Veikkauksen omalla polymarketilla kertoimet:
1,01 - punavihreät naiset syyttävät Anastasiaa väärästä tietoisuudesta ja rotu- ja sukupuolipetturiksi.
85 - punavihreät naiset ymmärtävät, että Suomi on maailman parhaita paikkoja naiselle juuri suomalaisuuden ja suomalaisten takia.
Anastasia Nkwazema:
”Olen päättänyt liittyä Perussuomalaisiin. 🇫🇮”
On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon lähitulevaisuudessa perussuomalaisiin liittyy ihonväriin katsomatta muitakin, joilla on konservatiiviset arvot ja jotka ovat kriittisiä islamin suhteen
Lähde: IG
@koirakaveri1@2Jappemake No ei, pelkkä genetiikka ei kenestäkään tee suomalaista. Suomalaiset tuossa kyllä erottuvat aika voimakkaasti, mutta yhtä lailla on olemassa noita muita kansoja, vaikka niiden välillä ei juuri olekaan eroja.
Hei, sinä ei-kansallismielinen maailmankansalainen! Juuri sinä siinä, sinä, jonka mielestä kenestä tahansa voi tulla suomalainen. Haluaisin kysyä sinulta yhtä juttua.
Minkä värisestä Mariskoolista mummosi tarjosi liköörikonvehteja?
Ehkä mummosi ei tarjonnut liköörikonvehteja Mariskoolista, mutta ymmärrät kysymyksen välittömästi, olit sitten Vaasassa, Varkaudessa tai Vantaalla. Kysymyksessä ei ole mitään järkeä jos olet Botswanassa, Borneolla tai Brasiliassa.
Yksi monista asioista, joita kansallisuus on, on jaettu ja ylisukupolvinen muisti. Se vaatii ylisukupolvisesti suomalaisen kasvattajan ja paljon ylisukupolvisesti suomalaisia tuttuja.
P.S. Kaikkien Suomessa asuvien ei tietenkään tarvitse olla suomalaisa, mutta ei heitä myöskään tarvitse väittää sellaisiksi vain sillä perusteella, että täällä sattuvat kotiosoitettaan pitämään vähän vakituisemmin.
On tosiaan olemassa myös tietynlaisia maailmankansalaisia.
Puhun paljon ylisukupolvisesta muistista, ja luonnollisesti näillä lapsilla ei voi olla ylisukupolvista muistia suomalaisuudesta, koska heillä ei ole omaa muistia suomalaisuudesta. Siksi he eivät tuossa mielessä ole suomalaisia.
Jos mummosi siskon mies on siitä toisesta maasta kotoisin, ne lapset luonnollisesti syntyvät osaksi jatkumoa siihen kulttuuriin. Jos mieskin on suomalainen, toisessa sukupolvessa koetaan usein jakautuneisuutta; jonkinlaista kansallista kodittomuutta. Toinen vaihtoehto on se, että he eivät yksinkertaisesti koe kansallisuutta kovin merkittäväksi.
Tällaisessa systeemissä hankittu identiteetti muodostuu usein tärkeämmäksi kuin ylisukupolvisuuteen perustuva identiteetti. Tätähän moni progressiivinen haluaakin: tuhota kansallisuuden millään lailla mielekkäänä käsitteenä. Tilalle tulee kansalaisuus tietyn hallintoalueen jäsenyytenä ja identiteetti ei ole sidoksissa ylisukupolviseen muistiin, vaan hankittu identiteetti on täysin individualistinen.
Kansakunta on historiallisesti muodostunut pysyvä yhteisö, jonka tunnusmerkkejä ovat yhteinen kieli, alue, taloudellinen elämä ja kulttuurissa ilmenevä psyykkinen rakenne.
Se on tosin Stalinin muotoilu. Itse käyttäisin voimallisimmin tuota ylisukupolvista muistoa, jonka keksin kyllä itsenäisesti, mutta minua viisaammat ovat siitä jo puolitoista vuosisataa puhuneet. Siteeraan siis heitä via Claude.
Ernest Renan muotoili kansan jo 1882 näin: "Kansakunta ei perustu rotuun, kieleen tai uskontoon vaan kahteen asiaan: rikkaaseen yhteiseen muistojen perintöön ja nykyiseen halukkuuteen elää yhdessä."
Jan ja Aleida Assmann erottavat arkisen, sukupolvien välillä kulkevan kommunikatiivisen muistin ja pitkäikäisemmän kulttuurisen muistin, joka kiinnittyy tekstiin, rituaaleihin ja instituutioihin. Kansallinen muisti on usein jälkimmäistä, mutta elää vain, jos ihmiset pitävät sitä yllä.
Etnosymbolismissa (Anthony D. Smith): Smithin keskeinen käsite on ethnie (ranskasta), jolla hän tarkoittaa esimodernia etnistä yhteisöä. Sille on tyypillistä yhteinen nimi, usein myytti yhteisestä alkuperästä, jaettu historiallinen muisti, yksi tai useampi yhteinen kulttuurin piirre (esimerkiksi kieli tai uskonto), side tiettyyn kotimaahan ja jonkinlainen yhteisöllisyyden tunne. Moderni kansakunta rakentuu usein jonkin tällaisen ytimen ympärille, vaikka kaikki kansakunnat eivät sellaista omaa.
Myytit, muistot, arvot ja symbolit. Nimi tulee siitä, että Smith kiinnittää huomion kansallisen yhteisön symboliseen puoleen. Hän korostaa muutamia toistuvia aineksia:
- yhteinen alkuperämyytti ja kultakausi, johon myöhempi kansallinen herääminen viittaa
- sankarit ja marttyyrit, joiden uhrautuminen antaa yhteisölle merkityksen
- pyhä maa, eli maantieteellinen tila, joka on latautunut historiallisilla merkityksillä
- valittu kansa -ajatus, jonka mukaan yhteisöllä on erityinen tehtävä tai kohtalo
--
Usein näissä puhutaan hyvin ylevistä tai vakavista asioista, mutta lisäksi tulee "banaali nationalismi", siis tämä Mariskooli- ja Eppu Normaali -tyylinen arkipäiväisyys.
Ja niin edelleen. Suomalaisuus on yksinkertaisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille ja vain suomalaisille ominaista. Toki suomalaisuuteen kuuluu paljon sellaista, mikä on yhteistä muiden kanssa, mutta se johtuu siitä, että osa suomalaisuudesta on esimerkiksi eurooppalaisuutta tai pohjoismaalaisuutta. Kuitenkin melkein kaikessa on nyanssieroja, jotka erottavat asiat ainutlaatuisesti suomalaisiksi erotuksena ruotsalaisesta, virolaisesta tai saksalaisesta - ja sama pätee kääntäen.
Luonnollisesti on mahdotonta kuvata tyhjentävästi kaikkia asioita nyanssieroineen, jotta saadaan kattava ja täydellisesti kaikkien jakama kuva suomalaisuudesta. On kuitenkin helppo sanoa, että tillilihan konnotaatiot ovat ilmeisiä useimmille suomalaisille ja täysin käsittämättömiä muille, kun puhutaan lentismaajoukkueen sitkeydestä. Nuoret eivät sitä ole koskaan edes saaneet ("joutuneet syömään"), mutta hekin ymmärtävät jotain kouluruoasta ja heidän vanhempansa voivat kertoa heille tillilihasta - mutta vain, jos heidän vanhempansa ovat syöneet suomalaista kouluruokaa ennen MM-ysivitosta. Tällainen limittyneisyys on olennaista kansallisen muistin osalta.
Probably the MOST incredible and well-made video I’ve seen in a long time. Wow. Wow. Wow🔥
It takes the slander they throw at us every day and runs it until the slander breaks. The people who actually filled the trains never dropped a warning, never opened a corridor, never paused a war to keep someone else’s children alive.
The @IDF who the haters keep dressing in that uniform does the entire list they just invented for a ghost.
You simply MUST watch this.
Credit: @stephenpowell33
Kun kysytään "mikä islamisaatio", niin tämä on se islamisaatio.
HS on saanut katunimikkeen Hamasin Sanomat (aivan aiheesta), mutta saattaa olla jo seuraavassa evoluution vaiheessa: Halalin Sanomat (tai Hadith Sanomat?).
Milloin haastatellaan sympaattisesti imaami Sharmarke Said Aw-Mussea, milloin ensimmäistä muslimirehtoria, islaminuskonnon opettajaa Suaad Onninselkää.
Molemmat ovat Suomen Muslimifoorumin äänenkannattajia, joka taas Suomen islamisaatiota ajava moottori.
Koskeepa keskustelu Suomen Muslimifoorumin kannanottoja, islamin opetusta yleisesti tai hijabeja, niqabeja ja burkhia tai ramadanin viettoa, se noudattaa aina "kaksisuuntaisen kotoutumisen" asennetta, joka kuitenkin toimii aina vain yhteen suuntaan:
Joko suomalainen yhteiskunta mukautuu muslimien toiveiden mukaiseksi tai suomalainen yhteiskunta saa syytteen islamofobiasta ja rasismista.
Jostain syystä keskustelu pyörii aina vain sen ympärillä, joka takaa islamille erityisoikeuksien vaatimisen ja erityiskohtelun alaisen toiminnan säilymisen.
Klassista islamisaatiota.
Joten kysymys säilyy yhä:
Suomessa on uskonvapaus; mutta mitä tehdä tilanteessa, kun uskonvapautta käytetään kaapuna, jonka alla toimitaan poliittisena liikkeenä?
Jos uskonnonvapauden nimissä ajetaan poliittisen ja uskonnollisen siiven sisältävää ideologiaa, jonka keskeisenä tarkoituksena on vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän korvaaminen toisella, on enemmän kuin perusteltua pohtia kuuluuko sen ajaminen uskonnonvapauteen.
Niin pitkään kun islamista puhutaan ainoastaan uskontona, kiistetään sen poliittinen luonne ja islamisaation annetaan edetä.
Siten islam valloittaa yhteiskunnassamme tilaa askel askeleelta, käyttäen arvojamme ja vapauksia aseina meitä itseämme vastaan.
Aivan sotalordin oppien mukaisesti; ja aivan kuten jihadistit ovat ääneen sanoneensa tekevänsäkin.
Sillä islam ei kotoudu eikä islam integroidu. Islam islamisoi.
Medinan islamilainen yliopisto opettaa salafi-wahhabilaista aqidaa Ibn Abd al-Wahhabin ja Ibn Taymiyyan pohjalta.
5 esimerkkiä: 1. Takfir – muiden muslimien (esim. sufien) julistaminen polyteisteiksi. 2. Kuolemantuomio apostasiasta. 3. Hudud: amputointi varkaudesta, kivittäminen aviorikoksesta. 4. Demokratian hylkäys, vain sharia kelpaa. 5. Al-wala’ wal-bara’ – vihollisuus ei-uskovia kohtaan.
Nämä ristiriidassa uskonnonvapauden, tasa-arvon, demokratian ja ihmisoikeuksien kanssa.
@bansku1234@sekatyohenkilo@klaus_koo Jos eivät ota rikollisia vastaan, pitää tulkita, että ovat valtion toiveesta täällä rötöstelemässä = sotatoimi -> ongelma ratkaistu!
Tähdennettäköön vielä, että asiasta voi siis olla mitä mieltä tahansa, mutta SML:llä on sinänsä täysin "legit" ideologinen viitekehys, joka ei ole välttämättä edes millään tavalla rasistinen (usein käytännössä myös genotyyppi siihen liittyy, mutta se on käytännössä historiallinen välttämättömyys, ei rotuoppia).
Selkeyden nimissä: SML katsoo asiaa kansallisuuden näkökulmasta, kun taas liberaalit katsovat sitä kansalaisuuden näkökulmasta. Kansallisuus on ylisukupolvinen identiteetti, kansalaisuus taas kerhon jäsenyys. Edellistä on käytännössä mahdoton hankkia omalla päätöksellä, vaan se vaatii täyttä ylisukupolvista immersiota suomalaiseen yhteiskuntaan. Jälkimmäisen ehdoista voidaan neuvotella - mikäänhän ei estä sitä, etteikö täysiä kansalaisoikeuksia saisi samoilla ehdoilla kuin kuntavaaleissa äänestämisen oikeuksia: kunhan olet pari vuotta alueella asunut.
Muuten minä en oikein SML:n kummallista natsi-juche-ideologiaa käsitä, mutta tuossa asiassa ei minusta ole mitään epäselvää tai väärää.
@KVahakyla@klaus_koo Tämä kertoo paljon liberaalista vinoumasta. Ei kyse ole "oikeudesta", koska sitä joko on tai ei ole.
Sinänsä molemmat liikkeet muistuttavat autoritaarisia reaktioita. Kirjoitin just tästä. Saanet ideasta kiinni. https://t.co/ALRhhIqFHf
Erinomainen artikkeli. Satuin juuri samaan aikaan törmäämään Karen Stennerin ajatukseen autoritaarisesta dynamiikasta. Varmasti taas joku saatavuusvinouma, mutta Ylen reaktio kuulostaa vahvasti autoritaariselta reaktiolta.
Idea on siis pähkinänkuoressa jotenkin näin. Autoritaarisuus taipumus on latentti ominaisuus, joka arvostaa yhtenäisyyttä, kuuliaisuutta, selkeyttä, pysyvyyttä jne.
Kun kohdataan normatiivinen uhka ("meidän" tavat, moraalit, säännöt rikkoutuvat, "meidän" auktoriteetti menettää otteen, yhteiskunta näyttää liian moniääniseltä, riitaisalta, kaoottiselta, väärään suuntaan menevältä), autoritaarisuus aktivoituu.
Tätä kutsutaan autoritaariseksi reaktioksi: vaaditaan vahvempaa johtoa (= oikeaa auktoriteettia), yhdenmukaisuutta, poikkeavien vaientamista tai rankaisemista.
Tältä Ylen - ja monien äksääjien - reaktio heidän vasemmistoliberaalin hegemoniansa silmissä murenemiseen näyttää, ainakin täältä toiselta puolelta aitaa.