensuuria ja valitteli toimitusten siiloutumista ja huokaili, että ”korona-asioissahan me vain käydään kuuntelemassa STM:n tiedotustilaisuudet” Aulasta lähtiessä hän vielä madalsi ääntään ja kertoi miten talossa on vaikea puhua tietyistä asioista ja sanojaan täytyy varoa. Jäin ihmettelemään, että mitä helvettiä siinä talossa tapahtuu... Jäin myös naiviin uskoon, että ivermektiinistä tehtäisiin vaikkapa Ulkolinja mutta sittemmin juttu ivermektiinistä kääntyi MOT:lle sekä jutuksi minusta, rokotteesta kieltäyneestä, joka uskoo matolääkkeeseen. Näin toimii uuden normaalin journalismi. Puhutaan aiheen sijaan aiheesta puhujasta - millainen ihminen hän on. MOT juttu: https://t.co/u9ELGuiqyF Tärkeintä Ylessä on nyt yleisen mielipiteen myötäily sekä samalla sen muokkaus. Journalismia leikitään pyörittelemällä helppoja asioilla, joista ei vain nousisi kohua ja joissa on valmiiksi sopiva kulma ja oikea tunnelma - sekä tietysti kivat ihmiset! Talossa on yhteisessä tiimissä varmasti hyvin turvallista ja mukavaa hyssytellä pahaa maailmaa. Maailman ikävyydet ovat siellä ulkopuolella, jotain etäältä kuuluvaa persujen öyhötystä. Tuollaisessa kuiskuttelun ilmapiirissä asiallisen ja neutraalin journalismin on mahdotonta toteutua. Muistan, miten Toijosta pelättiin talossa. Hänellä oli mielipiteitä. Nyt ukko olisi varmasti jo cancelloitu, onneksi ehti alta pois eläkkeelle. Tämä asiantila maksaa ihmishenkiä, tuottaa kärsimystä ja avaa myös mahdollisuuden koko maan narratiivin manipulointiin. Kun journalismi on vain faktojen toistamista ylhäältä syötettynä, voi Yleen syöttää manipulatiivista aineistoa, jota turvallisuudesta päihtyneet toimittajat moraalipuuskassa toistavat ja kansa uskoo. Rokotevaurioista ja ylikuolleisuudesta ei puhuta vaikka asiasta talon sisällä varsin hyvin tiedetään. YLE on osaltaan vastuussa suomalaisten kuolemista. Ei myöskään kuulu kriittistä puhetta natosta, ei EU:n syvästä korruptiosta, WHO:sta ja WEF:stä. Nyansseja ja keskustelua ei ole, on vain turvallisia mielipiteitä. Talon sisällä tärkeintä on vain oma maine ja kritiikin murskaaminen panettelemalla ja maalittamalla. Tavassa millä kritiikkiä torjutaan, asioista ei puhuta vaan puhuja lokeroidaan Niiksi, Pahaksi, paistaa se, että Yleläisille tärkeää eivät enää ole faktat, uteliaisuus, skeptisyys, vaan narsistinen halu turvata oma asemansa instituutiossa, jonne pääsemisen he nähtävästi uskovat todistavan kaikkivoipaisuutensa. Tällaisessa maaperässä kasvaa totalitarismin siemen, sillä siitä kasvaa yhteiskunta, jossa totuudella ei enää ole väliä vaan sillä kuka saa puhua ja kenellä on asema. Eikä tätä linnaketta näköjään voi murtaa ulkoapäin. Poliitikot puolustavat toimittajia, joiden kautta omaa viestiä on mukavaa ja turvallista kaiuttaa koko maahan. Miten tuon talon voi vallata takaisin ihmisille?